yleispätevälle uskolle.” (Kursivointi meidän.)

Kääntäjät tekivät pahan erehdyksen noudattaessaan Kuningas Jaakon käännöksen esimerkkiä ja juutalaista perinnettä. Ajattelivatko he tosiaan olevan Jumalan tahdon mukaista, että hänen nimensä pidettäisiin taka-alalla? Onko Jumalan nimi jokin hävettävä asia, niin että se pitäisi jättää pois Raamatusta?

USKONNOLLISTA VIEROKSUNTAAKO?

On kiinnostavaa, että ”Amerikkalainen standardikäännös” (American Standard Version), joka julkaistiin vuonna 1901, käyttää Jehovan nimeä kautta Heprealaisten kirjoitusten. Sen sijaan vuonna 1952 julkaistu ”Tarkistettu standardikäännös” esittää vain hyvin lyhyen viittauksen tetragrammiin alaviitteessä (2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä). Siihen aikaan Jehovan todistajat julistivat Jumalan nimeä kautta maailman. Voiko Jumalan nimen jättäminen pois eräistä käännöksistä johtua heidän todistamistoimintansa vieroksumisesta?

Se, että joissakin tapauksissa voisi olla näin, ilmenee seuraavasta lausunnosta, joka ilmestyi saksalaisessa roomalaiskatolisessa lehdessä Katholische Bildepost: ”Jumalan nimi, jonka he [Jehovan todistajat] ovat muuttaneet ’Jehovaksi’, on pelkästään lahkon oma keksintö.” (24. 8. 1969) Tämä lausunto vivahtaa uskonnolliselle vieroksunnalle. Se paljastaa myös, että asiaa on tutkittu kehnosti, koska kuten jo mainitsimme, ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti nimeä ”Jehova”, oli katolinen munkki – ilmeisestikään ei kukaan Jehovan todistaja!

KAHTALAISET MITTAPUUT

”Sana ’Jehova’ ei täsmällisesti edusta heprean kielessä käytetyn Jumalan nimen mitään muotoa”, sanotaan ”Tarkistetun standardikäännöksen” esipuheessa. Mutta mikä sana ’edustaa täsmällisesti’ Jumalan nimeä heprean kielessä? Jotkut pitävät parempana ”Jahvea”, toiset ”Jehvaa”, toiset ”Javea” ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että muinaista hepreaa kirjoitettaessa käytettiin vain konsonantteja, ja asiantuntijatkin myöntävät, että se, mitkä vokaalit kuuluvat täydelliseen Jumalan nimeen, on arvelun varassa.

Niiltä, jotka vastustavat muotoa ”Jehova”, voitaisiin myös kysyä, miksi he eivät vastusta sellaisia nimiä kuin ”Jeesus” tai ”Pietari”. Miksi nämä kriitikot eivät noista nimistä vaadi käyttämään alkuperäisiä kreikkalaisia muotoja (Iesoús ja Petros)? Eivätkö tällaiset henkilöt syyllisty kahtalaisten mittapuitten käyttämiseen hylätessään nimen ”Jehova”?

MUITA KÄÄNNÖKSIÄ

Monet käännökset tietenkin käyttävät ”Jehovaa” tai ”Jahvea” tai jotakin muuta tetragrammia edustavaa muotoa. Lisäksi Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista (”Uudesta testamentista”) on olemassa noin 40 kansankielistä käännöstä, jotka käyttävät tetragrammista paikallisen kielen muotoa, esimerkiksi Iehova (havaijiksi) ja uJehova (zulun kielellä).

Steven T. Byingtonin englanninkielinen käännös (The Bible in Living English) käyttää myös ”Jehovaa” kautta heprealaisen tekstin. Byington sanoo esipuheessaan ”Jehovasta”: ”Kirjoitus ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi.” Kaikkeuden korkeimman Persoonan nimi on tosiaan ainutlaatuinen, yksinomainen, vailla vertaa ja ylevä.

MITÄ TÄMÄ AINUTLAATUINEN NIMI MERKITSEE?

Vastauksen antamiseksi tähän kysymykseen on sopivaa palata taaksepäin historiaan. Kun Korkein antoi Moosekselle tehtävän johtaa israelilaiset pois Egyptistä, ”Mooses sanoi tosi Jumalalle: ’Olettakaamme, että minä olen nyt tullut Israelin lasten luo ja sanon heille: ”Teidän esi-isienne Jumala on lähettänyt minut luoksenne”, ja he sanovat minulle: ”Mikä hänen nimensä on?” Mitä minä sanon heille?’ Tähän Jumala sanoi Moosekselle: ’MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI’ Ja hän lisäsi: ’Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” (2. Moos. 3:13, 14, UM) Tämä merkitsee, että Jehova saattaa oman suurenmoisen tarkoituksensa päätökseen nimensä ja suvereenisuutensa kunniaan saattamisessa, ja tämä auttaa meitä ymmärtämään muistonimeä ”Jehova”, joka esitetään jakeessa 15 (UM). Nimen hepreankielisen kantasanan mukaan se näyttää merkitsevän ’Hän saattaa tulemaan’ (tai ’osoittaa olevansa’) kysymyksen ollessa hänestä itsestään. Jumalan nimellä on täten todella tärkeä merkitys ajatteleville ihmisille. Tämä nimi paljastaa hänet sellaiseksi, joka pettämättömästi täyttää lupauksensa ja joka hallitsee täysin minkä tahansa esiin tulevan tilanteen.

Millainen syvällinen, pyhä merkitys Jumalan nimellä onkaan! Se on kaikkeuden suurenmoisin nimi, kunniakas nimi. Sana ”Herra” on laimea ja epäselvä siihen verrattuna. Jeesus rakasti ja kunnioitti Isänsä nimeä ja sanoi kerran hänelle: ”Isä, kirkasta nimesi.” Kertomus jatkuu: ”Sen tähden taivaasta tuli ääni: ’Olen kirkastanut sen ja tulen kirkastamaan sen jälleen.’” – Joh. 12:28.

Jos Jeesus olisi ollut raamatunkääntäjänä nykyään, niin olisiko hän jättänyt Isänsä nimen pois uusista käännöksistä? Tuskin! Epäilemättä Jeesuksella jos kenellä oli oikea asenne Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Hänen nimeään kohtaan. Mikä siis pitäisi olla meidän asenteemme Jumalaa ja hänen nimeään kohtaan?

Miten suhtaudut Jumalan nimeen?

EPÄILEMÄTTÄ olet syvällä sydämessäsi jo vakuuttunut siitä, että Jumala on olemassa ja että hän loi tavattoman määrän kaikkea ihastuttavaa, mitä me näemme ympärillämme. Ehkä todella kunnioitat Jumalaa, mutta et tunne olevasi lähellä häntä. Jumala saattaa vaikuttaa sinusta etäiseltä ja selittämättömältä.

Mutta on ensiarvoisen tärkeää ja erittäin kiireellistä tulla tuntemaan Jumala ja todella rakastaa häntä, tunnustaa hänet kaikkeuden perheen Isäksi ja tulla osaksi tätä suurta perhettä. Henkilökohtaiselta kannalta katsottuna se, että tulemme tuntemaan Jumalan, kunnioitamme ja tottelemme häntä rakkaudellisena Isänä, on elämän ja kuoleman asia. Ja kun asiaa tarkastellaan koko maapallon kannalta, niin tällaisen maailmanlaajuisen perheen muodostaminen on ainoa ratkaisu siihen kauheaan kaaokseen, jossa ihmiskunta on nykyään. Jumalallinen profetia tekee hyvin selväksi sen, että tämä vanha asiainjärjestelmä on kulkemassa kohti maailmanlaajuista tuhoa, josta vain ne, jotka todella rakastavat Jumalaa ja lähimmäisiään, säilyvät elossa. (Ps. 37:10, 11, 28, 29) Mutta ehkä kysyt:

”MITEN OIKEIN VOIN OPPIA TUNTEMAAN JUMALAN?”

Olettakaamme, että opiskelet jotakin tiedonalaa ja ihailet suuresti jotakuta kyseistä alaa edustavaa kuuluisaa opettajaa. Olettakaamme lisäksi, että haluaisit oppia tuntemaan hänet paremmin ja saada enemmän opetusta häneltä, mutta hän asuisi jossakin kaukaisessa maassa. Mitä tekisit? Etkö yrittäisi lukea kaiken, mitä hän on kirjoittanut ja mitä hänestä on julkaistu? Etkö keskustelisi toisten opiskelijoitten kanssa, jotka jo tietäisivät enemmän hänestä