2. Mooseksen kirja
10 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo, sillä minä olen antanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoittensa sydämen kovettua,+ jotta voisin panna nämä tunnusmerkkini hänen eteensä*+ 2 ja jotta sinä voisit julistaa poikasi ja pojanpoikasi korvien kuullen, miten ankarasti olen Egyptiä kohdellut, ja tunnusmerkkini, jotka olen pannut toimeen heidän keskuudessaan;+ ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.”+
3 Niin Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: ”Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ’Kuinka kauan sinä oikein kieltäydyt alistumasta minun alaisuuteeni?+ Lähetä kansani pois, jotta se palvelisi minua. 4 Sillä jos sinä jatkuvasti kieltäydyt lähettämästä kansaani pois, katso, minä tuon huomenna rajojesi sisäpuolelle kulkusirkkoja.+ 5 Ja ne peittävät maan näkyvän pinnan*, eikä maata voi nähdä, ja ne syövät loput siitä, mikä on pelastunut, mitä teille on rakeilta jäänyt, ja ne syövät kedolta kaikki versovat puunne.+ 6 Ja sinun talosi ja kaikkien palvelijoittesi talot ja koko Egyptin talot tulevat olemaan niin täynnä, etteivät isäsi eivätkä isiesi isät* ole sellaista nähneet siitä päivästä alkaen, jona he ovat olleet olemassa maan päällä, tähän päivään saakka.’”+ Sitten hän kääntyi ja lähti faraon luota.+
7 Sen jälkeen faraon palvelijat sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan tämä mies osoittautuu meille ansaksi?+ Lähetä miehet pois, jotta he palvelisivat Jehovaa, Jumalaansa. Etkö vielä tiedä, että Egypti on tuhoutunut?”+ 8 Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon luo, ja hän sanoi heille: ”Menkää, palvelkaa Jehovaa, Jumalaanne.+ Keitä menijät muuten* ovat?” 9 Silloin Mooses sanoi: ”Me menemme nuortemme ja vanhojemme kanssa. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme,+ lampainemme ja karjoinemme,+ sillä meillä on Jehovan juhla.”+ 10 Hän sanoi vuorostaan heille: ”Olkoon sitten niin, että Jehova on teidän kanssanne, silloin kun lähetän teidät ja pienokaisenne pois!+ Katsokaa, aikomuksenanne onkin* jotakin pahaa.+ 11 Ei niin! Menkääpä te, jotka olette voimakkaita miehiä, ja palvelkaa Jehovaa, sillä siihenhän te pyritte.” Sen jälkeen heidät ajettiin pois faraon edestä.+
12 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Ojenna+ kätesi Egyptin maan yli, jotta kulkusirkkoja tulisi Egyptin maahan syömään maan kaikki kasvit, kaiken, mitä raesade on jättänyt jäljelle.”+ 13 Mooses ojensi heti sauvansa Egyptin maan yli, ja Jehova antoi itätuulen*+ puhaltaa maahan koko sen päivän ja koko yön. Aamu tuli, ja itätuuli kuljetti kulkusirkat. 14 Ja kulkusirkkoja tuli koko Egyptin maahan ja laskeutui koko Egyptin alueelle.+ Ne olivat hyvin kiusallisia.+ Niitä ennen ei ollut koskaan tällä tavoin tullut sellaisia kulkusirkkoja eikä niiden jälkeen koskaan tule. 15 Lopulta ne peittivät koko maan näkyvän pinnan,+ ja maa pimeni,*+ ja niin ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka raesade oli jättänyt,+ eikä mitään vihreätä jäänyt jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa.+
16 Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan.+ 17 Annathan nyt anteeksi+ syntini vielä tämän kerran, ja pyytäkää hartaasti+ Jehovalta, Jumalaltanne, että hän kääntäisi minulta pois vielä tämän kuolettavan vitsauksen*.” 18 Niin hän lähti faraon luota ja esitti Jehovalle hartaan pyynnön.+ 19 Silloin Jehova käänsi tuulen hyvin navakaksi länsituuleksi, ja se kuljetti kulkusirkat pois ja ajoi ne Punaiseenmereen*. Ei ainoatakaan kulkusirkkaa jäänyt jäljelle koko Egyptin alueelle. 20 Mutta Jehova antoi faraon sydämen paatua,+ eikä tämä lähettänyt Israelin poikia pois.
21 Jehova sanoi sitten Moosekselle: ”Ojenna kätesi kohti taivaita,+ jotta Egyptin maahan tulisi pimeys ja pimeyteen voitaisiin koskea.” 22 Mooses ojensi heti kätensä kohti taivaita, ja synkkä pimeys tuli koko Egyptin maahan kolmeksi päiväksi.+ 23 Ihmiset eivät nähneet toisiaan, eikä yksikään heistä noussut paikaltaan kolmeen päivään, mutta kaikilla Israelin pojilla osoittautui olevan valoa asuinpaikoissaan.+ 24 Sen jälkeen farao kutsui Mooseksen ja sanoi: ”Menkää, palvelkaa Jehovaa.+ Ainoastaan lampaanne ja nautakarjanne pidetään täällä. Pienokaisenne voivat myös mennä teidän kanssanne.”+ 25 Mutta Mooses sanoi: ”Sinun itsesi tulee antaa mukaamme myös teurasuhreja ja polttouhreja, koska meidän on uhrattava ne Jehovalle, Jumalallemme.+ 26 Ja karjammekin kulkee kanssamme.+ Ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä juuri siitä me otamme joitakin palvoaksemme* Jehovaa, Jumalaamme,+ emmekä itsekään tiedä, mitä me palvonnassa Jehovalle annamme, ennen kuin saavumme sinne.”+ 27 Tällöin Jehova antoi faraon sydämen paatua, eikä hän suostunut lähettämään heitä pois.+ 28 Niin farao sanoi hänelle: ”Mene pois luotani!+ Pidä varasi! Älä yritä enää nähdä kasvojani, sillä sinä päivänä, jona näet kasvoni, sinä kuolet.”+ 29 Tähän Mooses sanoi: ”Niin olet puhunut. En yritä enää nähdä kasvojasi.”+