Raamatunkäännös joka muutti maailmaa

Kun Jumalan profeetta Mooses alkoi kirjoittaa Raamattua yli 3 500 vuotta sitten, sitä pystyi lukemaan ainoastaan yksi pieni kansakunta (5. Mooseksen kirja 7:7). Tämä johtui siitä, että Raamattu oli olemassa vain tuon kansan puhumalla heprean kielellä. Tilanne kuitenkin muuttuisi aikanaan.

RAAMATUN sanoman leviäminen ja sen myönteinen vaikutus kautta vuosisatojen ei ole mitenkään vähäisessä määrin sen ensimmäisen käännöksen, Septuagintan, ansiota. Miksi se tehtiin? Entä onko oikein sanoa, että tämä Raamattu muutti maailmaa?

Henkeytetty käännös?

Oltuaan pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa 600- ja 500-luvulla eaa. monet juutalaiset jäivät asumaan muinaisen Israelin ja Juudan alueen ulkopuolelle. Pakkosiirtolaisuudessa syntyneille juutalaisille hepreasta tuli toinen kieli. Yksi juutalainen yhteisö oli muodostunut 200-luvulle eaa. tultaessa Egyptiin Aleksandriaan, merkittävään Kreikan maailmanvallan kulttuurikeskukseen. Sikäläiset juutalaiset ymmärsivät, miten tärkeää olisi kääntää Pyhä Raamattu kreikaksi, joka oli tuolloin heidän äidinkielensä.

Sitä ennen oli Raamatun henkeytetty sanoma ollut kirjoitettuna hepreaksi lukuun ottamatta pieniä osuuksia, jotka olivat arameaksi, heprealle läheistä sukua olevalla kielellä. Laimenisiko jumalallisen henkeytyksen voimakas vaikutus, jos Jumalan sana ilmaistaisiin toisella kielellä, ja johtaisiko se kenties jopa vääriin tulkintoihin? Uskaltaisivatko juutalaiset, joille henkeytetty Sana oli uskottu, ottaa sen riskin, että sanoma vääristyisi käännettäessä? (Psalmit 147:19, 20; Roomalaisille 3:1, 2.)

Nämä arkaluonteiset kysymykset herättivät pelkoa. Mutta huoli siitä, että juutalaiset eivät enää ymmärtäisi Jumalan sanaa, painoi vaa’assa lopulta kaikkein eniten. Mooseksen kirjoittamasta Toorasta, Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta, päätettiin valmistaa kreikankielinen käännös. Varsinaisen käännöstyön vaiheita on vaikea erottaa tarinoista. Aristeaan kirjeen mukaan Egyptin hallitsija Ptolemaios II (285–246 eaa.) halusi kuninkaalliseen kirjastoonsa kreikankielisen käännöksen Pentateukista (eli Toorasta). Hän antoi tehtävän 72 juutalaiselle oppineelle, jotka tulivat Egyptiin Israelista ja saivat käännöksen valmiiksi 72 päivässä. Sitten se luettiin juutalaisyhteisölle, joka totesi sen olevan sekä kaunis että täsmällinen. Tämän tarinan myöhemmissä kaunistelluissa versioissa väitettiin, että kukin kääntäjä sijoitettiin omaan huoneeseensa ja silti heidän käännöksensä vastasivat toisiaan jokaista kirjainta myöten. 72:ta kääntäjää koskevan perimätiedon vuoksi tämä kreikkalainen raamatunkäännös tultiin tuntemaan nimellä Septuaginta, joka perustuu latinan ’seitsemääkymmentä’ tarkoittavaan sanaan.

Useimmat tutkijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että Aristeaan kirje on apokryfinen kirjoitus. He uskovat myös aloitteen käännöksen tekemiseksi tulleen Ptolemaios II:n sijasta Aleksandrian juutalaisyhteisön johtajilta. Aleksandriassa toimineen juutalaisen filosofin Filonin ja juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoituksista sekä Talmudista heijastuu kuitenkin kaikista ensimmäisen vuosisadan juutalaisten keskuudessa vallinnut näkemys, että Septuaginta oli yhtä henkeytetty kuin alkuperäinen Raamattu. Syynä tähän oli epäilemättä pyrkimys saada käännökselle koko maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön hyväksymys.

Vaikka alkuperäinen käännös käsitti vain Mooseksen viisi kirjaa, nimi Septuaginta tuli tarkoittamaan kaikkia kreikaksi käännettyjä Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Muut kirjat käännettiin suunnilleen seuraavan sadan vuoden aikana. Koko Septuagintan valmistaminen ei ollut mikään tarkoin koordinoitu hanke, vaan pienistä palasista syntynyt aikaansaannos. Kääntäjät olivat erilaisia taidoiltaan ja heprean tuntemukseltaan. Useimmat kirjat käännettiin kirjaimellisesti, välillä aivan äärimmäisen tarkasti, kun taas toiset käännettiin hyvin vapaasti. Muutamasta kirjasta on sekä pitkät että lyhyet versiot. Heprealaisten kirjoitusten kaikki kirjat olivat luettavissa kreikaksi 100-luvun loppuun mennessä eaa. Epätasaisesta tuloksesta huolimatta niiden kääntäminen kreikaksi vaikutti paljon kauaskantoisemmin kuin kääntäjät osasivat odottaakaan.

Jafet Seemin teltoissa?

Septuagintan tarkastelun yhteydessä Talmudissa lainataan 1. Mooseksen kirjan 9:27:ää: ”Asukoon hän [Jafet] Seemin teltoissa.” (Megillah 9b, Babylonian Talmud.) Talmud antaa ymmärtää, että kuvaannollisesti puhuen Septuagintan kreikan kielen kauneuden välityksellä Jafet (kreikkalaisten kantaisän Javanin isä) asui Seemin (Israelin kansakunnan esi-isän) teltoissa. Voitaisiin kuitenkin myös sanoa, että Septuagintan kautta Seem asui Jafetin teltoissa. Kuinka niin?

Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen 300-luvun loppupuoliskolla eaa. kreikan kieltä ja kulttuuria pyrittiin voimakkaasti levittämään kaikkiin valloitettuihin maihin. Juutalaiset tunsivat olevansa kulttuurin alueella jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Jos kreikkalainen kulttuuri ja filosofia pääsisivät vallalle, juutalaisten oma uskonto heikkenisi. Miten tämä hyökkäys voitaisiin torjua?

Juutalainen raamatunkääntäjä Max Margolis pohtii erästä mahdollista syytä siihen, että juutalaiset käänsivät Septuagintan: ”Mikäli yleensäkään voimme lukea tämän suunnitelman juutalaisyhteisön nimiin, siihen on vaikuttanut eräs toinen seikka, nimittäin se, että tällä tavalla pakanaväestö pääsisi tutustumaan juutalaisten lakiin ja maailma voisi vakuuttua siitä, että juutalaisten kulttuuri veti vertoja Hellaan [Kreikan] kulttuurille.” Raamatun heprealaisten kirjoitusten saattaminen kreikkaa puhuvan maailman ulottuville on niin ollen saattanut olla sekä eräänlaista itsepuolustusta että vastahyökkäys.

Aleksanterin kreikkalaistamispolitiikka oli tehnyt kreikasta maailmankielen. Yleiskreikka eli koinee jäi kaupan ja viestinnän kieleksi kansojen keskuuteen vielä senkin jälkeen, kun roomalaiset valloittivat hänen valta-alueensa. Olipa se harkittua tai luonnollisen kehityksen seuraus, Septuaginta-versio Heprealaisista kirjoituksista löysi pian tiensä monien sellaisten ei-juutalaisten koteihin ja sydämeen, jotka eivät aiemmin olleet tunteneet Jumalaa eivätkä juutalaisten Lakia. Tulokset olivat hämmästyttäviä.

Käännynnäisiä ja Jumalaa pelkääviä

Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa Filon saattoi kirjoittaa, että ”Mooseksen lainsäädännön kauneutta ja arvokkuutta ei kunnioiteta pelkästään juutalaisten parissa vaan myös kaikissa muissa kansakunnissa”. Juutalainen historioitsija Joseph Klausner sanoo Palestiinan ulkopuolella asuneista ensimmäisen vuosisadan juutalaisista: ”On vaikea uskoa, että kaikki nämä miljoonat juutalaiset olisivat olleet lähtöisin yksistään pienestä Palestiinasta. On pakko myöntää, että valtava kasvu johtui myös suurista käännynnäisten joukoista, joihin kuului sekä miehiä että naisia.”

Nämä merkittävät seikat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Juutalaisten historiaan perehtynyt professori ja kirjoittaja Shaye J. D. Cohen sanoo: ”Juutalaisuuteen kääntyi monia pakanoita, niin miehiä kuin naisiakin, kahden viimeisen vuosisadan aikana eaa. ja ajanlaskumme kahden ensimmäisen vuosisadan aikana. Vielä enemmän oli kuitenkin niitä pakanoita, jotka omaksuivat juutalaisuudesta jotakin mutta eivät kääntyneet siihen.” Sekä Klausner että Cohen käyttävät näistä ei-käännynnäisistä ilmausta Jumalaa pelkäävät, joka esiintyy tuon tuosta sen ajan kreikkalaisessa kirjallisuudessa.

Mitä eroa on käännynnäisellä ja Jumalaa pelkäävällä? Edelliset olivat käännynnäisiä sanan täydessä merkityksessä, ja heitä pidettiin joka suhteessa juutalaisina, koska he tunnustivat Israelin Jumalan (ja hylkäsivät kaikki muut jumalat), alistuivat ympärileikkaukseen ja liittyivät Israelin kansakuntaan. Jumalaa pelkäävistä Cohen sitä vastoin sanoo: ”Vaikka nämä pakanat noudattivat monia juutalaisten tapoja ja kunnioittivat juutalaisten Jumalaa tavalla tai toisella, he eivät pitäneet itseään juutalaisina eivätkä muut pitäneet heitä juutalaisina.” Klausner kuvailee heitä sellaisiksi, jotka ”seisoivat puolivälissä”, sillä he hyväksyivät juutalaisuuden ja ”noudattivat joitakin sen tapoja, mutta – – [heistä] ei tullut kokonaan juutalaisia”.

Jotkut saattoivat kiinnostua Jumalasta niiden keskustelujen perusteella, joita he kävivät lähetystyötä tekevien juutalaisten kanssa, tai panemalla merkille, miten erilaisia olivat näiden käytös ja tavat. Septuaginta oli kuitenkin pääasiallinen väline, jonka avulla nämä Jumalaa pelkäävät saivat tietoa Jehova Jumalasta. Vaikka ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jumalaa pelkäävien tarkkaa määrää ei voida saada selville, Septuagintan välityksellä levisi tietoa Jumalasta epäilemättä kautta Rooman valtakunnan. Sen avulla laskettiin myös tärkeä perustus.

Septuaginta valmisti tietä

Septuaginta oli tärkeässä asemassa kristillisen sanoman levittämisessä. Kun kristillinen seurakunta perustettiin vuoden 33 helluntaina, paikalla oli monia kreikankielisiä juutalaisia. Niiden joukossa, joista tuli Kristuksen opetuslapsia noina alkuaikoina, oli myös käännynnäisiä. (Apostolien teot 2:5–11; 6:1–6; 8:26–38.) Koska Jeesuksen apostolien ja muiden varhaisten opetuslasten henkeytetyt kirjoitukset haluttiin saada mahdollisimman laajan yleisön ulottuville, ne tehtiin kreikaksi.a Siksi monet Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa olevat lainaukset Heprealaisista kirjoituksista perustuivat Septuagintaan.

Luonnollisten juutalaisten ja käännynnäisten lisäksi oli muitakin, jotka olivat valmiita omaksumaan Valtakunnan sanoman. Pakanoihin kuuluva Cornelius oli ”harrasmielinen mies, joka pelkäsi Jumalaa samoin kuin hänen koko huonekuntansakin, ja hän antoi monia armonlahjoja kansalle ja esitti Jumalalle jatkuvasti rukouksia”. Vuonna 36 Cornelius, hänen perheensä ja eräät muut hänen kotiinsa kokoontuneet ihmiset kastettiin ensimmäisinä pakanoina Kristuksen seuraajiksi. (Apostolien teot 10:1, 2, 24, 44–48; vrt. Luukas 7:2–10.) Matkustaessaan joka puolella Vähää-Aasiaa ja Kreikkaa apostoli Paavali saarnasi monille pakanoille, jotka jo pelkäsivät Jumalaa, sekä ”Jumalaa palvoville kreikkalaisille” (Apostolien teot 13:16, 26; 17:4). Miksi Cornelius ja nuo muut pakanat olivat valmiita ottamaan hyvän uutisen vastaan? Septuaginta oli valmistanut tietä. Eräs oppinut arvelee sen olevan ”niin ratkaisevan tärkeä kirja, että siitä irrallaan sekä kristikunta että länsimainen kulttuuri olisivat käsittämättömiä”.

Septuaginta menettää ”henkeytyksensä”

Septuagintan ahkera käyttö tuotti lopulta voimakkaan vastareaktion juutalaisten keskuudessa. Keskustellessaan esimerkiksi kristittyjen kanssa juutalaiset väittivät, että Septuaginta oli käännetty virheellisesti. Juutalaisyhteisö oli 100-luvulle tultaessa kääntänyt selkänsä kokonaan tuolle käännökselle, jota se oli kerran ylistänyt henkeytetyksi. Rabbit hylkäsivät 72:ta kääntäjää koskevan tarinan ja sanoivat: ”Viisi vanhinta kirjoitti kerran Tooran kuningas Ptolemaiokselle kreikaksi, ja tuo päivä oli Israelille yhtä enteellinen kuin se päivä, jona kultainen vasikka valmistettiin, sillä Tooraa ei voinut kääntää täsmällisesti.” Rabbit valtuuttivat tekemään uuden kreikankielisen käännöksen, joka noudattaisi tiukemmin heidän näkemyksiään. Sen toteutti 100-luvulla juutalaiskäännynnäinen nimeltä Aquila, rabbi Akiban oppilas.

Juutalaiset lakkasivat käyttämästä Septuagintaa, mutta siitä tuli orastavan katolisen kirkon ”Vanhan testamentin” malli siihen asti, kun sen sijalle astui Hieronymuksen latinankielinen Vulgata. Vaikka käännös ei koskaan voi korvata alkuperäistä tekstiä, Septuagintalla oli tärkeä osa, kun levitettiin tietoa Jehova Jumalasta ja hänen Jeesuksen Kristuksen käsissä olevasta Valtakunnastaan. Septuaginta on todellakin raamatunkäännös, joka muutti maailmaa.

[Alaviite]

[Kuva s. 31]

”Septuagintaa” ymmärsivät monet sellaiset, joille Paavali saarnasi

[Kuvan lähdemerkintä s. 29]

Israel Antiquities Authority