Tartaros

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittu vankilan kaltainen alennustila, johon tottelemattomat enkelit heitettiin Nooan päivinä. 2. Pietarin kirjeen 2:4:ssä vastineella ”heittää tartarokseen” käännetty verbi tartaróō ei tarkoita sitä, että ”enkelit, jotka tekivät syntiä”, olisi heitetty mytologiseen tartarokseen (eli maanalaiseen vankilaan, pimeyden paikkaan, jossa alemmat jumalat olivat). Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että Jumala alensi heidät heidän taivaallisesta paikastaan, otti heiltä pois heidän etuoikeutensa ja luovutti heidät kaikkein syvimmän henkisen pimeyden tilaan, niin etteivät he ymmärrä Jumalan loistavia tarkoituksia. Myös heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat synkät, sillä Raamattu osoittaa, että hallitsijansa Saatanan tavoin heitä odottaa ikuinen tuho. Näin ollen tartaros tarkoittaa noiden kapinallisten enkelien syvintä mahdollista alennustilaa. Tartaros ei ole sama kuin ”syvyys”, josta puhutaan Ilmestyskirjan 20:1–3:ssa.