Jehovan nimi on vahva torni

”Jehovan nimi on vahva torni; vanhurskas juoksee sinne ja on turvassa.” – Sananl. 18:10, As.

1. Miksi meillä täytyy olla Jehovan nimen täsmällinen tuntemus, ja miten kuningas Daavid puhui Jehovasta?

TURVALLISUUS, varjelus ja rauha ovat mahdollisia Jehovan nimen täsmällisen tuntemuksen kautta. Tämä on yksi Kirjoitusten suurista totuuksista ja niin tärkeä, että meidän elämämme on riippuvainen siitä. Jehovan kansa on luottanut tuhansia vuosia hänen nimeensä, ja nyt on tämän ajan sukupolvelle välttämätöntä tehdä samoin. Daavid oli eräs niistä, jotka käyttivät täysimmin hyväkseen sitä turvallisuutta, minkä Jumalan nimi, Jehova, varaa, ja eräs hänen kirjoittamistaan lauluista ilmaisee tämän totuuden selvästi. Hän kirjoitti: ”Jehova on minun kallioni ja minun linnoitukseni ja minun vapauttajani, juuri minun; Jumala, minun kallioni, häneen minä turvaudun; minun kilpeni ja pelastukseni sarvi, minun korkea tornini ja minun pakopaikkani; . . . Minä huudan avuksi Jehovaa, joka on ylistämisen arvoinen.” (2. Sam. 22:1–4, As) Hän lausuu seuraavissa jakeissa riemuitsevan kiitollisena ajatuksensa monin pontevin kielikuvin, mitkä saattavat kuulostaa kohtuuttomilta, mutta mitkä todellisuudessa ilmaisevat vain heikosti kaiken, mitä Jehova on tehnyt ja mitä hän tekee niiden hyväksi, jotka turvaavat häneen.

2. Tarvitsemmeko me ”vahvaa tornia” nykyään ja miksi? Mikä meidän on välttämättä tiedettävä ensin?

² Muinaisaikoina rakennettiin vahva torni puolustus- ja turvallisuustarkoituksissa. Me emme tarvitse nyt tiilestä, kivestä eikä betonista tehtyä vahvaa tornia, sillä meidän vihollisemme eivät sodi meitä vastaan jousin ja nuolin eikä kranaatteja eikä muita räjähtäviä välineitä käyttäen. Meidän taistelumme on aivan erilainen, mutta me tarvitsemme ehdottomasti turvaa. ”Sillä vaikka me vaellammekin lihassa, niin me emme käy sotaa sen mukaan, mitä olemme lihassa. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja vallituksia.” Meidän puolustautumisemme ei kohdistu aineellisiin asioihin, eivätkä meidän vihollisemme ole etupäässä lihaa ja verta. ”Lopuksi, hankkikaa edelleen voimaa Herrassa ja hänen väkevyytensä suuruudessa. Pukekaa yllenne Jumalalta saatu täydellinen sotisopa, jotta pystyisitte seisomaan lujina Perkeleen vehkeilyjä vastaan; koska meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia henkivoimia vastaan.” (2. Kor. 10:3, 4 ja Ef. 6:10–12, Um) Vaikka muinaisilla uskollisilla olikin hyvin varmoja kivitorneja, niin he turvasivat kuitenkin todellisuudessa Jehovan nimeen, ja samoin kuin he panivat luottamuksensa siihen, niin teemme mekin nykyään. Miten me voimme sitten ’juosta sinne ja olla turvassa’? Meidän täytyy ensin tietää, mitä tämä ”nimi” merkitsee.

NIMI

3. Selitä eräitä tämän nimen merkityksiä. Auttavatko nämä määritelmät meitä? Miten?

³ Jehova on Luojan itsensä antama nimi ja ilmaisee persoonan. On vain yksi Jehova. Me emme lue koskaan ’Israelin Jehovasta’ emmekä ’elävästä Jehovasta’, koska Jehova elää. Tämä nimi ei salli mitään rajoituksia. Tämän nimen huomatuimmat tunnukset ovat itsestään olemassaoleminen, muuttumattomuus ja iankaikkisuus. Hän ilmaisi itsensä Moosekselle. ”Ja Jumala sanoi Moosekselle: ’MINÄ OLEN, MIKÄ MINÄ OLEN’; . . . ’Jehova, teidän isienne Jumala, . . . tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tämä on minun muistoni kaikkiin sukupolviin asti’.” (2. Moos. 3:14, 15, As) Nimi ”MINÄ OLEN” johtuu samasta heprealaisesta juurisanasta kuin Jehova. Tämän koko lauseen muut käännökset kuuluvat näin: ”Minä olen, koska minä olen”; ”Minä olen, kuka minä olen”; ”Minä olen oleva, mikä minä olen oleva”. Jokainen elävä luomus, niin näkyvä kuin näkymätönkin, on olemassa jonkin Jehovan tekemän toimenpiteen perusteella, mutta ’Hän on, koska hän on’. Kukaan muu ei ole tässä merkityksessä. Nämä määritelmät osoittavat selvästi riippumattoman olemassaolon, rajoittamattoman tahdon ja toiminnan ajatuksen. Hän on aina ja on alituisesti sama eikä lakkaa koskaan olemasta, ei voi muuttua ja on iankaikkinen.

4. Miten tämän nimen ymmärtäminen auttaa meitä luottamaan Häneen?

⁴ Tämä nimi eroaa suuresti pakanajumalien nimistä, sillä niiden maine lepää yksistään muinaistiedoilla eikä tulevaisuuden nojassa, jotavastoin Jehovan nimi on todistuksena menneistä teoista, nykyisistä töistä ja tulevista päätöksistä. Meidän Jumalamme Jehova on täsmälleen sitä, mitä hän on ja mitä hän päättää itsekseen, töittensä ilmauma, jota mikään hänen ulkopuolellaan oleva ei voi rajoittaa. Hänellä on ehdoton vapaus ja ehdoton riippumattomuus ja ehdoton muuttumattomuus. Hänen omat sanansa ja tekonsa ovat täysimmin sopusoinnussa hänen kanssaan. Tämä sisältää muuttumattoman uskollisuuden. ”[Jehova], sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias . . . niille, jotka häntä rakastavat.” (5. Moos. 7:9) ”Sillä minä, [Jehova], en muutu.” (Mal. 3:6; myös Jes. 44:6) Jehovasta ei voida sanoa, että hän on ollut tai tulee olemaan, koska hänellä ei ole koskaan ollut alkua, joten hän ei siis voi alkaa olla olemassa. Hän on aina olemassa ja on eittämättömästi. Kun luomakunta alkoi olla, niin hän oli jo olemassa. Jehova ilmaisee itsensä tekojensa ja käskyjensä kautta, hänen nimensä on ilmoitus, muisto, pantti. Hän on Se, joka tulee joksikin: ”Minä tulen, miksi minä näen hyväksi tulla.” – Rotherhamin The Emphasised Bible, johdanto.

5. Onko Jehova aina olemassa, ja miten me tiedämme tämän?

⁵ Jehova sanoi Moosekselle: ”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti.” (5. Moos. 32:39, 40) Aabrahamista on kirjoitettu: ”Ja Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siinä avuksi [Jehovan], iankaikkisen Jumalan, nimeä.” (1. Moos. 21:33) Tämä on yksi Raamatun varhaisista kohdista, joissa ilmenee Jumalan ominaisuus, mikä viittaa heti iankaikkisesti kestävään, Häneen, joka elää ikuisesti, jatkuvasti, milloinkaan häviämättä, jonka olemassaoloaika on päättymätön, lakkaamaton, mittaamaton. Luotujen muoto ja näkö saattavat muuttua, mutta Jehovan neuvot ja päätökset ovat pysyviä, milloinkaan muuttumattomia, niitä ei voida tehdä tyhjäksi.

6. Mitä se seikka ilmaisee, että Jehova on Yksi? Miten se vaikuttaa meihin?

⁶ Jehova on yksi. On kirjoitettu: ”Nyt minä tiedän, että [Jehova] on suurempi kaikkia jumalia.” ”Katso, taivas ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat [Jehovan], sinun Jumalasi.” ”Kuule Israel! [Jehova], meidän Jumalamme, [Jehova] on yksi.” (2. Moos. 18:11; 5. Moos. 10:14; 6:4) Hän on ainoa, ehdoton, riippumaton, iankaikkinen. Siksi onkin annettu käsky: ”Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.” (5. Moos. 6:5) Jehova on yksi, ja kaikki muut jumalat ovat tyhjää. Me voimme tulla tuntemaan suurta Korkeinta, Jehovaa, ainoastaan lukemalla ja ymmärtämällä hänen pyhää Sanaansa, ja silloin me näemme, miten hän selittää kaikenkäsittävyytensä ja loistavuutensa pyhyydessä. Mikään luotu ei ole itsessään pyhä, sillä luonnollinen puhtaus tai epäpuhtaus ei ole yhtäpitävä pyhyyden tai epäpyhyyden kanssa. Luomuksen pyhyys liittyy Jumalan tahdon tekemiseen ja on sellainen tila, missä luomus on sidottu Jehovaan Jumalan järjestelytoimenpiteellä. Niiden, jotka tulevat Jehovan tykö ja jotka saatetaan yhteyteen tuon Pyhän kanssa, täytyy siis heti puhdistautua, koska kaikki liittoasetukset pohjautuvat periaatteeseen: ”Teidän täytyy olla pyhät, sillä minä olen pyhä.” Tästä syystähän Paavalikin kehoittaa: ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” – 3. Moos. 11:44; 2. Kor. 7:1; 1. Piet. 1:16, Um.

7. Mitä se sisältää, että Jehova on ”Kallio”? Miten se vahvistaa meitä?

⁷ Hän on Kallio: ”Sillä minä julistan [Jehovan] nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” ”Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” ”Hän on minun kallioni ja pelastukseni, hän on minun korkea tornini; en minä suuresti järky.” ”Ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri. Mutta [Jehova] on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.” Hän on luottamuksen näkymätön peruste, nuhteettomuuden täydellistymä, koska hän on totuudellinen ja vanhurskas. ”Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, . . . [Jehova].” Jehova ja hänen Kuninkaansa, Kristus Jeesus, tekevät aina sitä, mikä on oikein ja sopivaa hänen päätöksiään ja toimiaan täysin vastaavasti. Aabraham sanoi: ”Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” Jehova on Iankaikkisuuden Suuri Kallio. – 5. Moos. 32:3, 4; Ps. 31:3, 4; 36:7; 62:2; 94:21, 22; 1. Moos. 18:25.

8. Selitä tässä mainitut viisi nimitystä?

⁸ Meidän täytyy myöskin tuntea Jehova hänen nimityksellään Jumala, mikä merkitsee taivaan ja maan, kaiken hyvän, luojaa ja elämän antajaa niille, jotka ovat tottelevaisia. Koska hän on Kaikkivaltias, niin hänen voimansa on rajaton, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän ilmaisee itsensä Korkeimpana, osoittaen selvästi olevansa kaiken yläpuolella, suuri Ylin, Korkein Valtias. Hänen nähdään edelleen ”sotajoukkojen Herrana” (KJ) olevan kaikkien taivaan sotavoimien komentaja, ja näitä käytetään jumalattomien tuhoamiseen kaikkien aikojen suurimmassa sodassa. Isänä hän ilmaisee itsensä elämän Lähteenä ja kaikkien niiden ystävällisenä Huoltajana, jotka elävät iankaikkisesta.

9. Mitä Jehova teki ja sanoi vastaukseksi Mooseksen pyytäessä saada nähdä hänen kirkkautensa? Mainitse joitakin esitetyistä ominaisuuksista. Miten tämä auttaa meitä?

⁹ Mooses pyysi Jehovalta saada nähdä hänen kirkkautensa, ja Jumala sanoi vastatessaan hänelle: ”Minä saatan kaiken hyvyyteni käymään editsesi ja julistan Jehovan nimen edessäsi.” Sitten Jumala teki näin, kuten on kerrottu: ”Ja Jehova laskeutui pilvessä ja seisoi hänen kanssaan siellä ja julisti Jehovan nimen. . . . ’Jehova, Jehova, laupias ja armollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen armeliaisuudessa ja totuudessa; joka säilyttää laupeuden tuhansille, antaa anteeksi pahan teon ja rikkomuksen ja synnin ja joka ei vapauta syyllistä, joka rankaisee isien pahan teon lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.’” (2. Moos. 33:19; 2. Moos. 34:5–7, As) Näin sisältyy nimeen Jehova monta ihmeellistä ominaisuutta: itsestäänoleva, mahtava, armollinen, tutkimattoman ystävällinen, pitkämielinen, väkevä, antelias, totinen, suojeleva ja anteeksiantava, vanhurskas, kunniaansaattava jne. Tämä on Jehova, jonka luokse me voimme mennä aina tarvittaessa, kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa, ja saada hänessä täydellisen luottamuksen ja turvallisuuden, se Jehova, joka meidän täytyy tuntea, jota meidän on pelättävä ja palvottava.

MITEN TÄMÄ NIMI TARJOAA TURVAN

10. Miten me tiedämme, että Paavali ja Herra Jeesus luottivat Isän nimeen? Selitä.

¹⁰ Edelläolevat tiedot ovat osoittaneet selvästi, että Jehova on kykenevä toteuttamaan kaikki päätöksensä. Ota siis tämä tosiasiana ja edisty vakuuttuneena, omaten saman vakaumuksen kuin Paavali, joka sanoi: ”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on myös sen tekevä.” ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät [paholaiselta].” ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen.” (1. Tess. 5:24; 2. Tess. 3:3; Hepr. 10:23, Um) Hän ei petä koskaan niitä, jotka turvaavat häneen. ”Siunattu olkoon Jehova, sillä hän on osoittanut minulle ihmeellistä laupeuttaan vahvassa kaupungissa. Rakastakaa Jehovaa, kaikki hänen pyhänsä. Jehova varjelee uskolliset, . . . Olkaa lujat, ja rohkaistukoon sydämenne, kaikki te, jotka panette toivonne Jehovaan.” (Ps. 31:21, 23, 24, As) Meidän Johtajamme turvasi aina täysin Jehovaan. Hän tunsi Isän nimen, ja hänen suuresta tutkimuksestaan Pilatuksen edessä on kerrottu: ”Niin Pilatus sanoi hänelle: ’Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut [paaluun]naulita?’ Jeesus vastasi: ’Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.’” Luottamus oli täydellinen myös silloin, kun hän sanoi Pietarille Getsemanessa: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” Hänen kiduttajansa ja julmat surmaajansakin todistivat hänen luottamuksestaan, sillä kun hän riippui puussa, niin he herjasivat häntä suuresti, kuten esimerkiksi: ”Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.” (Joh. 19:10, 11; Matt. 26:52, 53; 27:43) Oli ennustettu, että hänellä piti olla sellainen luottamus. ”Jätä asiasi [Jehovan] haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.” (Ps. 22:9) Jeesus Kristus oli luottavainen tuntien Isänsä nimen, ja huomaa ihmeellinen seuraus: ”Sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä [asiainjärjestelmässä], vaan myös tulevassa.” – Ef. 1:19–21.

11. Merkitseekö Jehovan nimeen turvaaminen sitä, että me vapaudumme vainoista tai ruumiillisilta vammoilta? Mitä Paavali todisti, ja miten hän oli turvassa?

¹¹ Miten tämän nimen suojeleva ominaisuus vaikuttaa sitten, ottaen huomioon, että Jehovan uskollisten palvelijain on ollut kestettävä niin paljon vainoa ja ruumiillista kärsimystä? Paavali sanoo: ”Me olemme puristuksessa joka tavalla, mutta emme ahdistettuja liikkumattomiksi; me olemme hämmentyneitä, mutta emme ehdottomasti vailla selviytymiskeinoja; me olemme vainottuja, mutta meitä ei ole jätetty pulaan; me olemme maahankaadettuja, mutta emme tuhottuja. Me kestämme aina kaikkialla ruumiissamme Jeesukselle annettua kuolettavaa kohtelua, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ilmeiseksi meidän ruumiissamme.” ”Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa.” (2. Kor. 4:8–10, Um; 2. Kor. 6:4, 5) Mutta Paavali oli turvassa. Hän käyttäytyi rehellisesti, uskollisesti Jehovaa ja Herraa Jeesusta ja kaikkia ihmisiä kohtaan, ja hänellä oli myöskin elävä usko Jehovan lupauksiin. Hän oli uskollinen ja luotettava hänelle uskotussa palveluksessa, ja hän rakasti suuresti Herraa ja veljiä. Hän oli kärsivällinen ja lempeätapainen loukkausten ja kiihoitusten keskellä. Hän säilytti lujan asenteen Perkeleen näkymättömän niinkuin näkyvänkin järjestön voimia vastaan.

12. Selitä Paavalin turvallisuus ja se, miksi hän oli luottavainen.

¹² Siksi hän sanoi syystä: ”Minä olen taistellut oikean taistelun, olen juossut kilpajuoksun loppuun, olen ottanut vaarin uskosta. Tästä ajasta lähtien on minulle varattu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkintona sinä päivänä.” (2. Tim. 4:7, 8, Um) Hän sai Jumalan hyväksymyksen ja tunsi olevansa täysin turvassa. ”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” (2. Tim. 1:12) Paavali ei ollut turvassa ruumiillisilta vaurioilta, mutta hän turvasi Jumalaan, jolle hän oli uskonut kaiken, ”koska me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, erityisesti uskollisten”. (1. Tim. 4:10, Um) ”Minä mainitsen teidät jatkuvasti rukouksissani, jotta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen täsmällisessä tuntemuksessaan, kun teidän sydämenne silmät ovat valaistut, jotta te tietäisitte, mikä se toivo on, mihin hän kutsui teidät, mikä se loistava rikkaus on, minkä hän pitää perintönä pyhille.” (Ef. 1:16–18, Um) Hän tiesi, että kaikki, jotka turvaavat Jumalaan ja jotka ovat uskollisia, pelastuvat perimään nämä suuret lupaukset. Paavali tiesi, mitä tämä nimi edusti, ja saattoi luottaa siihen kaikissa kokemuksissaan.

13. Mitä Israel sai kokea Amalekin taholta sellaista, mikä opetti luottamusta Jehovan nimeen?

¹³ Toisinaan on Jumalan tahdon mukaista, että hänen palvelijansa suojellaan ruumiillisilta vaurioilta, ja toisinaan hän sallii niiden tapahtua, mutta jos me ymmärrämme kaiken, mitä hänen nimensä edustaa, niin se on aina ”vahva torni”, ja me voimme mennä siihen turvaan. Jos me olemme luottavaisia, niin lopputulokset ovat silloin aina oikeat. Mooses tunsi Jehovan nimen ja haki siitä turvaa. Tuskin olivat Israelin suuret joukot pelastuneet ihmeen avulla faraon sotajoukoilta, kun amalekilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ärsyttämättä. Tämä tapahtui mitä petollisimmalla ja raukkamaisimmalla tavalla: he tulivat israelilaisten niskaan leirin takaa lyödäkseen heikot, voimattomat ja väsyneet. (5. Moos. 25:17, 18) Mooses päätti silloin taistella Amalekia vastaan, ja Joosua johti armeijaa, samalla kun Mooses, Aaron ja Huur menivät vuoren huipulle. Mooses, suuri välittäjä, nosti siellä sauvaa pitelevän kätensä, mikä osoitti selvästi, että hän luotti Jehovaan voiton saamisessa. Niin kauan kuin Mooses piti käsiään ylhäällä, oli Israel voitolla, mutta kun hänen kätensä vaipuivat, pääsi Amalek voitolle. Sentähden annettiin hänelle sopivaa apua hänen käsiensä pitämiseksi ylhäällä, kunnes aurinko laski, ja siihen mennessä oli Joosua saavuttanut voiton. ”Ja [Jehova] sanoi Moosekselle: ’Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita Joosuan mieleen: . . .’ Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: ’[Jehova] on minun lippuni’.” (2. Moos. 17:14–16) Jehova oli taistellut Israelin puolesta, ja kunnia kuului hänelle. Joosualle ei pystytetty tänne mitään patsasta, vaan Jehovalle alttari, koska hän oli ollut Israelin puolustaja ja vahva torni. Mooses tunsi Iankaikkisen armon ja laupeuden.

14. Osoita, miten Daavidin ja Goljatin välinen taistelu ilmaisee selvästi kyseisessä nimessä saatavan turvan.

¹⁴ Sitten on Daavidin ja Goljatin valtava ottelu. Filistealaiset olivat uhmanneet Israelia ja sen Jumalaa, Jehovaa, ja panneet jättiläisensä Goljatin rehentelemään kentällä neljäkymmentä päivää odottaen pelokkaitten israelilaisten tarttuvan hänen kerskuvaan haasteeseensa. Daavid tuli näyttämölle ja näki heti tämän ympärileikkaamattoman filistealaisen uhmaavan elävän Jumalan armeijoita. Hän otti haasteen vastaan, ja kun he kohtasivat käydäkseen kuolettavaan taisteluun, niin Goljat kirosi Daavidia jumalansa kautta ja sanoi: ”Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Tämä hampaisiin saakka aseistettu suuri lihaksikas mies karjui nuorelle Daavidille uhkauksia, mitkä riittivät herättämään pelkoa monen miehen sydämessä. Mutta Daavid meni taisteluun rohkeasti, pelottomasti, luottaen täysin siihen, että hän voittaa. Epäilemättä tai epäröimättä hän vastaa tuolle rehentelevälle ylvästelijälle seuraavin sanoin: ”Sinä tulet minun luokseni varustautuneena miekoin ja keihäin ja peitsin, mutta minä tulen sinun luoksesi sotajoukkojen Jehovan, Israelin armeijain Jumalan, nimessä, jota sinä olet uhmannut. Tänä päivänä antaa Jehova sinut minun käsiini, ja minä lyön sinut ja katkaisen sinulta pääsi; . . . sillä taistelu on Jehovan, ja hän antaa sinut meidän käsiimme.” (1. Sam. 17:43–47, As) Daavid pani koko luottamuksensa Jehovan nimeen, turvautuen täysin siihen menestyksen saamiseksi. Sivusta katsojasta näytti varmaan siltä, että Daavid heittäytyi surman suuhun, mutta Daavid tiesi, kehen hän turvasi ja että Jehova on nimensä arvoinen. Hän turvasi ”vahvaan torniin” ja oli turvassa. Daavid seisoi (ilman miekkaa tai kilpeä tai aseenkantajaa) tuon jättiläissoturin ja koko filistealaisten sotajoukkojen edessä, mutta hän oli turvassa ja suojassa Jehovan nimessä. ”Minä tulen sinun luoksesi Jehovan nimessä”, oli hänen puolustuksensa. Päätöksen kaikkivaltias Jumala ei pettänyt häntä.

15. Mikä Joosafatin ja Ahabin kokemus opettaa meille, miten huolellisia meidän täytyy olla oppiaksemme ensin tuntemaan Jehovan tahdon?

¹⁵ Eräs toinen palvelija, joka turvasi Jehovan nimeen, oli Joosafat. ”Hänen sydämensä kohosi korkeuksiin Jehovan teillä.” (2. Aikak. 17:6, As) Hän ei lähtenyt koskaan vihollista vastaan ilman Jehovan hyväksyntää. Ahab, Israelin kuningas, pyysi eräässä tilaisuudessa Joosafatia liittymään kanssaan taistelemaan syyrialaisia vastaan, joiden kanssa oli käyty sotaa kolme vuotta. Ahabin tytär oli naimisissa Joosafatin pojan kanssa, joten heillä oli perhesuhteita, ja Juudan kuningas liittyikin hengessä Ahabiin, mutta sanoi: ”Kysy kuitenkin ensin, mitä [Jehova] sanoo.” Ahab kokosi noin 400 omaa profeettaansa, ja nämä käskivät kuningasta menemään taistelemaan, koska hänelle annettaisiin voitto. Mutta Joosafat ei ollut tyytyväinen. ”Eikö täällä ole näiden lisäksi [ketään Jehovan] profeettaa, jolta voisimme kysyä?” Ahab vastasi: ”On vielä mies, jolta voisimme kysyä [Jehovan] mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; . . . Miika, Jimlan poika.” Miika tuotiin esiin, luultavasti vankilasta; ilmoittamaan sanottavansa, ja hän teki sen pelottomasti kuninkaan sanansaattajan uhkauksista huolimatta. ”Niin totta kuin [Jehova] elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo.” Sanoma oli suotuisa Joosafatille, mutta Ahabia vastaan. (2. Kun. 8:18; 2. Aikak. 18:1–34) Niiden, jotka menevät eteenpäin turvaten Jehovan nimeen, täytyy tietää tekevänsä hänen tahtonsa eikä omaa tahtoaan, niinkuin Joosafatinkin tapauksessa. Hän tunsi hänen nimensä. Hän on kaikkiviisas ja totinen lupaustaan kohtaan.

16. Miten Jehova näytti suojeluksensa Joosafatille ja Juudalle Mooabin, Ammonin ja Seirin vuoren armeijoita vastaan?

¹⁶ ”Mooabin, Ammonin ja Seirin vuoren yhtyneet suunnattomat joukot piirittivät myöhemmin Joosafatia. Mitähän kuningas nyt tekisi? Hän pakeni heti ”vahvaan torniin”, Jehovan luo. ”Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään [Jehovalta] ja kuulutti paaston koko Juudaan.” (2. Aikak. 20:1–4) Pane merkille se rukous, minkä hän esittää ylistäen Jehovaa ja mikä on rakenteeltaan ja ilmaisultaan yksi kaikkein huomattavimpia, mitä on kerrottu Heprealaisissa Kirjoituksissa. Jehova tunnustetaan ylimmäksi, sellaiseksi, jolla on vastustamaton voima, mikä ulottuu jokaiseen luotuun taivaassa ja maassa, kaikkeuden Yksinvaltiaaksi. Ollen liittoyhteydessä Hänen kanssaan heidän tuli mennä Jehovan luo vaarassa ollessaan. Joosafat vetoaa Hänen oikeudenmukaisuuteensa perin pohjin osoittaakseen, ettei heidän sallittu valloittaa vihollisiaan ja että nämä ovat hyökänneet nyt Juudaan, ja sanoo lopuksi: ”Emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat.” (2. Aikak. 20:12) Heillä ei ollut omaa voimaa, mistä syystä he luottivat kokonaan Jehovaan. Tämä kuningas tunsi Jehovan nimen ja tiesi sen vahvaksi torniksi, ja hän oli turvassa siinä. Jehova tuhosi Mooabin, Ammonin ja Seirin vuoren järjestäytyneet sotavoimat yhdellä iskulla panemalla nämä Jumalan kansan jumalattomat vastustajat toimimaan toistensa tuhoamisvälineinä. Joosafat, Jumalan palvelija, juoksi Jehovan nimen suojaan ja oli turvassa.

17, 18. a) Merkitseekö uskollisuus Jehovaa kohtaan sitä, ettei vihollinen hyökkää koskaan, ja mitä kertomus osoittaa? b) Miten on kerrottu Jehovan nimeen turvaaminen ja luottaminen?

¹⁷ Sitten oli aika, jolloin ylpeä Assyrian yksinvaltias aikoi tuhota Jerusalemin. Hiskia oli kuninkaana. Kertomus sanoo: ”Hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikeata ja totta [Jehovan], hänen Jumalansa, edessä. Ja kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, sen hän teki kaikesta sydämestänsä, ja hän menestyi. Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä.” (2. Aikak. 31:20, 21; 32:1) Hiskia varustautui parhaansa mukaan vastustamaan tätä kauheaa vihollista, mutta hän turvasi Jehovan nimeen. Hän puhui sotapäälliköille sanoen: ”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on [Jehova], meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.” (2. Aikak. 32:7, 8) Hiskian uskova, turvallinen luottamus oli kohottanut hänet vihollisen yläpuolelle. Assyrialainen uhmasi Jehovaa sanoen: ”Älköön Hiskia saako teitä luottamaan [Jehovaan], kun hän sanoo: ’[Jehova] on varmasti pelastava meidät.’” – 2. Kun. 18:30.

¹⁸ Assyrian yksinvaltias vertasi sotapäällikkönsä kautta Jehovaa niiden kansojen jumaliin, jotka hän oli voittanut, ja lähetti Hiskialle ylpeän kirjeen, missä hän käytti herjausta, vääristelyä ja häpäisyä. Kun kirje saapui, niin Hiskia meni Jehovan huoneeseen ja levitti sen Herran eteen ja rukoili: ”Mutta pelasta nyt meidät, [Jehova], meidän Jumalamme, [minä pyydän sinua], hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, [Jehova], yksin olet Jumala.” (2. Kun. 19:19) Jehova osoittautui puolustajaksi ja vahvaksi torniksi suojelemalla kansansa ja hävittämällä 185 000 assyrialaisten soturia sekä ajamalla suuren Sanheribin takaisin omaan maahansa ja tuhoonsa. Niin ”[Jehova] varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” – Ps. 145:20.