Elämä

Määritelmä: Toiminnallinen tila, joka erottaa kasvit, eläimet, ihmiset ja henkiolennot elottomista kohteista. Aineellisilla eliöillä on yleensä kyky kasvaa, pitää yllä aineenvaihduntaa, reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin ja lisääntyä. Kasveissa on toiminnallinen elämä, mutta ei elämää aistivana sieluna. Maallisissa sieluissa, eläimissä ja ihmisissä, on sekä toiminnallinen elinvoima, joka elävöittää ne, että hengitys, joka ylläpitää tuota elinvoimaa.

Älyllisten persoonien elämä on täysimmässä merkityksessään täydellistä olemassaoloa, johon sisältyy oikeus elämään. Ihmissielu ei ole kuolematon. Uskolliset Jumalan palvelijat odottavat kuitenkin saavansa elää ikuisesti täydellisyydessä: monet maan päällä ja Jumalan valtakunnan perillisten ”pieni lauma” taivaassa. Kun Valtakunta-luokan jäsenet saavat ylösnousemuksen henkielämään, heille annetaan myös kuolemattomuus, sellainen elämä jota ei tarvitse ylläpitää minkään luodun avulla.

Mikä on ihmiselämän tarkoitus?

Perusedellytys sille, että elämällämme on tarkoitus, on elämän Lähteen tunnustaminen. Jos elämä olisi sokean sattuman tuote, olemassaolomme olisi väistämättä vailla tarkoitusta emmekä voisi luottaa tulevaisuuteen ja tehdä suunnitelmia sen suhteen. Mutta Apostolien tekojen 17:24, 25, 28 ilmoittaa: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, – – antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” Lisäksi Ilmestyksen 4:11 esittää seuraavat Jumalalle osoitetut sanat: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” (Ks. myös pääaihetta ”Jumala”, s. 115–122.)

Luojan vaatimusten ja hänen onnellisuuden saavuttamiseksi esittämiensä ohjeiden kanssa ristiriidassa oleva elintapa aiheuttaa pettymyksen. Galatalaiskirjeen 6:7, 8 varoittaa: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, sillä se, joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, niittää lihastaan turmeluksen.” (Myös Gal. 5:19–21; ks. myös pääaihetta ”Riippumattomuus”.)

Aadamilta saatu synnin perintö estää ihmisiä nykyään nauttimasta täysin elämästä siten kuin Jumala tarkoitti alussa. Roomalaiskirjeen 8:20 osoittaa, että Aadamin syntiä seuranneen Jumalan tuomion vuoksi ”luomakunta [ihmiskunta] alistettiin turhuuteen”. Apostoli Paavali kirjoitti omasta asemastaan syntisenä ihmisenä: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina. Minä kurja ihminen!” (Room. 7:14, 19, 22–24.)

Me saamme niin paljon onnellisuutta kuin nykyään on suinkin mahdollista ja elämämme on hyvin merkityksellistä, kun sovellamme Raamatun periaatteita ja asetamme Jumalan tahdon tekemisen ensi sijalle. Me emme rikastuta Jumalaa palvelemalla häntä; hän opettaa meitä ’hankkimaan hyötyä itsellemme’ (Jes. 48:17). Raamattu neuvoo: ”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, koska tiedätte, että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” (1. Kor. 15:58.)

Raamatun mukaan voimme odottaa saavamme elää ikuisesti täydellisyydessä, jos uskomme niihin järjestelyihin, jotka Jehova on tehnyt elämän saamiseksi, ja vaellamme hänen teitään. Tällä toivolla on vankat perusteet; se ei johda pettymykseen; toimiminen tämän toivon mukaisesti voi täyttää elämämme todellisella merkityksellä jo nyt. (Joh. 3:16; Tit. 1:2; 1. Piet. 2:6.)

Tehtiinkö ihmiset elämään vain muutamia vuosia ja sitten kuolemaan?

1. Moos. 2:15–17: ”Jehova Jumala otti ihmisen [Aadamin] ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä. Ja Jehova Jumala antoi ihmiselle myös tämän käskyn: ’Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.’” (Jumala ei tässä sanonut, että kuolema olisi väistämätön vaan että se olisi synnin seuraus. Hän kehotti Aadamia välttämään sitä. Vrt. Room. 6:23.)

1. Moos. 2:8, 9: ”Jehova Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään päin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka hän oli muodostanut. Siksi Jehova Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi, ja myös elämän puun keskelle puutarhaa.” (Aadamin synnin jälkeen ihminen ajettiin pois Eedenistä, jottei hän söisi elämän puusta, kuten 1. Mooseksen kirjan 3:22, 23 kertoo. Näyttää siis siltä, että jos Aadam olisi pysynyt tottelevaisena Luojalleen, Jumala olisi aikanaan sallinut hänen syödä tuosta puusta sen vertauskuvaksi, että hän on osoittautunut arvolliseksi elämään ikuisesti. Elämän puun oleminen Eedenissä viittasi tuohon mahdollisuuteen.)

Ps. 37:29: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Tämä lupaus osoittaa selvästi, että Jumalan perustarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen ei ole muuttunut.)

Ks. myös pääaihetta ”Kuolema”, s. 191.

Mutta onko nykyinen lyhyt olemassaolomme, jonka kärsimys usein pilaa, elämän alkuperäisen tarkoituksen mukainen?

Room. 5:12: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Me kaikki perimme kuoleman Aadamin synnin vuoksi, emme siksi, että se olisi ollut Jumalan tarkoitus.) (Ks. myös pääaihetta ”Kohtalo”.)

Job 14:1: ”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä.” (Se on suuressa määrin tunnusomaista elämälle tässä epätäydellisessä asiainjärjestelmässä.)

Näissäkin olosuhteissa elämämme voi kuitenkin olla hyvin antoisaa ja täynnä merkitystä. Ks. sivuilla 49 ja 50 olevaa aineistoa, jossa tarkastellaan ihmiselämän tarkoitusta.

Onko elämä maan päällä vain koekenttä sen ratkaisemiseksi, ketkä pääsevät taivaaseen?

Ks. pääaihetta ”Taivas”, s. 361–368.

Onko meillä kuolematon sielu, joka jatkaa elämää liharuumiin kuoleman jälkeen?

Ks. pääaihetta ”Sielu”, s. 336–340.

Millä perusteella kukaan voi toivoa saavansa enemmän kuin nykyisen lyhyen olemassaolon ihmisenä?

Matt. 20:28: ”Ei Ihmisen Poikakaan [Jeesus Kristus] tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.”

Joh. 3:16: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”

Hepr. 5:9: ”Kun hänet [Jeesus Kristus] oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien häntä tottelevien ikuisesta pelastuksesta.” (Myös Joh. 3:36.)

Miten tulevan elämän odotteet toteutuvat?

Apt. 24:15: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Tähän sisältyvät ne, jotka ovat menneisyydessä palvelleet Jumalaa uskollisesti, samoin kuin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tunteneet tosi Jumalaa niin hyvin, että olisivat voineet hyväksyä tai hylätä hänen tiensä.)

Joh. 11:25, 26: ”Jeesus sanoi hänelle [sen miehen sisarelle, jonka hän pian herättäisi kuolleista]: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin; eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan. Uskotko tämän?’” (Jeesus tarjosi siis ylösnousemustoivon lisäksi jotakin muuta niille ihmisille, jotka eläisivät nykyisen pahan maailman tullessa loppuunsa. Niillä, joilla on toivo päästä Jumalan valtakunnan maallisiksi alamaisiksi, on odote säilyä hengissä kuolematta koskaan.)

Todistaako ihmisruumiin rakenteessa mikään sen puolesta, että se suunniteltiin elämään ikuisesti?

Ihmisaivoilla tunnustetaan yleisesti olevan paljon enemmän kapasiteettia kuin mihin niitä nykyisenä elinaikanamme käytetään, elämmepä 70- tai jopa 100-vuotiaiksi. Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan, että ihmisen aivot ”on varustettu huomattavasti suuremmilla mahdollisuuksilla kuin yhden ihmisen eliniässä voidaan ottaa käyttöön” (1976, 12. osa, s. 998). Tiedemies Carl Sagan sanoo, että ihmisen aivoihin mahtuva tietomäärä ”täyttäisi parikymmentä miljoonaa teosta, maailman suurimpien kirjastojen kirjamäärän” (Cosmos, 1980, s. 278). Biokemisti Isaac Asimov kirjoitti ihmisaivojen ”arkiston” mahdollisuuksista, että se voi ”tallettaa täydellisesti kaikki ihmisen elinaikanaan todennäköisesti hankkimat tiedot ja muistikuvat – ja jopa miljardi kertaa sen määrän” (The New York Times Magazine, 9.10.1966, s. 146). (Miksi ihmisaivoille annettiin sellainen kyky, jos sitä ei ollut määrä käyttää? Eikö ole järkevää, että ihmiset, joilla on loputon oppimiskyky, suunniteltiin todellisuudessa elämään ikuisesti?)

Onko muilla planeetoilla elämää?

The New York Times -lehti kirjoittaa: ”25 vuotta sitten alettiin – – etsiä älyllistä elämää muualta kaikkeudesta – –. Tuon satojen miljardien tähtien tutkimista edellyttävän uskomattoman työn tulokseksi ei ole tähän mennessä saatu mitään selviä todisteita siitä, että elämää olisi Maan ulkopuolella.” (2.7.1984, s. A1.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Ei ole mitään selviä havaintoja siitä, että [aurinkokuntamme ulkopuolella] olisi muita planeettoja. Mutta millä tahansa aurinkokuntamme ulkopuolella mahdollisesti olevalla planeetalla on saattanut syntyä elämää, joka on kehittynyt korkeaksi kulttuuriksi.” (1977, 22. osa, s. 176.) (Vaikka aurinkokuntamme ulkopuolelta on sittemmin löydetty useita planeettoja, mitkään todisteet eivät viittaa siihen, että jollakin niistä olisi elämää. Voisiko kuitenkin olla, kuten edellä oleva lainaus panee ajattelemaan, että yksi päävaikutin äärimmäisen kalliiksi tulevaan elämän etsimiseen avaruudesta on halu löytää joitakin todisteita kehitysteorian sekä sen puolesta, ettei Jumala olisi luonut ihmistä ja ettei ihminen siksi olisi tilivelvollinen Hänelle?)

Raamattu paljastaa, että elämää on muuallakin kuin täällä maan päällä. On olemassa henkiolentoja – Jumala ja enkelit – jotka ovat paljon älykkäämpiä ja voimakkaampia kuin ihminen. He ovat jo olleet yhteydessä ihmiskuntaan ja selittäneet, mistä elämä on peräisin ja miten maailman suunnattomat ongelmat voidaan ratkaista. (Ks. pääaiheita ”Raamattu” ja ”Jumala”.)