Naisen kunnioitus johtoasemaa kohtaan – miten sitä osoitetaan?
MIES luotiin Jumalan ’kuvaksi’. (1. Moos. 1:26) Koska Jumala on ”Henki”, ei Jumalan ja miehen välillä ole ilmeisestikään ruumiillista samankaltaisuutta. (Joh. 4:24) Mies luotiin pikemminkin siten, että hänellä oli samanlaiset moraaliset ominaisuudet kuin Jumalalla – rakkaus ja oikeudenmukaisuus, voima ja viisaus – jotka asettivat hänet paljon eläinten yläpuolelle. Siksi mies voi arvostaa sitä, mitä Jumala arvostaa ja mistä hän iloitsee. Näitä ovat kauneus, taiteet, puhuminen, johdonmukainen ajatteleminen ynnä muut samankaltaiset ilmiöt, jotka liittyvät mieleen ja sydämeen.
Naisellekin luotiin nämä ominaisuudet. Mutta hänen asemansa eroaa miehen asemasta. Raamattu sanoo: ”[Mies] on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.” (1. Kor. 11:7) Mutta miksei tämä raamatunkohta sano, että myös nainen on Jumalan ”kuva”?
On muistettava, että mies luotiin ensin ja että hän oli jonkin aikaa yksin ollen yksin Jumalan kuva. Nainen tehtiin miehestä, ja hänen tuli olla alamainen miehelle. Naisen asema on näin ollen sellainen, ettei se voi heijastaa Jumalan johtoasemaa luotuihinsa nähden, ja tätä johtoasemakysymystä käsitellään 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa. Jehova Jumala ei ole kenenkään alainen. Toisin kuin naisella, miehellä ei ole yläpuolellaan maallista päätä kysymyksen ollessa asioista, jotka koskevat hänen vaimoaan ja lapsiaan. Sen tähden mies yksin on tässä suhteessa ”Jumalan kuva”. Muissa suhteissa nainen tietysti miehen kanssa heijastaa Jumalan ihailtavia ja rakastettavia ominaisuuksia.
Se, että nainen on alamainen miehelle, ei halvenna häntä. Tämä näkyy siitä, että hänen sanotaan olevan ”miehen kunnia”. Joku arvossa alennettu ja alhainen, mies tai nainen, ei voi olla tosi kunniaksi kenellekään. Mutta se, jolla on arvokas asema, joka on tunnettu oivallisesta käytöksestään ja ihailtavista ominaisuuksistaan, on ehdottomasti kunniaksi seuralaisilleen.
Nainen voi ”miehen kunniana” kohottaa ja tehostaa miehen vastuullisempaa asemaa ”Jumalan kuvana ja kunniana”. Hänen aviomiehensä pitäisi kyetä ylistämään häntä sen kykenevän vaimon kaltaisena, joka mainitaan Raamatussa Sananlaskujen kirjassa: ”Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä.” – Sananl. 31:29.
ALISTUVAISUUS AVIOMIEHELLE
Jotta vaimo olisi miehensä ”kunnia”, niin se vaatii häntä osoittamaan asianmukaista kunnioitusta miehen johtoasemaa kohtaan. Vaikkei hänen miehensä olisi Jehovan uskollinen palvoja, niin hänen tulee pysyä alistuvaisena ja tukea miehen päätöksiä talon päänä. Hänen tulee säilyttää kiitettävä käytös ja osoittautua todella kunniaksi miehelleen. Tämä on sen neuvon mukaista, jonka apostoli Pietari antaa: ”Te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. . . . Olkoon [kaunistuksenne] salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan [lempeän, Um] hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” – 1. Piet. 3:1–4.
Kristityn naisen tulee alistuvaisuudessaan osoittaa ”hiljaista ja lempeää henkeä”. Tämä merkitsee sitä, että hänen vallitsevana mielialanaan tulee olosuhteisiin katsomatta olla tyyneys ja tasainen luonne, ei riidanhaluisuus. Hänen sydämensä tulee panna hänet ilmaisemaan asianmukaista alamaisuutta aviomiespäälleen. Näin oli Aabrahamin vaimon Saaran laita. Pietari mainitsikin: ”Näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi.” (1. Piet. 3:5, 6) Saara ei nimittänyt miestään ”herraksi” vain ääneen toisten kuullen vaan myös ”itseksensä”. – 1. Moos. 18:12.
Jotta kristitty nainen olisi Saaran kaltainen, niin se merkitsisi luonnollisesti sitä, ettei hän koskaan tekisi mitään vastoin Jumalan tahtoa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan ja Kristuksen ylin laki velvoittaa häntä. Kun hänen miehensä ”laki” on ristiriidassa tosi palvonnan kanssa, niin hän siitä syystä ’tottelisi enemmän Jumalaa kuin ihmisiä’ ensimmäisen vuosisadan apostolien tavalla. (Apt. 5:29) Kaikilla muilla aloilla tulee hänen alistuvaisuutensa miehelleen olla esimerkillinen.
PÄÄNPEITTEEN PITÄMINEN
On aikoja, jolloin kristitty nainen osoittaa ulkonaisella merkillä tunnustavansa miehen johtoaseman. Näin on silloin, kun hänen täytyy huolehtia sellaisista palvontaa koskevista asioista, jotka hänen miehensä tai joku toinen mies tavallisesti hoitaisi. Tämän peruste on esitetty pääpiirteissään 1. Kor. 11:4–6:ssa: ”Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.”
Aviomies ja isä on perheessä Jumalan edustaja vaimoonsa ja lapsiinsa nähden. Sellaisena hänen tulee ottaa johto palvonta-asioissa. Mutta jos mies on epäuskoinen, niin tämä vastuu voi langeta äidille. Jos siis kristitty nainen rukoilee ääneen itsensä ja toisten puolesta tai johtaa raamatuntutkistelua lapsilleen tai muille miehensä läsnä ollessa, niin hän pitää hyvällä syyllä päänpeitettä. Siten hän osoittaa tunnustavansa sen seikan, että hän palvelee miehensä sijalla.
Koska Jumala on valtuuttanut hänet opettamaan lapsia (Sananl. 1:8; 6:20; vrt. 2. Tim. 1:5; 3:14, 15), niin hän ei tavallisesti pitäisi päänpeitettä, kun hänen miehensä ei ole läsnä. Mutta saattaa olla, että perheen poika on antautunut, kastettu Jehova Jumalan palvelija. Siinä tapauksessa äiti pitäisi päänpeitettä, jos hänen olisi rukoiltava ääneen ryhmän puolesta pojan läsnä ollessa tai johdettava raamatuntutkistelua hänelle ja toisille lapsille. Syy tähän on se, että poika on kristillisen seurakunnan jäsen, ja hänen tulee sellaisena saada opetusta seurakunnan miesjäseniltä. (1. Tim. 2:12) Jos pojan isä olisi uskova, niin hän saisi tällaista opetusta isältään. Äidin päänpeite merkitsisi siis, että hän tässä tapauksessa toimii miehensä puolesta ja/tai seurakunnan miesjäsenten puolesta. Mutta kun on kysymys muista perheen asioista, niin äiti voi käyttää valtuuttaan pojan suhteen pitämättä päänpeitettä.
Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnissa syntyy tilanteita, jotka vaativat naisia pitämään päänpeitettä. Toisinaan ei ehkä ole ketään kastettua miestodistajaa läsnä seurakunnan kokouksessa (tavallisesti pienissä seurakunnissa). Tämä tekisi välttämättömäksi sen, että joku kastettu naistodistaja rukoilisi tai johtaisi kokousta. Ymmärtäen tekevänsä sellaista, minkä mies tavallisesti hoitaisi, hän pitäisi päänpeitettä.
On tilanteita, jolloin kristittyjen naisten on käännettävä suullisesti raamatullinen puhe tai luettava julkisesti kappaleita seurakunnan kokouksessa käytettävästa Raamatun tutkimisen apuvälineestä. Näitä velvollisuuksia hoitavat naiset eivät johda tai opeta. Siksi ei vaadita, että he käyttäisivät päänpeitettä. Mutta jotkut kristityt naiset voisivat haluta käyttää päänpeitettä omantuntonsa tähden. Siinä ei ole suinkaan mitään väärää.
Seurakunnan miesten tulee suorittaa miesuskovien opetus. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.” (1. Tim. 2:12) Siitä huolimatta voisivat sekä miehet että naiset osallistua ulkopuolisten opettamiseen. Antoihan Jeesus Kristus seuraajilleen tehtävän: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Näihin tuleviin opetuslapsiin kuuluisi luonnollisesti sekä miehiä että naisia. Koska tällainen saarnaaminen ja opettaminen on sekä miesten että naisten velvollisuus, niin puhuessaan muille Jumalan sanasta Jehovan miestodistajan läsnä ollessa naisen ei tarvitse pitää päänpeitettä. Mutta jos hän haluaa tehdä siten omantuntonsa tähden, se olisi paikallaan.
Tilanne on hiukan erilainen, kun säännöllistä, ajoitettua raamatuntutkistelua pidetään kodissa, ja siellä on läsnä antautunut, kastettu mieshenkilö. Tämä on edeltä järjestetty opetustilaisuus, jossa tutkistelun johtaja todella on puheenjohtaja. Kastetun miestodistajan ollessa läsnä siitä tulee seurakunnallinen. Jos kastettu naistodistaja jostakin syystä johtaa tällaista tutkistelua, niin on oikein, että hän pitää päänpeitettä tunnustaen siten, että tällaisissa olosuhteissa tavallisesti mies antaisi raamatullista opetusta.
Kristityillä naisilla on hyvä syy ottaa asianmukaisesti huomioon päänpeitteen pitäminen, kun tilanne vaatii sitä. Kuten apostoli Paavali osoitti, se tulee tehdä ”enkelien tähden”. (1. Kor. 11:10) Tosiaan kristityillä naisilla on etu olla hyvänä esimerkkinä enkeleille heidän omassa uskollisessa alamaisuudessaan Jehova Jumalalle ja hänen hallitsevalle Kuninkaalleen Jeesukselle Kristukselle. Tämä ei merkitse sitä, että enkelit oppisivat kristittyjen naisten hyvästä esimerkistä. Miljoonat enkelit olivat uskollisesti alamaisia Jumalalle kauan ennen kuin ihmistä luotiinkaan ja ovat jatkuvasti. Mutta samoin kuin me saamme kannustusta uskovien tovereittemme hyvästä esimerkistä, niin enkelitkin iloitsevat nähdessään naisia, jotka katselevat johtoasemaa oikealta kannalta.
Miten erinomaisen kannustimen tämän pitäisikään antaa kristityille naisille osoittaa jatkuvasti asianmukaista kunnioitusta johtoasemaa kohtaan Jehovan järjestelyssä!