Ole viisas – ole hidas vihaan

ERÄÄNÄ lämpimänä kevätiltana viime huhtikuussa neljä suunnilleen teini-ikäistä poikaa huusi ja metelöi kolmikerroksisessa talossa ja sen ulkopuolella Bronxissa New Yorkin kaupungissa. Eräs postimies, joka yritti nukkua, koska hän työskenteli öisin, kurkottautui ulos toisen kerroksen ikkunastaan ja huusi pojille: ”Lakatkaa meluamasta!” Mutta pojat eivät välittäneet hänestä, ja niin hän tuli alas pistooli kädessään. Kun pojat alkoivat juosta, hän ampui laukauksen ja osui yhden pojan selkään. ”Poika kaatui kasvoilleen katuun kuolettavasti haavoittuneena. Eräs Lincolnin sairaalan lääkäri julisti hänet kuolleeksi.” – New York Times, 16.4.1968.

Pikavihaisuus voi tosiaan aiheuttaa murheellisia seurauksia. Mutta viha ei itsessään ole välttämättä väärää. Sillä saattaa olla perusteltu syy. Ei ole väärin olla vihainen eli närkästynyt, jos toisen oikeuksia kohtaan osoitetaan epäoikeudenmukaisuutta tai halveksintaa. Jehova Jumala, joka on vanhurskas Tuomari, ”vihastuu joka päivä” maan päällä vallitsevan suuren jumalattomuuden takia. (Ps. 7:12) Samoin Jumalan Poika Jeesus Kristus vihastui eli närkästyi maan päällä ollessaan kerran toisensa jälkeen, niin kuin silloinkin, kun hän sanoi aikansa uskonnollisia johtajia ”ulkokullatuiksi”. ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt”! Ja toisinaan hänen vihansa kuohahti teoiksikin, kuten hänen kaataessaan rahanvaihtajien pöydät ja nuoraruoskalla ajaessaan eläinten kaupustelijat ja heidän karjansa pois temppelistä. – Matt. 23:13–33; Joh. 2:15–17.

Mutta Jehova ja Jeesus Kristus eivät ole koskaan antaneet vihansa saada ylivaltaa. He eivät milloinkaan menetä malttiaan. He eivät salli vihansa hallita heitä vaan pitävät sen aina täysin hallinnassaan. Heidän vihansa voidaan sanoa palvelevan heitä kuin orja. Minään aikana se ei vallitse heitä, niin että se johtaisi epäviisaisiin tai epäoikeudenmukaisiin tekoihin. He ovat aina hitaita vihaan.

Hidasvihaisuuteen viitataan myös Raamatussa sanalla ”pitkämielisyys”. Alkukielessä, jolla Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset kirjoitettiin, tämä sana on makrothumía ja merkitsee hengen pitkäjännitteisyyttä, äkkipikaisuuden vastakohtaa. Pitkämielinen ei merkitse pitkään kärsivää, sillä jonkun voisi olla pakko kärsiä pitkään, vaikkei hän kuitenkaan olisi pitkämielinen, jos hän olisi ärtyinen, kapinallinen ja kärsimätön sen johdosta. Pitkämielisyys merkitsee sitä, että on kärsivällinen, hidas vihaan, suvaitsevainen, sietää sitä, mikä kiusaa, loukkaa tai aiheuttaa harmia. Erään kreikkalaisen auktoriteetin mukaan ”pitkämielisyys on se itsehillinnän ominaisuus, joka ei ärsytettynä pikaisesti kosta eikä heti rankaise”. Se on yksi Jumalan hengen hedelmistä. – – Gal. 5:22.

Mikä auttaa voittamaan taipumuksen puhua ja toimia pikaisesti vihassa? Ensiksikin sen huomioon ottaminen, mitä Jumalan sana sanoo esimerkistä, jonka itse Jehova Jumala antaa pitkämielisyydestä. Vaikka hän on kaikkivoipa ja hänellä on kaikki valta ja täydellinen viisaus, niin hän ei toimi pikaisesti vihaisena. Hän sanoi profeetalleen Moosekselle: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa.” Hän on tosiaan kerran toisensa jälkeen ”suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”. Hänen pitkämielisyyttään osoittavien monien esimerkkien joukossa, jotka voitaisiin mainita, ovat ne, kun hän odotti niin monet, monet vuodet ennen kuin lähetti tulvan Nooan aikana ja ennen kuin antoi tottelemattoman kansansa Israelin mennä pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. – 2. Moos. 34:6; Room. 9:22; 1. Piet. 3:20; 2. Aikak. 36:15, 16.

Hidasvihaiseksi tulemiseen auttaa myös Jumalan sanassa tästä asiasta annettu suoranainen neuvonta. Me luemme esimerkiksi, että ”pikavihainen tekee hullun töitä”. ”Pikavihaisen osa on hulluus.” ”Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.” ”Pitkämielinen on parempi kuin sankari”, joka ei ole hidas vihaan. ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” – Sananl. 14:17, 29; 15:18; 16:32; 29:20.

On tosiaan syytä jatkuvasti toistaa itselleen, miten epäviisasta, mieletöntä, tyhmää on olla äkkipikainen, vailla itsehillintää. Vihaiset sanat voivat rikkoa ystävyyksiä, tehdä anteeksi pyytämisen tarpeelliseksi. Saattaapa pikavihaisuus johtaa elinikäiseen katumukseenkin, niin kuin tuon postimiehen tapauksessa, joka ampui teini-ikäisen pojan. Profeetta Mooses puhui ja toimi kerran pikaisesti vihassa, ja seurauksena oli, ettei hänen sallittu mennä Luvattuun maahan. – Ps. 106:32, 33.

Erityisesti pitäisi toimia itsehillinnän hyväksi. Kun opitaan harjoittamaan itsehillintää kaikissa elämän toimissa, kuten syömisessä, juomisessa, virkistäytymisessä ja huvittelussa, niin se auttaa noudattamaan itsehillintää painostuksen alaisuudessakin. Kun tunnet kiihtyväsi, päätä olla puhumatta tai toimimatta ennen kuin olet rauhoittunut. Psalmista Daavid neuvoi: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne . . . ja pysykää hiljaa.” – Ps. 4:5, Um.

Ja millainen apu lähimmäisenrakkaus onkaan hidasvihaisuudelle! Raamattu sanoo, että ”rakkaus . . . ei katkeroidu, . . . kaikki se peittää, . . . kaikki se kärsii.” ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” Ts. rakkaus antaa anteeksi, pidättyy kostamasta, nopeasti rankaisemasta toista. – 1. Kor. 13:4, 5, 7; 1. Piet. 4:8.

Eräs apu on empatia eli ymmärtämys. Jumalan sana sanoo, että ”ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi”. (Sananl. 19:11) Jos kykenemme asettumaan toisten asemaan, niin se auttaa meitä ymmärtämään, miksi he sanovat ja tekevät tietyllä tavalla, ja tämä auttaa meitä hidasvihaisuuteen. Kun meitä sitten parjataan, niin me puolestamme siunaamme emmekä parjaa. – 1. Kor. 4:12.

Kun harkitsemme kaikkea harmia, mikä voitaisiin välttää, jos vain ihmiset olisivat hitaita vihaan – mikä olisi hyvä heidän terveydelleenkin – niin voimme nähdä, miten tosi on henkeytetty sananlasku: ”Pitkämielisellä on paljon taitoa.” – Sananl. 14:29.