RUUTIN KIRJA

Tämä raamatunkirja on saanut nimensä yhden sen päähenkilön, moabilaisen Ruutin, mukaan. Kertomuksesta käy ilmi, miten Ruut tuli Daavidin esiäidiksi menemällä anoppinsa Noomin puolesta lankousavioliittoon Boasin kanssa. Boasin, Noomin ja Ruutin ilmaisema arvostus, uskollisuus sekä luottamus Jehovaan tulevat kertomuksessa hyvin esiin. (Ru 1:8, 9, 16, 17; 2:4, 10–13, 19, 20; 3:9–13; 4:10.)

Sukuluetteloa (Ru 4:18–22) lukuun ottamatta Ruutin kirjan tapahtumat käsittävät noin 11 vuoden ajanjakson tuomarien aikana, vaikka tapahtuma-aikaa ei ilmaistakaan sen täsmällisemmin (Ru 1:1, 4, 22; 2:23; 4:13).

Juutalaisen perimätiedon mukaan Samuel on kirjan kirjoittaja, ja tämä käsitys on yhdenmukainen sisäisten todisteiden kanssa. Koska kertomus päättyy Daavidin sukuluetteloon, kirjoittaja ilmeisesti tiesi Daavidia koskevasta Jumalan tarkoituksesta. Tämä sopisi Samueliin, sillä juuri hän voiteli Daavidin kuninkaaksi. Samuelin olisi siksi ollut sopivaa kirjoittaa muistiin myös Daavidin syntyperää koskevat tiedot. (1Sa 16:1, 13.)

Oikeaperäisyys ja arvo. Matteuksen esittämä Jeesuksen Kristuksen sukuluettelo vahvistaa Ruutin kirjan historialliseksi, sillä siinä mainitaan Boasin, Ruutin ja Obedin kuuluneen tuohon sukuhaaraan (Mt 1:5; vrt. Ru 4:18–22; 1Ai 2:5, 9–15). Lisäksi on mahdotonta ajatella jonkun heprealaisen kirjoittajan keksineen varta vasten, että Daavid, Juudan kuninkaallisen sukuhaaran ensimmäinen kuningas, polveutui vierasmaalaisesta äidistä.

Tässä historiallisessa kertomuksessa on aineistoa, joka havainnollistaa ja valaisee Raamatun muita osia. Jälkikorjuuta (3Mo 19:9, 10; 5Mo 24:19–22; Ru 2:1, 3, 7, 15–17, 23) ja lankousavioliittoa (5Mo 25:5–10; Ru 3:7–13; 4:1–13) koskevien lakien soveltamista kuvaillaan eloisasti. Jehova selvästikin ohjasi Messiaaseen johtavan sukuhaaran säilymistä ja myös tuohon sukuhaaraan kuuluvien valintaa. Israelilaisnaisilla, jotka menivät naimisiin Juudan heimoon kuuluvan miehen kanssa, oli mahdollisuus tulla Messiaan maallisen sukuhaaran osaksi (1Mo 49:10). Moabilaisen Ruutin suosiminen tällä tavalla valaisee apostoli Paavalin esittämää periaatetta: ”Se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen.” (Ro 9:16.) Ruut oli valinnut Jehovan Jumalakseen ja Israelin kansakseen, ja suuressa armossaan Jehova antoi hänelle ”täyden palkan” salliessaan hänen tulla yhdeksi lenkiksi tässä kaikkein tärkeimmässä sukuhaarassa (Ru 2:12; 4:13–17).

[Tekstiruutu s. 780]

RUUTIN KIRJAN KOHOKOHTIA

Kertomus siitä, miten Jehova siunasi häntä pelkäävää moabilaista Ruutia siten, että tästä tuli osa yhtäjaksoista kuningas Daavidiin johtavaa messiaanista sukuhaaraa

Tapahtumat sattuivat tuomarien aikana; kirjoittaminen päättyi todennäköisesti n. 1090 eaa.

Ruut päättää pysyä Noomin ja tämän Jumalan, Jehovan, kanssa (1:1–22)

Jäätyään leskiksi lapsettomat Ruut ja Orpa seuraavat anoppiaan Noomia, Elimelekin leskeä, tämän lähtiessä Moabista takaisin Juudaan

Noomin sanat uuden avioliiton huonoista solmimismahdollisuuksista saavat Orpan kääntymään takaisin

Ruut ei anna tämän säikäyttää itseään; hän julistaa, että Noomin kansa on hänen kansansa ja Noomin Jumala hänen Jumalansa

Lopulta Ruut ja Noomi saapuvat Betlehemiin

Ruut poimii tähkiä Boasin pellolla (2:1–3:18)

Sattumalta Ruut aloittaa tähkien poimimisen Boasin, Elimelekin sukulaisen, pellolla, ja tämä suhtautuu häneen suopeasti

Ruut jatkaa jälkikorjuuta Boasin pellolla ohran- ja vehnänkorjuun päättymiseen asti

Sitten Ruut Noomin ohjeiden mukaisesti pyytää Boasia toimimaan lunastajana; Boas on halukas siihen, mutta eräs mies on läheisempää sukua Noomille kuin hän

Lunastajana Boas menee naimisiin Ruutin kanssa (4:1–22)

Kymmenen Betlehemin vanhimman edessä Boas tarjoaa läheisemmälle sukulaiselle tilaisuutta lunastaa Elimelekin pelto ja herättää vainajalle jälkeläisiä menemällä lankousavioliittoon Ruutin kanssa

Kun tuo sukulainen kieltäytyy, Boas toimii lunastajana

Boasin ja Ruutin liittoa siunataan pojalla, Obedilla, josta tulee kuningas Daavidin isoisä