Jehova vaihtaa välikappaletta

1. a) Miten tiedämme, että Jehovan päätös toteutuu täysin varmasti? b) Merkitseekö se sitä, ettei hän voi muuttaa välikappaletta, jota hän näkee hyväksi käyttää?

”MINÄ olen Jumala, eikä toista ole; . . . Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.” (Jes. 46:9, 10) Jehovan, jolla on täydellinen viisaus ja ennaltanäkemys, rajaton voima ja rajattomat keinot, ei tarvitse muuttaa päätöstään, kun hän on sen kerran tehnyt. Mitään aavistamatonta tapausta ei voi ilmaantua, yksikään ovela vihollinen ei voi tehdä yllätysliikettä eikä -hyökkäystä, mikä saisi Jehovan muuttamaan päätöksensä. Se ei merkitse kuitenkaan sitä, ettei Jehova voisi muuttaa välikappalettaan, mitä hän näkee hyväksi käyttää päätöksensä toteuttamiseksi. Me haluamme tutkia juuri tällaista muutosta Raamatun jumalallista alkuperää koskevassa seuraavassa todistusketjussamme.

2. Millainen käsitys Jehovan välikappaleesta oli heprealaisten kirjoitusten kirjoittajilla?

² Kuten edelläkin, me katselemme ensin kysymystä inhimillisestä näkökulmasta. Olettaen, että Heprealaiset kirjoitukset olivat vain hurskaitten heprealaisten kirjoittajien tuotetta, kysymme: Millainen käsitys heillä oli Jehovan välikappaleesta? Vastaus on selvä. Heidän kirjoituksensa selittävät yksimielisesti sen olleen heidän oma kansansa, Jumalan valittu kansa Israel. Aamos kirjoitti Jehovan sanoneen: ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista.” – Aam. 3:2.

3, 4. a) Miten nuo Kirjoitukset osoittavat, että Israel oli täysin pätevä Jumalan valituksi välikappaleeksi? b) Mitä jotkut voivat väittää Heprealaisten kirjoitusten henkeytyksestä?

³ Heprealaiset kirjoitukset muodostavat täydellisen, sopusointuisen näytteen Israelin edellytyksistä täksi valituksi välikappaleeksi. Paitsi että Israel kuului suuren aabrahamilaisen liiton piiriin, jonka kautta luvatun siemenen, Messiaan, oli ennustettu tulevan, sillä oli myös oma lakiliittonsa. Se säädettiin Siinain vuoren luona israelilaisten kansallisjohtajan Mooseksen välityksellä. Tämä liitto teki nimenomaan heistä muista erillisen kansan, Jehovan erikoisen ”omaisuuden”. Heillä oli sitä paitsi oma papistonsakin ja keskeytymätön ylimmäisten pappien sukuhaara. Heillä oli tabernaakkelinsa, jossa oli Jehovan läsnäoloa edustava arkku, sekä myöhemmin temppelinsä, minkä alttarilla piti uhrattaman kaikki säädetyt uhrit. Aikanaan he saivat kuningassukunsa, ja vaikka tästä sukuhaarasta ei yksikään ollut hallinnut heitä siitä ajasta lähtien, kun he menivät vankeuteen Babyloniaan vuonna 607 eKr., niin heidän Kirjoituksensa sisälsivät lupauksia lopullisesta ennallistuksesta. Esimerkiksi profeetta Hesekiel kertoi Jehovan sanoneen Israelin valtaistuimesta ja hallituksesta: ”Se ei ole totisesti tuleva kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun täytyy antaa se hänelle.” – 2. Moos. 19:5; Hes. 21:27, Um.

⁴ Monet saattavat väittää, ettei mikään edellä esitetyistä vaadi ehdottomasti Jumalan asioihin puuttumista tai jumalallista henkeytystä noiden Heprealaisten kirjoitusten teeman ohjaamiseksi. Eikö yksistään noita miehiä – jotka olivat kaikki heprealaisia – kannustava inhimillinen henkeytys olisi voinut panna heidät kirjoittamaan siten omasta kansastaan? Eikö se ollut heidän kansallishenkensä ja -intonsa luonnollinen ilmaus?

5. Mitä voidaan sanoa Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajista, ja kuinka Paavalia voidaan lainata esimerkkinä?

⁵ Hyvä! Panemme jälleen tämän selityksen koetukselle. Emme halua pysähtyä nyt esittämään niitä eri syitä, jotka jo mainittujen lisäksi tarjoavat vahvan todistuksen Jumalan ohjauksesta, ei ainoastaan heidän pyhissä kirjoituksissaan, vaan myös Israelin historian todellisessa kehkeytymisessä kansana. Me siirrymme sen sijaan suoraan Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten myöhempään ja pienempään kirjoittajaryhmään. Huomaa ensiksi, että kaikki nämä kristilliset kirjoittajat olivat myös heprealaisia eli juutalaisia. Heillä voitiin sellaisina odottaa luonnollisesti olevan sama kansallishenki ja katsomus kuin edeltäjilläänkin. Huomattava esimerkki tämän todistukseksi on apostoli Paavali, joka kuvaili alkuperäisen asemansa ja tilansa seuraavin sanoin: ”Hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, inhoon nähden [kristittyjen] seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.” – Fil. 3:5, 6.

6. a) Minkä välikappaleen muutoksen nämä kristilliset kirjoittajat osoittavat? b) Miten on ilmeistä, että opetuslapsilla ei ollut Jeesuksen kanssa ollessaan minkäänlaista odotetta mistään sellaisesta muutoksista?

⁶ Nyt herää kysymys: Mikä näiden kristillisten kirjoittajien käsitys oli Jehovan välikappaleesta? Inhimillisesti puhuen meidän olisi sanottava, että he tuottivat täysin uuden välineen Jumalan päätöksen toteuttamiseksi. He näyttivät välikappaleen muutoksen: se ei ollut enää lihallinen Israel välittäjänsä Mooseksen alaisuudessa, vaan sen sijaan hengellinen Israel, kristillinen kirkko eli seurakunta Päänsä ja Välittäjänsä Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Miten tämä selitetään? Ystävämme sanovat: Jeesus itse maan päällä ollessaan oli vastuussa tämän uuden käsityksen panemisesta opetuslastensa mieleen. Ei, me sanomme, se ei ole totta! Kertomus paljastaa, ettei edes hänen läheisimmillä seuraajillaankaan ollut vähäisintäkään odotusta tai aavistustakaan siitä, että Jumala oli muuttamaisillaan välikappalettaan. Kaksi seikkaa todistaa tämän. Ensiksi, kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen kahdelle opetuslapselle heidän matkallaan Emmaukseen, niin he sanoivat hänelle (tuntematta, kuka hän oli): ”Me toivomme hänen [Jeesuksen] olevan sen, joka oli lunastava Israelin.” Toiseksi ja vielä selvemmin, kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi viimeisessä tilaisuudessa opetuslapsilleen, niin he kysyivät häneltä: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?” Silloinkaan Jeesus ei kertonut heille välikappaleen muutoksesta tai että heidän olisi muutettava asiainkäsitystään. Hän vain sanoi: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.” Jos mikä, niin tämä varmaan vahvisti heidän ajatustaan, että Jumala yhä piti saman välikappaleen, mutta että sen ennallistaminen vain tapahtuisi myöhemmin kuin he odottivat. – Luuk. 24:21; Apt. 1:6, 7.

7. Kun vertaamme asemaamme noiden opetuslasten asemaan, niin miten nähdään, että meillä ei ole kerskumista heihin verrattuina?

⁷ Onko kellään lukijallamme halua ajatella, että jos he olisivat olleet Jeesuksen kanssa hänen maallisen palveluksensa aikana, he olisivat saaneet sellaisen käsityksen, että jokin muutos oli lähellä? Muistutamme sinulle, että vaikka Jehovan todistajat olivat tehneet selvän pesäeron monista kristikunnan vääristä opeista vuodesta 1879 lähtien, jolloin tämä lehti ensi kerran julkaistiin, niin vasta vuonna 1932 havaittiin, että me olimme olleet väärillä jäljillä luonnollisiin juutalaisiin nähden. Me olimme monien muiden tavalla odottaneet heidän palaavan Palestiinaan ja tulevan ennallistetuiksi Jumalan suosioon ja hänen käyttämikseen välikappaleensa maallisena osana Kristuksen tuhatvuotishallituksessa. Vasta vuonna 1932 alettiin selvästi nähdä, että todellinen ”Jumalan Israel”, monien heprealaisten ennallistusennustusten suuremman täyttymyksen valittu välikappale, ei koostuisikaan lihan ympärileikkauksen saaneista luonnollisista juutalaisista, vaan hengellisistä juutalaisista eli israelilaisista, so. hengestä siinneistä kristityistä, kuten Paavali todistaa: ”Se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa.” Meillä ei ole sen tähden mitään kerskattavaa enemmän kuin noilla varhaisillakaan Jeesuksen seuraajilla. – Gal. 6:16; Room. 2:28, 29.

8. Mitä mallia Jumalan uusi välikappale noudattaa, mutta merkitseekö se sen nostamista pelkästään korkeammalle inhimilliselle tasolle?

⁸ Mitä he huomaamme tarkastaessamme läheisesti tätä kristillisten kirjoittajien kuvailemaa uutta välikappaletta? Ensimmäinen huomattava seikka, minkä me havaitsemme, on, kuinka läheisesti se noudattaa samaa mallia kuin lihallinenkin Israel. Mutta millään muotoa ei voida vakuuttaa, että tämä jälkimmäinen Raamatun kirjoittajien luokka vain kohottaa käsityksen Jumalan välikappaleesta korkeammalle inhimilliselle tasolle. Meidän on päinvastoin myönnettävä, että heidän kirjoituksissaan tämä käsitys on nostettu tasolle, mikä ei koskaan aikaisemmin ollut tullut kuolevaisen ihmisen mieleen. Tätä käsitystä ei ole nimittäin tähän päivään asti pidetty todellisuudessa arvossa, kuten tulemme näkemään, eivätkä ihmiset ole toistaneet eli noudattaneet sitä, eivät nekään kristikunnassa, joiden katsotaan hyväksyvän Raamatun Jumalan sanana. Miten todistamme tämän?

9, 10. a) Miten lihallisesta Israelista tehtiin nimenomaan ”pyhä kansa”? b) Miten Israelia voitiin muuten pätevästi kutsua kansaksi, ja mihin lisätarkastelua vaativaan kysymykseen tämä johtaa?

⁹ Kun palaamme jälleen lihalliseen Israeliin, niin me näimme ensimmäisen erottavan piirteen heidän tapauksessaan olevan, että he olivat yksikseen erillinen kansa erityisesti Siinain vuoren luona vahvistetusta lakiliitosta lähtien, kuten Jehova neuvoi Moosesta silloin sanomaan israelilaisille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, . . . te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” (2. Moos. 19:5, 6) Luonnollisesti he olisivat ilman sitäkin olleet eri kansa. He täyttivät ne perusvaatimukset, joiden nojalla sanaa ”kansa” voitiin käyttää heistä. Israelilaiset olivat yhteisestä rungosta, Aabrahamin jälkeläisiä Iisakin ja Jaakobin välityksellä, Jaakobin, jonka nimi muutettiin Israeliksi. (1. Moos. 32:28) He puhuivat samaa kieltä, hepreaa. Heidän laitoksensa, tapansa ja perinteensä säilyivät kaikki yhteisinä. He kaikki olivat saman hallituksen alaisina, jolla oli lakikokoelmansa. Nelikymmenvuotisen autiomaavaelluksensakaan aikana he eivät hajaantuneet koskaan niin kuin paimentolaiset, vaan pysyivät kiinteästi yhdessä. He menivät lopulta luvattuun perintöönsä ja asuivat omassa maassaan, jolla oli tarkoin määritellyt rajansa – he olivat kansa sanan kaikissa hyväksytyissä merkityksissä.

¹⁰ Kansan ei tarvitse täyttää kaikkia edellä mainittuja piirteitä tullakseen oikeutetusti kutsutuksi kansaksi. Kuitenkin lihallinen Israel täytti ne tosiaan kaikki. Mutta miten tämä soveltuu kristilliseen kirkkoon? Onko tämä uusi välikappale asianmukaisesti muodostunut kansa? Me tutkimme tätä kysymystä seuraavassa Vartiotornin numerossa.