Onko sinulla usko sielusi pelastukseksi?
”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka” uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39.
1. Miksi kristityt uskovat Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen?
TERTULLIANUS, joka käännytettiin kristinuskoon ajanlaskumme toisen vuosisadan loppupuolella, kirjoitti kerran Jeesuksesta Kristuksesta: ”Haudattuna Hänet herätettiin kuolleista; tämä on varma, koska se on mahdoton.” Ihmisen kyvyillä päätellen Kristuksen ylösnousemus on juuri sellainen – ”mahdoton”. Kuitenkin Pyhä Raamattu vakuuttaa meille, että se on tosiasia. Se kertoo esimerkiksi seuraavat kristityn apostoli Pietarin sanat ”Jeesus Nasaretilaisesta”: ”Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.” (Apt. 2:22–24) Kristuksen varhaiset opetuslapset näkivät todella ylösnousseen Jeesuksen, jotkut heistä jopa söivät, joivat ja keskustelivatkin hänen kanssaan. (Matt. 28:5–10, 16–20; Apt. 10:40, 41; 1. Kor. 15:3–8) Nykyiset kristityt uskovat Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen, koska se on kerrottu Jumalan henkeytetyssä sanassa. Sitä paitsi he näkevät Raamatun ennustusten täyttymisestä nykyisissä tapahtumissa, että Jeesus Kristus elää ja hallitsee nyt Jumalan taivaallisessa valtakunnassa. – 2. Tim. 3:16, 17; Matteuksen luvut 24, 25.
2. Miten tärkeä usko on?
2 Jumalan palvelijoilta vaaditaan uskoa. Jeesus Kristus sanoi: ”Pitäkää usko Jumalaan.” (Mark. 11:22) Heprealainen profeetta Habakuk lainasi Jehovan itsensä sanoneen: ”Vanhurskas on elävä uskostansa.” (Hab. 2:2, 4) Meille vakuutetaan, että ”joka uskoo [Jumalan] Poikaan [Jeesukseen Kristukseen], sillä on iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:36) Kaikkien ihmisten, jotka haluavat saada Jumalan suosion ja ikuisen elämän, täytyy siis osoittaa tosi uskoa.
3. Mitä usko on?
3 Tertullianuksen lausuntoa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta on lainattu esimerkkinä uskon ”äärimmäisestä muodosta”. Mutta mitä usko on? Se on määritelty ”mielentilaksi, joka pitää jotain väitettä totena siitä riippumatta, onko sen totuudellisuus täysin toteen näytetty”. (The Encyclopedia Americana, v:n 1956 painos, X osa, s. 723) Apostoli Paavali, josta tuli kristitty, kun ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus ilmestyi hänelle yliluonnollisella tavalla (Apt. 9:1–19), esitti seuraavan Jumalan henkeyttämän määritelmän uskosta: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” Uskonsa kautta ”saivat vanhat todistuksen”, että he olivat miellyttäneet Jumalaa. – Hepr. 11:1, Um; 11:2.
4. Mikä sai aikaan sen, että Aabelilla oli ’vakuuttunut odotus’ sen suhteen, että Jumalan sanat ’vaimon siemenestä’ toteutuisivat?
4 Raamatun mukainen usko on hyvin perusteltu odotus, ei perusteeton toive. Ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, toinen poika Aabel osoitti uskoa. Aabel käsitti, että se, mitä Jumala oli sanonut kuoleman seuraamisesta ”hyvän- ja pahantiedon puun” hedelmän tottelemattomasta syömisestä, osoittautui todeksi. (1. Moos. 2:16, 17) Hän kykeni havaitsemaan synnin perityt, kuolemaa tuottavat vaikutukset itsessään. (Room. 5:12) Hän huomasi myös sen Jumalan tuomion toteutumisen, joka merkitsi vaivalloista raadantaa hänen tottelemattomalle isälleen Aadamille. Myös Eeva koki Jehovan hänelle lausuman tuomion mukaisesti lisääntyviä tuskia raskautensa aikana. (1. Moos. 3:16–19) Nämä tosiasiat todistivat Jumalan totuudellisuuden ja herättivät Aabelissa vakaumuksen, ’vakuuttuneen odotuksen’, että muutkin Jumalan lausumat asiat toteutuisivat, kuten ne profeetalliset sanat, jotka Jehova kohdisti Saatanaan puhuessaan käärmeelle, jota tuo paholainen käytti saadakseen ihmisen tekemään syntiä: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Moos. 3:15.
5. a) Miten Aabel osoitti uskonsa Jumalan ”vaimon” Siemenen tuloon? b) Millä tavalla Jumala antoi todistuksen Aabelin lahjoista?
5 Aabel osoitti uskonsa tämän Jumalan ”vaimon” Siemenen tuloon uhraamalla Jehovalle eläinuhrin, joka voi kuvaannollisesti korvata hänen oman elämänsä. Hänen vanhempi veljensä, epäuskoinen Kain, uhrasi ainoastaan verettömiä kasviksia. Kain vuodatti sen jälkeen veljensä veren murhaajana, mutta Aabel kuoli tietoisena siitä, että oli miellyttänyt Jehovaa, ”kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan” hyväksymällä uhrin, jonka Aabel oli uhrannut uskossa. (Hepr. 11:4; 1. Moos. 4:1–8) Onko sinun uskosi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin verrattavissa siihen uskoon, mikä ilmeni Aabelin uhrissa?
6. Selitä, miten usko on ”ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”.
6 Usko on myös ”ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä [todellisuuksia] ei nähdäkään”. Esimerkiksi luomakunnan – auringon, kuun tähtien ja maan itsensä – olemassaolo tekee kristityille ilmeiseksi, että on olemassa Luoja, että Hän on todellinen, vaikkei häntä voidakaan nähdä ihmissilmin, koska hän on näkymätön Henki. (Joh. 4:24; Room. 1:20–23) Kristityillä on sen tähden todistus siitä, että Jumala on olemassa, ja he ymmärtävät ”uskon avulla . . ., että asiainjärjestelmät pantiin järjestykseen Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, muodostui siitä, mikä ei näy”. – Hepr. 11:3, Um.
USKO SÄILYTTÄÄ SIELUN ELOSSA
7. Mikä on sielu, ja mitä sille voi tapahtua?
7 Ennen uskon määrittelemistä Paavali oli selittänyt kristityistä: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” (Hepr. 10:39) Mutta mikä se sielu on, jonka uskon omaaminen voi pelastaa eli säilyttää elossa? Sinä itse olet elävä sielu. Raamattu sanoo: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7) Tässä enemmän kuin missään muuallakaan Raamatussa ei ole sanottu, että ihmisellä olisi kuolematon sielu, joka kykenisi jatkamaan olemassaoloaan ruumiin kuoleman jälkeen. Jehovahan selitti profeettansa Hesekielin kautta: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4) Se ei erota pois yhtäkään epätäydellistä ihmistä, ”sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee”, ja ”jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä”. – 1. Kun. 8:46; 1. Joh. 1:8.
8. Mitä toiveita elämän suhteen on olemassa niiden Jehovan uskollisten palvelijoitten varalta, jotka ovat nyt olleet kauan kuolleina, ja niiden, jotka osoittavat uskoa nykyään?
8 Kuitenkin Jehovan uskolliset palvelijat, jotka ovat nyt olleet kauan kuolleina maan tomussa, elävät Jumalan kannalta katsoen. Hän herättää heidät kuolleista käyttäen Poikaansa Jeesusta Kristusta palauttamaan heidät jälleen elämään elävinä sieluina. (Joh. 5:28, 29) Aabraham, Iisak ja Jaakob kuuluvat heihin. (Luuk. 20:37, 38) Suorittamalla uskon tekoja ihminen voi nykyään olla heidän kaltaisensa. Ja koska Raamatun ennustuksia täyttävät tapahtumat osoittavat meidän elävän tämän asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä”, niin nyt on mahdollista ilmaista uskoa, joka säilyttää sielusi elossa ikuisesti. (2. Tim. 3:1–5) Muut menneet esimerkit uskosta Jumalaan auttavat sinua kehittämään uskoa sielusi pelastukseksi.
USKO PATRIARKALLISINA AIKOINA
9. Miten Eenok ”otettiin pois näkemättä kuolemaa”?
9 ”Eenok, Aadamista seitsemäs”, ilmaisi Aabelin tavoin uskoa Jehovaan. Eenok ennusti Jumalan toimeenpanevan tuomion jumalattomille. (Juud. 14, 15) Miten hänen sanojensa onkaan täytynyt vaivata Eenokin uskonnollisia vihamiehiä! Epäilemättä he yrittivät tappaakin hänet siksi, että hän julisti Jehovan tuomiota. Mutta Jumala ”oli ottanut hänet pois”, niin ettei Eenok kokenut kuoleman tuskia. (1. Moos. 5:24) Eenok ”otettiin . . . pois, näkemättä kuolemaa”, mutta ensin ”hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle”. (Hepr. 11:5) Miten niin? Hepr. 11:5:ssä oleva kreikkalainen sana, joka on käännetty ”ottaa pois”, merkitsee ’siirtää’, ’kuljettaa pois’ eli ’muuttaa jonkin paikkaa’ ja johtaa mieleen sen, mitä tapahtui Paavalille. Hänet siirrettiin eli temmattiin ”kolmanteen taivaaseen” yliluonnollisella tavalla, ja hän sai näyn kristillisen seurakunnan tulevasta hengellisestä paratiisista. (2. Kor. 12:1–4) Eenok, joka ei tiennyt mitään hengellisestä paratiisista, oli ilmeisesti tähän verrattavassa hurmiotilassa ja sai näyn tulevasta maallisesta paratiisista, kun Jumala nukutti hänet kuolemaan, turvaan vihamiesten käsistä. Sinulle ei Jumala ole suonut näkyä maan päälle ennalleen asetetusta paratiisista. Mutta jos olet kristitty, niin uskotko, että se tulee? Sinun pitäisi uskoa. – 2. Piet. 3:13; Hepr. 11:6.
10. Mitä Nooa teki aikansa maailmalle osoittamalla uskoa?
10 Uskossa Nooa rakensi ”pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi”. Osoittamalla tällaista uskoa, suorittamalla vanhurskaita ja tottelevaisia tekoja Nooa tuomitsi epäuskoisen maailman sen jumalattomien tekojen tähden ja osoitti sen ansaitsevan hävityksen. (Hepr. 11:7; 1. Moos. 6:13–22) Mutta osoitatko sinä henkilökohtaisesti samanlaista uskoa kuin Nooa? Ihmiskunnan suuret joukot syövät, juovat, menevät naimisiin ja jatkavat elämän normaaleja toimia nykyään niin kuin Nooan aikana ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta välittämättä Jumalan päätöksistä. He eivät ota lainkaan huomioon sitä, että ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, luvattu toinen läsnäolo on todellisuutta. Mutta sinun ei tarvitse olla heidän kaltaisensa. Ole sen sijaan hengellisesti valpas ja ilmaise uskoa. Sinun elämäsi riippuu siitä! – Matt. 24:36–42.
11, 12. Vaikka Luvatun maan saaminen omistukseen oli suurenmoinen tulevaisuuden odote, niin mitä vielä suurempaa Aabraham odotti?
11 Aabrahamilla (Abramilla) oli myös luja usko. Hänen kotikaupungillaan Kaldean Uurilla oli paljon tarjottavaa aineellisessa mielessä. Mutta Aabraham lähti Uurista ja ryhtyi asumaan teltoissa Kanaanin maassa. Hän teki näin, koska hän uskoi Jehovaan. Aabraham noudatti Jumalan käskyä ja uskoi Hänen lupaukseensa, että hänestä piti tehdä suuri kansa ihmiskunnan siunaukseksi. Jehova lupasi myös antaa Aabrahamin siemenelle eli jälkeläisille erään maan. Aabrahamin poika Iisak ja pojanpoika Jaakob olivat hänen kanssaan ”saman lupauksen perillisiä”. – Hepr. 11:9; 1. Moos. 12:1–9; 15:18–21.
12 Tuon Luvatun maan saaminen omistukseen oli suurenmoinen tulevaisuuden odote. Mutta Aabraham katsoi uskossa kohti jotain vielä suurempaa. ”Hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” Tämä uskollinen patriarkka odotti taivaallista hallitusta, jonka alaisuudessa hän eläisi tulevaisuudessa. Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät hylänneet epäuskoisina suhdettaan Jehovaan ja palanneet Uuriin, mistä olisi ollut seurauksena heidän sielujensa tuho. Sen tähden Jehova ”ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa”. He säilyttivät uskon Jumalaan kuolemaan asti, ja heidät herätetään ennen pitkää elämään tänne maan päälle, joka kuuluu osana tuon ”kaupungin” eli taivaallisen hallituksen, Jumalan messiaanisen valtakunnan, valtapiiriin. (Hepr. 11:10, 13–16, 20, 21) Jumala ei käske sinua ryhtymään samanlaiseen paimentolaiselämään, jollaista Aabraham, Iisak ja Jaakob viettivät. Mutta onko sinun uskosi kyllin vahva, niin että se saa sinut jättämään aineelliset mukavuudet taaksesi, jos kristillinen evankeliuminpalvelusmääräys vaatisi niin? Onko uskosi sellainen, etteivät väkivaltaisten vainoojien mahdollisesti aiheuttamat aineelliset menetykset saisi sinua hylkäämään Jehovaa?
13. Mitä Saaralle tapahtui hänen uskonsa takia?
13 Nooalla, Aabrahamilla, Iisakilla, Jaakobilla ja muilla entisaikain uskollisilla miehillä oli vaimot, jotka myös säilyttivät uskon Jehovaan. Ajatelkaamme esimerkiksi Aabrahamin vaimoa Saaraa. Vaikka hän oli hedelmätön, kunnes oli noin 90-vuotias ja ”yli-ikäinen” ja hänen kuukautiskiertonsa oli lakannut, niin uskon avulla hän ”sai . . . voimaa suvun perustamiseen, . . . koska hän piti luotettavana sen [Jumalan], joka oli antanut lupauksen”. Aabraham, joka itse oli ”kuolettunut” suvunlisäämisen ollessa kysymyksessä, sai jälkeläisen. Saara synnytti Iisakin, ja hänen kauttaan syntyi lopulta lapsia ”kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti”. – Hepr. 11:11, 12; 1. Moos. 17:15–17; 18:11; 21:1–7.
14. Mikä teki mahdolliseksi sen, että Aabraham kykeni melkein uhraamaan Iisakin?
14 Aabraham koeteltiin, niin että hän ”itse asiassa uhrasi Iisakin”, ”ainosyntyisen poikansa”, ts. ainoan poikansa, jonka hän sai Saarasta. (Hepr. 11:17, 18, Um) Mikä teki tämän Aabrahamille mahdolliseksi? Usko Jehovaan. On kiinnostavaa, että vaikkei 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa mainita kuolleitten ylösnousemusta, niin Aabrahamilla oli tietoa siitä ja usko, että Jehova voisi herättää Iisakin, sillä apostoli Paavali sanoo: ”Sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.” (Hepr. 11:19) Vain hetkisen perästä Aabrahamin kädessä ollut teurastusveitsi olisi lopettanut Iisakin elämän, mutta enkelin ääni esti sen, niin että itse asiassa Aabraham sai poikansa kuolemasta. – 1. Moos. 22:1–19.
15. Mihin Joosef uskoi lähestyessään kuolemaa?
15 Jaakobin poika Joosef sanoi useita vuosia myöhemmin Egyptissä veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” (1. Moos. 50:24–26) Joosef uskoi, että israelilaiset tulisivat lähtemään Egyptistä ja siten mainitsi sen loppunsa lähetessä. (Hepr. 11:22) Hänellä oli empimätön usko Jehovaan kuolemaansa asti. Onko sinulla tähän verrattava usko Jumalaan?
USKO JEHOVAAN VAPAUTTAJANA
16, 17. a) Minkä ratkaisun Mooses teki uskon avulla? b) Minkä palkinnon maksamiseen hän kiinteästi katsoi?
16 Mooses oli se mies, jota Jehova käytti vuonna 1513 eaa. toimeenpannessaan Israelin vapauttamisen Egyptin orjuudesta. (2. Moos. 3:1–10; 12:37, 38) Toimien uskossa Mooseksen vanhemmat olivat pitäneet häntä kätkössä kolme kuukautta hänen syntymänsä jälkeen ja panneet lopuksi hänet kellumaan kaisla-arkussa Niiliin. Seurauksena oli, että faaraon tytär löysi hänet ja ”kasvatti hänet pojaksensa”, niin että hänet ”kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen”. Hänestä tuli myös ”voimallinen sanoissa ja teoissa”. (2. Moos. 2:1–10; Apt. 7:21, 22; Hepr. 11:23) Mutta egyptiläinen kasvatus ja kuninkaan hovin materialismi ei muuttanut Moosesta Egyptin monien väärien jumalien palvojaksi. Ei tosiaankaan! ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faaraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan [israelilaisten] kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa.” Miksi? Koska hän katsoi ”’Kristuksen pilkan’ [edun olla Jumalan voideltu] suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet”. (Hepr. 11:24–26) Kuninkaallisen huonekunnan jäsenenä Mooses olisi voinut tavoitella kuuluisuutta Egyptissä. Mutta jos hän olisi tehnyt näin, niin hän luultavasti olisi joutunut unohduksiin niin kuin lukuisat Egyptin faaraot, joiden pääasiallinen kuuluisuus perustuu ehkä heidän koristeelliseen hautaholviinsa, pelkkään harvinaisuuteen, jonka arkeologin lapio on kaivanut esiin maan tomusta. Toisin kuin heidät Mooses muistetaan uskon miehenä, jolle Jumala antoi ihmeellisen edun.
17 Mooses uskoi ja ”käänsi katseensa palkintoa kohti”, kohti ikuista elämää ihmisenä ylösnousemuksen kautta maan päällä Jumalan uudessa järjestyksessä. (Hepr. 11:26) Uskossa Mooses lähti Egyptistä ja palasi vuosia myöhemmin ja vietti siellä ensimmäistä pääsiäistä toisten israelilaisten kanssa sekä marssi sitten heidän kanssaan pois Egyptistä. ”Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.” Mooseksen kuoleman jälkeen usko tuotti Israelille voiton toisensa jälkeen Kanaanissa, myös Jerikon valloituksen, Jerikon, missä portto Raahab varjeltui, koska oli ottanut israelilaisvakoilijat vastaan rauhaisasti. (Hepr. 11:27–31) Onko sinulla kestävä usko Jehovaan ja hänen voimaansa aikaansaada vapautus?
TOISIA ESIMERKKEJÄ USKOSTA
18. Mitä Jehova auttoi Gideonia ja Baarakia heidän uskonsa vuoksi tekemään?
18 Paavali myönsi, että häneltä loppuisi aika, jos hän käsittelisi muita uskon esimerkkejä (Hepr. 11:32), kuten esimerkiksi Gideonin uskoa, hän kun Jehovan voimalla ja ainoastaan kolmensadan miehen avulla ajoi sortavat midianilaiset pakosalle ja murskasi heidän sotilasvoimansa. (Tuomarien kirja, 7. luku) Entä Baarak, jota naisprofeetta Debora rohkaisi? Uskossa hän kohtasi Siiseran suuresti ylivoimaisen sotajoukon, ja Jehova antoi Baarakille voiton, jota ylistetään Deboran ja Baarakin liikuttavassa laulussa. – Tuomarien kirja, 4. ja 5. luku.
19. Mikä oli Simsonin viimeinen uskon teko?
19 Sitten oli myös Simson, filistealaisten voimakas vihollinen. Vaikka hänestä lopulta tuli heidän sokaistu vankinsa, niin hän aiheutti tuhon useille heistä kuollessaan kaatamalla sen talon pylväät, johon he olivat kokoontuneet uhraamaan väärälle jumalalle Daagonille. Mutta Simson ei ollut suinkaan raukkamainen, sairaalloinen itsemurhaaja. Hän ei aiheuttanut talon luhistumista epätoivossa haluten siten lopettaa kurjan elämänsä ja ajatellen olevansa täysin epäonnistunut. Ei. Häneltä vaadittiin uskoa pyytää Jumalalta riittävästi voimaa kostaakseen kokoontuneille filistealaisille, Jehovan ja Hänen kansansa vihollisille. – Tuom. 16:18–30.
20, 21. a) Miten Jefta ja hänen tyttärensä osoittivat uskoa? b) Mainitse muita esikristillisiä esimerkkejä uskosta.
20 Myös Jefta, jolle Jehova soi voiton sortavista ammonilaisista, osoitti suurta uskoa. Hän teki siten esimerkiksi täyttäessään lupauksensa, jonka hän oli antanut Jumalalle, omistamalla tyttärensä Jehovan palvelukseen ainaisena neitsyenä. (Tuom. 11:29–40) Oletko sinä niin vahva uskossa kuin Baarak, Debora, Simson ja muut esikristilliset Jehovan todistajat? Ja täytätkö sinä Jeftan ja hänen tyttärensä tavalla uskollisesti lupauksesi palvella Jumalaa? – Ps. 50:14; Saarn. 5:4, 5.
21 Daavid voitti uskossa Jehovaan filistealaisen jättiläisen Goljatin, ja hänestä tuli edelleen urhoollinen soturikuningas, joka taisteli Jehovan kansan puolesta. Hän oli uskonsa ansiosta Jumalan sydämen mukainen mies. (1. Sam. 17:4, 45–51; Apt. 13:22) Samuel palveli Jehovaa lapsuudestaan asti eikä luopunut koskaan uskostaan Jehovaan. (1. Sam. 1:19–28; 7:15–17) Oli tietysti toisiakin profeettoja, jotka osoittivat suurta uskoa Jehovaan. Viitaten moninaisiin uskon tekoihin Paavali puhui niistä, ”jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot”. – Hepr. 11:33, 34.
22. a) Kun eräät esikristilliset Jehovan todistajat ovat pyrkineet pääsemään ”parempaan ylösnousemukseen”, niin miten se on ”parempi ylösnousemus”? b) Mutta miten he eivät ’pääse täydellisyyteen’ ilman voideltuja kristittyjä?
22 Jehova antoi uskolliselle Elialle ja Elisalle kyvyn palauttaa elämään kahden vaimon kuolleet pojat (1. Kun. 17:17–24; 2. Kun. 4:17–37), ja Paavali puhui vaimoista, jotka saivat kuolleensa takaisin ylösnousemuksen kautta. ”Toiset”, hän jatkoi, ”ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen.” (Hepr. 11:35) Se on ”parempi ylösnousemus” kuin ne, jotka Jumala toimeenpani Elian ja Elisan välityksellä. Miksi? Koska noiden eloon elvytettyjen oli kuoltava jälleen, jota vastoin uskolliset esikristilliset Jehovan todistajat herätetään maan päälle Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä, eikä heidän tarvitse kuolla enää milloinkaan. Paavali osoitti sen jälkeen, että vaikka nämä todistajat ”uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä [Kristuksen voideltuja seuraajia] varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen”. (Hepr. 11:39, 40) Voidellut kristityt, joiden lukumäärä on 144 000, saavat ylösnousemuksen henkielämään taivaassa, ja tämä alkoi tapahtua vuonna 1918 taivaan valtakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1914. (Ilm. 12:1–5; 14:1, 4; 20:4–6; 1. Kor. 15:50–55) Nämä kristityt ”pääsevät täydellisyyteen” taivaissa ennen esikristillisten uskollisten Jehovan todistajien maallista ylösnousemusta.
23. Mitä muita esimerkkejä uskosta Paavali esitti?
23 Palauttaen mieleen toisia näiden todistajien varaamia esimerkkejä uskosta Paavali kirjoitti: ”Toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu [epävarman juutalaisen perimätiedon mukaan Jesaja kärsi tällaisen kuoleman kuningas Manassen määräyksestä], miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – . . . he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” Kun mietiskelet heidän monia uskon tekojaan, niin olet epäilemättä yhtä mieltä Paavalin kanssa, joka sanoi: ”He . . . olivat liian hyviä tälle maailmalle.” – Hepr. 11:36–38.
24, 25. a) Osoittivatko varhaiskristityt uskoa? b) Onko siihen verrattavaa uskoa Jehovaan yhä olemassa?
24 Tämän esikristillisten Jehovan todistajien ’suuren pilven’ uskollisuuden tarkasteleminen on uskoa vahvistavaa. (Hepr. 12:1) Mutta varhaiskristityt osoittivat samanlaista uskoa, kuten Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset osoittavat. Varhaiskristityistäkin on sanottu: ”Toisinaan heitä kidutettiin ja heitettiin nälkäisille pedoille areenalle kansan huviksi. Mutta vaino oli omiaan vain lujittamaan heidän uskoaan ja tuomaan paljon käännynnäisiä heidän asialleen.” – Eugene A. Colligan ja Maxwell F. Littwin, From the Old World to the New, 1932, s. 90, 91.
25 Mutta tällaista uskoa Jehova Jumalaan on yhä olemassa. Jehovan todistajat osoittavat sitä pelottomasti. (Matt. 10:28) Natsien keskitysleirissä Ravensbrückissä olleista naistodistajista antoi neiti Genevieve de Gaulle, Ranskan Charles de Gaullen veljentytär, seuraavan lausunnon: ”Jokainen heistä osoitti hyvin suurta rohkeutta, ja heidän asenteensa saavutti lopulta SS:nkin kunnioituksen. Heidät olisi heti laskettu vapaiksi, jos he olisivat peruuttaneet uskonsa. Mutta tapahtui päinvastoin, he eivät lakanneet vastustamasta, vaan heidän onnistui tuoda leiriin jopa kirjoja ja traktaatteja, jonka vuoksi useita heistä rangaistukseksi hirtettiin.” Eugen Kogan kirjoitti kirjassaan The Theory and Practice of Hell (Helvetin teoria ja käytäntö): ”Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että psykologisesti puhuen SS ei ollut koskaan aivan sen haasteen tasalla, minkä Jehovan todistajat sille asettivat.” (S. 43) Professori Ebenstein Princetonin yliopistosta sanoi: ”Jehovan todistajain kärsimykset leireissä olivat pahempia kuin ne, jotka aiheutettiin juutalaisille, pasifisteille tai kommunisteille. Niin pieni kuin tämä lahko onkin, sen jokainen jäsen näyttää olevan linnake, joka voidaan tuhota mutta ei valloittaa.” – The Nazi State.
26. Mihin kristillinen usko johtaa?
26 Jos sinulla on samanlainen usko Jumalaan ja sinä säilytät sen, niin se tuottaa sinulle iankaikkisen elämän. Apostoli Pietari kirjoitti kristityistä, että he saavuttavat ”uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:9) Mutta sinä saatat kysyä: ”Mitä voin tehdä, jotta minulla olisi kestävä, terve usko?” Voit olla vakuuttunut siitä, että Jehovan avulla voi tehdä paljon.
[Kuva s. 366]
Onko sinun uskosi Jeesuksen lunastusuhriin verrattavissa siihen uskoon, mikä ilmeni Aabelin uhrissa?
[Kuva s. 367]
Uskossa Nooa rakensi arkin huonekuntansa pelastukseksi. Vaikka monet nykyään ovat epäuskoisia, niin ilmaisetko sinä sellaista uskoa kuin Nooalla oli?
[Kuva s. 368]
Aabraham osoitti uskoa jättämällä aineelliset mukavuudet taakseen ja asumalla teltoissa Kanaanissa
[Kuva s. 369]
Uskotko sinä Jehovaan vapauttajana? Mooses uskoi ja hän koki vapautuksen Punaisellamerellä