FRYGIA

Maa tai alue Vähän-Aasian keskiosissa. Frygian maantieteelliset rajat vaihtelivat melkoisesti vuosien varrella, joten on vaikea määrittää, mitä tuohon alueeseen kuului, ellei tiedetä, mistä ajanjaksosta on kyse. Ensimmäisellä vuosisadalla ”Frygia” oli sisämaa-alue roomalaisissa Galatian ja Aasian provinsseissa; se sijaitsi Taurusvuoriston pohjoispuolella olevalla ylätasangolla ja ulottui idässä virtaavalta Halysjoelta lännessä virtaavien Hermos- ja Maiandrosjokien yläjuoksujen laaksoihin. Apostoli Paavali matkusti Frygian osien halki ainakin kahdella matkallaan (Ap 16:6; 18:23; 19:1).

Yleisesti uskotaan, että frygialaiset muuttivat Traakiasta toisen vuosituhannen loppupuolella eaa. ja ottivat haltuunsa suuren osan Vähän-Aasian keski- ja länsiosista Taurusvuorten pohjoispuolelta Halysjoelta Egeanmereen saakka. Arkeologisten todisteiden perusteella Gordion oli heidän pääkaupunkinsa ja kuningas Midas yksi heidän merkittävimpiä hallitsijoitaan. Huomattava muinaisessa Frygiassa asuneen kansan uskonnollinen piirre on äitijumalattaren (Rhea Kybelen) palvonta.

Frygian länsiosat joutuivat Pergamonin attalidikuninkaiden alaisuuteen. Tästä valtakunnasta tuli Aasia-niminen Rooman provinssi, mutta sen kaakkoisosasta käytetään usein nimitystä Aasian Frygia (ks. AASIA). Galatian kuningas hallitsi Frygian itäistä aluetta, joka sulautui lopulta Rooman Galatian provinssiin. Tätä itäistä osaa sanotaan joskus Galatian Frygiaksi; se sijaitsi Pisidian pohjoispuolella ja Lykaonian luoteispuolella. Kirjoittajan näkökulman ja ajankohdan mukaan Antiokiaa ja Ikonionia voidaan sanoa Frygian kaupungeiksi, vaikka Antiokia yhdistetäänkin usein Pisidiaan ja Ikonion Lykaoniaan (Ap 13:14; ks. ANTIOKIA nro 2; IKONION).

Frygian väestöön kuului paljon juutalaisia, sillä Syyrian seleukidihallitsijat olivat tukeneet heidän läsnäoloaan siellä. Josefuksen mukaan Antiokhos III (223–187 eaa.) kuljetti ”kaksituhatta juutalaisperhettä tavaroineen Mesopotamiasta ja Babyloniasta” Lydiaan ja Frygiaan rauhoittaakseen oloja siellä asuvan kapinallisen väestön keskuudessa (Jewish Antiquities, XII, 149 [iii, 4]). Ilmeisesti Vähässä-Aasiassa oli paljon juutalaisia myös roomalaisten valtakaudella. Jerusalemissa oli vuoden 33 helluntaina juutalaisia ”Aasian piirikunnasta ja Frygiasta ja Pamfyliasta” (Ap 2:9, 10).

Paavalin toisella lähetysmatkalla hän ja hänen toverinsa kulkivat luoteeseen Kilikian ja Lykaonian kautta ja ”menivät lisäksi Frygian ja Galatian maan halki, koska pyhä henki kielsi heitä puhumasta sanaa Aasian piirikunnassa” (Ap 15:41; 16:1–6). Näin he tulivat vanhan Frygian itäosaan (joka Paavalin päivinä oli Galatian Frygia), mutta sen sijaan että he olisivat jatkaneet matkaansa länteen Aasian provinssin poikki (jossa oli Aasian Frygia), he menivät pohjoiseen kohti Bithynian provinssia ja sieltä länteen Troakseen.

Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali matkasi Galatian Frygian ja Aasian Frygian poikki. Hän lähti Pisidian Antiokiasta ja ”kulki paikasta toiseen Galatian maan ja Frygian halki” (Ap 18:23). Lisäksi kertomuksessa sanotaan, että hän ”kulki maan sisäosien halki ja tuli alas Efesokseen” Egeanmeren rannalle (Ap 19:1). Hän ei nähtävästi matkannut Efesokseen päätietä pitkin, joka seurasi Lykosjoen laaksoa Frygiaan kuuluneiden Laodikean, Kolossan ja Hierapoliin kaupunkien kautta (Kol 2:1; 4:13), vaan käytti hiukan pohjoisempana kulkevaa suorempaa reittiä (ks. KOLOSSA).