10 Hanna oli aivan epätoivoinen,* ja hän alkoi rukoilla Jehovaa+ ja itkeä hillittömästi. 11 Hän myös antoi juhlallisen lupauksen: ”Oi armeijoiden Jehova, jos näet palvelijasi ahdistuksen ja muistat minua etkä unohda palvelijaasi vaan annat palvelijallesi poikalapsen,+ niin minä annan hänet Jehovalle koko hänen elinajakseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.”+