Kansa pitää hallussaan maata Jumalan luottamusantina
1. Mikä on oikea näkemys omistusoikeudesta maan suhteen?
JEHOVA Jumala on taivaitten ja maan Luoja. Hän omistaa maan ja kaiken siinä olevan. Maan päällä olevilla luomuksilla on omistusoikeuksia keskenään, ja niitä täytyy kunnioittaa. Mutta täytyy muistaa, että Jumala on todellinen omistaja ja että hänen suhteensa ei yhdelläkään luomuksella ole omistusoikeutta. – Ps. 24:1.
2. Mikä ratkaisee, saako jokin kansa olla kauan omistamassaan maassa?
2 Kansan täytyy myös tunnustaa tämä tosiasia ja käyttää maata epäitsekkäästi väestönsä hyväksi. Se, edistääkö kansa tosi Jumalan palvontaa ja pitääkö se kiinni hänen periaatteistaan vai saastuttaako se maata turmellen sitä, ratkaisee, voiko se elää jatkuvasti maassa vai ei. Ateistiset kansat tai kansat, jotka ovat muinaisesta Babylonista periytyvien uskonnollisten oppien vaikutuksen alaisia, oppien, jotka häpäisevät Luojaa ja maan Omistajaa, eivät voi olla kauan maan päällä. Vaikka kansojen annetaan Jumalan sallinnalla pitää hallussaan maata, niin yhdellekään niistä ei ole kuitenkaan suotu hänen edustajanaan maata.
3. Miten voimme nyt saada hyötyä tutkimalla sen kansan esimerkkiä, mille Jumala antoi sekä sen maan että lakikokoelman?
3 Oli kuitenkin kerran kansa, jolle Jumala antoi maata. Ei luovutettuna omistukseen, vaan luottamusantina sen haltuun hallintakauden pituuden riippuessa hänestä. Se oli ainoa kansa, jolla on koskaan ollut Jumalan määräämää lakikokoelmaa. Nykyisinä aikoina, jolloin muodostuu uusia kansoja ja hallitukset kokevat rajuja muutoksia, tämän kansan ja sen loppuvaiheitten tutkiminen auttaa meitä, asummepa missä osassa maata hyvänsä, tietämään, millaista menettelyä meidän täytyy noudattaa, jos me haluamme asua maassa turvassa, vapaudessa ja onnessa.
4. a) Minkä johdosta Jehova voi oikeutetusti laatia lakeja Israelin kansalle? b) Mikä on kymmenistä käskyistä ensimmäisen sisältö, ja miten sen sanamuoto osoittaa sen olleen tarkoitettu nimenomaan Israelin kansalle?
4 Jumala oli tuonut tämän kansan Israelin, mitä hän piti esikoispoikanaan, Egyptin orjuuden pätsistä. Hän oli myös sen Kuningas. Hän toi israelilaiset Mooseksen johdolla Hoorebin vuoren luo järjestääkseen kansan. Hän julisti enkelin välityksellä vertaansa vailla olevat kymmenet käskyt. Jehova ei voinut antaa maailman ei-juutalaisille kansoille, vaan ainoastaan vapautetulle Israelin kansalle seuraavia kahta ensimmäistä näistä kymmenistä käskyistä: ”Minä olen Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
5. Mitä toinen käsky vaati Israelilta?
5 ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, [Jehova, Um], sinun Jumalasi, olen kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala . . .” – 2. Moos. 20:2–6.
6. a) Miten viidennen käskyn sanamuoto osoittaa sen soveltuvan Israeliin? b) Keille nimenomaan annettiin sapattia koskeva käsky merkiksi?
6 Maasta, jonka hän oli luvannut Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen eikä millekään pakanakansalle, hänen viides käskynsä sanoi: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (2. Moos. 20:12) Ja merkkinä israelilaisille eikä millekään toiselle kansalle oli se käsky, joka määräsi viettämään seitsemännen päivän viikkosapattia eli kaiken työn keskeytystä ihmisten ja eläinten hyödyksi. – 2. Moos. 20:8–11; 31:13.
MAATA PITI HOITAA NIIN KUIN JUMALA NEUVOI
7. Mitkä sapatit Jumala neuvoi Israelia pitämään maalle?
7 Tämä ei ollut ainoa sapattilaki. Jumala vaati useita sapatteja pidettäväksi sen maan hyväksi, minkä hän antoi israelilaisille. Hän käski: ”Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, . . . Kuutena vuotena kylvä peltosi . . . mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; . . .
8. Mitä piti tapahtua joka viideskymmenes vuosi?
8 ”Ja laske . . . neljäkymmentä yhdeksän vuotta. . . . Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.” – 3. Moos. 25:1–13.
9. a) Mitä tarkoitusta varten Jehova antoi maan sapatteja koskevat käskyt? b) Kenellä oli oikeus päättää, milloin maata piti muokata ja milloin ei?
9 Tämä Israelille annettu maa oli pyhä luottamusanti, ja israelilaisten täytyi osoittautua uskollisiksi sitä kohtaan tunnustaen Jumalan viisauden siinä, että hän määräsi nämä sapattivuodet. Luvatulle maalle oli hyväksi levätä kesantona eli muokkaamattomana säännöllisesti tämän aikataulun mukaan. Se koetteli myös israelilaisten uskoa siihen Jehovan lupaukseen, että hän varaa niin runsaat sadot joka kuudes vuosi, että heillä on riittävästi ylimääräistä ravintoa saatavana kahdeksannen vuoden elonkorjuuseen asti. Ja neljäntenäkymmenentenä yhdeksäntenä vuonna hän oli siunaava heitä niin hyvillä sadoilla, että heillä olisi kylliksi ruokaa yli 49. sapattivuoden ja 50:nnen eli riemuvuoden aina 51. vuoden elonkorjuuseen saakka. Jumalalla oli oikeus sanoa vuokratilallisilleen, milloin maata piti muokata ja milloin ei. – 3. Moos. 25:20–22.
10. a) Mitä Jumalan laki korosti maan myynnistä? b) Minkä tilaisuuden riemuvuosi oli varaava israelilaisille?
10 Sitä seikkaa, että he saivat pitää tätä maata ainoastaan luottamusantina, korostettiin Jumalan laissa, joka koski perheen maatilan myyntiä: ”Älköön maata ainaiseksi myytäkö, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani [minun kannaltani katsoen, Um].” (3. Moos. 25:23) Viidentenäkymmenentenä eli riemuvuotena piti kaikkien israelilaisten, jotka olivat menettäneet tilansa velan tähden, saada takaisin ne maat, ja vapautus piti antaa kaikille, jotka olivat menettäneet henkilökohtaisen vapautensa ja riippumattomuutensa velan tai vastoinkäymisen takia. Miten erinomainen tilaisuus osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle ja arvostusta hänen heille suomaansa luottamusantia kohtaan sekä ilmaista veljesrakkautta israelilaistovereilleen! Näitä sapatti- ja riemuvuosia piti alkaa laskea siitä vuodesta, jona he tulivat maahan. – 3. Moos. 25:1, 2.
11. a) Mistä Israelin jatkuva turvallisuus Jumalan sille antamassa maassa oli riippuvainen? b) Miten Jumala oli pakolla toteuttava maalle sapattilain, jolleivät israelilaiset pitäisi sitä?
11 Jehova sanoi israelilaisille jyrkästi, että jos he tottelisivat näitä lakeja, niin he saisivat asua turvallisesti, mutta jos he osoittautuisivat uskottomiksi tätä pyhää luottamusantia kohtaan, niin Jehova poistaisi suojeluksensa ja heidän vihollisensa ottaisivat heidän maansa ja hajottaisivat heidät kansoihin. Jumala panisi maan olemaan autiona niiden sapattien maksamiseksi, joita israelilaiset eivät viettäisi. – 3. Moos. 25:18, 19; 26:27–39.
12. Miten ja miksi Jehova osoittaisi heille armoa senkin jälkeen, kun he olisivat olleet itsepäistä?
12 Mutta silloinkaan Jumala ei unohtaisi heitä tyystin. Hän ilmaisee rakkautensa Aabrahamia kohtaan ja suuren armonsa, kun hän sanoo heille, että jos he nöyrtyisivät sydämessään siihen aikaan, niin hän muistaisi heidän esi-isiensä kanssa tekemänsä liiton ja ennallistaisi heidät maahan. – 3. Moos. 26:40–45.
13. Minkä siunauksen tottelevaisuus Jehovan kanssa tehdylle lakiliitolle oli tuova Israelille?
13 Ennen kuin Jehova saattoi israelilaiset lakiliittoon kanssaan, hän sanoi Mooseksen, liiton välittäjän, kautta: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. . . .” – 2. Moos. 19:5, 6.
JUMALAN VARAAMA APU
14. a) Jos he olisivat pitäneet liiton, niin kenen kaltaisia heistä olisi tullut? b) Milloin Jehovan palvontahuone ensiksi pystytettiin israelilaisten keskuuteen, ja mitä pantiin kaikkeinpyhimpään? c) Miten Jehova ilmaisi hyväksyneensä tämän järjestelyn?
14 Jos he olisivat pitäneet tämän liiton, heistä olisi tullut Melkisedekin kaltaisia, joka oli sekä Jehovan kuningas että pappi Saalemissa. Mutta siihen aikaan Jehova oli heidän kansansa todellinen ja ainoa Kuningas. Auttaakseen heitä pitämään liiton Jehova antoi Moosekselle mallin palvontahuoneesta. Se pystytettiin niisanin 1:senä vuonna 1512 eKr. Hoorebin eli Siinain vuoren juurelle. Sen kalustoon kuuluva pääasiallinen esine oli kullattu ”lain arkki”, joka sisälsi kivitaulut, joihin kymmenet käskyt oli kaiverrettu. Se asetettiin tämän huoneen, tabernaakkelin, kaikkeinpyhimpään. Jehova ilmaisi hyväksyntänsä panemalla kirkkautensa pilven teltan ylle ja täyttämään tabernaakkelin. – 2. Moos. 40:1–35.
15. a) Ketkä määrättiin sitten pappispalvelukseen Israelissa, ja miten Aaron oli voideltu eli messias? b) Mikä oli pappispalveluksen ensimmäisen päivän huippukohta?
15 Sitten Mooses voiteli Jumalan käskystä veljensä Aaronin ylimmäiseksi papiksi ja asetti seitsemän päivää kestänein menoin papiston virkaansa. Aaronista tuli siten voideltu eli messias eli, niin kuin kreikkalainen Septuaginta-Raamattu kutsuu häntä, Khristós, Jehovan voideltu, mutta vain papillisessa merkityksessä. Aaronin pojat olivat alipappeja, ja kaikki muut pätevät miespuoliset leeviläiset olivat papiston palvelijoita. Jumala ilmaisi hyväksyneensä tämän vasta asetetun papiston kahdeksantena päivänä, ensimmäisenä päivänä, jolloin he palvelivat pappeina. Hän pani kirkkautensa ilmestymään koko kansalle, ja tuli lankesi ja alkoi kuluttaa alttarilla olevaa polttouhria. – 3. Moos. 8:1–30; 9:1–24.
16. Miksi aaronilainen papisto ei ollut Melkisedekin kaltainen, mutta mitä Jumala ennusti?
16 Tämä papisto ei ollut Melkisedekin kaltainen, joka oli sekä kuningas että pappi. Jumala oli näkymätön Kuningas, ja niin hän piti papiston ja kuninkuuden erillään Israelissa. Mutta hän ennusti Mooseksen kautta, että oli tuleva aika, jolloin israelilaiset menettäisivät uskonsa ja pyytäisivät näkyvää ihmiskuningasta. – 5. Moos. 17:14–18.
17. Miten pappeuden ja kuninkuuden erillisyyden vakavuus osoitettiin kuningas Ussian päivinä?
17 Pappeus ja kuninkuus pysyivät erossa toisistaan senkin jälkeen, kun he saivat ihmiskuninkaan, ja se oli hyvin vakava asia. Vuosisatoja myöhemmin yritti Jerusalemin kuningas Ussia julkeasti lisätä pappisvelvollisuudet kuninkaanvaltuuksiinsa, ja hänet lyötiin spitaalilla, mikä eristi hänet temppelistä ja pakotti hänen poikansa Jootamin nousemaan valtaistuimelle kuninkaaksi. – 2. Aikak. 26:16–23.
ESIKUVIA SUUREMMISTA ASIOISTA
18. Mitä kuului aaronilaisen papiston päivittäisiin velvollisuuksiin?
18 Suitsutuksen uhraaminen, senkin, mikä uhrattiin kultaisella suitsutusalttarilla tabernaakkelissa joka aamu ja ilta, oli yksinomaan Aaronin papistolle määrätty velvollisuus. Nämä papit uhrasivat myös uroskaritsan polttouhrina, ”jokapäiväisenä polttouhrina”, alttarilla esipihalla, siis alituisesti, päivästä toiseen. – 2. Moos. 30:7, 8; Luuk. 1:8–11; 2. Moos. 29:38–42.
19. a) Minä päivänä piti ohrankorjuulyhde esittää tabernaakkelissa? b) Mikä merkitys tällä päivällä oli vuonna 33 jKr.?
19 Niisanin 14. päivänä vietettiin pääsiäistä. Seuraava päivä, niisanin 15:s, oli sapatti, sattuipa se sitten mille viikonpäivälle hyvänsä. Seuraavana päivänä, niisanin 16:ntena, piti ylimmäisen papin heiluttaa ohralyhdettä tabernaakkelissa. (3. Moos. 23:5–11) Sen jälkeen he voivat syödä uudisohraa. Jeesus Kristus ei noussut siis sattumalta kuolleista niisanin 16. päivänä vuonna 33. – 1. Kor. 15:20.
20. Milloin uhrattiin vehnän uudisviljaa, miksi sen viettoa ruvettiin kutsumaan, ja miten se oli merkityksellinen vuonna 33?
20 Sitten laskettiin seitsemän sapattia eli viikkoa alkaen niisanin 16. päivästä, ja 50. päivänä uhrattiin vehnän uudisviljaa. (3. Moos. 23:15–21) Tätä ruvettiin kutsumaan helluntaiksi, kreikaksi pentekosté, mikä merkitsee viidettäkymmenettä päivää niin kuin Apostolien tekojen 2:1:sessä. Vuonna 33 tuona päivänä, mikä sattui olemaan meidän sunnuntaimme, eli juutalaisen viikon ensimmäisenä päivänä, vuodatettiin Jerusalemissa pyhä henki ensimmäisiin kristittyihin, Kristuksen seuraajiin. – Apt. 2:1–36.
SUURI KUNINGAS-PAPPI TUO PYSYVÄT EDUT
21. Keillä oli ennen aaronilaista papistoa etu esittää uhreja Jehovalle?
21 Aaron ei ollut pontifex maximus (”suurin sillantekijä”), sillä Rooman kaupunki pontiffikuntineen perustettiin yli 750 vuotta myöhemmin. Hän oli Jehova Jumalan pääkohén (-pappi) Israelissa. Tätä ennen oli etu esittää uhreja Jehovalle ollut Israelin kansan patriarkallisilla päämiehillä kuten Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla.
22. Miten osoitettiin, että tuleva Melkisedekin kaltainen Pappi oli oleva suurempi kuin Aaronin leeviläispapisto?
22 Tulevan papin ylimmyys ilmeni siitä, että Melkisedek siunasi Aabrahamia tämän palattua kukistamasta Babylonian ja sen liittolaisten kuninkaita. Koska Aabraham oli israelilaisten isä, niin hänen pojanpojan poikansa Leevi oli vielä hänen kupeissaan, kun Melkisedek siunasi häntä, joten Leevi ja tämän jälkeläinen Aaronkin tulivat siunatuiksi. Aaronin pappeus oli sen tähden alempi Melkisedekin pappeutta, sillä sääntö on, että siunaaja on siunaamaansa ylempi. Melkisedekin järjestyksen mukaan tuleva Pappi oli oleva myös Aaronin leeviläispapistoa suurempi. Hän oli oleva Jumalan ”vaimon” Siemen. – Hepr. 7:4–17.
23. Miten Melkisedekin kaltainen Pappi voi olla ylempi uhrien uhraamisessa ja seuraajiin nähden?
23 Ylimmäinen pappi Aaron kuoli 123 vuoden ikäisenä Hoorin vuorella, ja häntä seurasi hänen poikansa Eleasar. (4. Moos. 20:22–29) Koska ihminen syntyy epätäydellisenä, syntisenä ja kuoleman alaisena, niin Israelin pappeus siirtyi Aaronin perheessä isältä pojalle. Tämä oli välttämätöntä siksi, kunnes Jehova oli herättävä suuren Melkisedekin kaltaisen kuninkaallisen Pappinsa eli Kohéninsa ja kunnes ”pappisvaltakunta” oli tuleva. (2. Moos. 19:6) Tällä oli oleva iankaikkisen elämän voima hänen synnittömyytensä ja täydellisyytensä takia, joten hän ei tarvitse seuraajia. Hän oli oleva paljon parempi pappi kuin Aaron ja kykenevä uhraamaan uhrin, mikä oli koituva iankaikkiseksi elämäksi uskollisille ihmisille.
LUOTTAMUSANTI SÄILYTETTY RAKKAUDESSA JUMALAA KOHTAAN
24. Miten Mooses valmisti ennen kuolemaansa Israelia menemään Luvattuun maahan?
24 Aaronin veli Mooses kuoli Pisgan vuorella, miltä hän saattoi katsella länteen yli Jordanin virran ja silmäillä koko maata, ”joka vuotaa maitoa ja mettä”. (5. Moos. 34:1–8) Nelikymmenvuotisen autiomaavaelluksen päättymisen viimeistä edellisessä kuussa Mooses piti jäähyväispuheet kehottaen Israelia palvelemaan ja palvomaan jatkuvasti Jehovaa Jumalana. Mooses lausui tällöin henkeytettynä Israelin Jumalansa kanssa tekemän liiton suurimman käskyn:
25. Miten Mooses osoitti Israelille, minkä vaikuttimen piti olla sen Jehovalle suorittaman palveluksen takana?
25 ”Kuule, Israel! Herra [Jehova, Um], meidän Jumalamme [Elohím], Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. . . . Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi [Elohím], ja palvele häntä . . . Älkää kulkeko muiden jumalien perässä, niiden kansain jumalien, jotka asuvat teidän ympärillänne . . . ettei Herran, sinun Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta.” – 5. Moos. 6:4–15.
26. Miten Jeesus osoitti, että sama tosi palvontaa koskeva periaate soveltuu kristittyihinkin?
26 Todistaen tämän saman periaatteen ja käskyn soveltuvan kristittyihinkin Jeesus Kristus, kristillisyyden Johtaja, sanoi kysyttäessä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?”: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra [Jehova, Um], meidän Jumalamme [Theós], Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa sinun Jumalaasi [Theós], kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” – Mark. 12:28–31.
JEESUS KRISTUS EI OLE JEHOVA JUMALA
27. Millaiseksi Jumalaksi Jehova osoitetaan Jeesuksen ensimmäisen suuren käskyn sanoissa?
27 Huomattakoon, että Jeesus Kristus ei selittänyt Mooseksen sanoja ja maininnut Mooseksen sanoneen: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme [Theoí], on kolme.’ Hän ei sanonut olevan kolmea Jehovaa ja itse olevansa yksi noista kolmesta Jehovasta. Jeesus sanoi yksinkertaisesti: ”Herra [Jehova, Um], meidän Jumalamme [Theós], Herra on yksi.” Jehova on koko Theós, koko Elohím, koko Jumala. Jehova ei jaa palvontaa kahden muun Jumalan kanssa babylonilaisessa kolminaisuudessa.
28. Miten Jeesus osoitti, ettei hän ollut Jehova, ottaessaan lainauksen eräästä Daavidin Psalmista?
28 Kun Jeesus lainasi Moosesta ja sanoi: ”Rakasta Herraa [Jehovaa, Um], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi”, niin hän ei siis tarkoittanut itseään; hän ei sanonut, että hän itse oli Jehova ja se, jota oli rakastettava. Hän tarkoitti omaa Jumalaansa ja Isäänsä. Kohta tämän keskustelun jälkeen Jeesus osoitti, ettei hän itse ollut Jehova, sillä Markus 12:35–37 kertoo: ”Jeesus puhui edelleen . . . ’Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ”Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle”. Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?’” Jeesus todisti täten, että hän oli Daavidin ”Herra”, jolle Jehova puhui, koska Jeesus oli Daavidin poika ja hänet piti tehtämän Daavidin ”Herraksi”.
29. Mitä antaumusta Jehova Jumala vaatii luomuksiltaan niiden ajatusten vastaisesti, jotka liittyvät babylonilaisiin kolminaisuuksiin uskomiseen?
29 Meidän täytyy olla hyvin huolellisia siis, ettemme joudu väärien babylonilaisten uskonnollisten ajatusten ja oppien uhreiksi, sillä ne saisivat meidät ’vääristelemään Kirjoituksia’ omaksi tuhoksemme. Jehova on ainoastaan yksi Jumala, yksi Persoona eikä kolme. Siitä syystä hän vaatii tottelevaisia luomuksiaan antamaan yksinomaisen palvonnan koko sydämestä, sielusta, mielestä ja voimasta vain yhdelle Persoonalle, nimittäin yhdelle Ainoalle, jonka nimi on Jehova. – Ps. 83:19; Jes. 42:8; Um.
30. Mainitse jotain, mitä Jumala teki osoittaessaan rakkauttaan israelilaisille.
30 Ajattele, mitä Jumala teki osoittaessaan rakkauttaan israelilaisille. Hän nöyryytti mahtavan ensimmäisen maailmanvallan, Egyptin. Hän vapautti Israelin ja järjesti sen kansaksi. Neljäkymmentä vuotta hän johti ja varjeli tätä kansaa autiomaassa varaten sille ruokaa ja juomaa. Eivät edes israelilaisten vaatteet kuluneet loppuun. Hän varusti heille palvontahuoneen papistoineen, niin että he olisivat voineet pysyä pyhässä liitossaan hänen kanssaan. Ja sitten hän huolehti heistä määräämällä Mooseksen uskollisen palvelijan, sotapäällikkö Joosuan, Nuunin pojan, johtamaan heitä Jordanin virran poikki maidon ja hunajan maahan.
31. a) Mitä Israelin jatkuva rakkaus ja tottelevaisuus Jehovaa kohtaan oli merkitsevä kansalle, mutta mikä oli oleva seurauksena, jos se olisi uskoton Jehovan sille uskomaa luottamustehtävää kohtaan? b) Onko Jehovalla meidän aikanamme kansa, joka on antautunut yksinomaisesti hänelle?
31 Jos israelilaiset nyt rakastaisivat ja palvoisivat jatkuvasti Jehovaa ja pitäisivät hänen käskynsä tuossa maassa, se merkitsisi heille elämää onnessa, hyvinvoinnissa ja turvassa, ja he voisivat olla varmoja siitä, että he pysyisivät maassa kansana suorittaen pyhää luottamustehtäväänsä Jumalan vuokratilallisina. Mutta jos he eivät säilyttäisi luottamustehtäväänsä, Jehovan tosi palvontaa, se johtaisi moraaliseen rappeutumiseen ja turmelukseen, jopa sen maan tuhoutumiseen ja autioitumiseen, mikä oli armollisesti suotu heidän haltuunsa. Mitä israelilaiset tekisivät? Miten he saisivat kuninkaan ennen Melkisedekin kaltaisen suuren Kuningas-Papin tuloa, ja miten Jehovan sanat täyttyivät heissä, saamme nähdä. Me saamme nähdä myös, että Jumalalla on nytkin kansa, joka asettaa yhden Jumalan Jehovan rakkauden ja palvonnan kaiken muun yläpuolelle omistaen hänelle yksinomaisen antaumuksensa. Onko Jehova järjestänyt heidät? Mikä se maa on, minkä Jehova antaa heille täällä maapallolla, ja pysyvätkö he siinä? Miten sinä voit saada osasi tällaisessa ihastuttavassa maassa? Näitä seikkoja tarkastellaan myöhemmissä Vartiotornin numeroissa.