Raamattu sanoo tästä älykkäästä Persoonasta, joka päätti Auringon ja Kuun suhteesta Maahan nähden: ”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.” – 1. Moos. 1:16.

Tehty ”pienemmäksi valoksi”

Kuututkimuksen toinen huomattava havainto on se, että Kuu suunniteltiin ”pienemmäksi valoksi”. Kuun tutkimisen sanotaan paljastaneen ”hämmästyttävän runsaasti lasia”.

Kuun pinnan tutkimuksista saadun arvion mukaan noin 50 prosenttia Kuun ”maaperästä” on pienen pieniä lasihiukkasia. Lasihiukkaset ovat erimuotoisia. Ne saattavat olla pyöreitä, soikeita, kyynelen tai käsipunnuksen muotoisia. Pallomaisten lasihiukkasten koko vaihtelee pienen pienistä hitusista helmen suuruisiin, ja ne loistavat kirkkaasti, kun valo osuu niihin.

Kuun kivistäkin huomaa, että ne tehtiin heijastamaan valoa, sillä niissä on pieniä lasin vuoraamia koloja. Kun avaruustutkija W. R. Shelton ensimmäisen kerran katseli kuukiviä, hän sanoi nähneensä sitruunan kokoisen kiven, jonka pintaa lasinsirut koristivat. Hän kertoo: ”Itse kivi muistutti harmaata puuhiiltä. Eräs lähelläni ollut mies sanoi, että jos hän olisi sattunut näkemään sen pysäköintialueella, hän ei olisi vaivautunut ottamaan sitä ylös. Mutta minä olisin. Olisin välittömästi kiinnostunut loistavista siruista, jotka tähysivät minua melkein kuin ne olisivat eläneet.” – Winning the Moon.

Niin, jotkin lähes pallon muotoiset lasinkappaleet välkehtivät harmaista kuukivistä kuin pienen pienet timantit! Jotkin kivet ovat sieltä täältä lasinsirujen peitossa ja vaikuttavat kuin lasitetuilta.

Se, että Kuun pinnalla on niin paljon lasia, on epätavallista, koska Maan kamarasta löytyy luonnostaan hyvin vähän lasia. Miksi sitten Kuussa on niin paljon lasia? Pyhä Raamattu paljastaa syyksi sen, että Jumala teki Kuun ”pienemmäksi valoksi” eli ’yövalaisimeksi’. Pienet lasihelmet toimivat tienvarsilla olevien heijastinten tavoin, jotka loistavat kirkkaasti, kun autojen valot osuvat niihin. Myös kuukivien ja niiden kolojen lasitus lisää Kuun heijastuskykyä.

Kuusta tehdyt havainnot vahvistavat todellisuudessa sen, mitä Raamattu sanoo siitä: että Jumala loi sen, ja että siitä piti koitua hyötyä ihmiselle, kun se oli palveleva valaisimena.

Mutta ihmisen raketit ovat lentäneet myös Kuuta kauemmaksi kiertotähtiin saakka. Mitä nämä planeettoja koskevat tutkimukset ovat paljastaneet?

Suuria ja pieniä hyönteisiä

Intialaisen atlaskehrääjän siipien kärkiväli on 25–30 senttimetriä. Toisaalta jotkin hyönteiset ovat pienempiä kuin yksisoluiset alkueläimet. Eräs pohjoisamerikkalainen kovakuoriaislaji voisi helposti ryömiä pienimmän neulansilmän läpi, sillä se on vain noin 0,3 millimetriä pitkä. Tiedemiehet päättelevätkin, että hyönteisten koko vaihtelee luultavasti enemmän kuin minkään muiden eläinten.