Miksi Jumalan nimen pitäisi esiintyä koko Raamatussa

EHKÄ olet Raamattua lukiessasi tavannut Jumalan nimen niin sanotussa ”Vanhassa testamentissa”. Olet esimerkiksi saattanut lukea edellisestä Vanhan testamentin suomennoksesta: ”Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikkivaltiaana Jumalana. Mutta nimelläni HERRA (Jehovah) en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” – 2. Moos. 6:3.

Mutta kun olet lukenut ”Uutta testamenttia” eli Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, niin eteesi ei ehkä ole tullut koskaan Jumalan nimeä. Useimmat kääntäjät ovat jättäneet sen pois kääntäessään tätä osaa Raamatusta. Miksi? Yksi syy on se, että tähän mennessä ei ole havaittu Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstin yhdenkään vanhan käsikirjoitusjäljennöksen sisältävän Jumalan nimeä täydellisessä muodossaan.

Mutta toisaalta Jumalan nimi esiintyy lyhennetyssä muodossaan sekä vanhoissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa että niiden käännöksissä. Oletko huomannut lukiessasi Raamattua Ilm. 19:1, 3, 4, 6:ssa ilmaisun ”halleluja”? ”Halleluja” merkitsee: ”Ylistäkää Jahia (Jehovaa).” – Webster’s New Collegiate Dictionary.

Tämä Jumalan nimen esiintyminen lyhennetyssä muodossa ilmaisee, ettei nimen käyttö ollut jäänyt pois varhaiskristittyjen keskuudessa. Miksei Jumalan nimi esiinny sitten täydellisessä muodossaan missään nykyään jäljellä olevassa Raamatun kreikkalaisen tekstin käsikirjoitusjäljennöksessä? Ilmaiseeko tämä Jumalan nimen puuttuminen näistä vanhoista käsikirjoituksista, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät käyttäneet nimeä Jehova?

SELITYS, JOKA EI OLE ENÄÄ PÄTEVÄ

Kauan uskottiin, että syynä siihen, miksi Jumalan nimi täydellisessä muodossaan ei ole missään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tunnetussa käsikirjoitusjäljennöksessä, on, että varhaiskristityt käyttivät kreikkalaista Septuaginta-käännöstä Heprealaisista kirjoituksista ja että he noudattivat sen tapaa jättää Jumalan nimi pois. Tätä kreikkalaista Septuaginta-käännöstä oli valmistettu kreikkaa puhuvia juutalaisia varten noin vuodesta 280 eaa. lähtien, ja se on käännös niistä Raamatun heprealaisista kirjoituksista, joita Jeesuksen Kristuksen ensimmäisten opetuslasten ajatellaan käyttäneen.

Yleinen mielipide oli tavallisesti, että kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät olivat panneet Jumalan nimeä koskevan juutalaisen taikauskon takia käännökseensä kreikkalaiset arvonimet Kyrios (Herra) tai ho Theós (Jumala) tetragrammatonin, niiden neljän heprealaisen kirjaimen יהוה sijaan, jotka edustavat Jumalan nimeä Jehova. Mutta verraten äskeiset löydöt ovat osoittaneet, että kreikkalaisen Septuagintan vanhimmissa katkelmissa on tosiaan Jumalan nimi heprealaisessa muodossaan!

Selostaessaan tätä seikkaa tri Paul E. Kahle sanoo: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios [Herra], vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu tetragrammaton säilytettiin sellaisissa [käsikirjoituksissa].”

Kuka sitten korvasi Jumalan nimen kreikkalaisen Septuagintan jäljennöksissä arvonimillä ”Herra” tai ”Jumala”? Tri Kahle jatkaa ja vastaa: ”Kristityt korvasivat tetragrammatonin sanalla kyrios [Herra], kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” – The Cairo Geniza, s. 222, 224.

Mutta milloin ”kristityt” korvasivat Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisissa käännöksissään tetragrammatonina esiintyvän Jumalan nimen arvonimillä Kyrios (Herra) ja ho Theós (Jumala)? Jos voimme saada tämän selville, niin se luo valoa siihen, käyttivätkö Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat todella Jumalan nimeä henkeytetyissä kirjoituksissaan ja sisälsivätkö heidän alkuperäisten kirjoitustensa varhaisimmat jäljennökset Jumalan nimen.

MILLOIN JUMALAN NIMI KORVATTIIN MUULLA

Tetragrammatonina esiintyvän Jumalan nimen korvaaminen jollakin muulla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tapahtui ilmeisesti Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuolemaa seuranneina vuosisatoina. Tämä käy ilmi siitä, että Jumalan nimi on kristityiksi tunnustautuvien ensimmäisellä vuosisadalla tekemissä ”Vanhan testamentin” eli Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisissa käännöksissä. Esimerkiksi Akvilan kreikkalaisessa käännöksessä noin vuodelta 128 esiintyi tetragrammaton yhä heprealaisin kirjaimin.

Tunnettu oppinut Origeneskin valmisti vuoden 245 paikkeilla Heksaplansa, henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten 6-palstaisen jäljennöksen. Nyt tunnettujen jäljennöskatkelmien perusteella professori W. G. Waddell sanoo: ”Origeneen Heksaplassa – – Akvilan, Symmachuksen ja LXX:n [Septuagintan] kreikkalaiset käännökset esittivät kaikki JHVH:n näin: ΠΙΠΙ Heksaplan toisella palstalla tetragrammaton oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin.”a Toiset uskovat, että Origeneen Heksaplan alkuperäinen teksti käytti tetragrammatonissa heprealaisia kirjaimia kaikilla palstoillaan. Origenes itse sanoi, että ”luotettavimmissa käsikirjoituksissa NIMI on kirjoitettu heprealaisin kirjaimin, ts. ei nykyhepreaksi vaan muinaishepreaksi.”

Vielä neljännellä vuosisadalla Hieronymus, kääntäjä, joka valmisti latinalaisen Vulgatan, sanoo Samuelin ja Malakian kirjojen esipuheessaan Prologus Galeatus: ”Me havaitsemme Jumalan nelikirjaimisen nimen (ts. יהוה) eräissä kreikkalaisissa teoksissa tähän päivään asti ilmaistun noilla ikivanhoilla kirjaimilla.”

Mitä tällainen tieto ilmaisee? Se tekee selväksi, etteivät ne ns. ”kristityt”, jotka ”korvasivat tetragrammatonin sanalla kyrios” Septuagintan jäljennöksissä, olleet Jeesuksen varhaisia opetuslapsia. He olivat myöhempien vuosisatojen henkilöitä ajalta, jolloin ennustettu luopumus oli pitkälle kehittynyt ja turmellut kristillisten opetusten puhtauden. – 2. Tess. 2:3; 1. Tim. 4:1.

JEESUS JA HÄNEN OPETUSLAPSENSA KÄYTTIVÄT

On siis olemassa kumoamattomat todistukset siitä, että Jumalan nimi oli niissä Raamatun jäljennöksissä, joita käytettiin Jeesuksen ja hänen opetuslastensa aikana, sekä heprealaisissa käsikirjoituksissa että kreikkalaisissa käsikirjoituskäännöksissä. Nämä miehet käyttivät varmasti Jumalan nimeä lukiessaan ja opettaessaan ihmisiä noista Raamatun jäljennöksistä. Ja kun Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, niin he noudattivat epäilemättä Jumalan hyväksymää tapaa ja käyttivät Jumalan nimeä kirjoituksissaan. Heidän mestarinsa Jeesus Kristus antoi varmasti heille esimerkin kirkastaessaan Isänsä nimeä.

Tarkastelkaamme nimeä ”Jeesus”. Tämä oli nimi, jonka taivaan enkeli käski Marian antamaan lapselle, joka hänelle oli syntyvä. (Luuk. 1:30, 31) Ja tämä nimi ”Jeesus” saattaa etualalle Jumalan nimen, sillä se merkitsee heprean kielessä ’Jahin [Jehovan] pelastus’.

Jeesus lisäksi asetti yhä uudelleen Isänsä nimen kansan huomion kohteeksi evankeliuminpalveluksessaan. Hän opetti esimerkiksi opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9) Hän sanoi tekevänsä työnsä ’Isänsä nimessä’. (Joh. 10:25) Ja kuolemansa edellisenä iltana hän sanoi rukouksessa, että hän oli ’tehnyt Isänsä nimen tunnetuksi’ opetuslapsilleen. – Joh. 17:6, 26.

Kun Jeesus lainasi Raamatun heprealaisista kirjoituksista tai luki niistä, niin hän, kaiken tämän huomioon ottaen, käytti varmasti Jumalan nimeä Jehova. Hän teki ilmeisesti niin esimerkiksi lainatessaan Heprealaisista kirjoituksista 5. Moos. 8:3:a ja sanoessaan: ”Kirjoitettu on: ’Ihmisen ei pidä elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta Jehovan suun kautta tulevasta lausunnosta.’” (Matt. 4:4, Um; vrt. myös Matt. 22:37:ää 5. Moos. 6:5:een; Matt. 22:44:ää Psalmiin 110:1; ja Luuk. 4:16–21:tä Jes. 61:1, 2:een.) On johdonmukaista, että ne Jeesuksen opetuslapset, jotka henkeytettiin kirjoittamaan Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, noudattivat Mestarinsa esimerkkiä ja käyttivät Jumalan nimeä sisällyttäen sen siten raamatullisiin kirjoituksiinsa.

Miksi Jumalan nimi puuttuu sitten niistä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten eli ns. ”Uuden testamentin” vanhoista käsikirjoituksista, jotka meillä nyt on? Ilmeisesti siksi, että siihen aikaan, jolloin nuo muinaiset käsikirjoitukset tehtiin, mikä tapahtui 3. vuosisadalta eteenpäin, apostolien ja opetuslasten alkuperäisiä kirjoituksia oli muutettu. Myöhemmät jäljentäjät epäilemättä korvasivat (mahdollisesti tetragrammatonin muodossa olleen) Jumalan nimen sanoilla Kyrios ja ho Theós, aivan niin kuin tosiasiat osoittavat tehdyn Heprealaisten kirjoitusten Septuaginta-käännöksen myöhemmissä jäljennöksissä.

Ymmärtäen, että näin on täytynyt olla, jotkut kääntäjät ovat panneet nimen ”Jehova” Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännöksiinsä. Tälle on olemassa vankka peruste. Jumalan nimi todellakin kuuluu koko Raamattuun.

[Alaviitteet]