1. Kuninkaiden kirja
17 Gileadissa+ asuva tisbeläinen Elia*+ sanoi Ahabille: ”Niin varmasti kuin Israelin Jumala Jehova elää, hän, jota palvelen,* näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun käskystäni!”+
2 Elialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 3 ”Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu Keritinlaaksoon,* joka on Jordanin itäpuolella. 4 Sinun pitää juoda purosta, ja minä käsken korppien tuoda sinulle sinne ruokaa.”+ 5 Hän lähti viipymättä ja teki niin kuin Jehova oli sanonut. Hän meni Jordanin itäpuolella olevaan Keritinlaaksoon ja jäi sinne. 6 Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa joka aamu ja ilta, ja hän joi purosta.+ 7 Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui,+ koska maassa ei ollut satanut.
8 Sitten hänelle tuli Jehovan sana: 9 ”Mene Sarpatiin, joka kuuluu Sidoniin, ja jää sinne. Minä käsken erään sikäläisen lesken antaa sinulle ruokaa.”+ 10 Niin hän lähti Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, siellä oli leski keräämässä puita. Hän huusi naiselle: ”Toisitko minulle kupissa vähän vettä juotavaksi.”+ 11 Kun nainen lähti hakemaan sitä, hän huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle palan leipää.” 12 Silloin nainen sanoi: ”Niin varmasti kuin sinun Jumalasi Jehova elää, minulla ei ole yhtään leipää, vain kourallinen jauhoja suuressa ruukussa ja vähän öljyä pienessä ruukussa.+ Kerään nyt muutaman puun ja menen sitten valmistamaan jotain itselleni ja pojalleni. Me syömme sen, ja sitten kuolemme.”
13 Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mene kotiin ja tee niin kuin sanoit. Leivo kuitenkin ensin minulle pieni pyöreä leipä siitä, mitä sinulla on, ja tuo se minulle. Sen jälkeen voit valmistaa jotain itsellesi ja pojallesi. 14 Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Suuri jauhoruukku ei tyhjene eikä myöskään pieni öljyruukku ennen kuin sinä päivänä, jona Jehova antaa sataa maan päälle.’”+ 15 Niin leski meni ja teki niin kuin Elia pyysi, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkän aikaa.+ 16 Suuri jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä myöskään pieni öljyruukku, niin kuin Jehova oli sanonut Elian välityksellä.
17 Tämän jälkeen naisen, talon omistajan, poika sairastui, ja hänen sairautensa paheni, niin että hän lakkasi hengittämästä.+ 18 Silloin nainen sanoi Elialle: ”Mitä sinulla on minua vastaan,* tosi Jumalan mies? Oletko tullut muistuttamaan minua rikkomuksistani ja surmaamaan poikani?”+ 19 Mutta Elia sanoi hänelle: ”Anna minulle poikasi.” Sitten hän otti pojan naisen sylistä, kantoi hänet ylös kattohuoneeseen, jonne hän oli majoittunut, ja laski hänet omalle vuoteelleen.+ 20 Hän rukoili ääneen Jehovaa: ”Jehova, Jumalani,+ aiheutatko sinä vahinkoa tälle leskelle, jonka luo olen majoittunut, niin että surmaat hänen poikansa?” 21 Sitten hän kumartui lapsen yläpuolelle kolme kertaa ja rukoili ääneen Jehovaa: ”Jehova, Jumalani, annathan tämän lapsen elämän palata häneen.” 22 Jehova kuunteli Elian pyyntöä,+ ja lapsen elämä palasi häneen, ja hän heräsi eloon.+ 23 Elia otti lapsen, vei hänet kattohuoneesta alas taloon ja antoi hänet hänen äidilleen. Elia sanoi: ”Katso, poikasi elää.”+ 24 Silloin nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä tosiaan olet Jumalan mies+ ja että puhumasi Jehovan sanat ovat totta.”