Edisty jatkuvasti vaeltamalla järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan
1 Apostoli Paavali oli erityisen kiintynyt Filippin seurakuntaan, jota hän oli ollut perustamassa. Hän oli kiitollinen heidän huomaavaisesti antamastaan aineellisesta avusta ja puhui heistä hyvänä esimerkkinä (2. Kor. 8:1–6).
2 Syvä rakkaus sai Paavalin kirjoittamaan filippiläisille. Insight-teoksen osan 2 sivulla 631 sanotaan: ”Läpi koko kirjeensä hän kannustaa Filippin seurakuntaa jatkamaan oivallista vaellustaan: parantamaan havaintokykyään ja hankkimaan lujan otteen elämän sanaan, vahvemman uskon ja toivon tulevasta palkinnosta.” He ottivat kannustuksen lämpimästi vastaan ja vahvistivat itsensä ja apostolin välillä olevaa rakkauden sidettä. Paavalin sanoilla on erikoismerkitys meille nykyään, minkä vuoksi meillä on hyvä syy miettiä huolellisesti hänen kehotuksiaan, varsinkin sitä, mitä sanottiin Filippiläiskirjeen 3:15–17:ssä.
3 Kypsä mielen asenne on välttämätön: Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen 3:15:n miehenä, jolla on vuosien kokemus. Hän tunnusti filippiläisten hengellisen edistymisen vedoten heihin kypsinä kristittyinä, joilla on oikea mielen asenne. Niin kauan kuin heidän mielen asenteensa heijastaisi Jeesuksen ilmaisemaa nöyryyttä ja arvostusta he olisivat edelleen ”moitteettomia ja viattomia, virheettömiä Jumalan lapsia – – säilyttäen lujan otteen elämän sanaan” (Fil. 2:15, 16). Kun luemme nämä Paavalin sanat, meidän tulisi tuntea, että hän puhuu meille. Haluamme siksi hartaasti omaksua saman mielen asenteen, joka oli Jeesuksella, ja osoittaa nöyrää arvostusta etujamme kohtaan. Vetoamme jatkuvasti Jehovaan rukouksessa ja pyydämme apua tässä ja muissa asioissa (Fil. 4:6, 7).
4 Kuten Filippiläiskirjeen 3:16 ilmaisee, meidän kaikkien tulee pyrkiä edistymään. Sana ”edistyä” merkitsee ’päästä eteenpäin tiedoissaan, taidoissaan, kehityksessään tai muussa sellaisessa, kehittyä’. Ihmiset, jotka ovat edistyviä, ovat erään sanakirjan mukaan ”kiinnostuneita uusista ajatuksista, löydöistä tai tilaisuuksista”. Paavali halusi filippiläisten ymmärtävän, että kristillisyys ei polje koskaan paikallaan ja että sitä tunnustavien täytyy mennä jatkuvasti eteenpäin. Heidän halukkuutensa edistyä ilmenisi siitä, että he olisivat valmiita tutkimaan itseään, tunnustamaan heikkoutensa ja tavoittelemaan tilaisuuksia tehdä enemmän tai parantamaan sen laatua, mitä he tekevät. Nykyään Jehovan maanpäällinen järjestö menee jatkuvasti eteenpäin, laajentaa koko ajan toimintakenttäänsä ja syventää ymmärrystään Jumalan sanasta. Meidän kaikkien täytyy pysyä sen tahdissa käyttämällä hyväksemme kaikkea sen kautta tulevaa ja osallistumalla täysin määrin sen työhön.
5 Edistyminen vaatii järjestystä noudattavaa totunnaista tapaa: Paavali jatkoi kehottamalla veljiään vaeltamaan ”jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan” (Fil. 3:16). Järjestyksen noudattaminen vaatii meiltä ihmisten tai asioiden asettamista oikeille paikoille suhteessaan toisiinsa sekä hyvää käytöstä. Filippin kristityt pitivät itsensä oikealla paikallaan, kun he pysyivät lähellä Jehovan järjestöä ja toisiaan. Rakkauden laki ohjasi heidän elämäänsä (Joh. 15:17; Fil. 2:1, 2). Paavali kannusti heitä: ”Käyttäytykää – – Kristusta koskevan hyvän uutisen arvoisella tavalla.” (Fil. 1:27.) Järjestyksellisyyden ja hyvän käytöksen tarve on aivan yhtä tärkeää nykyisille kristityille.
6 Totunnaisesta tavasta on meille hyötyä, koska meidän ei tarvitse pysähtyä miettimään sitä, mitä teemme seuraavaksi – olemme jo vakiinnuttaneet menettelytavan, jota noudatamme tottumuksen voimasta.
7 Järjestystä noudattava teokraattinen totunnainen tapa koostuu tervehenkisistä, hyödyllisistä ja jumalisista tottumuksista, joiden tavoitteena on rakentaa itseämme hengellisesti, auttaa toisia ja, jos mahdollista, tehdä enemmän Jehovan palveluksessa. Menestyminen näiden tavoitteiden saavuttamisessa vaatii sellaisen totunnaisen tavan luomista ja säilyttämistä, johon sisältyy henkilökohtainen tutkiminen, säännöllinen kokouksissa käyminen ja saarnaamistyöhön osallistuminen.
8 Järjestystä noudattavaan totunnaiseen tapaan kuuluvia välttämättömiä seikkoja: Eräs välttämätön asia on ”täsmällinen tieto ja täysi havaintokyky” (Fil. 1:9). Henkilökohtainen tutkiminen vahvistaa uskoamme, lisää arvostustamme totuutta kohtaan ja saa meidät tekemään hyviä tekoja. Jotkut ovat kuitenkin havainneet vaikeaksi pitää yllä säännöllisiä tutkimistottumuksia. Yhdeksi pääsyyksi he sanovat ajan puutteen.
9 Raamatun päivittäisen lukemisen hyötyjä ei voi korostaa liikaa. Sen opetus on ”hyödyllistä” kaikin tavoin (2. Tim. 3:16, 17). Miten voimme löytää aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäisten tehtäviemme lomassa? Jotkut ovat huomanneet, että he voivat nousta ylös muutamaa minuuttia aikaisemmin joka aamu, jolloin heidän mielensä on vireä. Toiset havaitsevat, että lukeminen sopii heille paremmin iltaisin muutamaa minuuttia ennen nukkumaan menemistä. Aviovaimot, jotka ovat kotona päiväsaikaan, voivat kenties varata jonkin verran aikaa iltapäivistä ennen kuin toiset tulevat kotiin työstä tai koulusta. Säännöllisen Raamatun lukemisen lisäksi jotkut ovat ottaneet Valtakunnan julistajia -kirjan lukemisen viikoittaiseen tutkisteluohjelmaansa.
10 Kun opettelemme uusia tapoja, on hyvin mahdollista, että ne ovat ristiriidassa aiempien tapojemme kanssa. Olemme kenties ennen olleet taipuvaisia käyttämään meille jäävän ajan toisarvoisissa toimissa. Tällaisesta tottumuksesta eroon pääseminen ei ole helppoa. Kukaan ei tule sanelemaan meille sitä, millaiset tutkimistottumukset meillä tulee olla, eikä meitä vaadita myöskään tekemään tiliä siitä, mitä teemme tässä asiassa. Se miten säännöllisiä tutkimistottumuksemme ovat, riippuu suuressa määrin siitä, miten paljon arvostamme ”tärkeämpiä asioita” ja miten halukkaita olemme ostamaan ”sopivan ajan” hyötyäksemme niistä (Fil. 1:10; Ef. 5:16).
11 Kristillisillä kokouksilla on erittäin tärkeä osa hengellisessä edistymisessämme, koska niissä saamme tarpeellista valmennusta ja rohkaisua. Tämän vuoksi kokouksissa käyminen on toinen välttämätön osa järjestystä noudattavaa totunnaista tapaamme. Paavali korosti tämän tärkeyttä. Kokouksissa käyminen ei ole valinnanvarainen, mieltymyksen perusteella ratkaistava asia. (Hepr. 10:24, 25.)
12 Miten järjestyksellisyyttä voidaan osoittaa suunnitellessamme viikoittaista toimintaohjelmaamme? Jotkut varaavat tietyt ajat henkilökohtaisista pyrkimyksistä huolehtimiseen ja yrittävät sitten vapaaksi jäävänä aikana ehtiä kokouksiin, mutta asian tulisi olla päinvastoin. Viikoittaisille kokouksillemme tulee antaa etusija, ja muut toimet tulee suunnitella niiden ympärille.
13 Säännöllinen kokouksissa käyminen vaatii hyvää suunnittelua ja perheen yhteistoimintaa. Arkipäivisin useimmilla meistä on toiminnantäyteinen ohjelma, minkä vuoksi meille jää vain vähän aikaa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli mahdollista iltaruokailun täytyy olla riittävän aikaisin, jotta perhe ehtii syödä, valmistautua ja tulla kokoukseen ennen sen alkamista. Tämä tavoite mielessään perheenjäsenet voivat olla yhteistoiminnassa monin eri tavoin.
14 Säännöllinen kenttäpalvelus on välttämätöntä, jotta voimme edistyä jatkuvasti vaeltamalla järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan. Me kaikki tajuamme selvästi raskaan vastuumme saarnata Valtakunnan sanomaa. Se tekee meistä Jehovan todistajia (Jes. 43:10). Koska se on kiireellisintä ja hyödyllisintä työtä, mitä nykyään suoritetaan, meillä ei ole mitään perusteita pitää sitä satunnaisena osana totunnaista tapaamme. Paavali kehotti: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” (Hepr. 13:15.)
15 Kun suunnittelemme kunkin viikon toimintaa, tulee kenttäpalvelusta varten varata erityiset ajat. Seurakunnalla on todennäköisesti viikoittain useita kenttäpalveluskokouksia, joten meidän täytyy vain ratkaista, mitä niistä voimme tukea. Olisi hyvä pyrkiä osallistumaan palveluksen kaikkiin piirteisiin, esimerkiksi ovelta-ovelle-työhön, jossa tarjotaan lehtiä ja muuta kirjallisuutta, uusintakäyntien tekemiseen ja raamatuntutkistelujen johtamiseen. Voimme jopa tehdä etukäteen suunnitelmia voidaksemme todistaa vapaamuotoisesti. Tätä tarkoitusta varten meillä olisi hyvä olla mukanamme kirjallisuutta ja meidän pitäisi havaita valppaasti sellaiset tilaisuudet, joissa voimme aloittaa keskusteluja. Koska lähdemme kentälle tavallisesti toisten kanssa, meidän on tarpeen ottaa selvää heidän aikataulustaan, jotta voimme tehdä molemmille sopivia järjestelyjä.
16 Alueen ihmisten välinpitämättömyydestä huolimatta meidän tulee säilyttää totunnainen tapamme saarnata. Tiedämme etukäteen, että vain harvat osoittavat vastakaikua (Matt. 13:15; 24:9). Hesekiel lähetettiin saarnaamaan ihmisille, jotka olivat ”kapinallisia” ja ”kovia” ja joiden sydän oli paatunut. Jehova lupasi auttaa Hesekieliä tekemällä tämän ”otsan yhtä kovaksi kuin heidän otsansa” eli ”timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi”. (Hes. 2:3, 4; 3:7–9.) Säännöllinen, totunnainen palvelusohjelma vaatii siksi hellittämättömyyttä.
17 Hyviä esimerkkejä jäljiteltäväksi: Useimmat meistä menestyvät paremmin kenttäpalveluksessa, kun joku ottaa johdon. Paavali ja hänen toverinsa antoivat hyvän esimerkin, ja Paavali kannusti muita jäljittelemään häntä (Fil. 3:17). Hänen totunnaiseen tapaansa sisältyivät kaikki ne seikat, joita tarvittiin hengellisesti vahvana pysymiseen.
18 Nykyäänkin meitä on siunattu hyvillä esimerkeillä. Heprealaiskirjeen 13:7:ssä Paavali kehotti: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, – – ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” Kristus on tietenkin Esimerkkimme, mutta voimme jäljitellä niiden uskoa, jotka ottavat johdon. Paavalin tavoin vanhinten täytyy tajuta, että heidän täytyy olla hyviä esimerkkejä toisille. Vaikka heidän henkilökohtaiset olosuhteensa voivatkin vaihdella, kunkin tulee pystyä osoittamaan, että hän toimii järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan pitäen Valtakunnan edut ensi sijalla. Vaikka vanhimmilla on ansiotyö ja perhevelvollisuuksia, heillä tulee olla vakiintuneet tavat henkilökohtaisessa tutkimisessa, kokouksissa käymisessä ja johdon ottamisessa kenttäpalveluksessa. Se, että vanhimmat osoittavat johtavansa ”hyvin omaa huonekuntaansa”, rohkaisee koko seurakuntaa vaeltamaan jatkuvasti järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan (1. Tim. 3:4, 5).
19 Tavoitteita uutta palvelusvuotta varten: Uuden palvelusvuoden alku on sopiva aika miettiä omaa totunnaista tapaamme. Mitä kuluneen vuoden toimintamme tarkastelu osoittaa? Pystyimmekö toimimaan entisessä määrin tai mahdollisesti lisäämään toimintaamme? Henkilökohtainen tutkimisemme on saattanut olla perusteellisempaa. Olemme voineet käydä kokouksissa säännöllisemmin tai lisätä kenttäpalvelustamme toimimalla osa-aikaisina tienraivaajina. Kenties voimme mainita joitakin kristillisen huomaavaisuuden tekoja, joita olemme tehneet toisten seurakuntalaisten tai perheenjäsentemme hyväksi. Jos niin on, voimme iloita siitä, että olemme vaeltaneet tavalla, joka miellyttää Jumalaa, ja meillä on hyvä syy jatkaa ”siinä yhä täydemmin” (1. Tess. 4:1).
20 Entä jos toimintamme oli jotenkin vaihtelevaa tai satunnaista? Miten se vaikutti meihin hengellisesti? Estyikö edistymisemme jostakin syystä? Edistyminen alkaa sillä, että pyydämme Jehovalta apua (Fil. 4:6, 13). Keskustele tarpeistasi muiden perheenjäsenten kanssa ja pyydä heidän apuaan muutosten tekemisessä. Jos sinulla on ongelmia, pyydä apua vanhimmilta. Jos ponnistelemme hartaasti ja alistumme halukkaasti Jehovan ohjaukseen, voimme olla varmoja siitä, että vältymme tulemasta ”enempää toimettomiksi kuin hedelmättömiksikään” (2. Piet. 1:5–8).
21 Vaeltaminen järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan johtaa siunauksiin, jotka tekevät ponnistelusi vaivan arvoisiksi. Kun olet päättänyt edistyä jatkuvasti vaeltamalla järjestystä noudattavan totunnaisen tavan mukaan, toimi kuten seuraava kehotus kuuluu: ”Älkää vitkastelko toimessanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” (Room. 12:11.) (Ks. tämän aiheen yksityiskohtaisempaa käsittelyä Vartiotornista 1.5.1985 s. 13–17.)