Omistusoikeutta koskevan kiistakysymyksen selvittäminen
”Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, sinun Jumalasi.” – 5. Moos. 10:14.
1. Mikä on ensimmäinen todistus siitä, että Jumala omistaa taivaan ja maan, ja miten Raamattu tukee sitä?
”ALUSSA loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Nämä Pyhän Raamatun ensimmäiset sanat todistavat suoraan, että Jumala omistaa taivaat ja maan. Hän loi ne, ts. hän sai ne aikaan ja saattoi ne olemassaoloon. Hän on niiden Tekijä. Ne olivat ja ovat hänen omaisuuttaan, ja hänellä on yksinomainen ja ehdoton oikeus niiden omistamiseen. Jumalalla on omistusoikeus kaikkeen tähän, ja Pyhä Raamattu on laillinen todistus siitä. Se on hänen saantokirjansa. Tämä ilmenee toistuvasti kautta Jumalan sanan aina sen viimeiseen kirjaan, Ilmestyskirjaan, asti. – Ilm. 4:11; 10:6; 14:7.
2. Miten Raamattu esittää lisätodistuksen Jumalan omistusoikeudesta?
2 1. Mooseksen kirjan ensimmäinen luku tukee edellä sanottua erehtymättömän selvin sanoin. Jokaisessa luomisen vaiheessa Jumala sanoi, mitä piti tehdä. Kerran toisensa jälkeen me luemme, että Jumala ”teki” sitä ja tätä, taivaassa ja maan päällä, elollista ja elotonta. Hän antoi niille myös nimet. ”Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi.” Lopuksi ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää”. Sillä oli hänen hyväksymyksensä leima. Kaikki kuului hänelle, ainoalle tosi Jumalalle, ”kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan.” (1. Moos. 1:5, 31; 2:4) Myöhemmin Mooses henkeytettiin sanomaan tämän vahvistukseksi Israelille: ”Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, sinun Jumalasi. Sillä Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala.” – 5. Moos. 10:14, 17.
3. Miksi ihmisen luominen ansaitsee tässä yhteydessä erikoishuomion?
3 Ihmisen luominen oli teko, joka kruunasi maallisen luomakunnan, ja tämä ansaitsee erikoishuomiomme. Kun kertomus etenee tähän vaiheeseen, niin käy heti ilmi, että omistusoikeutta koskeva aihe laajenee. Mainitaan eri näkökohtia, kuten alamaisuus, joka ilmaisee suhteellista eli rajallista omistusoikeutta vaihtelevissa määrin ja siihen liittyvää vastuuta. Panehan merkille, mitä tässä yhteydessä sanotaan.
4. a) Mitä opimme ilmaisusta: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”? b) Miten Jumalan sana ilmaisee, kuka oli luomisessa käytetty edustaja?
4 Ensimmäisen kerran kertomuksessa jotakuta kutsutaan yhteistoimintaan luomistyössä. ”Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’.” Merkitseekö tämä yhteistoiminta sitä, että Jumala jossain määrin luopuu omistusoikeudesta, tai merkitseekö se yhteisomistusta? Ei. Aloite, vastuu ja valvonta olivat täysin Jumalan käsissä, kuten seuraavaksi luemme: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26, 27) Toisista raamatunkohdista saamme tietää, että Jehova käytti erikoisedustajanaan luomisessa häntä, jota nyt kutsutaan Jeesukseksi Kristukseksi, ennen tämän tulemista ihmiseksi. Hän ikään kuin personoituna Viisautena oli Jehovan ’teoista ensimmäinen’, Jehovan ”mestarityöntekijä” (Um). Hän oli ”Sana”, jonka kautta ”luotiin kaikki” muu. Hän ”on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”, joten oli sopivaa, että hän osallistui ihmisen luomiseen, koska ihminenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Jeesusta Kristusta tosin sanotaan ”ainoaksi Omistajaksemme [tai Isännäksemme] ja Herraksemme”, mutta kuten myöhemmin osoitetaan, tämä arvonimi annettiin hänelle hänen suorittamansa oston perusteella, ei hänen tehtävänsä vuoksi Jumalan edustajana luomisessa. – Sananl. 8:22, 30; Joh. 1:1–3; Kol. 1:15, 16; Juud. 4, Um.
5. Mitä raamatunkohtia voitaisiin lainata osoittamaan ihmisen omistusoikeuden määrää?
5 Herää kuitenkin kysymys, saiko ihminen huomattavassa määrin omistusoikeutta, kun hänet luotiin ja hänelle annettiin käsky: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Moos. 1:28) Tämän perusteella saatettaisiin väittää niin olevan. Eikö se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, sisältänyt kyvyn käyttää omistusoikeutta? Mieleen saattaisi tulla muitakin raamatunkohtia, jotka tukisivat tätä. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi ”kaikista eläimistä” Nooalle: ”Ne olkoot teidän valtaanne annetut.” Muistamme myös Daavidin sanat, kun hän sanoi Jehovalle: Sinä ”panit hänet [ihmisen] hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle”. Myös psalmistan hyvin tunnettu lausunto tulee mieleen: ”Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” – 1. Moos. 9:2; Ps. 8:7; 115:16.
6. Miksi on tärkeätä ottaa huomioon minkä tahansa raamatunkohdan tekstiyhteys?
6 On tosiaan myönnettävä, että edellä esitetyt raamatunkohdat puhuvat omistamisesta, mutta enintään suhteellisesta eli rajallisesta omistamisesta. Tämä käy ilmeiseksi, kun tarkastelemme kussakin tapauksessa tekstiyhteyttä, mikä on aina tärkeää, kun etsimme oikeaa ymmärrystä Jumalan sanasta minkä tahansa asian suhteen.
7. Mitä saamme tietää ihmisen asemasta omistajana seuraavista raamatunkohdista a) 1. Moos. 2:15–17, b) 1. Moos. 9:3–6, c) Psalmi 8 ja d) Psalmi 115?
7 Ihmisen alkuperäisen aseman suhteen ei ole mitään epäilystä siitä, kuka oli todellinen Omistaja, kun luemme, että ”Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä”. Seuraavaksi me luemme: ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’.” (1. Moos. 2:15–17) Ihmisellä ei totisesti ollut mitään syytä unohtaa, kenelle hän kuului, eikä mitään puolustusta sen unohtamiselle, kun hänen elämänsä riippui hänen tottelevaisuudestaan Luojaansa ja Omistajaansa kohtaan. Samoin siinä yhteydessä, kun Jumala antoi kaikki elävät luomukset Nooan haltuun, luemme heti jyrkästä kiellosta, joka koski veren syömistä ja ihmisen veren vuodattamista. Tämäkin korostaa sitä, kuka oli elämän lopullinen Omistaja, elämän, jota kaikkien elävien luomusten veri edusti. (1. Moos. 9:3–6) Kun sitten tarkastelemme Psalmia 8, huomaamme, että sen sijaan että se viittaisi maan omistusoikeuden antamiseen ihmiselle, sen koko teemana on kunnian ja ylistyksen antaminen Hänelle, joka omistaa kaiken ja valvoo kaikkea: ”Herra, meidän Herramme [Isäntämme, Omistajamme], kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!” (Jakeet 2, 10) Samanlaisen teeman löydämme Psalmista 115. Pane merkille erityisesti ensimmäiset sanat: ”Meille ei kuulu mitään, oi Jehova, meille ei kuulu mitään, vaan omalle nimellesi anna kunnia laupeutesi mukaan, totuudellisuutesi mukaan.” (Um) Tämä korostaa sitä, että Jehova ei ole ainoastaan tosiasiallinen Omistaja, vaan hyvä ja arvollinen Omistaja. Ketään parempaa ei voisi olla.
8. a) Mihin asemaan ihmisen Luoja asetti ihmisen? b) Tunnustetaanko tämä yleensä, ja mitä kysymyksiä herää?
8 Jo käsittelemiemme raamatunkohtien perusteella voimme ymmärtää, että ihmiselle annettiin alun perin suuri luottamus- ja vastuuasema. Koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänelle annettiin moraalinen toimintavapaus, hän oli tarpeeksi kyvykäs täyttämään jokaisen vaatimuksen. Jehova oli Maanomistaja. Ihminen oli maanvuokraaja, joka valtuutettiin tulemaan koko maapallon hoitajaksi. Hänelle annettiin pyhä luottamustehtävä ja taloudenhoito. Se on selvää. Mutta on yhtä selvää, että ihminen ei nykyään yleensä tunnusta, että hänellä olisi mitään velvoitusta siinä suhteessa. Todellisuudessa on aivan päinvastoin. Miten niin on käynyt? Miten kysymys omistusoikeudesta tuli kiistanalaiseksi, ja miten se tullaan selvittämään? Edelleen, miten me yksilöinä liitymme asiaan, ja mitä seurauksia siitä on meille itsellemme? Me olemme todella kiinnostuneita saamaan oikeat vastaukset näihin kysymyksiin.
OMISTUSOIKEUDESTA HERÄTETTY KIISTAKYSYMYS
9. Mitä kielletyn hedelmän syöminen ilmaisi?
9 Kun Saatana houkutteli Eevaa syömään kiellettyä hedelmää, sen omistamisesta ei esitetty mitään suoranaista mainintaa. Mutta harkitsehan hetkinen, mitä tapahtuu, kun syöt jotakin. Kun se on kädessäsi tai lautasellasi, olet ottanut sen omistukseesi, onpa sinulla siihen oikeus tai ei. Mutta syötyäsi sen olet todellisuudessa tehnyt siitä osan itseäsi. Olet tehnyt sen omaksesi, sanotpa mitä tahansa puolustukseksesi tai tunnustaaksesi sen. Niin oli Eevan laita. Vaikka hän oli juuri toistanut Jumalan antaman kiellon: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”, niin seuraavaksi luemme, että ”hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi”. (1. Moos. 3:1–6) Saatanan väite, joka sai heidät toimimaan, tähtäsi siihen, että heille kuului oikeus syödä tuota hedelmää. Tahallisella ja uhmaavalla menettelyllään, joka puhuu voimakkaammin kuin sanat, sekä Aadam että Eeva luokittelivat kielletyn puun aivan samanlaiseksi kuin kaikki ne muut puut, joista heille oli annettu oikeus syödä. Mutta tuntuiko heistä heti sen jälkeen, kun he molemmat olivat syöneet kielletyn hedelmän, että heillä oli ollut oikeus luokitella puut siten? Ei, koska he tulivat omantunnonvaivoihin! He eivät tosin voineet palauttaa puuhun niitä hedelmän kappaleita, jotka he olivat syöneet siitä, mutta kun heidän elimistönsä oli sulattanut heidän syömänsä hedelmän, se ei tuottanut heille sellaista omistusoikeuden tunnetta, että heidän oli aivan oikein syödä kielletty hedelmä. Lehtiä, joista he tekivät lannevaatteet peittääkseen nyt havaitsemansa alastomuuden, ei otettu kielletystä puusta vaan viikunapuusta. Seuraus koko asiasta oli ikään kuin he olisivat syöneet happamia rypäleitä. – Hes. 18:2.
10. Miten herätetty kiistakysymys ei rajoittunut pelkästään aineelliseen, ja mitä kysymyksiä edelleen herää?
10 Silti heräsi kiistakysymys Jumalan omistusoikeudesta. Pane merkille, ettei kiistakysymys suinkaan rajoittunut johonkin aineelliseen, tietyn puun hedelmään. Mitä on sanottava ihmisestä itsestään, ei ainoastaan hänen elämästään, vaan myös uskollisuuden ja antaumuksen ja arvostuksen hyvistä moraalisista ominaisuuksista? Eikö kaikkia näitä ominaisuuksia pitäisi osoittaa kaikkina aikoina Jehovan kunniaksi ja ylistykseksi, mistä on todistuksena halukas tottelevaisuus ja häntä kohtaan osoitettu alamaisuus? Eikö ihminen ole täysin riippuvainen Jumalasta, kun on kysymys elämän saamisesta ja kaikkien sen mahdollisuuksien ja siunausten saamisesta? Eikö tällaisen riippuvaisuuden alituinen tunnustaminen ole aivan oikein Jumalalle kuuluvaa hänen oikeudenmukaisena omaisuutenaan?
11. a) Miten Paavali käytti samanlaista todistelua, kun hän kirjoitti korinttolaisille? b) Mikä yhteys täten osoitetaan olevan suhteen ja omistusoikeuden välillä?
11 Paavali käytti tämäntapaista todistelua, kun hän kirjoitti Korinton kristityille: ”Minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan [joka kuuluu Kristukselle, Um].” Näiden kristittyjen vilpitön ja siveellisesti puhdas menettelytapa kuului aivan oikein Kristukselle, koska, niin kuin Paavali selitti, ”minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen”. Oikea raamatullinen ymmärrys suhdetta koskevasta asiasta auttaa meitä saamaan oikean näkemyksen omistusoikeudesta, niin ettemme joudu kavalan viisastelun pettämäksi. – 2. Kor. 11:2, 3.
12. Miten Jumala suhtautui Eedenin kapinaan?
12 Ensimmäiset vanhempamme valitsivat tahallisesti tottelemattomuuden ja riippumattomuuden tien, turmeluksen tien. Itse asiassa he kielsivät sen, että Jumala omisti heidät. He omaksuivat sellaisen näkökannan, että he kuuluivat itselleen ja toinen toiselleen, mutta eivät Jumalalle. He katkaisivat hyvän suhteensa häneen. Miten Jumala suhtautui tähän haasteeseen? Luopuiko hän omistusoikeudestaan heihin ja heidän kotiinsa Eedeniin? Ei lainkaan. Hän oli heidän Lainantajansa ja Tuomarinsa, ja hän toimi nyt tässä ominaisuudessa. Tuomion lausumisen jälkeen hän suojeli omaisuuttaan ajamalla ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja tekemällä palaamisen sinne mahdottomaksi erikoisesti vartioimalla ”elämän puun tietä”. – 1. Moos. 3:24.
13. Keiden hyödyksi annettiin 1. Moos. 3:15:ssä oleva ennustus, ja mistä se antoi varmuuden?
13 Vaikka voisimme sanoa, että Jumala sen jälkeen hylkäsi Aadamin ja Eevan kokonaan omien mahdollisuuksiensa varaan, niin hän ei kohdellut samalla tavoin heidän jälkeläisiään. Kun Jumala lausui tuomion käärmeelle, hän ennusti, että tulisi vaimon ”siemen”, joka murskaisi käärmeen pään. (1. Moos. 3:15) Sitä, milloin ja miten se tapahtuisi, ei paljastettu tarkemmin, mutta siitä, että Jumala varaisi tyydyttävän vastauksen ihmisen kapinan aiheuttamaan haasteeseen, annettiin varma lupaus. Se osoitti myös, että Jumala omisti edelleen maan sekä taivaan, mukaan luettuina kaikki niiden asukkaat siitä huolimatta, että pahuutta ja pahantekijöitä suvaittiin tilapäisesti.
14. Miten Aabel, Eenok ja Nooa tunnustivat, että Jumala omisti heidät?
14 Huomaa tämän tueksi, mitä Paavalin mainitsemista kolmesta uskon miehestä, Aabelista, Eenokista ja Nooasta, sanotaan. He ’vaelsivat Jumalan yhteydessä’, ja Paavali vahvisti tämän, kuten Hepr. 11:1–7 ilmaisee. (1. Moos. 5:24; 6:9) He tunnustivat, että Jumala omisti heidät, osoittaen sen pysymällä uskollisen tottelevaisina kuuliaisen antaumuksen ja alamaisuuden hengessä. Kohdatessaan voimakasta vastustavaa painostusta he antoivat Jumalalle sen, mikä hänelle kuului, kaikessa vilpittömyydessä ja puhtaudesta.
15. a) Mitä menettelyä ihmiskunta yleensä on noudattanut, ja mitä kiistakysymyksiä siihen liittyy? b) Mikä on Jehovan asenne ja tarkoitus näiden kiistakysymysten suhteen? c) Miten Jeesus antoi esimerkin oikeasta asenteesta?
15 Lukuun ottamatta niitä muutamia, jotka jo mainittiin, suurin osa ihmisperheestä kulki omaa tietään. Kiistakysymys omistusoikeudesta oli selvittämättä. Muutamat Aabelista eteenpäin antoivat elämäntavallaan esimerkin asiaan liittyvistä oikeista periaatteista, mutta kuten muistiinmerkinnät osoittavat, suuri enemmistö jätti huomioon ottamatta tuon hyvän esimerkin tai paheksui ja katkerasti vastusti sitä. (Hepr. 11:36–38) Nooan ajan vedenpaisumuskin, joka muistutti voimakkaasti siitä, kuka todellisuudessa omisti maan ja sen asukkaat, pysähdytti ainoastaan tilapäisesti ihmisen tahallisen, itsekkään ja kapinallisen menettelyn. Tämä teki suuren Omistajan, Jehovan, murheelliseksi, mutta ei ollut hänelle yllätys. Asia koski muitakin toisiinsa läheisesti liittyviä kiistakysymyksiä: suvereenisuutta eli hallitusvaltaa ja palvontaa. Saatana oli herättänyt näiden asioiden yhteydessä haastavia kysymyksiä, ja Jehova toimi tarkoituksensa toteuttamiseksi, jonka hän tiesi ennalta kapinan alkamisesta asti. Tämän tarkoituksen täydellinen toteutuminen tulee osoittamaan kaikiksi ajoiksi paitsi sen, että Jumalalla on ylin omistusoikeus, myös sen, että hän on ehdottomasti arvollinen olemaan siinä asemassa ja että ihmisen velvollisuus on tunnustaa se. Tämän tunnustavat nyt ja vastaisuudessa aina loppukoetukseen asti ne, jotka säilyttävät oikean suhteen, samalla tavoin kuin Jeesus vastasi viimeiseen kiusaukseen erämaassa: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” – Matt. 4:10, Um; Job 1:7–12; 2:2–5; Jes. 46:9–11; Ilm. 20:7–9.
16. Milloin ja miten omistusoikeutta koskeva kiistakysymys heräsi kansallisella tasolla, ja mihin se johti?
16 Kohta vedenpaisumuksen jälkeen omistusoikeutta koskeva kiistakysymys nousi jälleen esiin. Nimrod, Nooan pojanpojan poika, yritti saada valtaansa koko ihmiskunnan. Hän rakensi ja piti vallassaan kaupunkeja omassa maassaan, joka oli ”hänen valtakuntansa alku”. ”Siitä maasta hän lähti Assuriin” valloittamaan sitä ja rakensi lisää kaupunkeja. Tämän hengen vallassa ryhdyttiin uskaliaaseen hankkeeseen. Ihmisten pojat ryhtyivät yhteistoimintaan ja sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Jehova kohtasi haasteen sekoittamalla heidän kielensä, ja hän ”hajotti heidät sieltä [Baabelista] yli kaiken maan”. Mutta he veivät mennessään saman mielen ja hengen. Muodostui kansallisryhmiä, ja omistusoikeutta ja hallitusvaltaa koskeva kiistakysymys oli nyt kansallisella tasolla, ja se johti ahdasmieliseen isänmaallisuuteen, kilpailuhenkeen ja sotiin, jotka ovat aiheuttaneet sanomatonta surua ja katkeruutta aina meidän aikaamme asti. – 1. Moos. 10:8–12; 11:1–9.
17. a) Miten Jehova ryhtyi toimintaan kansallisella tasolla? b) Millä tavoilla Israel osoittautui uskottomaksi ja arvottomaksi, ja mihin se huipentui?
17 Aikanaan myös Jehova alkoi toimia kansallisella tasolla. Jehova muodosti Israelin kansan Jaakobin kahdestatoista pojasta, Jaakobin, jonka nimi muutettiin Israeliksi. Siinainvuorella hän sanoi tähän kansaan kuuluville: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni [erikoisomaisuuteni, Um] ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.” (2. Moos. 19:5) Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen mukaan ilmaus ”erikoisomaisuus” esiintyy 5. Mooseksen kirjassa kolme kertaa, ja kussakin tapauksessa asiayhteys korostaa voimakkaasti oikeaa näkemystä ja menettelytapaa palvonnan ja omistusoikeuden suhteen. (5. Moos. 7:6; 14:2; 26:18; Um) Kansana Israel kuitenkin toistuvasti jätti ilmaisematta vastakaikua ja alistumatta Jumalan heitä koskeviin toimenpiteisiin tai jätti kuuntelematta hänen profeettojaan. Kansan jäsenet kielsivät sen, että hän omisti heidät Kuninkaana ja Asetustenantajana. (1. Sam. 8:7; Jes. 33:22, Um; Hes. 20:13, 30–32) Tapahtumien huippukohta tuli, kun Jumala lähetti oman rakkaan Poikansa heidän luokseen. Heillä oli täysi syy ottaa hänet vastaan Messiaanaan. Mutta johtajiensa vaikutuksesta he sen sijaan hylkäsivät hänet ja tappoivat hänet. Jeesus itse kuvaili tämän tarkoin vertauksessaan, jossa Jehova ”viinitarhan herrana” eli omistajana ”vuokrasi sen viinitarhureille”. – Luuk. 20:9–16.
KIISTAKYSYMYKSEN SELVITTÄMINEN VARMISTETTU
18. a) Mikä uusi käänne tapahtui helluntaina vuonna 33? b) Mitä tärkeitä totuuksia Pietari selitti kuulijoilleen tuossa tilaisuudessa?
18 Nuo uskonnolliset johtajat ajattelivat, että he voisivat nyt jatkaa tilanteen ja yhteisen kansan kiistattomina herroina. Mutta niin ei käynyt. Helluntaina, 52. päivänä Jeesuksen paaluun panemisesta, vuodatettiin hänen opetuslapsiinsa Jerusalemissa pyhä henki ja sen mukana kielten ihmelahja. Väkeä tuli nopeasti koolle. Apostoli Pietari puhui väkijoukolle suoraan sen vastuusta Jeesuksen surmaamisen yhteydessä mutta lisäsi, että se oli tapahtunut ”Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan”. Se oli tärkeä osa Jehovan tarkoituksen toteutumisessa. Pietari sanoi edelleen, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet oikealle puolelleen ja tehnyt hänet ”Herraksi ja Kristukseksi”. – Apt. 2:22–24, 32–36.
19. Mitä Pietari ja Juudas sanoivat Jeesuksen oikeasta asemasta, ja miten Paavali vahvisti tämän?
19 Kolmessa muussa tilaisuudessa julkisesti ja sanhedrinin edessä Pietari tähdensi näitä samoja totuuksia ja lisäsi, että Jeesus oli ”elämän Pääedustaja” (Um) ja että hän oli tullut ”kulmakiveksi” ja että ei ”ole pelastusta yhdessäkään toisessa”. (Apt. 3:15–18; 4:10–12; 5:30–32) Vuosia myöhemmin sekä Pietari että Juudas varoittivat kirjeissään vääristä opettajista, jotka ”kieltävät omistajankin, joka heidät osti”, ”ainoan Omistajamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen”. (2. Piet. 2:1; Juud. 4; Um) Täten käy siis ilmeiseksi, että oli Jumalan ennaltatiedetty tarkoitus, että omistusoikeutta koskevan kiistakysymyksen selvittäminen keskittyisi Jeesukseen ja että hänen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tehtäisiin ensimmäinen vaihe, perustus, varmaksi ja taatuksi. Paavali sanoikin Ateenan miehille: ”Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:31.
20. Miten Jeesuksesta tuli ihmiskunnan omistaja sopusoinnussa Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa?
20 Toiset raamatunkohdat puhuvat laajemmin siitä, miten Jeesuksesta tuli koko ihmiskunnan omistaja. Tarkastellessamme niitä lyhyesti huomaamme Paavalin selittävän, kuten Room. 5:12–21 osoittaa, miten Aadam kapinoidessaan myi itsensä ja jälkeläisensä (vielä syntymättöminä Aadamin kupeissa) orjuuteen, niin että nämä joutuivat Kuningas Synnin ja Kuningas Kuoleman alaisuuteen. Mutta Jumala suuressa rakkaudessaan ja armossaan ja silti täysin oikeudenmukaisesti toimitti sovituskeinon. Tarvittiin riittävän hinnan varaamista ja maksamista, niin että ihminen voitiin lunastaa ja vapauttaa langettavasta tuomiosta. Hinnan täytyi vastata täysin täydellistä ihmistä Aadamia. Ihmeen avulla Jumala järjesti niin, että hänen taivaallinen Poikansa tuli maan päälle, syntyi ja kasvoi täyteen miehuuteen. Jeesus alistui tähän halukkaasti, ja, kuten hän sanoi, hän ’antoi henkensä lunnaiksi monen edestä’. Paavali kirjoitti: ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.” Jumala oli Luoja-Omistaja sekä tämän järjestelyn Alkuunpanija; sen tähden voimme sanoa, että nyt on kysymys yhteisomistuksesta. – Matt. 20:28; 1. Tim. 2:5, 6; Apt. 20:28.
21. Miten ja milloin lunnaitten hyöty tulee yleensä ihmiskunnan saatavaksi?
21 Siitä vanhurskaudesta, jonka Jumala katsoo ihmisellä olevan tämän uskon ja Kristuksen lunastusuhrin hyväksymisen johdosta, puhutaan ”ilmaisena lahjana”. (Room. 5:15–17, Um; 6:23) Lunastuksen hyöty tulee yleensä ihmiskunnan saatavaksi Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Tähän saakka ihmisten enemmistö on elänyt ja kuollut täysin tietämättömänä tästä varauksesta. Mutta Jumalan valtakunnan hallinnon aikana tapahtuu ”kaikkien muistohaudoissa olevien” ylösnousemus, ja Kuningas, Kristus Jeesus, tuomitsee kaikki vanhurskaasti. – Joh. 5:28, Um; Ilm. 20:11–21:4.
22. Miten Jeesus ilmaisi menettelyn, joka on omistamisen vastakohta, ja mitä kysymyksiä se herättää?
22 Mutta ennen kuin tämä ihmiskunnan tuomion päivä alkaa, toteutuu lisäosa Jumalan tarkoituksesta. Sekin koskee Jumalan omistusoikeuden tunnustamista. Jeesus sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön tunnustamasta itseään omakseen ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matt. 16:24, Um) Mitä hän tarkoitti? Antoiko hän jollakin tavalla meille esimerkin noudatettavaksi tässä suhteessa tämän asiainjärjestelmän aikana? Mitä tämä merkitsee nykyään meille yksilöinä? Tällaisia kysymyksiä luonnollisesti herää, ja me odotamme niitä käsiteltävän seuraavassa kirjoituksessa.