Tuomarien kirja
11 Gileadilainen Jefta+ oli voimakas soturi. Hän oli prostituoidun poika, ja hänen isänsä oli Gilead. 2 Gilead sai kuitenkin poikia myös vaimonsa kanssa. Kun hänen vaimonsa pojat varttuivat, he ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: ”Sinä et peri mitään isämme omaisuudesta, sillä sinä olet toisen naisen poika.” 3 Niin Jefta pakeni veljiään ja asettui asumaan Tobin maahan. Siellä joutilaita miehiä liittyi Jeftan seuraan, ja he kulkivat hänen mukanaan.
4 Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset alkoivat taistella Israelia vastaan.+ 5 Kun ammonilaiset taistelivat Israelia vastaan, Gileadin vanhimmat lähtivät heti hakemaan Jeftaa takaisin Tobin maasta. 6 He sanoivat Jeftalle: ”Tule ja ryhdy komentajaksemme, niin että voimme taistella ammonilaisia vastaan.” 7 Mutta Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: ”Ettekö juuri te vihanneet minua niin paljon, että ajoitte minut pois isäni talosta?+ Miksi olette tulleet luokseni nyt, kun olette hädässä?” 8 Tähän Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Olet oikeassa, mutta nyt olemme palanneet luoksesi. Jos lähdet mukaamme ja taistelet ammonilaisia vastaan, teemme sinusta kaikkien Gileadin asukkaiden johtajan.”+ 9 Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: ”Jos viette minut takaisin taistelemaan ammonilaisia vastaan ja Jehova antaa minun voittaa heidät, silloin minusta varmasti tulee johtajanne!” 10 Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Olkoon Jehova todistajana* välillämme, jos emme tee niin kuin sanot.” 11 Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten mukaan, ja kansa teki hänestä johtajansa ja komentajansa. Mispassa+ Jefta toisti kaikki sanansa Jehovan edessä.
12 Sitten Jefta lähetti viestinviejiä sanomaan ammonilaisten+ kuninkaalle: ”Mitä sinulla on minua vastaan,* kun olet hyökännyt maahani?” 13 Ammonilaisten kuningas sanoi Jeftan viestinviejille: ”Hyökkäsin, koska tullessaan Egyptistä Israel otti minun maani+ Arnonista+ Jabbokiin ja Jordaniin asti.+ Palauta se nyt suosiolla.” 14 Mutta Jefta lähetti viestinviejiä takaisin ammonilaisten kuninkaan luo 15 sanomaan hänelle:
”Näin sanoo Jefta: ’Israel ei ottanut moabilaisten+ maata eikä ammonilaisten maata.+ 16 Tullessaan Egyptistä Israel vaelsi erämaan halki Punaisellemerelle+ asti ja saapui Kadesiin.+ 17 Sitten Israel lähetti viestinviejiä Edomin+ kuninkaan luo sanomaan: ”Annathan meidän kulkea maasi läpi”, mutta Edomin kuningas ei kuunnellut. Myös Moabin+ kuninkaalle he lähettivät viestin, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel jäi asumaan Kadesiin.+ 18 Kun he jatkoivat erämaassa vaeltamista, he ohittivat Edomin maan+ ja Moabin maan. He kulkivat Moabin maan itäpuolitse+ ja leiriytyivät Arnonin seudulle. He eivät menneet Moabin rajan sisäpuolelle,+ sillä Arnon oli Moabin rajana.
19 Sen jälkeen Israel lähetti viestinviejiä Hesbonissa hallitsevan amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, ja Israel sanoi hänelle: ”Annathan meidän kulkea maasi läpi määränpäähämme.”+ 20 Mutta Sihon ei luottanut Israeliin niin paljon, että olisi antanut sen kulkea alueensa läpi. Niinpä Sihon kokosi kaiken väkensä, leiriytyi Jahasiin ja taisteli Israelia vastaan.+ 21 Silloin Israelin Jumala Jehova antoi Sihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että Israel kukisti heidät ja valloitti koko maan sillä seudulla asuvilta amorilaisilta.+ 22 Näin he ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja erämaasta Jordaniin.+
23 Jehova, Israelin Jumala, ajoi pois amorilaiset kansansa Israelin edestä,+ ja nytkö sinä ajaisit pois tämän kansan? 24 Etkö sinä omista kaiken, mitä jumalasi Kemos+ antaa omaisuudeksesi? Niinpä mekin ajamme pois kaikki, jotka Jumalamme Jehova on ajanut pois meidän edestämme.+ 25 Oletko sinä yhtään sen parempi kuin Moabin kuningas Balak,+ Sipporin poika? Kiistelikö hän koskaan Israelin kanssa, tai taisteliko hän milloinkaan heitä vastaan? 26 Kun Israel asui Hesbonissa ja sitä ympäröivissä pikkukaupungeissa,+ Aroerissa ja sitä ympäröivissä pikkukaupungeissa sekä kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa 300 vuotta, miksi et koskaan sinä aikana yrittänyt ottaa niitä takaisin?+ 27 Minä en ole tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sinä teet väärin hyökätessäsi kimppuuni. Olkoon Jehova, Tuomari,+ tänään tuomarina Israelin kansan ja Ammonin kansan välillä.’”
28 Ammonilaisten kuningas ei kuitenkaan välittänyt viestistä,* jonka Jefta lähetti hänelle.
29 Jehovan henki tuli Jeftan päälle,+ ja hän kulki Gileadin ja Manassen halki ja tuli Gileadin Mispeen.+ Gileadin Mispestä hän jatkoi matkaa hyökätäkseen ammonilaisten kimppuun.
30 Silloin Jefta antoi Jehovalle juhlallisen lupauksen+ ja sanoi: ”Jos annat ammonilaiset minun käsiini, 31 niin kuka tahansa, joka tulee ulos taloni ovesta minua vastaan, kun palaan voittajana* ammonilaisten luota, annetaan Jehovalle,+ ja minä uhraan hänet polttouhriksi.”*+
32 Niin Jefta meni taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Jehova antoi heidät hänen käsiinsä. 33 Hän surmasi heitä suurin joukoin matkalla Aroerista Minnitiin – 20 kaupunkia – ja aina Abel-Keramimiin asti. Näin ammonilaiset alistettiin israelilaisten valtaan.
34 Lopulta Jefta tuli kotiinsa Mispaan.+ Silloin hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan soittaen tamburiinia ja tanssien! Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä. 35 Hänet nähdessään Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi ei, tyttäreni! Sinä olet särkenyt sydämeni,* sillä nyt minun täytyy lähettää sinut pois. Olen antanut lupauksen* Jehovalle enkä voi perua sitä.”+
36 Mutta tytär sanoi hänelle: ”Isä, jos olet antanut lupauksen* Jehovalle, tee minulle niin kuin olet luvannut,+ koska Jehova on kostanut puolestasi vihollisillesi, ammonilaisille.” 37 Sitten hän sanoi isälleen: ”Pyytäisin vain yhtä asiaa: anna minun olla yksin kaksi kuukautta ja mennä vuorille ystävieni kanssa itkemään sitä, etten koskaan mene naimisiin.”*
38 Tähän hän sanoi: ”Mene vain!” Sitten Jefta lähetti hänet pois kahdeksi kuukaudeksi, ja hän lähti ystäviensä kanssa vuorille itkemään sitä, ettei hän koskaan menisi naimisiin. 39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, minkä jälkeen Jefta täytti häntä koskevan juhlallisen lupauksen.+ Jeftan tytär ei ollut koskaan sukupuoliyhteydessä miehen kanssa. Israelissa tuli tavaksi,* 40 että vuodesta vuoteen, neljä päivää vuodessa, Israelin nuoret naiset kävivät kiittämässä gileadilaisen Jeftan tytärtä.