Kuinka monta taivasta
Kaikkeutta koskevissa selityksissä, joita oli ”muinaisilla kansoilla, oli useita taivaita, vaihdellen kolmesta seitsemään, korkeimpien voittaessa alemmat kirkkaudessa”. Mitä Raamattu sanoo?
SITÄ, mitä Raamattu sanoo taivaasta ja helvetistä, ei tule St. John’sin yliopiston (Cambridge, Englanti) dekaanin mukaan ottaa kovin vakavasti. Hän sanoi, että sen lausunnot loppujen lopuksi edustavat vain ”niiden eri ilmaisuaikoina vallinneita ajankohtaisia mielipiteitä”. Harperin Bible Dictionary sanoo samassa hengessä, että ”usko moniin taivaisiin oli yleinen muinaisessa maailmassa (vrt. 2. Kor. 12:2). Se sai tukea Aristoteleen ja pythagoralaisten mietiskelyistä.”
Me emme voi kristittyinä myöntää, että se, mitä Raamattu sanoo taivaista, heijastaa pelkästään ajankohtaisia havaintoja tai perustuu ihmisten mietiskelyihin. Emmekä me syytä Raamattua siitä, että jotkut ovat väärinymmärtäneet tai -esittäneet sitä. Meidän on päinvastoin hyväksyttävä sen väitteet henkeytyksestä sekä se Jeesuksen lausunto, että Jumalan Sana on totuus. Me käännymme sen tähden luottavaisesti sen puoleen saadaksemme luotettavaa tietoa taivaista.
Vaikka rabbiineina tunnetut juutalaiset uskonnolliset johtajat ajattelivat, että oli seitsemän eri taivasta, ja vaikka Koraanin taivaassa on noin sata eri arvoastetta, niin Raamattu käyttää sanaa ”taivaat” noin kymmenessä eri merkityksessä. Se puhuu vanhurskaista ja epävanhurskaista taivaista, näkyvistä ja näkymättömistä taivaista, aineellisista ja henkisistä taivaista sekä entisistä, nykyisistä ja tulevista taivaista. Mitä yhteistä näillä kaikilla on voidakseen tulla nimitetyiksi ”taivaiksi”? Ne ovat korotettuja, ylös kohotettuja eli korkeita verrattuna muuhun tai ihmisiin. Tämä on yhtä pitävä heprealaisen sanan shamajim kanssa, minkä jotkut tutkijat väittävät johtuvan juurisanasta, mikä merkitsee ”korkeaa”. Samoin kreikkalainen sana ouranós, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”taivasta”, näyttää johtuvan juurimerkityksestä ”korotettu”.
AINEELLISET TAIVAAT
Raamattu nimittää toistamiseen sitä taivasta eli ilmakehää, missä linnut lentävät, ”taivaiksi”. Niinpä Jumala sanoi luomisessa: ”Lentäkööt lentävät luomukset yli maan taivaitten avaruudenhelmassa.” Ja jumalallinen Kertomus esittää, että Jumala pyyhkäisi vedenpaisumuksessa pois jokaisen olevaisen ”ihmisestä taivaitten lentävään luomukseen”. Nämä ovat ne taivaat, joihin Elia kohosi, kun hänet erotettiin Elisasta, niinkuin luemme: ”tuliset sotavaunut ja tuliset hevoset, ja ne alkoivat tehdä erotusta heidän kummankin välilleen, ja Elia meni kohoten myrskytuulessa taivaisiin”. Nämä eivät voineet olla ne taivaat, joissa Jumala on, koska Jeesus sanoi monta vuosisataa myöhemmin, että ”kukaan ihminen ei ole kohonnut taivaaseen, paitsi hän, joka laskeutui taivaasta alas, ihmisen Poika”. Ja Paavali sanoi, että ketkään niistä kaikista uskollisista muinaisista miehistä, jotka olivat kuolleet, ”eivät . . . saaneet lupauksen täyttymystä”, koska se annettiin taivaalliselle luokalle. – 1. Moos. 1:20; 7:23; 2. Kun. 2:11; Joh. 3:13; Hepr. 11:39, Um.
Sanaa ”taivaat” käytetään Raamatussa myöskin tarkoittamaan taivaankappaleita, tähtiavaruutta, mikä kaikki voidaan nähdä kaikkein voimakkaimmilla kaukoputkilla. Niinpä luemme, että ”alussa loi Jumala taivaat ja maan”. Ja että Jumala lupasi Aabrahamille: ”Minä totisesti teen sinun siemenesi lukuisaksi kuin taivaitten tähdet.” Nämä linnunradat, tähtijärjestelmät, todistavat kaunopuheisesti suuren Luojan majesteetista, ja siksi psalminkirjoittaja huudahtikin: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa.” – 1. Moos. 1:1; 22:17, Um; Ps. 19:1.
VANHURSKAAT NÄKYMÄTTÖMÄT TAIVAAT
Raamattu puhuu myöskin Jumalan näkymättömästä luomakunnasta, hänen henkiluomustensa joukosta sekä heidän asumuksestaan ”taivaina”. Ohimennen sanoen ei näy olevan tehty mitään erotusta ”taivaan” ja ”taivaitten” yksikkö ja monikkomuotojen välillä. Jotkut mietiskelevät, ovatko nämä taivaat pelkästään tila tai mielentila, vai onko niillä jokin paikka, mutta Raamattu ilmaisee selvästi, että meidän tulee yhdistää hengellisiin taivaisiin erityinen paikka. Niinpä luemme, kuinka enkelisanansaattaja lähetettiin Jehovan luota Danielin luo ja kuinka joku paholaisruhtinas esteli häntä matkalla kaksikymmentä yksi päivää, kunnes ruhtinas Mikael pelasti tämän sanansaattajan, niin että hän voi mennä Danielin luo maan päälle. Me luemme samaten, kuinka Jehovalla oli kerran vastaanotto hovissaan ja kuinka hän kysyi Saatanalta, missä tämä oli oleillut, ja Saatana vastasi olleensa maan päällä. Meidän tulee näin ollen yhdistää paikka niihin taivaisiin, joissa henkiluomukset asustavat.
Nämä taivaat ovat se ”talo”, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Minun Isäni talossa on monta asuntoa. . . . Minä menen valmistamaan teille sijaa.” Tässä taivaallisessa talossa ovat Jehova Jumalan Poika, ylösnoussut loistava Jeesus Kristus, joka nyt on Isänsä ilmetty kuva, serafit, kerubit ja muut enkeliluomukset, henkisanansaattajat, sekä ne Kristuksen askeleissa seuraajat, jotka ovat olleet uskollisia kuolemaan asti ja joille Jumala on nähnyt hyväksi antaa elämän kruunun, ja nämä ovat pukeutuneet katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. Daniel sai katsahtaa näihin taivaisiin näyssä, missä hän näki tuhansien tuhansien palvelevan Jehovaa ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisovan hänen edessään. Nämä ovat myöskin ne taivaat, joita käskettiin riemuitsemaan silloin, kun Saatana heitettiin pois niistä alas maan seutuville, niinkuin on kerrottu Ilmestyskirjan 12. luvussa. – Joh. 14:2, Um; Dan. 7:10.
Minkälaiset nämä taivaat ovat – mitkä erikoisesti kiinnostavat Kristuksen askeleissa seuraajia – sitä näyttää ihmisten olevan mahdoton kuvailla. Raamattu ei kerro sitä, ja olisi tyhmää ruveta arvelemaan sitä. Koska meille sanotaan, ”ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa”, niin siitä täytyy johtua, että kirjaimellinen kulta ja jalokivet eivät voi muodostaa taivaita. Tällaisia lausuntoja, joita on esimerkiksi Ilmestyskirjan 21. ja Hesekielin 28. luvussa, tulee päinvastoin pitää kuvakielenä. Mutta nämä kuvaannolliset lausunnot auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään, että nämä taivaat ovat ihanat, tosiaan ylimaailmallisen loistavat. – 1. Kor. 15:50.
Samoin kuin tähtitaivaat ovat paljon maan ilmakehän muodostamien taivaitten yläpuolella, niin ovat Jumalan valtaistuintaivaat paljon niiden taivaitten yläpuolella, missä hänen henkipoikansa asuvat. Jumalan valtaistuin on epäilemättä korotettu paljon ylemmä kaikkia hänen luomuksiaan. Siksi Jeesus sanoi, että eräillä ”taivaan enkeleillä on aina pääsy minun Isäni luo, joka on taivaassa”, mikä ilmaisee, että kaikilla enkeleillä ei ole aina pääsy Jehova Jumalan läheisyyteen. Me luemme tästä erikoisesta taivaasta: ”Näin sanoo Jehova: Taivas on minun valtaistuimeni.” Kun Kristus jätti opetuslapsensa neljäkymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen, niin hän meni ”itse taivaaseen ilmestyäkseen nyt Jumalan persoonan eteen meidän hyväksemme”. – Matt. 18:10, Um; Jes. 66:1, As; Hepr. 9:24, Um.
”TAIVAAT” OSANA ”MAAILMASTA”
Raamattu puhuu myöskin ”taivaista” ”maailman” korotettuna eli korkeana osana. Sana ”maailma” esiintyy Kuningas Jaakon käännöksessä noin 275 kertaa ja on käännetty useammassa kuin 170:ssä näistä kohdista kreikkalaisesta sanasta kosmos. Tunnettu kreikkalainen filosofi Aristoteles määrittelee sanan kosmos näin: ”Järjestelmä, minkä muodostavat taivas ja maa sekä niiden sisältämät luomukset; toisaalta mainitaan maailman järjestyksellinen ja ihana asettelu nimellä kosmos.” Tämän sanasta ”maailma” olevan käsityksen kanssa ovat sopusoinnussa Jehovan sanat: ”Minä rankaisen maailmaa heidän pahuutensa takia, . . . Minä panen taivaat vapisemaan, ja maa järkkyy paikaltansa.” – Jes. 13:11, 13, As.
Raamattu kertoo neljästä tällaisesta taivaasta neljän erillisen maailman korotettuina osina. Ensimmäiset näistä olivat ne vanhurskaat taivaat, mitkä ilmaantuivat Aadamin ja Eevan luomisessa, kun Jumala määräsi suojelevan kerubin heidän vartijakseen: ”Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa; . . . Sinä olit voideltu kerubi, joka suojelee.” Tämä suojeleva kerubi muodosti tuon ensimmäisen maailman näkymättömät taivaat, ja Aadam ja Eeva olivat sen näkyvä maa, ja se maailma oli vanhurskas. – Hes. 28:13, 14, As.
Mutta nuo vanhurskaat taivaat olivat kumminkin hyvin lyhytikäiset. Ne loppuivat suojelevan kerubin kapinoidessa, kun hän teki itsestään siten Saatana Perkeleen. Vanhurskas maakin loppui samaan aikaan Aadamin ja Eevan tottelemattomuuteen. Se maailma turmeli itsensä, ja jumalaton maailma alkoi Saatanan itsensä muodostaessa jumalattomat taivaat. Mutta ne taivaat saivat lisälukua, kun monet Jumalan henkipojat antoivat houkutella itsensä jättämään taivaallisen asumuksensa ja palveluksensa ja tulemaan maan päälle nauttimaan sukupuolihuvituksista ihmisvaimojen aviomiehinä. Nämä jumalattomat ”taivaat” saivat silloisen ”maan” turmeltumaan siinä määrin, että Jehovan oli lopetettava ne vedenpaisumuksessa: ”. . . kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” – 2. Piet. 3:6, Um.
Vaikka vedenpaisumus hävitti kaikki jumalattomat lihaa ja verta olevat luomukset, silloisen ”maan”, niin se ei hävittänyt taivaallisia luomuksia, Saatanaa ja toisia jumalattomia Jumalan poikia, vaan hajoitti ainoastaan heidän toimintansa eli järjestönsä. Nämä taivaalliset voimat saivat jonkin aikaa vedenpaisumuksen jälkeen yliotteen ihmisistä, ja vedenpaisumuksen jälkeisestä maailmasta tuli jumalaton, sillä oli jumalattomat taivaat ja jumalaton maa. Tämä jumalaton maailma on ollut olemassa nykyaikaan asti, ja sitä sanotaan myöskin ”nykyiseksi jumalattomaksi asiainjärjestelmäksi”. Sen jumalattomat taivaat ovat ne viholliset, joita vastaan kristittyjen on taisteltava: ”Koska meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan.” – Gal. 1:4; Ef. 6:12, Um.
Tämä maailma päättyy Harmagedonissa jumalattomine taivaineen ja jumalattomine näkyvine, maan päällä olevine hallitsevine mahteineen ja sen kannattajineen: ”Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla tallennetut tulelle, ja ne säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja hävityksen päivään.” – 2. Piet. 3:7, Um.
Näiden jumalattomien taivaitten ja maan loppua seuraa luvattu uusi maailma: ”Mutta on uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus.” Nämä uudet taivaat muodostaa Kristus ja hänen morsiamensa, ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”. Johannes sai näyn näistä: ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, . . . jotka ovat ostetut maasta.” Nämä hallitsevat Aabrahamin hengellisenä Siemenenä tuhat vuotta ihmiskuntaa siunaten ja ennallistaen sen täydellisyyteen, ”uudeksi maaksi”. – 2. Piet. 3:13, Um; Ilm. 14:1, 3; 20:5, 6.
PALVELIJAT ”TAIVAINA”
Raamatussa on vielä mainittu kaksi muuta käyttöä sanalle ”taivaat”: Jumalan palvelijoitten ja Saatanan palvelijoitten olinpaikat. Paavali kirjoittaa kristityistä, joilla on taivaalliset toiveet: ”Ja hän herätti meidät ja asetti meidät yhdessä taivaallisiin paikkoihin Kristuksen yhteydessä.” Näiden Jumalan palvelijoiden, jotka ovat syntyneet hengestä ja joista on tehty Kristuksen ruumiin jäseniä, voidaan sopivasti sanoa omaavan korotetun eli taivaallisen aseman. – Ef. 2:6, Um.
Samalla tavalla ovat Saatana Perkeleen uskonnon asiamiehet, hänen palvelijansa, hänen taivaissaan, kun heillä on korotettu asema, ja he esiintyvät maailman valoina. Näihin kuuluvat luopiot, ”tähdet, joilla ei ole määrättyä rataa”. (Juud. 13, Um) Tällaiset Saatanan palvelijat ovat niiden tähtien hengellisiä eli uskonnollisia vastineita, joihin Jeesus viittaa Ilmestyskirjan 1:20:nnessä; 2:1:sessä; 3:1:sessä.
Mitä tulee 2. Korinttolaiskirjeen 12:2:sessa mainittuun ”kolmanteen taivaaseen”, minkä Harperin Bible Dictionarykin lainaa ja mihin apostoli Paavali temmattiin, niin tässä ei viitata moniin taivaisiin, vaan päinvastoin Paavalin kokemaan suureen hurmaukseen. Samalla tavalla on mainittu Hesekielin 21:27:nnessä sana ”raunioiksi” kolme kertaa painotuksen vuoksi. Jeesus käski Pietaria kolme kertaa ruokkimaan lampaitaan, kuten näemme Johanneksen 21:15–17, ja Ilmestyskirjan 4:8:nnessa on ”pyhä” mainittu kolme kertaa painotuksen tähden.
Niin näemme, että sanaa ”taivaat” käytetään Raamatussa sekä ilmakehästä että tähtitaivaista. Sitä käytetään myöskin merkitsemään itsensä Jehovan läsnäoloa sekä hänen myriadien henkiluomustensa olinpaikkaa. ”Taivaat” ilmaisevat myöskin maailman eli ”asiainjärjestelmän” korkean, näkymättömän osan. Ja lopuksi ”taivaat” soveltuvat myöskin niihin maan päällä oleviin Kristuksen palvelijoihin, joilla on taivaallinen toive, sekä Saatanan palvelijoihin, jotka ovat korotetuissa asemissa ja jotka väittävät olevansa maailman valoja.