Apostolien teot
25 Kun Festus+ oli saapunut provinssiin ja astunut virkaan, hän lähti kolme päivää myöhemmin Kesareasta ylös Jerusalemiin. 2 Niin ylipapit ja juutalaisten huomattavimmat miehet esittivät hänelle Paavalia koskevat syytöksensä.+ He alkoivat pyytää Festukselta 3 sellaista suosionosoitusta, että hän lähettäisi hakemaan Paavalin Jerusalemiin. He kuitenkin suunnittelivat väijytystä surmatakseen hänet tien varrella.+ 4 Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettäisiin Kesareassa ja että hän itse aikoi palata sinne pian. 5 ”Tulkoot siksi teidän johtajanne kanssani alas”, hän sanoi, ”ja syyttäkööt häntä, jos se mies tosiaan on tehnyt jotain väärää.”+
6 Hän viipyi heidän keskuudessaan vain kahdeksan tai kymmenen päivää ja meni sitten alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin sisään. 7 Kun hän oli tullut sisään, Jerusalemista alas tulleet juutalaiset asettuivat seisomaan hänen ympärilleen ja esittivät häntä vastaan monia raskaita syytteitä, joita he eivät pystyneet näyttämään toteen.+
8 Paavali sanoi puolustuksekseen: ”En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten lakia enkä temppeliä enkä keisaria vastaan.”+ 9 Festus halusi saavuttaa juutalaisten suosion+ ja vastasi siksi Paavalille: ”Haluatko mennä ylös Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä minun edessäni?” 10 Mutta Paavali sanoi: ”Seison tässä keisarin tuomarinistuimen edessä, missä minut pitää tuomita. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille, minkä sinäkin hyvin tiedät. 11 Jos todella olen tehnyt jotain väärää ja syyllistynyt johonkin, minkä vuoksi ansaitsen kuoleman,+ en pyydä vapautusta kuolemasta. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kenelläkään ole oikeutta luovuttaa minua heille saadakseen heidän suosionsa. Vetoan keisariin!”+ 12 Silloin Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja vastasi: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.”
13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan kohteliaisuuskäynnille Festuksen luo. 14 Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta:
”Felix jätti tänne vangiksi erään miehen.+ 15 Kun olin Jerusalemissa, juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytöksiä miestä vastaan+ ja vaativat hänelle langettavaa tuomiota. 16 Minä kuitenkin vastasin heille, ettei ole roomalaisen käytännön mukaista luovuttaa ketään suosion saamiseksi ennen kuin syytetty tapaa syyttäjänsä kasvotusten ja saa tilaisuuden puolustautua valitusta vastaan.+ 17 Heidän saavuttuaan tänne en viivytellyt vaan istuin seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen sisään. 18 Kun syyttäjät astuivat esiin, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisista pahoista teoista kuin olin odottanut.+ 19 Heillä oli vain joitain kiistoja hänen kanssaan heidän omasta uskonnostaan*+ ja eräästä Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka Paavali väitti elävän.+ 20 Koska en oikein tiennyt, miten selvittää tämä kiista, kysyin, haluaisiko hän mennä Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä.+ 21 Mutta kun Paavali pyysi, että hänet pidettäisiin vankeudessa majesteetin ratkaisua varten,+ käskin pitää häntä vartioituna, kunnes lähettäisin hänet keisarin luo.”
22 Agrippa sanoi Festukselle: ”Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä.”+ Tämä sanoi: ”Huomenna kuulet häntä.” 23 Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat hyvin mahtipontisesti ja astuivat vastaanottosaliin sotapäälliköiden ja kaupungin huomattavien miesten kanssa, ja Festuksen käskystä Paavali tuotiin sisään. 24 Festus sanoi: ”Kuningas Agrippa ja kaikki te, jotka olette täällä kanssamme! Tässä näette miehen, jonka takia kaikki juutalaiset ovat vedonneet minuun sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet kovaäänisesti, ettei hän saa enää elää.+ 25 Mutta minä havaitsin, ettei hän ollut tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman.+ Niinpä kun tämä mies itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26 Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmaa tietoa kirjoitettavaksi herralleni. Siksi toin hänet teidän kaikkien eteen ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla tutkinnan jälkeen olisi jotain kirjoitettavaa. 27 Minusta ei näytä järkevältä lähettää vankia ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.”