1. Kuninkaiden kirja
8 Siihen aikaan Salomo kokosi+ Israelin vanhimmat – kaikki Israelin heimojen päälliköt ja sukujen päämiehet.+ He tulivat kuningas Salomon luo Jerusalemiin viedäkseen Jehovan liiton arkun ylös Daavidin kaupungista+ eli Siionista.+ 2 Kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon luo juhlaan* etanimkuussa* eli seitsemännessä kuussa.+ 3 Kaikki Israelin vanhimmat siis tulivat, ja papit lähtivät kantamaan arkkua.+ 4 He veivät ylös Jehovan arkun, kohtaamisteltan+ ja kaikki teltassa olleet pyhät välineet. Papit ja leeviläiset veivät ne ylös. 5 Kuningas Salomo ja koko Israelin kansa, joka oli kutsuttu hänen luokseen, olivat arkun edessä. Silloin uhrattiin+ niin paljon lampaita ja nautoja, ettei niitä voitu laskea.
6 Sitten papit veivät Jehovan liiton arkun paikalleen+ temppelin sisimpään huoneeseen, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.+
7 Kerubien siivet olivat levällään sen paikan yläpuolella, jossa arkku oli, niin että kerubit varjostivat arkkua ja sen tankoja.+ 8 Tangot+ olivat niin pitkät, että tankojen päät näkyivät sisimmän huoneen edessä olevasta pyhästä, mutta ulkoa ne eivät näkyneet. Ne ovat siellä vielä nykyäänkin. 9 Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua,+ jotka Mooses oli laittanut sinne+ Horebilla, kun Jehova oli tehnyt liiton+ israelilaisten kanssa heidän tullessaan pois Egyptin maasta.+
10 Kun papit tulivat ulos pyhästä paikasta, pilvi+ täytti Jehovan temppelin.+ 11 Pilven takia papit eivät pystyneet jatkamaan palvelustaan, sillä Jehovan kirkkaus täytti Jehovan temppelin.+ 12 Silloin Salomo sanoi: ”Jehova sanoi, että hän asuisi sankassa hämäryydessä.+ 13 Olen rakentanut sinulle suurenmoisen temppelin, pysyvän paikan, jossa voit asua ikuisesti.”+
14 Sitten kuningas kääntyi ympäri ja alkoi siunata koko Israelin seurakuntaa kaikkien seisoessa.+ 15 Hän sanoi: ”Ylistetty olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka omalla kädellään on täyttänyt sen, mitä hän omalla suullaan lupasi isälleni Daavidille sanoessaan: 16 ’Sen päivän jälkeen, jona toin kansani Israelin pois Egyptistä, en ole valinnut minkään Israelin heimon alueelta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli, jotta nimeni pysyisi siinä.+ Olen kuitenkin valinnut Daavidin johtamaan kansaani Israelia.’ 17 Isäni Daavid halusi koko sydämestään rakentaa temppelin Israelin Jumalan Jehovan nimen kunniaksi.+ 18 Mutta Jehova sanoi isälleni Daavidille: ’Olet halunnut koko sydämestäsi rakentaa temppelin nimeni kunniaksi, ja on hyvä, että olet halunnut sitä sydämessäsi. 19 Sinä et kuitenkaan rakenna temppeliä, vaan poikasi, joka sinulle syntyy,* rakentaa temppelin nimeni kunniaksi.’+ 20 Jehova on täyttänyt lupauksensa, sillä minusta on tullut isäni Daavidin seuraaja ja minä istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Jehova lupasi. Olen myös rakentanut temppelin Israelin Jumalan Jehovan nimen kunniaksi+ 21 ja valmistanut sinne paikan arkkua varten. Siinä ovat sen liiton taulut,+ jonka Jehova teki esi-isiemme kanssa tuodessaan heidät pois Egyptin maasta.”
22 Salomo seisoi Jehovan alttarin edustalla koko Israelin seurakunnan edessä. Hän levitti kätensä kohti taivasta+ 23 ja sanoi: ”Oi Jehova, Israelin Jumala, ei ole ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä sinun kaltaistasi Jumalaa.+ Sinä pidät liiton ja osoitat uskollista rakkautta+ palvelijoillesi, jotka vaeltavat edessäsi* koko sydämestään.+ 24 Sinä olet pitänyt lupauksen, jonka annoit palvelijallesi, isälleni Daavidille. Sinä annoit lupauksen omalla suullasi, ja tänään olet täyttänyt sen omalla kädelläsi.+ 25 Israelin Jumala Jehova, pidäthän nyt lupauksen, jonka annoit palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun sanoit: ’Minun edessäni Israelin valtaistuimella istuva mies tulee aina polveutumaan sinusta, jos vain poikasi kiinnittävät huomiota siihen, miten he toimivat, ja vaeltavat edessäni niin kuin sinä olet tehnyt.’+ 26 Ja nyt, Israelin Jumala, toteutukoon lupaus, jonka annoit palvelijallesi, isälleni Daavidille.
27 Mutta asuuko Jumala tosiaan maan päällä?+ Taivaaseenkaan, taivaiden taivaaseen, sinä et mahdu,+ saati sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut!+ 28 Jumalani Jehova, ota nyt huomioon palvelijasi rukous ja suosionpyyntö. Kuuntele avunhuutoa ja rukousta, jonka palvelijasi esittää edessäsi tänään. 29 Pidäthän silmäsi auki yötä päivää kohti tätä temppeliä, paikkaa, josta olet sanonut: ’Minun nimeni tulee olemaan siellä’,+ niin että kuuntelet, kun palvelijasi rukoilee tätä paikkaa kohti.+ 30 Kuuntele palvelijasi suosionpyyntöä ja kansasi Israelin pyyntöä, kun he rukoilevat tätä paikkaa kohti. Kuulethan asuinpaikastasi taivaasta,+ niin, kuule ja anna anteeksi.+
31 Kun mies tekee syntiä lähimmäistään vastaan ja hänet vaaditaan valalle* ja hän joutuu valan* alaisuuteen ja tulee valan* alaisena alttarisi eteen tähän temppeliin,+ 32 niin kuulethan taivaasta, toimi ja tuomitse palvelijasi. Julista paha syylliseksi* ja vaadi hänet vastuuseen siitä, mitä hän on tehnyt. Julista viaton syyttömäksi* ja palkitse hänet hänen oikean toimintansa* mukaan.+
33 Kun kansasi Israel kärsii tappion vihollisen edessä, koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä sinua vastaan,+ ja he palaavat sinun luoksesi, ylistävät nimeäsi,+ rukoilevat ja pyytävät sinulta armoa tässä temppelissä,+ 34 niin kuulethan taivaasta, anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin siihen maahan, jonka annoit heidän esi-isilleen.+
35 Kun taivas on suljettuna niin ettei sada,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä sinua vastaan,+ ja he rukoilevat tätä paikkaa kohti, ylistävät nimeäsi ja lakkaavat tekemästä syntiä, koska sinä olet saanut heidät nöyrtymään,*+ 36 niin kuulethan taivaasta ja anna anteeksi palvelijoidesi, kansasi Israelin, synti, sillä sinä osoitat heille hyvän tien,+ jota heidän tulee vaeltaa, ja anna sadetta maallesi,+ jonka olet antanut kansallesi perinnöksi.
37 Jos maahan tulee nälänhätä,+ kulkutauti,* paahde, sienitauti*+ tai ahnaita heinäsirkkaparvia* tai jos vihollinen piirittää jotain maan kaupunkia* tai jos tulee mikä tahansa muu vitsaus tai sairaus+ 38 ja joku ihminen tai koko kansasi Israel esittää minkä tahansa rukouksen tai suosionpyynnön+ levittäessään kätensä tätä temppeliä kohti (koska jokainen tietää oman sydämensä vitsauksen*+), 39 niin kuulethan taivaasta, asuinpaikastasi,+ anna anteeksi+ ja toimi. Palkitse jokainen hänen kaikkien tekojensa mukaan,+ koska tunnet hänen sydämensä (vain sinä tunnet täysin jokaisen ihmisen sydämen),+ 40 jotta he pelkäisivät* sinua koko sen ajan, jonka he elävät esi-isillemme antamassasi maassa.
41 Myös jos ulkomaalainen, joka ei kuulu kansaasi Israeliin ja joka tulee kaukaisesta maasta nimesi* tähden+ 42 (sillä he kuulevat suuresta nimestäsi,+ voimakkaasta kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi), tulee ja rukoilee tätä temppeliä kohti, 43 niin kuuntelethan taivaasta, asuinpaikastasi,+ ja tee kaikki, mitä ulkomaalainen pyytää sinulta, jotta kaikki maan kansat tuntisivat nimesi, pelkäisivät* sinua+ niin kuin kansasi Israel ja tietäisivät, että sinun nimesi on liitetty tähän rakentamaani temppeliin.
44 Jos kansasi lähtee sotimaan vihollistaan vastaan, lähetätpä heidät mihin tahansa,+ ja he rukoilevat+ sinua, Jehova, kääntyneinä sitä kaupunkia kohti, jonka olet valinnut,+ ja siihen temppeliin päin, jonka olen rakentanut nimesi kunniaksi,+ 45 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä ja huolehdi siitä, että he saavat oikeutta.
46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan (sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee+) ja sinä vihastut heihin ja jätät heidät vihollisen käsiin ja heidän vangitsijansa vievät heidät vankeina vihollisen maahan, kauas tai lähelle,+ 47 ja he tulevat järkiinsä maassa, johon heidät on viety vankeina,+ palaavat luoksesi,+ anovat sinulta armoa vangitsijoidensa maassa+ ja sanovat: ’Me olemme tehneet syntiä ja toimineet väärin, olemme tehneet sitä, mikä on pahaa’,+ 48 ja he palaavat luoksesi koko sydämestään+ ja koko sielustaan* niiden vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vankeina, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä sitä maata kohti, jonka annoit heidän esi-isilleen, sitä kaupunkia kohti, jonka olet valinnut, ja sitä temppeliä kohti, jonka olen rakentanut nimesi kunniaksi,+ 49 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi,+ heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä, huolehdi siitä, että he saavat oikeutta, 50 ja anna anteeksi kansallesi, joka on tehnyt syntiä sinua vastaan. Anna anteeksi kaikki heidän väärintekonsa, jotka he ovat tehneet sinua vastaan. Sinä huolehdit siitä, että heidän vangitsijansa tuntevat sääliä heitä kohtaan, ja he säälivät heitä+ 51 (sillä he ovat sinun kansasi ja sinun perintösi,+ jonka olet tuonut pois Egyptistä,+ raudansulatusuunista+). 52 Pidäthän silmäsi auki, kun palvelijasi ja kansasi Israel pyytävät suosiotasi,+ niin että kuuntelet heitä aina kun he huutavat sinua avukseen.*+ 53 Sinähän olet asettanut heidät erilleen perinnöksesi kaikista maan kansoista,+ niin kuin puhuit palvelijasi Mooseksen välityksellä, kun toit esi-isämme pois Egyptistä, oi suvereeni Herra Jehova.”
54 Heti kun Salomo oli esittänyt koko tämän rukouksen ja suosionpyynnön Jehovalle, hän nousi Jehovan alttarin edestä, missä hän oli ollut polvillaan kädet levitettyinä kohti taivasta.+ 55 Sitten hän seisoi ja siunasi koko Israelin seurakunnan kuuluvalla äänellä ja sanoi: 56 ”Ylistetty olkoon Jehova, joka on antanut kansalleen Israelille lepopaikan, aivan niin kuin hän lupasi.+ Ei yksikään kaikista hänen hyvistä lupauksistaan, jotka hän antoi palvelijansa Mooseksen välityksellä, ole jäänyt täyttymättä.+ 57 Olkoon Jumalamme Jehova meidän kanssamme niin kuin hän oli esi-isiemme kanssa.+ Älköön hän jättäkö meitä älköönkä hylätkö meitä.+ 58 Kääntäköön hän sydämemme puoleensa,+ niin että vaellamme kaikkia hänen teitään ja noudatamme hänen käskyjään, säännöksiään ja tuomioitaan, joita hän käski esi-isiemme noudattaa. 59 Olkoot nämä sanani, joilla olen pyytänyt suosiota Jehovalta, lähellä Jumalaamme Jehovaa päivin ja öin, niin että hän huolehtisi siitä, että hänen palvelijansa ja kansansa Israel saavat tarpeen mukaan oikeutta joka päivä, 60 jotta kaikki maan kansat tietäisivät, että Jehova on tosi Jumala.+ Toista ei ole!+ 61 Omistautukaa Jumalallemme Jehovalle koko sydämestänne,*+ niin että elätte hänen säännöstensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään niin kuin teette tänään.”
62 Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat Jehovan edessä valtavan uhrin.+ 63 Salomo uhrasi Jehovalle yhteysuhreja:+ 22 000 nautaa ja 120 000 lammasta. Näin kuningas ja kaikki israelilaiset vihkivät Jehovan temppelin.+ 64 Sinä päivänä kuninkaan täytyi pyhittää Jehovan temppelin edessä olevan esipihan keskiosa, koska hänen täytyi uhrata poltto- ja viljauhrit sekä yhteysuhrien rasvapalat siellä. Jehovan edessä oleva kuparialttari+ oli nimittäin liian pieni noille poltto- ja viljauhreille sekä yhteysuhrien rasvapaloille.+ 65 Salomo vietti tuolloin juhlaa,+ ja hänen kanssaan oli koko Israel, suuri seurakunta, joka oli tullut Lebo-Hamatista* aina Egyptin jokilaaksoon*+ asti ulottuvalta alueelta. He juhlivat Jumalamme Jehovan edessä seitsemän päivää ja sitten toiset seitsemän päivää, yhteensä 14 päivää. 66 Seuraavana* päivänä hän lähetti kansan pois, ja he toivottivat kuninkaalle siunausta ja menivät kotiinsa iloisina ja hyvillä mielin,* koska Jehova oli osoittanut paljon hyvyyttä+ palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.