Vastaako Raamattu elämän kysymyksiin?
KYLLÄ, Raamattu vastaa elämän kysymyksiin ja auttaa kohtaamaan elämän asettamat haasteet. Miten?
Ensiksikin selittämällä meille elämän alkuperän. Psalmista sanoo: ”Herra [Jehova, Um], . . . sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Ps. 36:6, 10) Jehova Jumala antaa elämän. Ihminen, joka uskoo Raamattuun, ei koe kehitysopin kannattajien vaikeita pulmia. Hänen ei myöskään tarvitse väittää, että elämää tulee aina elävästä lähteestä, ja sanoa sitten, että elämä tuli alkujaan tyhjästä.
Raamattuun uskova tietää, kuka on vastuussa kaikkeudessa ja maan päällä ilmenevästä sopusoinnusta ja yltäkylläisestä kauneudesta. Hän tietää, että hyvä, rakastava Jumala Jehova teki kaiken sellaiseksi.
Miksi eläimet saalistavat
Mutta joku saattaisi esittää vastaväitteen, että sopusointu ja kauneus ovat vain mielikuvitusta eivätkä todellisia. Esimerkiksi Bertrand Russell sanoi kerran:
”En ymmärrä, mistä tätä ’kauneutta’ ja ’sopusointua’ oletetaan löytyvän. Kaikkialla eläinkunnassa eläimet saalistavat häikäilemättä toisiaan.”
On totta, että jotkut eläimet syövät toisia eläimiä. Mutta päinvastoin kuin ihmiset eläimet eivät tapa huvin vuoksi eivätkä laajamittaisissa sodissa. Eläimet tavallisesti tappavat saadakseen ravintoa. Eivät edes nälkäiset leijonat syöksy hurjina eläinlaumoihin tappaen ”häikäilemättä”, vaan ne ottavat vain sen, mitä ne välittömästi tarvitsevat.
Lisäksi tulisi muistaa, että eläinten otaksuttu hyökkäävä käyttäytyminen ei ole niin yleistä kuin tavallisesti väitetään. Scientific American -lehdessä (heinäkuussa 1973) olleessa kirjan Geographical Ecology (Maantieteellinen ekologia) arvostelussa sanottiin:
”Monenlaisissa luonnonympäristöissä lajisto on runsas. Luonnonvarojen käyttöä koskevan kilpailun täytyy tulla ennen hyökkäävää kilpailua; ei ole varmastikaan mieltä taistella, ellei haluta hankkia joitakin useitten lajien käyttämiä varoja. Tästä pääsyystä hyökkäävä käytös . . . on eläinkunnassa ’kaikkea muuta kuin yleismaailmallista’.”
Ekologit puhuvat ’luonnon tasapainosta’. Elämän yleinen kiertokulku, sen järjestys ja jatkuvuus tekevät heihin vaikutuksen. Mutta tämä ei merkitse sitä, että kaikki tuohon kiertokulkuun kuuluva on kaunista.
Harvat esimerkiksi kiistävät sitä, että majesteettisessa leijonassa on tiettyä kauneutta. Kuitenkin sen luolasta voi lehahtaa epämiellyttäviä hajuja, ja sen ulosteet ovat tuskin ”kauniita”. Emme kenties myöskään nauti sen katselemisesta, kun leijona hyökkää seepran kimppuun ja repii sen; mutta sillä tavalla leijona hankkii ravintonsa. Samalla se pitää seepramäärän kurissa. Jos seeprojen sallittaisiin lisääntyä vapaasti, ne kuolisivat joka tapauksessa todennäköisesti nälkään. Kuka sanoisi sitä ”kauniiksi”? Sen tähden nykyään, tänä aikana, kuuluu se, että leijona tappaa seepran, osana välttämättömään kiertokulkuun.
Mutta miksi sanomme ”tänä aikana”?
Siksi että Raamattu sanoo niin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäinen luku osoittaa, mitä Jumala alun perin antoi eläinten ravinnoksi: ”Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.” (1. Moos. 1:30) Jumala tarkoitti alun perin siis kasvillisuuden eikä lihaa eläinten ruoaksi. Eikö ole johdonmukaista, että Jumala pitäisi huolen siitä, että hänen oma alkuperäinen tarkoituksensa eläinten suhteen toteutuu?
Tarkastelehan vastaukseksi, mitä Raamattu sanoo kuvaillessaan pian koittavaa aikaa Jumalan uudessa järjestyksessä:
”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 11:6–9.
Vaikka tämän käsittäminen saattaa monista tuntua vaikealta, tosiasia on, että nykyäänkin eläimet, joita usein ajatellaan toistensa vihollisiksi, elävät rauhassa keskenään joissakin olosuhteissa. New York Times -lehdessä oli vuonna 1968 uutinen Bonnista Länsi-Saksasta:
”Naarasleijona asettui eilen lepäämään yhdessä lampaitten kanssa niitylle lähellä Mühldorfia Innjoen rannalla, ilmoittivat baijerilaispoliisit.
”Petoeläin, joka oli karannut kiertävästä sirkuksesta, kirmaili lampaitten kanssa ja nautti ilmeisen suuresti niiden yli hyppelemisestä. Sirkuslaiset antoivat leijonan levätä jonkin aikaa lampaitten kanssa, ennen kuin he veivät sen takaisin häkkiinsä.”
Eivät vain eläimet vaan myös ihmiskunta on ’poissa tasapainosta’. Raamattu osoittaa, että Jumala teki miehen ja naisen täydellisiksi ja pani heidät Eedenin paratiisipuutarhaan. He itse kuitenkin tekivät syntiä ja aiheuttivat kuoleman ihmissuvulle. Tarkoituksensa tähden Jumala on väliaikaisesti sallinut synnin olla olemassa. – 1. Moos., luvut 2 ja 3; 5. Moos. 32:4, 5.
Aadamin ajoista lähtien ihmisen historiaa ovat suuressa määrin leimanneet väkivalta, sodat ja kriisit. Ihmiset ja kansat ovat usein käyttäytyneet eläimellisesti. Kristillisiä periaatteita noudattamalla jotkut ihmiset, jotka aikaisemmin olivat petomaisia, ovat kuitenkin tehneet elämässään jyrkkiä muutoksia tutkittuaan Raamattua. Jos Jumala voi kirjoitetun Sanansa avulla muuttaa petomaiset ihmiset, niin varmasti hän voi uudessa järjestyksessään ennallistaa tasapainon, joka vallitsi alun perin eläinten keskuudessa. – Jaak. 3:15, 16.
Tästä huomiomme kiintyy suoraan toiseen hyötyyn, jonka Raamattuun uskominen tuo.
Raamattuun uskovalla on ohjaus
Koska Raamattuun uskova tietää, että hyvä Jumala on elämän Lähde, hän voi etsiä Häneltä moraalista ohjausta elämälleen. Raamatussa jopa selitetään, miksi ihmisellä, on moraalisia kykyjä.
Luomiskertomus osoittaa, että ihminen tehtiin ’Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi’. (1. Moos. 1:26, 27) Tämä ei selvästikään merkitse sitä, että ihminen olisi ruumiiltaan tehty Jumalan kaltaiseksi, sillä ”Jumala on Henki”. (Joh. 4:24) Hänellä on sen sijaan samanlaisia moraalisia ominaisuuksia eli luonteenpiirteitä kuin taivaallisella Tekijällään, kuten rakkautta ja viisautta. – Vrt. Kol. 3:9, 10.
Raamattu antaa siihen uskoville oivallisimman moraalimittapuun, minkä mukaan elää. Ihmisen Luoja käskee ihmistä karttamaan sellaisia asioita kuin haureus, aviorikos ja homoseksuaalisuus. (Hepr. 13:4; Room. 13:9, 10; 1. Kor. 6:9, 10) Tämä koituu ihmisen hyvinvoinniksi. Niille, jotka hylkäävät Raamattuun uskomisen, on usein koitunut siitä pettymyksiä, sairautta ja turvattomuutta. – Room. 1:20–32.
Miksi maailman olosuhteet pahenevat?
Lisäksi vain Raamattu osoittaa, miksi ihmisen olosuhteet jatkuvasti huononevat. Bertrand Russell sanoi: ”Aina vuodesta 1914 lähtien jokainen maailman suuntauksista tietoinen ihminen on ollut syvästi huolestunut siitä, mikä on näyttänyt kuin kohtalon ennalta määräämältä marssilta kohti yhä suurempaa tuhoa.”
Kehitysopin mukaan ihmiskunnan pitäisi tulla aina vain paremmaksi. Miksi sen sijaan on kehitetty tappavia ydinaseita, jotka voisivat tuhota koko ihmissuvun? Lisäksi on tullut aina vain pahenevia raha-, moraali-, ravinto-, rotu- ja työllisyyspulmia sekä yhteiskunnallisia ongelmia. Miksi?
Raamattu vastaa siihen. Se osoittaa, että ei ainoastaan synti vaan myös näkymätön paha persoona, jota Raamatussa kutsutaan Saatanaksi, on pahentanut ihmisen epätäydellisiä, ahneita ominaisuuksia. Ajattelevat ihmiset eivät pilkkaa ajatusta Saatanan olemassaolosta. Hyvä Jumala on näkymätön. Miksi ei sitten voisi olla näkymätöntä pahaa persoonaa Saatanaa? Hänen läsnäolonsa ilmenee siitä, että ihmisen historia jatkuvasti pahenee huolimatta useimpien ihmisten halusta elää suhteellisen tyyntä ja rauhallista elämää.
Mutta miksi olosuhteet ovat niin erityisen huonot nykyään? Raamattu osoittaa meidän elävän nykyään ”viimeisissä päivissä”. Lue, mitä Jeesus ja hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet seuraajansa ennustivat tästä ajasta Matteuksen 24. ja 25., Markuksen 13., Luukkaan 21., 2. Timoteuksen kirjeen 3. sekä Ilmestyskirjan 6. ja 11. luvussa. Vuoden 1914 jälkeen maan päällä vallinneet kauhistavat olosuhteet täyttävät nuo ennustukset.
Vuonna 1914 Jeesus Kristus alkoi hallita näkymättömänä ”maailman valtakuntaa”. Hänen ensimmäisiä tekojaan oli puhdistaa taivaat Saatanan läsnäolosta, ja seurauksena oli: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 11:15, Um; 12:9–12.
Ainoastaan Raamattu antaa luotettavat vastaukset ihmisten edessä oleviin kysymyksiin ja haasteisiin. Ainoastaan se selittää, mikä on elämän Lähde. Se antaa siihen uskoville korkeimman moraalimittapuun, jonka mukaan elää. Se kertoo, miksi pahuutta on olemassa ja miksi se pahenee. Raamatun tarkkuus sen ennustaessa meidän aikamme kriisin antaa meille varmuuden siitä, että se, mitä se sanoo lähitulevaisuudesta, tulee myös varmasti toteutumaan.
Mutta mitä se sanoo tulevaisuudesta? Entä niistä, jotka pitävät kiinni kehitysteoriasta?