Paalu

Pystysuora tolppa, johon uhri kiinnitettiin. Jotkin kansat käyttivät paalua teloitusvälineenä tai kiinnittivät siihen ruumiin varoitukseksi muille tai ruumiin häpäisemiseksi julkisesti. Raakuudestaan tunnetut assyrialaiset seivästivät sotavankeja työntämällä teroitetun paalun alakautta uhrin vatsan läpi rintaonteloon ja jättivät ruumiin paaluun. Sitä vastoin juutalaisen lain mukaan ne, jotka syyllistyivät jumalanpilkkaan, epäjumalanpalvelukseen tai muihin törkeisiin rikoksiin, surmattiin ensin kivittämällä tai jollain muulla tavalla, ja sitten heidän ruumiinsa ripustettiin paaluun tai puuhun varoitukseksi muille (5Mo 21:22, 23; 2Sa 21:6, 9). Roomalaiset saattoivat vain sitoa uhrin paaluun, jolloin hän ehkä eli joitain päiviä ennen kuin menehtyi janoon, nälkään, auringonpaahteeseen tai tuskaan. Joskus he naulitsivat syytetyn paaluun käsistään ja jaloistaan, kuten silloin kun Jeesus teloitettiin (Lu 24:20; Joh 19:14–16; 20:25; Ap 2:23, 36). (Ks. KIDUTUSPAALU.)