Valitkaa ”kyvykkäitä, Jumalaa pelkääviä miehiä”
”Mutta sinun täytyy itse etsiä kyvykkäitä, Jumalaa pelkääviä miehiä koko kansan keskuudesta, rehellisiä ja turmeltumattomia miehiä, ja nimittää heidät johtamaan kansaa.” – 2. MOOSEKSEN KIRJA 18:21, The New English Bible.
1. Miksi nimitykset ”valvoja” ja ”vanhin” kiinnostavat erityisesti Jehovan todistajia?
”HOMEROKSEN AJASTA [suunnilleen 800-luvulta eaa.] meidän aikaamme mennessä monet sanat ovat hävinneet, ja monia muita sanoja on syntynyt. Epískopos [valvoja] ja presbýteros [vanhin] ovat pysyneet jatkuvasti.” Tämä meidän aikanamme esitetty kreikan kielen tutkijan lausunto tuo hyvin esiin ”valvojaa” ja ”vanhinta” tarkoittavien kreikkalaisten sanojen merkityksen elinvoimaisuuden. Nämä sanat ovat tuhansien vuosien ajan liittyneet olennaisesti siihen järjestelyyn, jonka Jehova on toteuttanut järjestössään kansaansa varten. Jos olet Jehovan todistajien yhteydessä, niin sinua kiinnostanee erityisesti se, mitä tässä kirjoituksessa seuraavaksi esitetään näiden sanojen käyttöön otosta kristillisessä seurakunnassa.
2, 3. Ketkä Mooseksen täytyi saada vakuuttuneiksi, jotta hän voi toimia Jumalan nimittämänä israelilaisten johtajana?
2 Raamatunhistoria vie meidät tietysti paljon kauemmaksi menneisyyteen kuin kreikkalaisen runoilijan Homeroksen aikaan. 1500-luvulla eaa. Jehova valtuutti Mooseksen menemään takaisin Egyptiin ja johdattamaan israelilaiset pois orjuudesta. Keille Mooseksen oli määrä esittää valtuutuksensa oltuaan poissa oman kansansa keskuudesta noin 40 vuotta? ”Mene”, sanoi Jumala, ”ja kokoa Israelin vanhimmat [kreikaksi gerousía, ”vanhinten neuvosto”; ks. Septuaginta-käännös] – – Ja he kuulevat sinua. Niin mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan tykö.” – 2. Mooseksen kirja 3:16, 18.
3 Vanhimpia arvostettiin suuresti ilmeisesti patriarkkojen ajoista saakka heidän kokemuksensa, tietonsa, viisautensa ja terveen arvostelukykynsä vuoksi. Juuri heidät Mooseksen täytyi saada vakuuttuneiksi, jotta he olisivat hyväksyneet hänet Jumalan asettamaksi johtajakseen kansan vapauttamiseksi.
Vanhinten pätevyysvaatimukset Israelissa
4. Minkä ehdotuksen Jetro teki Moosekselle, ja mihin se johti?
4 Kun israelilaiset olivat autiomaassa vapauduttuaan egyptiläisten orjuuttajiensa vallasta, oikeuden jakaminen kansalle kävi Moosekselle ylivoimaiseksi. Hänen appensa Jetro, joka tuli käymään hänen luonaan, näki sen niin selvästi, että hän esitti käytännöllisen ehdotuksen, jolla ilmeisesti oli Jehovan hyväksymys. Hän sanoi: ”Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä – – Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, – – ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi.” (2. Mooseksen kirja 18:17–23) Tämän Israelissa käyttöön otetun uuden oikeudenkäyttöjärjestelyn ansiosta kuorma jakautui muidenkin kyvykkäitten miesten kannettavaksi. Israelin seurakunnalla oli nyt järjestetty vanhimmisto, joka oli pätevä käsittelemään oikeudellisia asioita ja kiistoja.
5. Oliko Mooseksen määrä valita keitä tahansa käytettävissä olevia vanhempia miehiä?
5 Se oli tosiaankin virkistävä vastakohta tälle nykyiselle maailmalliselle järjestelmälle, jossa perin harvat arvostavat korkeita periaatteita ja jossa lahjonta ja turmelus heikentävät hallitsijoitten ja hallittavien selkärankaa! Muinaisessa Israelissa miehet, joiden oli määrä palvella Mooseksen kanssa oikeuden jakamisessa kansalle, tuli valita huolellisesti. Jetro sanoikin: ”Sinun täytyy itse etsiä kyvykkäitä, Jumalaa pelkääviä miehiä koko kansan keskuudesta, rehellisiä ja turmeltumattomia miehiä, ja nimittää heidät johtamaan kansaa.” (2. Mooseksen kirja 18:21, The New English Bible) Ei ollut siis kysymys vain iältään vanhempien miesten valitsemisesta. Mooseksen piti ”etsiä” kyvykkäitä, päteviä, turmeltumattomia miehiä. Siinä on erinomainen mittapuu niillekin, joiden täytyy nykyään huolehtia Jehovan kansan eduista!
Jehovan valtuuttamat vanhimmat
6, 7. Mihin toimeen Jehova ryhtyi nimittääkseen Israeliin vanhimpia?
6 Jonkin aikaa myöhemmin israelilaiset valittivat niitä olosuhteita, joissa he joutuivat olemaan erämaassa. Mooseksesta tuntui, että kansan johtaminen oli nyt liian suuri taakka hänelle, ja hän tunnusti ongelman Jehovalle. Miten Jumala ratkaisi asian? Me luemme: ”Silloin Herra puhui Moosekselle: ’Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia [kreikaksi presbytérōn, Septuaginta-käännös], jotka tiedät kansan vanhimmiksi [presbýteroi] ja päällysmiehiksi; – – Minä – – otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa.’” – 4. Mooseksen kirja 11:16, 17.
7 Mooses toimi saamansa käskyn mukaan, ja sitten meille kerrotaan: ”Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle [presbytérous]. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin [ryhtyivät toimimaan profeettoina, UM].” (4. Mooseksen kirja 11:24, 25) Tässä oli selvä todistus siitä, että nämä ”vanhimmat” olivat saaneet teokraattisen nimityksen. Jehova oli järjestänyt kansansa vapautettavaksi orjuudesta, ja nyt hän käytti ’kyvykkäitä, luotettavia, Jumalaa pelkääviä miehiä’ osallistumaan Mooseksen kanssa johtamis- ja hallintovastuisiin.
8. Mikä tehtävä vanhimmilla oli, kun israelilaiset asettuivat Luvattuun maahan?
8 Paimentolaiselämää viettäneet israelilaiset valloittivat aikanaan Luvatun maan ja ryhtyivät jälleen asumaan paikallaan kaupungeissa, niin kuin he olivat asuneet Egyptissäkin. Tämä merkitsi sitä, että vanhimmat alkoivat nyt kantaa vastuuta kansasta yhdyskuntatasolla. He toimivat kukin oman yhdyskuntansa valvontaelimenä, joka huolehti tuomareitten ja virkailijoitten järjestämisestä oikeuden käyttöä sekä rauhan, hyvän järjestyksen ja hengellisen terveyden ylläpitämistä varten. – 5. Mooseksen kirja 16:18–20; 25:7–9; Ruut 4:1–12.
Riittääkö pelkkä harmaapäisyys?
9, 10. Mitä muuta ”vanhimmalta” vaaditaan kuin ruumiillista kypsyyttä? Esitä vastauksen tueksi raamatunkohtia.
9 Merkitseekö edellä sanottu sitten sitä, että kuka tahansa vanhempi mies Israelissa oli automaattisesti ”vanhin”, joka hoiti oikeudenkäyttö- tai hallintotehtäviä? Muuttiko jokin tietty ikäraja israelilaisen ”vanhimmaksi” siinä merkityksessä? Ei, sellainen päätelmä ei olisi järkevä. Elihu ilmaisi asian selvästi sanoessaan: ”Eivät ne, jotka ovat vain päiviltään iäkkäitä, osoittaudu viisaiksi, eivätkä pelkästään vanhat ymmärrä tuomiota.” Ja viisas sananlaskujen kirjoittaja sanoi: ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.” (Job 32:6, 9, UM; Sananlaskut 16:31, UM; Saarnaaja 12:9, 10) Raamatun heprealaiset kirjoitukset osoittavat selvästi, että pätevässä ”vanhimmassa” täytyy korkean iän ja kokemuksen yhdistyä viisauteen ja vanhurskaaseen vaellukseen.
10 Korkea ikä ja kokemus ovat kuitenkin hyvin arvokkaita. Jotta vanhimmat olisivat päteviä palvelusetuihin, heidän täytyy hyväksyä Jumalan hengen ohjaus ja oppia ymmärtämään hänen Sanaansa. Pelkkä raamatunkohtien lainaaminen ei riitä. On tärkeää, että ”vanhin” osaa soveltaa niitä viisaasti. – Sananlaskut 4:7–9; Tiitukselle 1:9.
Vanhimmat kristillisessä seurakunnassa
11, 12. a) Oliko juutalaisissa yhdyskunnissa vanhimpia vielä silloin, kun Jeesus Kristus oli maan päällä? b) Millaisen järjestelyn vallitessa vanhimpia nimitettiin kristillisessä seurakunnassa?
11 Tähänastisen tarkastelumme perusteella on ilmeistä, että päteviä ”vanhimpia” on käytetty muinaisista ajoista saakka johtamaan Jehovan kansan asioiden hoitamista. Mutta siihen mennessä, kun Jeesus Kristus tuli maan päälle, juutalaiset olivat perustaneet Jerusalemiin pappien ja vanhinten muodostaman keskuselimen, joka tunnettiin sanhedrinina. Se toimi juutalaisena ylioikeutena. (Matteus 26:57–68) Todisteet osoittavat kuitenkin, että vanhimmistot hoitivat edelleen aktiivisesti yhdyskuntien asioita kaupungeissa, eivätkä ne tehneet sitä ainoastaan kansallisella tasolla. – Luukas 7:3–5.
12 Tätä historiallista taustaa vasten on helppo ymmärtää, että varhaiskristillinen seurakunta jatkoi samanlaisen teokraattisen järjestelyn käyttöä, jonka Jehova oli hyväksynyt Mooseksen aikana. Jumalan pyhän hengen ohjauksessa kristilliseen seurakuntaan nimitetyt ”vanhimmat” olivat ’kyvykkäitä, rehellisiä, turmeltumattomia ja Jumalaa pelkääviä miehiä’.
13. Miksi kristillisessä seurakunnassa tarvittiin toimeliaita, kyvykkäitä miehiä?
13 Vuoden 33 helluntaista lähtien uskovien seurakunta kasvoi nopeasti. (Apostolien teot 2:41; 4:4) He eivät eristäytyneet yksityisiksi, erillisiksi raamatuntutkisteluryhmiksi ikään kuin olisivat muodostaneet essealaislahkon. Kristillisyys ei ollut yksityisasia. Se oli määrä tehdä julkisesti tunnetuksi, ja sitä oli määrä julistaa kansoille. (Matteus 5:14–16; 28:19, 20) Tästä syystä tarvittiin toimeliaita, kyvykkäitä miehiä, jotka ottivat johdon kristillisessä seurakunnassa. Oli johdonmukaista, että he olivat ”vanhimpia”.
”Vanhinten” pätevyysvaatimukset
14. Mitä vanhinten pätevyysvaatimuksia Pietari tähdensi?
14 Kristillisessä seurakunnassa johdon ottavien vanhinten hengelliset pätevyysvaatimukset oli varmaankin vakiinnutettu jo ajanlaskumme 60-luvun alkaessa. Niinpä apostolit Pietari ja Paavali esittävät niitä runsaasti kirjoituksissaan. Pietari esimerkiksi kirjoitti:
”Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen – –: Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Pietari 5:1–3)
Kun siis Pietari tähdensi sitä, ettei ”vanhinten” tullut palvella ”epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti”, hän toisti sen neuvon, jonka mukaan Mooseksen tuli valita ’kelvollisia, Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä’. – 2. Mooseksen kirja 18:21.
15. Mitä vaatimuksia Paavali esitti ”vanhimman” täytettäväksi?
15 Kun Paavali kirjoitti luotettavalle työtoverilleen Tiitukselle, joka palveli Välimeressä sijaitsevalla Kreetan saarella, hän neuvoi tätä ’oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista’ seurakunnissa, ja ’nimittämään vanhimmat [presbytérous] kaupunki kaupungilta’. On kiinnostavaa, että ”vanhimmiksi” käännetty kreikkalainen sana tarkoittaa ”kypsää miestä, joka on kokemuksensa ja kaukonäköisyytensä vuoksi sopiva hallitsemaan perhettään tai väkeään”. (Professori Manuel Guerra y Gómez, Episcopos y Presbyteros) Tämä merkitys ilmenee selvästi myös niistä pätevyysvaatimuksista, jotka Paavali esitti Tiitukselle niiden kristittyjen täytettäväksi, jotka olisivat päteviä palvelemaan valvojina. Hän kirjoitti:
”Jos on joku, joka on vapaa syytöksestä, yhden vaimon mies, jolla on uskovat lapset, jotka eivät ole irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä valvojan [kreikaksi epískopon] täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksestä, ei omapäinen, ei altis vihastumaan, ei juoppo rähisijä, ei tappelija, ei epärehellistä voittoa ahnehtiva, vaan vieraanvarainen, hyvyyttä rakastava, tervemielinen, vanhurskas, uskollinen, itsensä hillitsevä, opetustaidoltaan lujasti luotettavassa sanassa pysyvä, jotta hän kykenisi sekä kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” (Tiitukselle 1:5–9)
Näiden vaatimusten huolellinen tarkasteleminen auttaa meitä ymmärtämään, että kristillisessä seurakunnassa olevan ”vanhimman” täytyi täyttää korkeat mittapuut käytöksessä ja hengellisyydessä.
16. Mistä tiedämme, että vanhimmat olivat ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla myös valvojia?
16 On myös kiinnostavaa panna merkille, kuinka Paavali käyttää kreikkalaisia sanoja presbýteros ja epískopos, ”vanhin” ja ”valvoja”. Voimme päätellä tästä, että pätevät vanhimmat hoitivat valvojan tehtävät seurakunnissa. Toiset raamatunkohdat osoittavat, että samassa seurakunnassa saattoi olla lukuisia sellaisia valvoja-vanhimpia. – Apostolien teot 14:23; 20:28; Filippiläisille 1:1.
17. a) Millaisia valvojan vaatimuksia Paavali kirjoitti Timoteukselle? b) Miksi vanhimman täytyy olla aktiivinen saarnaamistoiminnassakin?
17 Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali esitti myös valvojan vaatimuksia, mutta hieman eri sanoin, kenties ottaen huomioon erilaiset olosuhteet. (1. Timoteukselle 3:1–7) Koska varhaiskristillinen seurakunta oli luonteeltaan evankelioimisjärjestö, oli itsestään selvää, että nämä vanhimmat olivat myös innokkaita julistamaan hyvää uutista. Velttoudelle ei ollut sijaa. – Luukas 24:46–48; 1. Korinttolaisille 9:16; vrt. Matteus 25:24–27.
Luopumus tunkeutuu sisään
18. Miten luopumus vaikutti valvojien asemaan?
18 Toiselle ja kolmannelle vuosisadalle siirryttäessä tilanne seurakunnassa alkoi muuttua. Ennustettu luopumus alkoi juurtua. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Pietari 2:1) Seurakuntien vanhinten keskuudesta nousi esiin kunnianhimoisia miehiä. Heidän vaikuttimensa turmeltuivat, ja he alkoivat pitää valvojan virkaansa valta- ja arvoasemana. Joistakin seurakuntien valvojista tuli jopa ”piispoja”, jotka hallitsivat hiippakuntaa eli kirkkojen ryhmää. Ajan mittaan maallikot, joista jotkut olivat hyvin vaikutusvaltaisia hallitusmiehiä, alkoivat äänestämällä valita piispat virkoihin. Eräs katolinen historioitsija kirjoitti tämän tilanteen vaikutuksesta: ”Tämä aiheutti hyvin suuren vaaran, varsinkin siitä lähtien, kun piispanviran arvo lisääntyi ja näihin asemiin liitettiin huomattavat tulot ja aineellisia etuja – – [ja siten] vaikutusvaltaisimmille piispanistuimille korotettiin poliitikkoja.”
19. Mihin luopumus lopulta johti?
19 Jokainen piispa korotettiin siis mahtavan monarkin kaltaiseksi. Tämä puolestaan aiheutti jakautumista ja skismoja kristikunnassa, joka oli jo paljon aikaisemmin lakannut edustamasta tosi kristillisyyttä. Teokraattinen järjestely, jossa kyvykkäät, rehelliset, hengellismieliset valvoja-vanhimmat toimivat, rappeutui pappishierarkiaksi. Seurakunnan vapaaehtoinen palveleminen muutettiin palkatuksi ammatiksi, johon pääsy vaati vuosien opiskelua korkeamman koulutuksen hankkimiseksi teologiassa, filosofiassa ja kanonisessa oikeudessa.
20. Mitkä kysymykset vaativat nyt vastausta?
20 Merkitsikö tämä sitä, ettei tosi kristillisyyttä ja kutakin seurakuntaa koskevaa alkuperäistä teokraattista järjestelyä otettaisi enää koskaan uudelleen käyttöön? Tai että ”vanhinten” eli ”valvojien” suorittama hyödyllinen, yksinkertainen palvelus oli iäksi menetetty? Entä miten oli sen Jesajan profetian laita, joka viittasi teokraattisen järjestyksen kohentumiseen? Siinähän sanotaan: ”Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.” (Jesaja 60:17) Seuraava kirjoitus vastaa näihin tärkeisiin kysymyksiin.
Osaatko vastata?
◻ Millaisia miehiä valittiin osallistumaan oikeudenkäyttötehtäviin Mooseksen kanssa muinaisessa Israelissa?
◻ Millaisessa tehtävässä ”vanhimmat” palvelivat, kun israelilaiset olivat asettuneet Luvattuun maahan?
◻ Mitä huomattavia ominaisuuksia kristityiltä vanhimmilta eli valvojilta odotetaan?
◻ Miten ennustettu luopumus vaikutti vanhimmistojärjestelyyn?
[Kuva s. 19]
Israelin vanhimmat palvelivat tuomareina kaupungin porteilla