Vihkiytyminen – kenelle ja miksi?

”Mutta te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa [pyhitetty kansa; vihitty kansa], erikoisomaisuudeksi otettu kansa’.” – 1. Pietari 2:9, Uuden maailman käännös; The Jerusalem Bible; The New English Bible.

1, 2. a) Kuuluiko Abraham Lincoln mihinkään kristikunnan kirkkoon, mutta mitä hän silti sanoi Gettysburgissa pitämässään puheessa kansasta, jonka presidentti hän oli? b) Vaikka tämän kansan hallitus tulee häviämään maan päältä, niin miksi se ei koidu pysyväksi onnettomuudeksi?

YKSIKÄÄN kristikunnan kirkoista ei voisi väittää, että Amerikan yhdysvaltain kuudestoista presidentti olisi ollut sen jäsen. Kuitenkin tämä Raamattua lukeva mies Abraham Lincoln sanoi Gettysburgin taistelukentällä 19. marraskuuta 1863 pitämässään kuuluisassa puheessa seuraavat voimakkaat sanat:

”Kahdeksankymmentäseitsemän vuotta sitten loivat meidän isämme tälle mantereelle uuden kansakunnan, joka oli luotu vapauteen ja vihitty käsittämän, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisiksi. . . . Mutta laajemmassa mielessä emme voi vihkiä, emme pyhittää tätä maata. Ne urheat miehet, elävät ja kuolleet, jotka taistelivat täällä, ovat pyhittäneet sen paljon yli sen, mihin oma köyhä kykymme päästää tai sitoa kykenee. . . . On pikemminkin niin, että meidät, elävät, on vihittävä täällä täydentämään se työ, jonka ne, jotka täällä taistelivat, niin jalolla tavalla ovat vieneet tähän hetkeen saakka. Pikemminkin meidät on täällä vihittävä siihen suureen työhön, joka jää meidän osaksemme . . .” – Carl Grimberg, Kansojen historia, III jatko-osa, s. 404–407.

² Tämän Gettysburgin kansallisella hautausmaalla Pennsylvaniassa pidetyn mieliinpainuvan puheen jälkeen Yhdysvallat on osoittanut olevansa ristiriidassa dollarin setelissään olevan lauseen ”Jumalaan me turvaamme” kanssa. Huolimatta tämän presidentin ja keiden tahansa muiden vilpittömien amerikkalaisten vihkiytymisestä hallitukselleen se tulee häviämään maan päältä. Onneksi se ei kuitenkaan koidu pysyväksi onnettomuudeksi, sillä sen jälkeen seuraa Jumalan asettaman Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johdossa oleva Jumalan korkein kuninkaallinen hallitus kaikkien tämän maapallon asukkaitten siunaukseksi, myös sen osan maapalloa joka nykyään on Amerikan mannerta.

3, 4. a) Mikä ”kansa” tulee silloin tunnetuksi? b) Mitä Jehovan Israelille esittämiä sanoja Pietari lainasi, kun hän käsitteli tätä uutta ”kansaa”?

³ Silloin uusi kansa tulee tunnetuksi. Mikä kansa se on? Kansa, jolle esitettiin seuraavat henkeytetyt sanat: ”Mutta te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa’.” – 1. Pietari 2:9.

⁴ Nämä sanat esittäessään apostoli Pietari lainaa ilmauksia, joita Jumala käytti puhuessaan valitulle kansalleen Israelille, joka oli silloin Siinainvuorella Arabiassa. Se on merkitty muistiin 2. Mooseksen kirjan 19:5, 6:een, josta luemme: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.”

5. Tarkoittavatko ’pyhittäminen’ johonkin ja ’vihkiminen’ johonkin Raamatun kielenkäytön valossa samaa?

⁵ Edellä lainatuissa 2. Mooseksen kirjan 19:6:ssa ja Pietarin 1. kirjeen 2:9:ssä jotkin käännökset voimistavat yksinkertaista sanontaa ”pyhä kansa” kääntämällä sen sanoilla ”pyhitetty kansa” tai ”vihitty kansa”.a (Ks. The Jerusalem Bible; Moffatt; Knox; The New English Bible.) Jehovan mittapuitten hyväksyminen ja niiden mukaan eläminen erotti israelilaiset muista pyhitettynä eli vihittynä kansana. Jumala voi ”pyhittää” eli ”vihkiä” jonkin esineen tai yksilön tai ihmisryhmän johonkin tarkoitukseen. Jumalan näkökannalta nämä sanat voivat pohjimmiltaan merkitä samaa. Mutta vaikka epätäydelliset ihmiset eivät kykenekään ”pyhittämään” mitään siinä merkityksessä, että julistaisivat jonkin puhtaaksi pyhää tarkoitusta varten, niin he voivat varsin sopivasti ja rakkauden vaikutuksesta ”vihkiä” eli ”omistaa” jotakin, myös itsensä, johonkin tarkoitukseen.

6. a) Mitä Israelin kansa yksilöinä ja joukkona teki, kun se sanoi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme”? b) Mihin järjestelyyn Jumala saattoi israelilaiset pakottamatta heitä siihen?

⁶ Jumala ehdotti vapautetuille israelilaisille, että he tulisivat hänen pyhäksi kansakseen sillä ehdolla, että he ’kuulisivat hänen ääntään ja pitäisivät hänen liittonsa’. He vastasivat: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” Täten he sekä yksilöinä että joukkona peruuttamattomasti antautuivat eli täsmällisemmin sanoen vihkiytyivät Pelastajalleen, Jehova Jumalalle. Vaikka Jehova oli jo valinnut heidät sillä perusteella, että he olivat Aabrahamin luonnollisia jälkeläisiä, ja oli ihmeen avulla vapauttanut heidät Egyptistä Punaisenmeren läpi, niin hän odotti israelilaisten vihkiytyvän hänelle ja hänen palvonnalleen vapaaehtoisesti. Tällä perusteella heistä tehtiin Jehovan liittokansa. Tästä luemme:

”Kun Mooses oli puhunut kaikelle kansalle jokaisen käskyn Lain mukaan, hän otti nuorten sonnien ja vuohien veren sekä vettä ja helakanpunaista villaa ja iisopin ja vihmoi itse kirjan ja kaiken kansan sanoen: ’Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on asettanut teille velvoitteeksi.’” – Heprealaisille 9:19, 20; 2. Mooseksen kirja 24:1–8.

7. a) Millainen oli tilanne juutalaisten jälkipolvien suhteen? b) Miten he voivat menettää vihkiytyneen tilansa?

⁷ Juutalaisten jälkipolvet syntyisivät tähän vihkiytyneeseen kansaan ja olisivat sen johdosta vihkiytyneessä suhteessa Jumalaan. Mutta kun he varttuisivat vastuuikään, heidän täytyisi yksilöinä jäljitellä noita Siinainvuorella olleita juutalaisia todistamalla sydämensä vaikuttimilla ja teoillaan, että he todella olivat vihkiytyneitä Jehovalle pysyäkseen jatkuvasti hyvässä asemassa tässä pyhässä kansassa. Siitä riippui heidän hyvinvointinsa kansana ja heidän elämänsä. Näin on siksi, että Jumala voi poistaa jollekin kansalle antamansa pyhän aseman, jos se ei osoittaudu sen arvoiseksi, ja siirtää tämän aseman arvollisille. Sen tähden apostoli Pietari sovelsi Jumalan alun perin luonnolliselle Israelille lausumia sanoja siitä, että israelilaisista tulisi hänelle ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa”, uuteen kristilliseen kansaan, joka tuli olemassaoloon helluntaina vuonna 33. Miten tämä pyhäksi tunnustamisen siirto tapahtui?

8. a) Mikä onnettomuus oli kohtaamaisillaan Israelia, kun Pietari kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä, ja mitä suhdetta juutalaisilla ei ollut enää Jehova Jumalaan? b) Ketkä silloin muodostivat ”pyhitetyn kansan”?

⁸ Kun apostoli kirjoitti Pietarin 1. kirjeen 2:9:n sanat, juutalaista kansaa oli kohtaamassa kansallisonnettomuus. Rooman legioonat olivat tuhoamaisillaan juutalaisten temppelikaupungin Jerusalemin ja juutalaiset hajotettaisiin kansojen sekaan, niin kuin Jeesus oli ennustanut. (Luukas 21:20–24) Ikävä kyllä he olivat vuonna 33 hylänneet Jeesuksen Kristuksen, Jumalan uuden liiton Välittäjän, ja oli eittämätöntä, ettei profeetta Mooseksen välittämä vanha lakiliitto ollut enää voimassa. ”Sitä, mikä on Israel lihallisessa suhteessa”, oltiin silloin hylkäämässä. (1. Korinttolaisille 10:18; Matteus 23:38) Jehova Jumala oli tuottanut uuden hengellisen Israelin kansan. (Roomalaisille 9:6; Galatalaisille 6:15, 16) Tämä uusi ”pyhitetty kansa” muodostui Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista, joille Pietari osoitti kirjeensä ja joita hän sanoi ”niiksi jotka on valittu Jumalan, Isän, edeltätietämyksen mukaan, hengellä pyhittäen”. – 1. Pietari 1:1, 2.

9. Tiesikö Jumala edeltäpäin tämän pyhän kansan yksityiset jäsenet, ja miten heistä tuli valittu ”heimo”?

⁹ Tämä ei merkitse sitä, että Jumala tiesi yksityiset jäsenet ja määräsi heidät nimeltä etukäteen. Sen sijaan hän tiesi edeltäpäin, että hän tuottaisi uuden kansan, ”pyhän kansan”, ja hän tiesi ennakolta sen, mitä kultakin yksityiseltä jäseneltä vaadittaisiin, jotta hänet valittaisiin ja otettaisiin pyhään kansaan. Tämä hengellinen kansa tehtäisiin myös erityisesti pyhäksi Jumalan pyhän hengen avulla, koska tämän kansan jäsenet siitettäisiin pyhän hengen välityksellä tulemaan Jumalan hengellisiksi lapsiksi. (Tiitus 3:4–7) Tällaisessa pyhässä eli pyhitetyssä tilassa he voisivat palvella ”kuninkaallisena papistona”. Hengestä siinneinä he olivat ”heimo”, ”valittu heimo”.

10. Mitä kysymyksiä herää yksilöiden vastuusta, koska Jumala kohtelee voideltuja kristittyjä ”kansana” eli ryhmänä?

¹⁰ Mutta miten tämän uuden kansan yksityisten jäsenten vihkiytyminen Jehovalle tulee aiheelliseksi? Täytyykö jokaisen vihkiytyä varauksetta Jumalalle, jotta hänet voitaisiin hyväksyä tämän uuden kansan jäseneksi, vaikka Jumala ”pyhittää” eli ”vihkii” heidät ryhmänä eli kansana? Eikö Raamattu oikeastaan sano vain: ’Uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin pelastutte’? Tai vain: ’Katukaa ja kääntykää’? Eikö näin ollen usko, katumus ja kääntymys mainita nimenomaisiksi vaatimuksiksi Jeesuksen opetuslapseksi eli kristityksi tulemiselle? Ottiko Jeesus, Jumalan Poika, vihkiytymisaskeleen, kun hän oli maan päällä? Katsokaamme.

’MINÄ TULEN TEKEMÄÄN SINUN TAHTOSI’

11. Minkä Jumalan kanssa tehdyn liittojärjestelyn alaisuudessa Jeesus syntyi, ja miten oli niin?

¹¹ Galatalaiskirjeen 4:4 sanoo Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi: ”Kun ajan täyttymisen raja saapui, Jumala lähetti Poikansa, joka syntyi naisesta ja joka syntyi [Mooseksen] lain alaisuuteen.” Kun juutalainen neitsyt oli synnyttänyt hänet ihmeen avulla, hänen kahdeksantena päivänä tapahtunut ympärileikkauksensa vahvisti sen, että hän syntymänsä perusteella kuului Jumalan liittokansaan, ja tämän johdosta Joosef ja Maria ”veivät hänet ylös Jerusalemiin esittääkseen hänet Jehovalle”. – Luukas 2:22–24.

12. Minkä vertauskuvaksi Johannes kastoi luokseen tulevia juutalaisia, mutta miksi hän ensin vastusti Jeesuksen kastamista?

¹² Tämän vihkiytyneen kansan luo Jeesuksen Kristuksen edelläkävijä Johannes Kastaja lähetettiin kehottamaan kansaa katumaan. Jeesuksen sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden luo.” (Matteus 15:24) Tälle Jumalan vihkiytyneelle kansalle esitetty sanoma oli erikoissanoma, joka ei soveltunut ei-israelilaisiin kansoihin. Johannes Kastaja kehotti noita ”Israelin huoneen kadonneita lampaita” katumaan lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä. (Matteus 3:1–6) ”Johannes kastoi kasteella katumuksen vertauskuvaksi kehottaen kansaa uskomaan hänen jälkeensä tulevaan, se on Jeesukseen.” (Apostolien teot 19:4) Mutta kun Jeesus tarjoutui Johanneksen kastettavaksi, niin tämä ei ilmeisesti tapahtunut katumuksen vertauskuvaksi, sillä Jeesus oli synnitön eikä ollut rikkonut lakiliittoa, jonka alaisuuteen hän oli syntynyt. Koska Johannes tiesi tämän, hän epäröi kastaa Jeesusta mutta suostui Jeesuksen pyyntöön, kun hänelle sanottiin: ”Salli se tällä kertaa, sillä siten meidän on sopivaa panna täytäntöön kaikki, mikä on vanhurskasta.” (Matteus 3:13–17) Mitä hän tarkoitti?

13. a) Miten Jeesus täytti Psalmin 40:8, 9? b) Mitä Jeesuksen kaste vertauskuvasi?

¹³ Tässä Jeesus menetteli sopusoinnussa Psalmissa 40:8, 9 olevan häntä koskevan profetian kanssa: ”Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.’” Heprealaiskirjeen 10:5–10:ssä tämä profetia sovelletaan Jeesukseen Kristukseen, sillä Jeesuksen tapauksessa Jumala ei halunnut Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton mukaisia uhreja vaan halusi uhriksi sen täydellisen ihmisruumiin, jonka Jumala oli valmistanut Pojalleen uhrattavaksi uuden liiton perustaksi. Kun siis Jeesus kastettiin, hän ei vihkiytynyt Jumalalle, sillä hän oli jo vihkiytyneen kansan jäsen eikä synnittömänä tarvinnut kääntymystä. (Heprealaisille 7:26) Sen sijaan hänen kasteensa oli vertauskuva hänen tarjoutumisestaan taivaalliselle Isälleen tekemään edelleen Hänen tahtonsa. Ja tässä suhteessa Jeesus asetti mallin opetuslastensa kasteelle.

14. a) Mitä sanomaa Jeesus alkoi saarnata Johanneksen vangitsemisen jälkeen? b) Mihin katumus ja kaste silloin valmisti ihmisiä?

¹⁴ Kun Jeesus sai tietää, että Johannes Kastaja oli pantu vankilaan, hän ryhtyi saarnaamaan jo vihkiytyneille israelilaisille. ”Siitä lähtien Jeesus alkoi saarnata ja sanoa: ’Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matteus 4:17) Katumuksen vertauskuvaksi tapahtuva kastaminen sai uutta voimaa. (Johannes 3:26; 4:1, 2) Kun Suurempi Mooses, Jeesus Kristus, nousi taivaaseen ja esitti ihmisuhrinsa ansion arvon Jehova Jumalalle, Mooseksen välittämä lakiliitto kumottiin ja ennustetun ”uuden liiton” tekemiselle laskettiin perustus. (Jeremia 31:31–34) Niinpä vuoden 33 helluntaipäivänä Jeesuksen juutalaiset opetuslapset siirrettiin Mooseksen välittämästä lakiliitosta ”uuteen liittoon”, jonka Välittäjä oli Suurempi Mooses, Jeesus Kristus.b

15. a) Mikä juutalaisia koskeva ei päättynyt heti, kun lakiliitto kumottiin? b) Mikä oli nyt Jumalan tahto niiden juutalaisten suhteen, jotka olivat kiinnostuneita Jumalaan omaamastaan vihkiytymissuhteesta?

¹⁵ Vaikka lakiliitto oli nyt kumottu, ajanjakso, jonka aikana Jumala osoitti erikoissuosiota ja huomiota juutalaisille sen perusteella, että he olivat Aabrahamin luonnollista siementä, ei ollut päättynyt; se päättyi vasta vuonna 36. Niinpä senkin jälkeen, kun pyhää henkeä ensiksi vuodatettiin vuonna 33, hengellä voideltu apostoli Pietari sanoi Jerusalemissa olleelle juutalaisjoukolle: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois, jotta virvoittumisen ajat tulisivat Jehovan kasvojen luota ja hän lähettäisi teitä varten asetetun Kristuksen, Jeesuksen.” Heidän Jumalaan omaamansa vihkiytymissuhteen korjaamiseen sisältyi nyt paitsi lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katuminen, jossa liitossa he edelleen katsoivat olevansa, myös tarjoutuminen tämän uuden kansan tuleviksi jäseniksi, mikä oli siihen aikaan Jumalan tahto kaikkien niiden suhteen, joista tuli Jeesuksen opetuslapsia eli kristittyjä. Tämän vahvistaa se, mitä Pietari sanoi aikaisemmin helluntaipäivänä juutalaisille, jotka ”saivat piston sydämeensä” osallisuudestaan Jeesuksen kuoleman aiheuttamiseen. Pietari sanoi heille: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” Kysymyksessä oli siis paljon enemmän kuin pelkkä katuminen ja yleinen päätös menetellä paremmin Jeesukseen kohdistuvan uskon perusteella. – Apostolien teot 3:19, 20; 2:37–40.

16. a) Mitä ympärileikattujen samarialaisten vesikaste vertauskuvasi, kun Valtakunnan sanoma tavoitti heidät? Miksi? b) Mikä todisti, että heidät oli otettu liittosuhteeseen Jumalan kanssa?

¹⁶ Ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus sanoi apostoleilleen, että nämä laajentaisivat todistuksen antamista hänestä ”Samariaan ja maan ääriin asti”. (Apostolien teot 1:8) Vaikka samarialaiset eivät olleet israelilaisia, vaan ”toista kansaa”, heidät ympärileikattiin, koska he hyväksyivät Mooseksen Raamattuun kirjoittamat kirjat ja katsoivat hänen olleen välittäjä heidän ja Jumalan välillä. (Luukas 17:16–18) Ansaitsemattomassa hyvyydessään Jehova näki hyväksi antaa Pietarin käyttää erikoisavainta samarialaisia varten jonkin verran aikaisemmin kuin yhtä avainta käytettiin ympärileikkaamattomia pakanoita varten taivasten valtakuntaan liittyvien tilaisuuksien avaamiseksi. Mutta koska samarialaiset eivät olleet todellisuudessa olleet Mooseksen välittämässä lakiliitossa ja koska he ’palvoivat sitä, mitä he eivät tunteneet’, heidän täytyi nyt kasteelle mennessään ymmärrettävästi ensin vihkiytyä Jehova Jumalalle Messiaan, Jeesuksen, uuden liiton Välittäjän, nimessä. Heidän myöhemmin tapahtuva pyhällä hengellä kastamisensa vahvisti sen, että heidät oli hyväksytty uuteen liittoon. – Matteus 16:18, 19; Johannes 4:4–42; Apostolien teot 8:5–25.

17. a) Milloin ja miten Jumala ensiksi kiinnitti huomion ympärileikkaamattomiin ei-juutalaisiin ”ottaakseen heistä kansan nimelleen”? b) Mitä heidän vesikasteensa vertauskuvasi?

¹⁷ Vuonna 36, jolloin Jumalan juutalaisille suoma erikoissuosion aika päättyi, Jehova Jumala kiinnitti huomionsa ympärileikkaamattomiin ei-israelilaisiin, pakanoihin, ”ottaakseen heistä kansan nimelleen”. (Apostolien teot 15:14–18) Pietari lähetettiin juutalaisiin ystävällisesti suhtautuvan Kornelius-nimisen roomalaisen sadanpäämiehen huonekuntaan, ja hän käytti jälleen yhtä ”avaimista”. Nämä pakanat hyväksyivät varmasti Jehova Jumalaa ja hänen kirkastettua Messiastaan koskevan todistuksen, sillä heidän päälleen tuli pyhä henki ja he alkoivat puhua kielillä. Jumala oli armollisesti alkanut suoda ”elämäksi koituvaa katumusta myös kansojen ihmisille” Jeesuksen Kristuksen kautta, joka oli ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (Apostolien teot 11:18; Johannes 1:29) Jehova oli hyväksynyt heidätkin hengelliseen kansaansa, koska he olivat sydämessään vihkiytyneet hänelle. Pyhä henki vahvisti tämän. Siksi kukaan Pietarin mukana olleista kristityiksi kääntyneistä juutalaisista ei voinut vastustaa hänen käskyään, jonka mukaan heidätkin piti ”kastaa . . . Jeesuksen Kristuksen nimessä”. Siitä alkoi ”kansojen ihmisten kääntymys”. (Apostolien teot 10:1–48; 15:3) Siitä lähtien kaikkien, niin juutalaisten kuin pakanoidenkin, jotka ovat halunneet palvella Jumalaa, on täytynyt vihkiytyä sydämessään Jehovalle. Ja vesikasteensa yhteydessä he tarjoutuvat tekemään heitä koskevan Jumalan tahdon Jeesusta jäljitellen.

18. Mihin nyt herääviin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁸ Mutta kuinka tärkeä on vihkiytyminen, jonka vertauskuva vesikaste on? Miten tämä liittyy pelastukseen, varsinkin kun otetaan huomioon aivan edessä oleva Jumalan vihan päivä? Täytyykö niiden mennä kasteelle, jotka eivät ole osa Jehovan hengellistä kansaa vaan toivovat elävänsä ikuisesti maan päällä? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

OSAATKO VASTATA SEURAAVIIN KERTAUSKYSYMYKSIIN?

□ Keistä Pietarin 1. kirjeen 2:9:ssä mainittu ”pyhä” eli ”vihitty kansa” koostuu?

□ Miten muinaiset israelilaiset vihkiytyivät Jehova Jumalalle?

□ Vihkiytyikö Jeesus Jumalalle, kun hänet kastettiin?

□ Mitä uskovien samarialaisten ja pakanoiden vesikaste vertauskuvasi?

□ Mitä ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten täytyi tehdä, jotta heistä olisi tullut Jeesuksen seuraajia?

[Huomioteksti s. 14]

Uusi ”kansa” tuli olemassaoloon helluntaina vuonna 33

[Huomioteksti s. 15]

Kun Jeesus kastettiin, hän tarjoutui taivaalliselle Isälleen tekemään edelleen Jumalan tahdon

[Huomioteksti s. 16]

Muinaiset israelilaiset vihkiytyivät vapaaehtoisesti Jehova Jumalalle ja hänen palvonnalleen

[Kuva s. 13]

Muinaiset israelilaiset vihkiytyivät Jehova Jumalalle