Tarkoituksen perimmäinen lähde

”AINUT kelvollinen moraalirakennelma perustuu elämän perimmäiseen tarkoitukseen.” Näin väitti huomattava psykiatri Rollo May. Hän herättää kysymyksen siitä, mistä tällainen rakennelma ja elämän perimmäinen tarkoitus voidaan löytää, ja vastaa: ”Perimmäinen rakennelma on Jumalan olemus. Jumalan periaatteet ovat periaatteita, jotka ovat elämän pohjana luomakunnan alusta sen loppuun saakka.”

May jatkaa: ”Ihmisellä on suhde Jumalaan. Se on niin perustavaa laatua ihmisessä, että sen katsotaan johtuvan hänen luomisestaan, jolloin hänet ’tehtiin Jumalan kuvaksi’.” Hän sanoi myös, että ihmisen itsekeskeisyys ja itsepäisyys saavat hänet harhautumaan Jumalan kuvasta, ja se aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja ja jännitystiloja ja syyllisyyden tunteita. Tämä muistuttaa meitä siitä, miten apostoli Paavalilla oli vaikea pulma, sillä hän sanoi: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. Minä kurja ihminen!” (Room. 7:19, 24) Samassa yhteydessä korostetaan kuitenkin sitä, että elämän perimmäinen tarkoitus löytyy suhteesta Jehova Jumalaan.

Ihminen tuntee itsensä pieneksi ei vain avaruuden ja ajan rinnalla, kuten edellä tuli esille, vaan myös lukemattomien miljoonien ihmisten rinnalla, jotka ympäröivät häntä maapallolla. C. G. Jung sanoo: ”Mitä suurempi on väenpaljous, sitä vähäpätöisemmäksi tulee yksilö.” Hän tuntee, että ”hän musertuu oman mitättömyytensä ja kyvyttömyytensä tajuamisesta” ja että sen johdosta ”hänen elämänsä on menettänyt tarkoituksensa”.

Mutta ihmiskunnan massat, jotka tuntuvat yksilöstä niin valtavilta, eivät ole mitään verrattuna Jumalaan. Hänelle ”kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa . . . Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään.” (Jes. 40:15, 17) Tämä kirjoitettiin yli 2000 vuotta ennen nykyisten psykologisten koulukuntien perustamista, joiden keskeisenä hahmona on vuonna 1856 syntynyt Sigmund Freud.

Jotta elämällämme olisi todellinen tarkoitus, se tarvitsee yhteyden Jehova Jumalaan, maailmankaikkeuden Luojaan. Nykyään monet kuitenkin epäilevät jopa Jumalan olemassaoloa, ja siksi he huomaavat, että heidän on vaikeaa olla yhteydessä hänen kanssaan. Kaikesta huolimatta hänen olemassaolostaan on yllin kyllin todisteita. Monet katselevat taivaita ja maata ja ovat yhtä mieltä apostoli Paavalin kanssa, kun hän sanoi: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.” He voivat myös toistaa psalmistan kanssa hänen muistiin merkityt sanansa: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” – Room. 1:20; Ps. 19:2.

Tiedemiesten keskuudessa ollaan nykyään yksimielisiä siitä, että maailmankaikkeudella on ollut alku. Raamatun ensimmäinen jae sanoo myös sen: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Robert Jastrow kirjoitti eräässä kirjassaan näin:

”Näemme nyt, miten tähtitieteelliset todisteet johtavat raamatulliseen käsitykseen maailman synnystä. Yksityiskohdat eroavat, mutta niin tähtitieteen kuin Raamatunkin kertomus alusta sisältää samat olennaiset ainekset: ihmiseen johtanut tapahtumaketju alkoi äkisti ja täsmälleen tiettynä ajankohtana valon ja energian leimahduksessa. Jotkut luonnontieteilijät eivät ole mielissään siitä ajatuksesta, että maailma alkoi tällä tavoin. . . . Mutta tuoreimmat todisteet osoittavat miltei varmasti, että ”suuri pamaus” eli alkuräjähdys todella tapahtui monta miljoonaa vuotta sitten.” – God and the Astronomers.

Englantilainen teoreetikko Edward Milne tuli eräässä suhteellisuusteoriaa käsittelevässä matemaattisessa tutkielmassa seuraavaan tulokseen: ”Laajenemisen [”suuren pamauksen”] yhteydessä maailmankaikkeuden alkusyy jää lukijan lisättäväksi, mutta kuvamme on epätäydellinen ilman Häntä.”

Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti sanoi näin: ”Nykyään luultavasti ainakin 80 % tiedemiehistä, jotka ovat tekemisissä biologian kanssa, myöntäisi, että jokin korkeampi voima säätelee biologiaa ja elämää.

”Erilaisissa elämän ilmenemismuodoissa ja solu- ja molekyylitason perusprosesseissa vallitseva suurenmoinen järjestys ja säätely vaikuttavat voimakkaasti siihen käsitykseen, että jokin korkeampi voima on olemassa.” – Journal of the American Medical Association, 22.8.1977, s. 899.

Tällä tunnustetulla suurella Alkusyyllä, jonka nimi on Jehova, oli tarkoitus eli tavoite, kun hän teki Maan: ”Jumala . . . on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.” Kun Aadam pantiin puutarhaan, hänet pantiin siihen tiettyä tarkoitusta varten: ”viljelemään ja varjelemaan sitä”. Sekä Aadamille että Eevalle Jumala sanoi: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (Jes. 45:18; 1. Moos. 2:15; 1:28) ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen”, ja tämä on hänen tarkoituksensa ihmiskuntaan nähden, eivätkä hänen tarkoituksensa jää koskaan toteutumatta. – Sananl. 16:4; Jes. 46:11.

Nykyään ihmiset pyrkivät kohti päämääriä, jotka saavat heidät tuntemaan elämänsä mielekkääksi, mutta ovatko nämä päämäärät pysyviä? Säilyykö tarkoitus ajassa ja maailmankaikkeudessa? Tarkoituksen perimmäinen lähde on siinä, että ihmiskunta tekee halukkaasti Jehova Jumalan sille määräämää työtä – pitää huolta maasta, kaunistaa sitä, valvoo rakkaudellisesti eläinkuntaa ja ylistää Jehovaa samalla kun se nauttii elämästä Kristuksen Jeesuksen valtakunnan alaisuudessa. Näin ihmiset eivät enää tunne itseään pieniksi avaruuden rinnalla, eikä aika tee heistä loppua. Jokainen on silloin sopusoinnussa Jumalan maata koskevien tarkoituksen kanssa ja edistää niitä. Jokaisella elämällä on silloin tarkoitus, tarkoitus ihmiselle ja Jumalalle. Ja jos et halua ajan lopettavan elämäsi perimmäistä tarkoitusta, ota silloin tavoitteeksesi ikuisen elämän hankkiminen paratiisimaassa Kristuksen valtakunnan alaisuudessa.

Jumalalle omistetussa elämässä on vielä yksi puoli, joka antaa sille yleismaailmallisesti tärkeän tarkoituksen. Muistatko kauan sitten eläneen miehen, Jobin, sanat, jotka lainattiin tämän artikkelisarjan alussa? Muistatko, miten nuo sanat valittivat katkerasti ihmisen päivien harvalukuisuutta ja sitä, että ne ovat täynnä levottomuutta? Jobin päivät olivat täynnä levottomuutta Saatana Panettelijan tuhansia vuosia sitten esittämän haasteen vuoksi. Tuon haasteen mukaan Jehovalla ei voisi olla maan päällä ihmisiä, jotka pysyisivät Hänelle nuhteettomina koetuksessa.

Jehova epäilemättä viittasi tähän aiemmin herätettyyn kiistakysymykseen, kun hän erään kerran kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Saatana sivalsi takaisin: ’Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet! Mutta anna minun riistää häneltä hänen omaisuutensa, niin hän kiroaa sinua vasten kasvojasi!’ Saatana sai luvan tehdä niin ja myöhemmin hänen jopa sallittiin aiheuttaa tuskallinen sairaus ja kärsimyksiä Jobille. Jumalan ja Saatanan välinen kiistakysymys oli yleismaailmallinen, sillä se esitettiin enkeleitten edessä Jehova Jumalan taivaallisessa tuomioistuimessa. – Job 1:6–2:8.

Saatanan sallittiin tehdä voitavansa, jotta Job olisi rikkonut nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan, mutta hän epäonnistui. Job huudahti: ”Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani!” Myöhemmin hän sanoi: ”Hän [Jumala] on huomaava minun nuhteettomuuteni.” Job todisti Saatanan valehtelijaksi ja hänen haasteensa vääräksi. Hänen seuraavat sanansa ovat toivon huutona koko ihmiskunnalle: ”Itse tiedän hyvin, että lunastajani elää ja että hän jälkeeni tultuaan nousee tomun ylle. Ja nahkani jälkeen, jonka he ovat nylkeneet, – tämä! Mutta lihassani kuihtuneena saan nähdä Jumalan.” – Job 27:5; 31:6; 19:25–27, UM.

Vaikka monet muut ovatkin epäonnistuneet, jotkut ovat läpi vuosisatojen säilyttäneet nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan ja todistaneet Saatanan haasteen vääräksi, ja näin he ovat osaltaan puolustaneet Jehovan nimeä. Varmasti mikään ei voisi antaa elämälle suurempaa tarkoitusta kuin se, että tukee kaikkeuden Luojaa tässä riita-asiassa ja osoittaa sekä ihmisille että enkeleille Saatanan valehdelleen, kun hän sanoi voivansa kääntää kaikki ihmiset pois Jumalasta!

Läpi koko Saarnaajan kirjan Raamatussa Salomo viittasi toistuvasti tähän elämään ja sen maallisiin toimiin turhuutena. Hän puhui ’elämän lyhyistä, turhista päivistä, jotka ihminen viettää kuin varjo’. (Saarn. 7:1) Siitä huolimatta hän kannusti nuoria muistamaan Luojaansa ja lopetti kirjoituksensa seuraavilla sanoilla: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” – Saarn. 12:13, 14.

Elämä, joka eletään nuhteettomana Jehova Jumalaa kohtaan, ei ole turhaa, hyödytöntä eikä tarkoituksetonta. Jehova, maailmankaikkeuden Luoja, on tarkoituksen perimmäinen lähde, ja hänelle omistettu elämä kestää ikuisesti ja sillä on ikuisesti tarkoitus.

[Huomioteksti s. 11]

Jehova, maailmankaikkeuden Luoja, on tarkoituksen perimmäinen lähde, ja hänelle omistettu elämä kestää ikuisesti ja sillä on ikuisesti tarkoitus

[Tekstiruutu s. 10]

HUOMATTAVIENKIN PSYKIATRIEN ON OLLUT PAKKO VAHVISTAA JUMALAAN USKOMISEN TARVE

C. G. Jung:

”Ajatus kaikkivoivasta Jumalasta hyväksytään kaikkialla, jos ei tietoisesti, niin sitten alitajuisesti . . . Siksi pidänkin viisaampana Jumala-ajatuksen tietoista tunnustamista; muutoin jostakin muusta, yleensä jostakin täysin sopimattomasta ja typerästä, tulee jumala.”

”Ihminen, joka ei ole ankkuroitunut Jumalaan, ei voi omilla voimavaroillaan vastustaa maailman fyysisiä ja moraalisia houkutuksia.”

”Uskonto tiettyjen näkymättömien ja hallitsemattomien tekijöitten huolellisena havainnointina ja huomioon ottamisena on ihmiselle tyypillinen vaistomainen asenne, ja sen ilmenemistä voidaan seurata läpi koko ihmisen historian.”

Hän sanoo yli 35-vuotiaista potilaistaan: ”Ei ole ollut ketään, jonka ongelmana ei olisi viime kädessä ollut uskonnollisen elämänkatsomuksen löytäminen.”

Rollo May:

Uskosta Jumalaan ja Hänen armoonsa: ”Silloin ihminen tuntee oman pienuutensa ja merkityksettömyytensä maailmankaikkeuden suuruuden ja siinä ilmenevien Jumalan tarkoitusten edessä. . . . Hän huomaa, että on tarkoituksia, jotka tekevät paljon suurempia kaaria kuin hänen pieni kiertoratansa, ja hän pyrkii saattamaan itsensä sopusointuun niiden kanssa. Hän tajuaa ilman tunteellisuutta olevansa riippuvainen Jumalasta.”

Ateismista: ”Tosi uskonto, nimittäin perustava selitys elämän tarkoituksesta, on sellaista mitä ilman ihminen ei voi olla terve persoonallisuudeltaan. . . . Mitä tapahtuu mielenterveydelle, kun tätä tarkoitusta, jonka uskonto antaa, ei ole? Toisin sanoen mikä on ateismin vaikutus persoonallisuuteen? . . . Olen hätkähtänyt sitä, että käytännöllisesti katsoen jokaisessa aidossa ateistissa, jonka kanssa olen ollut tekemisissä, on ilmennyt neuroottisia taipumuksia, joista ei voi erehtyä.”

[Kuva s. 8, 9]

Me voimme näyttää mikroskooppisen pieniltä suunnattomassa maailmankaikkeudessa ja voimme olla kuin ohikiitävä hetki ajan loputtomassa virrassa, mutta asemamme maan päällä on ainutlaatuinen ja elämämme liittyy koko maailmankaikkeuden tärkeimpään kiistakysymykseen