11:26

kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.

kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.