Millaisia pitäisikään teidän olla?
1 Koko ihmiskunta lähestyy tilinteon hetkeä. Raamattu kutsuu sitä ”Jehovan päiväksi”. Se on hetki, jolloin Jumalan tuomio pannaan täytäntöön jumalattomille. Samalla se merkitsee vanhurskaille vapautusta. Kaikki silloin elävät ihmiset vaaditaan tilille siitä, miten he ovat käyttäneet elämänsä. Pietarilla on tämä mielessään, kun hän herättää tutkivan kysymyksen: ”Millaisia pitäisikään teidän olla?” Hän painottaa ”pyhien käytöstapojen ja jumalisen antaumuksen tekojen” tärkeyttä sekä sitä, että meidän on ’pidettävä läheisenä mielessä Jehovan päivä’ ja oltava ”tahrattomia, virheettömiä ja rauhassa”. (2. Piet. 3:11–14.)
2 Pyhät käytöstavat ja jumalisen antaumuksen teot: Pyhiin käytöstapoihin sisältyvät esimerkilliset teot, jotka osoittavat ihmisen kunnioittavan Raamatun periaatteita (Tiit. 2:7, 8). Kristityn täytyy karttaa maailmallista käytöstä, joka on seurausta itsekkäistä, lihallisista haluista (Room. 13:11, 14).
3 ”Jumalinen antaumus” määritellään ”Jumalaa kohtaan tunnettavaksi henkilökohtaiseksi kiintymykseksi, jonka saa aikaan sydämestä lähtevä syvä arvostus hänen ihailtavia ominaisuuksiaan kohtaan”. Ilmaisemme tätä ominaisuutta merkittävällä tavalla olemalla innokkaita palveluksessa. Saarnaamisemme vaikutin ei ole pelkkä velvollisuudentunto; se kumpuaa syvästä rakkaudesta Jehovaa kohtaan (Mark. 12:29, 30). Kun vaikuttimenamme on sellainen rakkaus, pidämme palvelustamme tapana ilmaista merkittävällä tavalla jumalista antaumustamme. Koska antaumuksemme täytyy olla jatkuvaa, meidän on myös osallistuttava saarnaamistyöhön jatkuvasti. Sen tulee olla kiinteä osa jokaviikkoista ohjelmaamme. (Hepr. 13:15.)
4 Jehovan päivän pitäminen ”läheisenä mielessä” merkitsee sitä, että annamme sille tärkeimmän paikan päivittäisissä ajatuksissamme emmekä milloinkaan työnnä sitä taka-alalle. Se merkitsee sitä, että pidämme Valtakunnan edut ensi sijalla elämässämme (Matt. 6:33).
5 Tahrattomia, virheettömiä ja rauhassa: Suureen joukkoon kuuluvina olemme ”pesseet pitkät viittamme ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14). ”Tahrattomana” oleminen merkitsee siksi sitä, että meidän täytyy päättäväisesti estää maailman epäpuhtauksia tahrimasta puhdasta, Jehovalle vihittyä elämäämme. Pidämme itsemme ”virheettöminä” siten, ettemme anna jumalattomien, materialististen pyrkimysten pilata kristillistä persoonallisuuttamme. (Jaak. 1:27; 1. Joh. 2:15–17.) Osoitamme elävämme ”rauhassa”, kun heijastamme aina ”Jumalan rauhaa” ollessamme tekemisissä toisten kanssa (Fil. 4:7; Room. 12:18; 14:19).
6 Jos onnistumme varjelemaan itsemme maailmalliselta saastutukselta, emme koskaan muovaudu ”tämän asiainjärjestelmän mukaan”, jonka Jehova on tuominnut. Pikemminkin hyvät tekomme auttavat toisia näkemään, mikä ero on ”sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele”. (Room. 12:2; Mal. 3:18.)
7 Useimmat meistä olivat läsnä ”Iloisten ylistäjien” piirikonventissa, ja virkistävä hengellinen ruoka on epäilemättä voimistanut haluamme osoittaa jumalista antaumustamme. Monilla uusilla on tuo sama halu. Voimme olla heille rohkaisuksi auttamalla heitä osallistumaan kenttäpalvelukseen elokuussa.
8 Jehovan nimi saa ylistyksen, seurakunta vahvistuu ja toiset hyötyvät, kun teemme jatkuvasti ”hyviä tekoja” (1. Piet. 2:12). Olkaamme aina sellaisia ihmisiä.