2. Samuelin kirja
7 Kun kuningas oli asettunut asumaan palatsiinsa+ ja Jehova oli antanut hänen olla rauhassa kaikilta häntä ympäröiviltä vihollisilta, 2 kuningas sanoi profeetta Natanille:+ ”Minä asun setripuisessa talossa,+ kun taas tosi Jumalan arkku on telttakankaiden keskellä.”+ 3 Natan vastasi kuninkaalle: ”Tee kaikki, mitä on mielessäsi,* sillä Jehova on kanssasi.”+
4 Sinä yönä Natanille tuli Jehovan sana: 5 ”Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo Jehova: ”Sinäkö rakentaisit minulle temppelin, jossa asuisin?+ 6 Enhän minä ole asunut temppelissä sen päivän jälkeen, jona toin Israelin kansan pois Egyptistä, vaan tähän päivään asti+ olen siirtynyt* paikasta toiseen ja asunut teltassa ja pyhäkköteltassa.+ 7 Sanoinko kertaakaan koko sinä aikana, jona kuljin kaikkien israelilaisten* kanssa, yhdellekään niistä Israelin heimojen johtajista, jotka asetin paimentamaan kansaani Israelia: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista taloa?’”’ 8 Sano nyt palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä otin sinut laitumelta lammaskatraan jäljestä+ tehdäkseni sinusta kansani Israelin johtajan.+ 9 Minä olen kanssasi kaikkialla, minne menet,+ ja minä hävitän kaikki vihollisesi edestäsi.+ Minä teen nimestäsi suuren,+ sellaisen kuin on maan mahtavilla miehillä. 10 Minä määrään kansalleni Israelille paikan ja asetan heidät sinne, ja he asuvat siellä, eikä heitä enää häiritä. Pahat ihmiset eivät enää sorra heitä niin kuin ennen,+ 11 niin kuin ovat sortaneet siitä ajasta lähtien, jolloin nimitin kansalleni Israelille tuomareita.+ Minä annan sinun olla rauhassa kaikilta vihollisiltasi.+
Jehova on myös ilmoittanut sinulle, että Jehova tekee suvustasi hallitsijasuvun.*+ 12 Kun päiväsi päättyvät+ ja sinä menet lepoon esi-isiesi luo, minä teen jälkeläisestäsi,* omasta pojastasi,* kuninkaan ja vahvistan hänen valtakuntansa.+ 13 Juuri hän rakentaa nimeni kunniaksi temppelin,+ ja minä vahvistan hänen valtakuntansa valtaistuimen, niin että se pysyy ikuisesti.+ 14 Minusta tulee hänen isänsä, ja hänestä tulee minun poikani.+ Kun hän tekee väärin, minä ojennan häntä ihmisten kepillä ja ihmisten* poikien lyönneillä.+ 15 Uskollista rakkauttani ei oteta häneltä pois, niin kuin otin sen pois Saulilta,+ jonka poistin tieltäsi. 16 Sinun hallitsijasukusi ja valtakuntasi ovat vakaita ikuisesti. Sinun valtaistuimesi vahvistetaan, niin että se pysyy ikuisesti.”’”+
17 Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn.+
18 Silloin kuningas Daavid tuli sisään, istuutui Jehovan eteen ja sanoi: ”Mikä olen minä, oi suvereeni Herra Jehova? Mikä on minun sukuni, niin että olet tuonut minut tähän saakka?+ 19 Ikään kuin tämä ei olisi vielä riittävästi, suvereeni Herra Jehova, sinä lisäksi sanot, että palvelijasi suku pysyy kaukaiseen tulevaisuuteen saakka. Tämä on koko ihmiskunnalle annettu laki,* suvereeni Herra Jehova. 20 Mitä muuta palvelijasi Daavid voi sanoa sinulle? Sinähän tunnet minut niin hyvin,+ suvereeni Herra Jehova. 21 Sanasi vuoksi ja tahtosi* mukaan olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja paljastanut ne palvelijallesi.+ 22 Siksi sinä olet tosiaan suuri,+ suvereeni Herra Jehova. Ei ole ketään sinun kaltaistasi,+ eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä.+ Kaikki, mitä olemme korvillamme kuulleet, vahvistaa sen todeksi. 23 Mikä toinen kansa maan päällä on kansasi Israelin kaltainen?+ Jumala lunasti sen omaksi kansakseen+ ja loi itselleen nimeä+ tekemällä suuria ja kunnioitusta herättäviä tekoja heidän hyväkseen.+ Sinä ajoit pois kansat ja niiden jumalat kansasi puolesta, jonka lunastit itsellesi Egyptistä. 24 Sinä teit kansastasi Israelista oman kansasi ikuisiksi ajoiksi,+ ja sinusta, Jehova, on tullut heidän Jumalansa.+
25 Jehova Jumala, täytä nyt ikuisiksi ajoiksi lupauksesi, joka koskee palvelijaasi ja hänen sukuaan, ja teethän niin kuin olet luvannut.+ 26 Olkoon sinun nimesi korkealle korotettu ikuisesti,+ niin että ihmiset sanoisivat: ’Armeijoiden Jehova on Israelin Jumala’, ja vahvistathan palvelijasi Daavidin suvun, niin että se pysyy edessäsi.+ 27 Sinä, armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, olet ilmoittanut palvelijallesi: ’Minä teen suvustasi hallitsijasuvun.’+ Siksi palvelijasi uskaltaa esittää* sinulle tämän rukouksen. 28 Suvereeni Herra Jehova, sinä olet tosi Jumala. Sinun sanasi ovat tosia,+ ja sinä olet luvannut palvelijallesi kaiken tämän hyvän. 29 Pyydän, siunaa palvelijasi sukua. Annathan sen pysyä edessäsi ikuisesti,+ sillä sinä, suvereeni Herra Jehova, olet luvannut niin. Olkoon palvelijasi suvulla sinun siunauksesi ikuisesti.”+