2. Kuninkaiden kirja

6 Profeettojen pojat+ sanoivat Elisalle: ”Paikka, jossa asumme kanssasi, on meille liian ahdas. 2 Antaisitko meidän mennä Jordanille. Jokainen meistä voisi ottaa sieltä hirren, ja tekisimme sinne paikan, jossa asuisimme.” Hän sanoi: ”Menkää.” 3 Yksi heistä kysyi: ”Etkö tulisi palvelijoidesi mukaan?” Hän vastasi: ”Minä tulen.” 4 Niin hän lähti heidän kanssaan, ja he tulivat Jordanille ja alkoivat kaataa puita. 5 Kun eräs heistä oli kaatamassa puuta, kirveenterä putosi veteen, ja hän huusi: ”Voi, herrani, se oli lainattu!” 6 Tosi Jumalan mies kysyi: ”Minne se putosi?” Niin hän näytti hänelle paikan. Elisa leikkasi sitten puunpalan, heitti sen sinne ja sai kirveenterän kellumaan. 7 Elisa sanoi: ”Nosta se ylös.” Silloin hän ojensi kätensä ja otti sen.

8 Syyrian kuningas lähti sitten sotimaan Israelia vastaan.+ Hän neuvotteli palvelijoidensa kanssa ja sanoi: ”Minä leiriydyn kanssanne siihen ja siihen paikkaan.” 9 Silloin tosi Jumalan mies+ lähetti Israelin kuninkaalle viestin: ”Varo, ettet kulje sen paikan ohi, sillä sieltä syyrialaiset tulevat alas.” 10 Niin Israelin kuningas lähetti viestin paikkaan, josta tosi Jumalan mies oli häntä varoittanut. Elisa varoitti häntä toistuvasti, ja hän pysyi poissa sieltä. Näin tapahtui useita kertoja.*+

11 Syyrian kuningas* raivostui tästä niin, että hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ”Kuka meidän joukostamme on Israelin kuninkaan puolella? Kertokaa minulle!” 12 Silloin yksi hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei kukaan, herrani, kuningas! Profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmoittaa Israelin kuninkaalle ne asiat, jotka sinä sanot omassa makuuhuoneessasi.”+ 13 Kuningas sanoi: ”Menkää ottamaan selvää, missä hän on, jotta voin lähettää miehiä vangitsemaan hänet.” Myöhemmin hänelle ilmoitettiin: ”Hän on Dotanissa.”+ 14 Hän lähetti sinne heti hevosia, sotavaunuja ja suuren armeijan. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

15 Kun tosi Jumalan miehen palvelija nousi varhain ja meni ulos, hän näki, että armeija hevosineen ja sotavaunuineen piiritti kaupunkia. Palvelija sanoi hänelle heti: ”Voi, herrani! Mitä me teemme?” 16 Mutta hän sanoi: ”Älä pelkää!+ Niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.”+ 17 Sitten Elisa alkoi rukoilla: ”Jehova, avaisitko hänen silmänsä, jotta hän näkisi.”+ Jehova avasi heti palvelijan silmät, ja tämä näki, että vuoristo Elisan ympärillä oli täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja.+

18 Kun syyrialaiset tulivat alas Elisan luo, hän rukoili Jehovaa: ”Pyydän, sokaise tämä kansa.”+ Niin hän sokaisi heidät, niin kuin Elisa oli pyytänyt. 19 Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Seuratkaa minua ja antakaa minun viedä teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Hän vei heidät kuitenkin Samariaan.+

20 Kun he saapuivat Samariaan, Elisa sanoi: ”Jehova, avaa heidän silmänsä, jotta he näkisivät.” Niin Jehova avasi heidän silmänsä, ja he näkivät, että he olivat keskellä Samariaa. 21 Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: ”Lyönkö heidät kuoliaaksi, isäni? Lyönkö heidät?” 22 Tämä kuitenkin vastasi: ”Et saa lyödä heitä kuoliaaksi. Lyötkö sinä kuoliaaksi ne, jotka olet ottanut vangiksi miekallasi ja jousellasi? Anna heille leipää ja vettä, niin että he söisivät ja joisivat+ ja palaisivat herransa luo.” 23 Niinpä kuningas järjesti heille suuret juhlat, ja he söivät ja joivat, minkä jälkeen hän lähetti heidät takaisin heidän herransa luo. Syyrialaisten rosvojoukkoja+ ei tullut enää kertaakaan Israelin maahan.

24 Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi koko armeijansa* ja lähti piirittämään Samariaa.+ 25 Samariaan tuli suuri nälänhätä,+ ja sitä piiritettiin, kunnes aasinpää+ maksoi 80 sekeliä hopeaa* ja neljännes kab-mittaa* kyyhkysenlantaa 5 sekeliä hopeaa.* 26 Kun Israelin kuningas kulki muurilla, eräs nainen huusi hänelle: ”Auta meitä, herrani, kuningas!” 27 Tähän hän sanoi: ”Jos Jehova ei auta sinua, mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako? Vai viini- tai öljykuurnasta?” 28 Kuningas kysyi häneltä: ”Mikä sinun on?” Hän vastasi: ”Tämä nainen sanoi minulle: ’Anna poikasi, niin syömme hänet tänään. Huomenna syömme minun poikani.’+ 29 Niinpä keitimme poikani ja söimme hänet.+ Seuraavana päivänä sanoin naiselle: ’Anna poikasi, niin että voimme syödä hänet.’ Hän kuitenkin piilotti poikansa.”

30 Kuullessaan naisen sanat kuningas repäisi vaatteensa.+ Kun hän kulki muurilla, kansa näki, että hänellä oli vaatteidensa alla* säkkikangas. 31 Sitten hän sanoi: ”Rangaiskoon Jumala minua ankarasti,* jos Safatin pojan Elisan pää pysyy hänen hartioillaan tänään!”+

32 Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen luonaan. Kuningas lähetti edellään viestinviejän, mutta ennen kuin tämä ehti perille, Elisa sanoi vanhimmille: ”Oletteko nähneet, kuinka tämä murhaajan+ poika on lähettänyt miehen hakkaamaan minulta pään pois? Tarkkailkaa, milloin viestinviejä tulee, sulkekaa ovi ja pitäkää sitä kiinni, niin ettei hän pääse sisään. Eikö hänen herransa askeleiden ääni kuulu hänen kannoillaan?” 33 Kun Elisa vielä puhui heidän kanssaan, viestinviejä tuli hänen luokseen. Sitten kuningas tuli ja sanoi: ”Tämä onnettomuus tulee Jehovalta. Miksi odottaisin Jehovaa enää kauempaa?”