Psalmit

Luottamus vaaran kohdatessa

KUNINGAS DAAVID kohtasi hyvin vaikean tilanteen. Hänen oma poikansa Absalom oli juuri julistuttanut itsensä kuninkaaksi ja juonitteli anastaakseen valtaistuimen. Tämä kapinallinen poika hankki niin suuren kannattajajoukon, että Daavidin oli pakko paeta pääkaupungista Jerusalemista. Daavid pani kuitenkin jatkuvasti täyden, luottamuksensa Jehova Jumalaan.

Tämä ilmenee sävelmästä, jonka Daavid sepitti paetessaan Absalomia. (Ps. 3:1) Sanansaattaja ilmoitti: ”Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.” (2. Sam. 15:13) Tällaisen tilanteen kehittyminen hämmensi Daavidin. Hän ihmetteli, miksi niin oli käynyt ja miten Absalomin oli mahdollista saada niin suuri kannatus. Sen tähden Daavid huudahtaa Psalmissa 3: ”Oi Jehova, miksi minun vihamieheni ovat lisääntyneet? Miksi monet nousevat minua vastaan?” – Jae 2, UM.

Tilanne oli niin uhkaava, että monet israelilaiset päättelivät, ettei edes Korkein voisi pelastaa Daavidia kukistumasta Absalomin ja hänen miestensä edessä. Daavid sanoi tästä: ”Monet sanovat minusta: ’Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa’.” (Ps. 3:3) Mutta heikensikö tämä Daavidin luottamusta? Ei, sillä hän sanoo edelleen: ”Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni. Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa.” – Ps. 3:4, 5.

Daavid piti Jehovaa Sinä, joka varjelisi hänet onnettomuudelta, suojelisi häntä niin kuin kilpi suojelee sotilasta. Absalomia paetessaan Daavid kulki paljain jaloin itkien ja pää peitettynä. (2. Sam. 15:30) Hänen päänsä oli varmasti alas painuneena nöyryytyksestä. Silti Daavid ei epäillyt, ettei Korkein muuttaisi hänen tilaansa kunniakkaaksi ja kohottaisi hänen päätään, niin että hän voisi pitää päänsä pystyssä. Siksi hän pyysi apua Jehovalta luottaen siihen, että hän saisi vastauksen. Koska liitonarkki, Jehovan läsnäolon vertauskuva, oli viety takaisin Siioninvuorelle, Daavid sopivasti mainitsi, että hänen rukoukseensa vastattaisiin Jumalan pyhältä vuorelta. – 2. Sam. 15:24, 25.

Niinpä yölläkään, jolloin yllätyshyökkäyksen vaara oli suurin, Daavid ei pelännyt mennä nukkumaan. Me luemme hänen sanansa: ”Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.” (Ps. 3:6) Ilmaisten luottavansa lujasti Jehovan pelastamiskykyyn Daavid kirjoitti: ”En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan. Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat. Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi.” – Ps. 3:7–9.

Daavidin vihollisten hampaitten murskaaminen merkitsisi heidän vahingoittamiskykynsä tekemistä tyhjäksi. Vain Jehova voi saada aikaan sellaisen vapautuksen. Sen tähden psalmista tunnusti ’pelastuksen olevan Herrassa’ eli kuuluvan Jehovalle. Kun Daavid siis ajatteli henkilökohtaisia vaikeuksiaan, se sai hänet harkitsemaan Jumalan kansaa kokonaisuutena ja rukoilemaan sille Jumalan siunausta.

Daavidin tavoin meidänkään ei pitäisi antautua ihmispelkoon. Riippumatta siitä, mitä pahat ihmiset saattaisivat tehdä, Jehova ei unohda kansaansa eikä salli sen tulla pyyhkäistyksi pois maan päältä. Lukekaamme mekin sen tähden pelastus aina Korkeimman ansioksi.