Juhlavalaistus
1. Miten Jerusalem sai erikoisvalaistuksen lehtimajanjuhlan aikana, ja miten juutalaiset menettelivät tässä valaistuksessa?
JEHOVAN kaupunki, ”suuren Kuninkaan kaupunki”, sai erikoisvalaistuksen lehtimajanjuhlan aikana. (Matt. 5:35) Öisin oli Herodeksen temppelissä alttarin itäpuolella olevassa naisten esipihassa epätavallista nähtävää. Sinne oli asetettu neljä jättiläiskokoista lampunjalkaa. Kussakin niistä oli neljä suurta öljysäiliötä. Kun niihin pantiin öljyä polttoaineeksi, täytyi käyttää apuna tikkaita. Öljysäiliöissä käytettiin sydäminä pappien vanhoja vaatteita. Näiden kuudentoista palavan öljylampun synnyttämä valo oli niin voimakas, että se valaisi koko Jerusalemin öisin. Tässä jättiläisvalaistuksessa naisten esipihalla olevat israelilaiset miehet tanssivat tai tekivät taitotemppuja, kun naisväki katseli näytöstä parvekkeiltaan. Laulajat lauloivat viittätoista nousupsalmia leeviläisten säestyksellä. Tätä iloitsemista kesti päivänkoittoon saakka.
2. Missä olivat juhlassa läsnä olevat pakanat siihen aikaan?
2 Juhlassa läsnä olleiden ympärileikkaamattomien pakanoiden tuli pysyä pakanain esipihassa, jonka kivimuuri ja ulompi esipiha erottivat Israelin esipihasta. – Huomaa, mitä Apostolien tekojen 21:28, 29 sanoo sen valaisemiseksi, millaisia rajoituksia temppeliin tuleville pakanoille oli asetettu.
3, 4. a) Miten Jeesus oli läsnä juhlassa vuoden 32 syksyllä, ja mitä sellaista hän sanoi siellä, mikä saattoi muistuttaa juutalaisten mieleen Siloamin veden? b) Mihin Jeesus siellä viittasi Johanneksen 7:39:n mukaan?
3 Tutustumalla näihin huomattaviin piirteisiin, joita lehtimajanjuhlan viettoon lisättiin, voimme ymmärtää joitakin Jeesuksen Kristuksen juhlassa esittämiä asiaan liittyviä huomautuksia. Hän vietti tätä juhlaa viimeisen kerran vuoden 32 syksyllä. Koska Jerusalemissa olevat juutalaiset etsivät Jeesusta tappaakseen hänet, Jeesus lähti Galileasta yksin ja meni huomaamattomasti juhlille. Oletettavasti suunnilleen juhlan puolivälissä tisrin 18. päivänä hän nousi esiin julkisesti ja alkoi opettaa ihmisiä, juhlijoitten joukkoja temppelissä.
4 Juhlan viimeistä päivää, tisrin 21. päivää, sanottiin ”juhlan suureksi päiväksi”. Sinä päivänä Jeesus todennäköisesti muistutti ihmisten mieliin Siloamin veden kaatamisen, kun hän sanoi: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja’, kuten Raamattu on sanonut.” Sille, mitä Jeesus siellä sanoi, apostoli Johannes esittää seuraavan selityksen: ”Hän sanoi tämän kuitenkin siitä hengestä, jonka häneen uskovat olivat saamaisillaan, sillä toistaiseksi ei ollut henkeä, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.” – Joh. 7:37–39.
5. Milloin nuo hämmästyttävät sanat alkoivat toteutua ja miten?
5 Nämä hämmästyttävät sanat alkoivat toteutua seuraavan vuoden helluntaipäivänä, kun noin 120 opetuslasta, jotka olivat kokoontuneet erääseen ylähuoneeseen Jerusalemissa, saivat ottaa vastaan pyhän hengen vuodatuksen. Heistä alkoi tosiaan juosta elävän veden virtoja, kun he ihmeen kautta saamillaan monilla kielillä puhuivat ”Jumalan suurenmoisuuksista” tuhansille hämmästyneille juutalaisille, jotka kokoontuivat yhteen nähdäkseen omin silmin mitä tapahtui. – Apt. 2:1–41.
6. Mitä sellaista Jeesus sanoi viimeisenä juhlapäivänä, mikä on saattanut tuoda hänen opetuslastensa mieleen temppelin erikoisvalaistuksen?
6 Lehtimajanjuhlan seitsemäntenä ja viimeisenä päivänä Jeesus esitti edelleen maininnan, joka on saattanut tuoda hänen opetuslastensa mieleen juhlalle tunnusomaisen erikoisvalaistuksen, nimittäin temppelin naisten esipihassa olleiden neljän korkean lampunjalan aikaansaaman valon. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” – Joh. 8:12.
7. Miksi oli hyvin sopivaa, että Jeesus sanoi itseään ”maailman” valoksi lehtimajanjuhlassa?
7 Se, että Jeesus sanoi itseään ”maailman valoksi”, sopi erittäin hyvin tähän lehtimajanjuhlaan, koska juhla sai maailmanjuhlan tunnuspiirteet. Kuinka niin? Koska Jumalan laissa sanottiin israelilaisten porttien sisäpuolella asuvalla ”muukalaisella” olevan oikeus osallistua juhlaan ja iloita Jumalan valitun kansan mukana. – 5. Moos. 16:14.
8. a) Mikä mullikoitten uhraamisessa lehtimajanjuhlassa oli ainutlaatuista? b) Miten mullikoitten lukumäärä vastaa sitä, mitä esitetään 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa, ja mitä se ilmaisee?
8 4. Mooseksen kirjan 29:12–34:n mukaan uhrattiin epätavallinen määrä mullikoita. Ensimmäisenä päivänä uhrattiin kolmetoista mullikkaa ja seuraavina kuutena päivänä kunakin yksi vähemmän, kunnes uhrattiin seitsemän mullikkaa seitsemäntenä ja viimeisenä päivänä, jona Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo.” Täten juhlan viimeiseen päivään mennessä oli uhrattu 70 mullikkaa. Luku 70 on seitsemän ja kymmenen kerrannainen, ja nämä molemmat luvut edustavat kokonaisuutta, täydellisyyttä, seitsemän hengellistä täydellisyyttä ja kymmenen maallista kokonaisuutta. Tisrin 10. päivänä, sovituspäivänä, oli uhrattu vain yksi mullikka sovitusuhriksi. Mutta seitsenpäiväisen lehtimajanjuhlan aikana, joka kesti tisrin 15. päivästä 21. päivään, uhrattiin 70 mullikkaa. Esikuvana nämä antoivat tarpeeksi verta koko ihmismaailman puhdistamista ja pelastamista varten. Tämä vastaa sitä, mitä esitetään 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa. Siinä esitetään sukujen päämiesten ja kansojen nimet Nooasta alkaen ja jatkuen hänen kolmen poikansa kautta Meesan ja Sefarin nimiin asti. Näistä koostuu 70 nimeä, ja ne näyttävät kattavan maailman väestön tuona vedenpaisumuksen jälkeisenä aikana.
9. Keiden ”valo” Jeesus sanoi olevansa, ja mitä koko ihmiskunta tarvitsee elämän saamista varten?
9 Oli erittäin soveliasta, että Jeesus Kristus sopivana aikana ilmoitti olevansa ”maailman valo” eikä ainoastaan voideltujen seuraajiensa valo. Valon hyödystä puhuttaessa muistamme, että sen jälkeen kun Jumala oli sanonut: ”Tulkoon valkeus”, ja sen jälkeen kun hän oli luonut auringon, kuun ja tähdet ja tehnyt mahdolliseksi sen, että niiden säteet valaisivat maatamme, hän loi eläimiä ja lopuksi täydellisen miehen ja naisen nauttimaan elämän valosta. Nykyään tässä synnin ja Jumalasta vieraantumisen pimentämässä maailmassa kaikkien ihmisten on mahdollista saada hyötyä valosta, joka virtaa Jeesukselta Kristukselta, ”maailman valolta”. He kaikki tarvitsevat ”elämän valoa”. – Joh. 8:12; 1. Moos. 1:3.
VASTAKUVALLINEN LEHTIMAJANJUHLA
10. Missä suhteessa lehtimajanjuhla on kahden edellisen juhlan kaltainen, ja mitä seikkoja meidän tässä yhteydessä tarvitsee ottaa huomioon?
10 Samoin kuin kahdella edelliselläkin Jumalan valitulle kansalleen säätämällä juhlalla, myös lehtimajanjuhlalla pitäisi olla vastakuvallinen merkitys meidän aikanamme. Onneksi sillä onkin vastakuvallinen täyttymys. Milloin se sitten alkoi täyttyä? Mistä voimme tietää sen? Esikuvallisista ja vastakuvallisista historiallisista seikoista.
11. Mitä historialliset tosiasiat osoittavat siitä, alkoiko Matteuksen 13:39:ssä mainittu ”elonkorjuu” vuonna 1914 vai ei?
11 Matteuksen 13. luvussa Jeesus Kristus esitti vertauksen, jossa puhuttiin pellon sadon korjuusta. Se oli vertaus vehnästä ja rikkaruohosta eli lusteesta. Vertauksen eri piirteitä selittäessään Jeesus sanoi: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen.” (Matt. 13:39) Raamatun profetiat ja ajanlasku sekä historialliset tapahtumat vahvistavat, että nykyisen asiainjärjestelmän päättyminen alkoi vuonna 1914, jonka vuoden syksyllä päättyivät ”seitsemän aikaa”, joiden kuluessa pakanat hallitsivat maapalloa Jumalan messiaanisen valtakunnan puuttumatta siihen. (Dan. 4:20–22) Alkoiko sinä vuonna tosi kristittyjen ”vehnä”-luokan ”elonkorjuu” eli kokoaminen? Ei, sillä historia osoittaa Jehovan antautuneitten kristittyjen palvojien olleen hajallaan ensimmäisen maailmansodan aikana, joka alkoi vuonna 1914. Jeesuksen Kristuksen, hallitsevan Kuninkaan, hengestäsiinneet, voidellut opetuslapset olivat julistaneet innokkaasti taivaallista valtakuntaa, mutta tämän Jehovan messiaanisen valtakunnan viholliset olivat hajottaneet heidän maailmanlaajuisen järjestönsä. Järjestön hajoaminen ulottui lopulta vuonna 1918 aina Jehovan antautuneen kansan päätoimistoon asti, joka sijaitsi Brooklynissa New Yorkissa USA:ssa.
12. Milloin Jeesuksen Matteuksen 24:31:ssä ennustama kokoaminen alkoi, ja minkä juhlan alun tämä ilmaisi?
12 Jeesus sanoi läsnäolonsa ja tämän asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” koskevassa profetiassaan Matteuksen 24:31:ssä: ”Ja hän lähettää enkelinsä suuren trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaitten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen.” Näillä sanoilla ennustettiin Kristuksen ”valittujen” kokoaminen kaikista paikoista, joihin he olivat hajaantuneet tai eristäytyneet. Tämä kokoaminen alkoi sodanjälkeisenä vuonna 1919 heti sen jälkeen, kun Brooklynissa sijainneen päätoimiston henkilökunnan jäsenet vapautettiin maaliskuun 25. päivänä 1919 heidän oltuaan yhdeksän kuukautta vankeudessa liittovaltion kuritushuoneessa Atlantassa Georgiassa USA:ssa. Tänä muistettavana vuonna siis alkoi vastakuvallinen korjuu- eli lehtimajanjuhla täyttyä. Sen ilmaisi Kristuksen ”valittujen” voidellun jäännöksen suunnaton ilo kautta maailman.
13. a) Keiden kokoamisesta Jeesus puhui kun hän puhui elonkorjuusta Matteuksen 13:39:ssä? b) Keitä heihin kuuluvista koottiin vuoden 1919 jälkeen?
13 Tämän vahvistamiseksi todeksi meidän täytyy palauttaa mieleemme lukuisia varteen otettavia seikkoja. Mistä Jeesus puhui, kun hän sanoi: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen”? ”Valtakunnan lasten”, ts. taivaallisen valtakunnan hengestäsiinneitten perillisten, kokoamisesta. Se on hengellinen voideltu luokka, jota vehnä vertauskuvasi, ja sen kokoaminen alkoi tosiaan vuoden 1919 keväällä. Ajan mittaan koottiin muitakin kuin ne Valtakunnan perilliset, jotka ensimmäisen maailmansodan tapahtumat saivat hajaantumaan. Ajanjaksona, joka alkoi vuodesta 1919, tuhannet muut asennoituivat Jumalan perustetun valtakunnan puolelle ja antautuivat Jehovalle, he menivät kasteelle, heidät siitettiin hengellisesti ja heidät voideltiin Jumalan hengellä, ja nämä lisättiin alkuperäisen jäännöksen riveihin. Nämä vasta lisätyt jäsenet esikuvattiin luokkana esikristillisten raamatullisten näytelmien huomattavilla henkilöillä. Tällaisia kuuluisia henkilöitä olivat mooabilainen Ruut, josta tuli juutalaisen anoppinsa Noomin uskollinen toveri, sekä myös kuningatar Ester, juutalaisen Mordokain serkku. Mordokaista tuli Persian valtakunnan pääministeri kuningas Ahasveroksen eli Kserkseen alaisuuteen.
14. Mikä siis ilmaisee vastakuvallisen korjuu- eli lehtimajanjuhlan alkamisen?
14 Sekä Ruut että Ester tulivat liitetyiksi Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan ja sen säilymisen myötä Jeesuksen, ”Daavidin pojan”, ensimmäiseen tulemiseen. (Matt. 1:1, 5; Ruut 4:18–22; Est. 4:13, 14) Ruut- ja Ester-luokan kokoaminen alkuperäisen voidellun jäännöksen rinnalle ilmaisee vastakuvallisen korjuu- eli lehtimajanjuhlan alkamisen.
15. Keiden juhla tämä syysjuhla oli, ja keiden käskettiin asua lehtimajoissa juhlan aikana?
15 Toinen seikka: Esikristillisinä aikoina luonnolliset juutalaiset viettivät esikuvallista lehtimajanjuhlaa. Heidän Jehova oli Mooseksen välityksellä käskenyt viettää sitä. Niinpä he sadonkorjuuaikana syksyllä lähtivät sankoin joukoin Jerusalemiin ja asuivat siellä lehtimajoissa. Jerusalemin vakituiset asukkaatkin tekivät samoin. Tämä lehtimajanjuhla oli muistutin jostakin aikaisemmin tapahtuneesta. Mistä? 3. Mooseksen kirjan 23:42, 43 vastaa sanoen: ”Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra [Jehova, UM], teidän Jumalanne.” Syntyperäiset juutalaiset tekivät siten.
16. a) Miten ”paljo sekakansa” asui israelilaisten keskuudessa matkalla Luvattuun maahan? b) Miten ero pakanoiden ja israelilaisten välillä, säilytettiin Herodeksen temppelissä Jeesuksen aikana?
16 Tietysti myös ei-israelilaisten muodostaman ”paljon sekakansan”, joka asettui israelilaisten puolelle ja ”meni heidän kanssansa”, täytyi asua teltoissa matkalla Luvattuun maahan. (2. Moos. 12:38) Mutta käskyä viettää lehtimajanjuhlaa ei osoitettu ”paljolle sekakansalle”, vaan se annettiin Israelille. Ei myöskään Luvattua maata annettu ”paljon sekakansan” viljeltäväksi, vaan se jaettiin Israelin kahdentoista ei-leeviläisen sukukunnan kesken, ja maan palauttamista koskeva riemuvuosilaki soveltui israelilaisiin. Siksi korjuujuhla oli erityisesti israelilaisia varten. Huomaavaisesti myös ”muukalaisen” sallittiin liittyä siihen mukaan. Jeesuksen Kristuksen aikana ei-juutalaiset eli pakanat saivat juhlittaessa olla vain pakanain esipihalla, ja kivimuuri ja ulompi esipiha erottivat heidät Israelin esipihasta. Heidän paikkansa oli Herodeksen temppelin koko rakennelman alimmalla tasolla.
OKSIA KANTAVAT JUHLIJAT
17, 18. Ketkä kantoivat ”lulabeja”, ja mistä raamatunkohdasta ajatus siitä sanotaan saadun?
17 Juhlaa varsinaisesti vietettäessä israelilaisilla oli niin sanottuja ”lulabeja” ja etrogeja (sitruunoita). Saadaksemme jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen juhlan on täytynyt olla Jeesuksen aikana, voimme lukea Nehemian 8:14–18:ssa esitetyn kuvauksen sen juutalaisesta vietosta. Lulab oli eri puiden oksista tehty kimppu, ja juutalainen juhlan viettäjä kantoi sitä kädessään. Ajatus siitä sanotaan saadun 3. Mooseksen kirjan 23:40:stä:
18 ”Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä.”
19. a) Mistä ”lulab” koostui? b) Mitä israelilaiset tekivät kantaessaan lulabia ja mitä laulettiin?
19 Lulabissa oli 1) palmupuun nuori lehti, jonka lehdykät eivät vielä olleet avautuneet, 2) kolme myrtinoksaa, joissa oli lehtikiehkuroita, ja 3) kaksi pajunoksaa; pajun puuaines on punertavaa ja oksat ovat pitkiä ja haarattomia. Lulabeja kantavat israelilaiset heiluttivat niitä ja heittivät ne pois juhlan lopussa. Lulabia ja etrogia (joka on sitruunan kaltainen hedelmä, mutta siinä ei ole sellaista nipukkaa kuin sitruunassa) kannettiin kulkueessa, joka kiersi alttaria pappien esipihassa yhden kierroksen kunakin ensimmäisenä kuutena päivänä ja seitsemän kierrosta seitsemäntenä ja viimeisenä päivänä. Sen jälkeen etrogi eli sitruuna syötiin. Kulkueen ollessa liikkeellä laulettiin Psalmia 118:25: ”Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!” Omalla esipihallaan olevat pakanat eivät voineet ottaa osaa kaikkeen tähän.
20. Missä mielentilassa maaherra Nehemia käski aikanaan Jerusalemissa olevien israelilaisten olla lehtimajanjuhlassaan?
20 Maaherrana Nehemia sanoi oman aikansa lehtimajanjuhlassa israelilaisille, jotka olivat palanneet Babylonin pakkosiirtolaisuudesta: ”Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” (Neh. 8:10) Nykyajan hengellisillä israelilaisilla pitäisi olla samanlainen asenne siitä lähtien kun heidät on vapautettu Suuresta Babylonista vuonna 1919.
21. a) Miksi hengellisten israelilaisten jäännös iloitsi vuoden 1919 keväällä? b) Millaisen työn he ajattelivat odottavan heitä, mutta millaiseksi se osoittautui?
21 On ilmeistä, että lehtimajanjuhlan täyttymys alkoi tuona sodanjälkeisenä vuonna. Aikaisempien ennen tuota vuotta vaalimiensa odotteiden takia hengelliset ”valtakunnan lapset” olivat jonkin verran hämmentyneitä siirtyessään sodanjälkeiseen aikaan. Mutta he iloitsivat suunnattomasti, kun vapautus Suuresta Babylonista tuli keväällä vuonna 1919. He ryhtyivät heti sadonkorjuutyöhön, joka nyt odotti heitä. Aluksi he ajattelivat, että se olisi vain ”jälkikorjuuta”. Mutta jälkikorjuun sijasta se osoittautuikin täysimittaiseksi elonkorjuuksi. – Watch Tower 1. 5. 1919, s. 138 kpl 1.
22. Suunnitteliko voideltu jäännös asettuvansa asumaan paratiisimaahan iäksi, ja millaisena jäännöksen jäsenet pitivät itseään tämän asiainjärjestelmän keskellä?
22 Elonkorjaajien voideltu jäännös asui ikään kuin ”lehtimajoissa”, sillä sen jäsenet eivät kohdistaneet kiintymystään maallisiin asioihin. He eivät odottaneet elävänsä maallisessa paratiisissa iäti tulevaisuudessa. He odottivat iloisina pääsyä taivaalliseen perintöönsä kirkastetun Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Siksi heidän suhtautumistapansa oli samanlainen kuin on esitetty Heprealaiskirjeen 13:13, 14:ssä: ”Menkäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle kantaen sitä soimausta, jota hän kantoi, sillä meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme hartaasti tulevaa.” Tämän tosiasian huomioon ottaen he pitävät itseään ”muukalaisina ja tilapäisasukkaina” tämän asiainjärjestelmän keskellä niin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob. – 1. Piet. 2:11; 1. Moos. 47:9; 2. Moos. 6:4; Hepr. 11:13; Ps. 119:54.
23. a) Valaistiinko jäännöksen vastakuvallisen lehtimajanjuhlan viettoa hengellisellä valolla vuonna 1923? b) Miten Matteuksen 25:31–46:ssa esitetyn vertauksen ymmärrettiin soveltuvan?
23 Voidellulle jäännökselle, joka oli alkanut siirtyä lehtimajanjuhlan nykyiseen vastakuvaan, säteili hengellistä valoa Jehovan taivaallisesta temppelistä. Ruutin ja Esterin esikuvaaman hengellisen luokan kokoamisen aikana annettiin erikoisvaloa lampaita ja vuohia koskevaan Jeesuksen vertaukseen, joka esitetään Matteuksen 25:31–46:ssa, heidän ymmärryksensä valaisemiseksi. Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa vuonna 1923 pidetyssä yleiskonventissa Vartiotorniseuran presidentti, joka oli neljä vuotta aikaisemmin vapautettu Atlantan (Ga.) kuritushuoneesta, käsitteli lampaita ja vuohia koskevaa kuvausta. Sen täyttymyksen alkamisen ei tarvinnut odottaa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiskautta. Lampaankaltainen luokka oli jo silloin muodostumassa. Sen jäsenet olivat jo näyttämöllä ja tekivät parhaillaan hyvää kirkastetun Jeesuksen Kristuksen hengellisten ”veljien” jäännökselle. Yleisöesitelmän teema ”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan” sovellettiin heihin. He kuuluivat ”muihin lampaisiin”, jotka Jeesus mainitsi Johanneksen 10:16:ssa.
24. Tehtiinkö silloin mitään erikoisponnisteluja niiden kokoamiseksi, jotka tekivät hyvää Kristuksen hengellisille ”veljille”?
24 Matteuksen 25:31–46:ssa esitetyn vertauksen selityksen aikaan ei tehty mitään erikoisponnisteluja noiden ”muiden lampaitten” kokoamiseksi. Mutta arvostuksen ilmauksia esitettiin niistä hyvistä töistä, joita he suorittivat Kristuksen hengellisten ”veljien” jäännökselle. Suurempi hengellinen valaistus odotti määräaikaansa vastakuvallisen lehtimajanjuhlan kuluessa.
[Kaavio/Kuva s. 17]
(Ks. painettu julkaisu)
Portti
Pylväskäytävä
Portti
Portti
Pylväskäytävä
Salomon pylväskäytävä
Portti
Pohjoinen pylväskäytävä
Pakanain esipiha
Ulompi esipiha
Kivimuuri
Naisten esipiha
Israelin esipiha
Pappien esipiha
Temppeli