Sielu

Perinteinen käännösvastine heprean sanalle néfeš ja kreikan sanalle psykhḗ. Kun tutkitaan näiden sanojen käyttöä Raamatussa, käy selvästi ilmi, että ne tarkoittavat pohjimmiltaan 1) ihmistä, 2) eläintä tai 3) ihmisen tai eläimen elämää. (1Mo 1:20, alav.; 2:7, alav.; 4Mo 31:28, alav.; 1Pi 3:20, alav.) Raamattu osoittaa, että sekä néfeš että psykhḗ tarkoittavat maanpäällisistä luomuksista puhuttaessa jotain aineellista, konkreettista, näkyvää ja kuolevaista, mikä eroaa jyrkästi siitä, miten käsitettä käytetään monissa muissa uskonnollisissa yhteyksissä. Uuden maailman käännöksessä alkukielten sanat on käännetty useimmiten tekstiyhteyden mukaan esimerkiksi vastineilla ”elämä”, ”olento”, ”ihminen” ja ”koko olemus” tai pelkällä persoonapronominilla (esimerkiksi pronominilla ”minä” sanan ”sieluni” tilalla). Usein vaihtoehtoinen käännösvastine ”sielu” on alaviitteessä tai tutkimisviitteessä. Kun sanaa ”sielu” käytetään päätekstissä, alaviitteessä tai tutkimisviitteessä, se tulisi ymmärtää edellä selitetyllä tavalla. Jonkin tekeminen ”koko sielustaan” tarkoittaa täyttä omistautumista, varauksettomuutta tai koko elämän käyttämistä johonkin (5Mo 6:5; Mt 22:37). Joissain tekstiyhteyksissä nämä alkukielten sanat tarkoittavat elävän olennon ruokahalua tai muita haluja. Ne voivat viitata myös kuolleeseen ihmiseen tai kuolleeseen ruumiiseen. (4Mo 6:6; San 23:2; Jes 56:11; Hag 2:13.)