Onnettomat valittajat

”Miksi maan elävä poika valittaisi, sallisi ihmisen valittaa syntiensä tähden? Tarkastakaamme tiemme ja tutkikaamme ne hyvin ja palatkaamme Jahven luo.” – Valit. 3:39, 40, Ro.

1. Mitä Jehova tietää ihmisen mielestä, ja miten ihminen voi nyt olla onnellinen maailman vaikeuksista huolimatta?

JEHOVA tuntee ihmismielen. Hän tietää, että jollei ihminen harjaannuta mieltään ajattelemaan oikein, niin hän on onneton. Tämän vanhan maailman ajatukset ja tiet eivät ole oikeat, koska ne eivät perustu Jumalan ajattelutapaan, mikä on ilmaistu hänen Sanassaan. Mutta jotkut ihmisperheeseen kuuluvat tietävät, miksi olemme syntyneet synnissä ja siinneet vääryydessä, ja he ovat etsineet Jehovalta pelastusta niistä olosuhteista, joissa he ovat. He ymmärtävät, että ”maan elävän pojan” ei pitäisi valittaa, koska hänen kärsimänsä vaikeus ja ahdistus johtuu ensimmäisestä ihmisestä Aadamista. Jehovan todistajat ovat tutkineet Kirjoituksia, ja he tietävät totuuden synnissä syntymisestä ja vääryydessä sikiämisestä, mutta se ei oikeuta samalla nyt kristittyä tekemään väärin. Heidän täytyy tarkastella kristittyinä itseään ja tutkia huolellisesti sitä tapaa, millä he ovat eläneet ja mihin se on johtanut heidät tähän mennessä, sekä ratkaista, mitä he tahtovat tehdä tulevaisuudessa. He ovat tulleet tähän johtopäätökseen: ”Palatkaamme Jahven luo.” Siksi he ovat antaneet elämänsä Jehovan palvelukseen. Koska he tietävät, että suru, sairaus ja kuolema ovat tulleet heille heidän ensimmäisiltä vanhemmiltaan Aadamilta ja Eevalta, niin he eivät valita tilaansa. Päinvastoin heillä on täysi syy olla onnellisia: he tuntevat poispääsyn tästä vaikeudesta, sillä Jumala on varannut pelastuksen. Sinäkin voit oppia tuntemaan poispääsytien Jehovalta, ”onnelliselta Jumalalta”, ja hän haluaa luomiensa olevan onnellisia.

2. Kuka on onnellinen keskellä tätä maailmaa 1. Psalmin mukaan?

² Sinä voit olla yksilönä onnellinen. Sinun ei tarvitse olla suuressa seurakunnassa ollaksesi onnellinen, vaikkakin monet yhteen tulevat onnelliset ihmiset muodostavat onnellisen seurakunnan. Missä ikinä maailmassa on yksikään Jumalan palvelija, vaikka hän olisi kaukana jossakin lähetyskodissa tai eristetyllä alueella, niin hän voi olla onnellinen. Kun henkilöllä on oikea näkemys, niin hänellä on samanlainen tunne kuin sillä miehellä, josta psalminkirjoittaja kirjoitti. Kun käytämme Rotherhamin käännöstä, joka käyttää nimeä Jahve Jehovan asemesta, niin luemme: ”Kuinka onnellinen onkaan se mies, joka ei ole vaeltanut laittomien neuvossa eikä seisonut syntisten tiellä eikä istunut pilkkaajien istuimella, vaan jonka ilo on Jahven laissa ja joka puhelee itselleen hänen laistaan päivät ja yöt.” (Ps. 1:1, 2, Ro) Miten totta tämä onkaan! Kun joku istuutuu syntisten pariin, niin hän tulee onnettomaksi. Katsohan vain maailmaa ja tarkasta sen tilaa. Ihmiset eivät ole todellisesti tyytyväisiä. He eivät voi olla, koska maailma on täynnä pahaa. He hylkäävät Jumalan ja hänen elämänvarauksensa. He eivät ole sentähden onnellisia henkilökohtaisesti eikä yhdessä. Joka karttaa maailmaa, on onnellinen.

3. Millä tavalla sellainen ihminen puhuu itsensä kanssa ja mistä?

³ Psalminkirjoittaja sanoo, että tämä mies ’puhelee itselleen päivät ja yöt’. Eikö tämä ole outo esitys? Mutta se merkitsee sitä, että hän miettii. Mitä hän miettii? Hän miettii, mitä Jumala on varannut hänelle Raamatussa, niinkuin Joosua mietti Jumalan Sanaa. Jumala sanoi hänelle: ”Älköön tämä lakikirja poistuko suustasi, vaan mieti sitä päivät ja yöt, jotta huomaisit tehdä kaiken sen mukaan, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä teet tiesi onnelliseksi, ja silloin sinulla on hyvä menestys.” (Joos. 1:8, As) Joosuan piti puhella itselleen päivät ja yöt. Hänen piti miettiä näitä totuuksia, mitkä Jumala oli puhunut Moosekselle ja mitkä olivat silloin kirjoitetussa muodossa. Silloin hän oli oleva onnellinen, jos hän eli niiden mukaan. Onnellisuus tulee tosiaan sille ihmiselle, joka tekee oikein; ja henkilön Korkeimmalle suorittama palvelus on oikeata, koska se on Jumalan palvontaa.

4. Mikä se kansa oli, jonka Jumala oli Jehova, ja miksi ei ollut montakaan onnellista tilannetta tässä suhteessa?

⁴ Korkein Jumala ei rajoita onnellisuutta yksilöihin. Hän haluaa toimia kokonaisen kansan kanssa ja tehdä siitä onnellisen kansan. ”Kuinka onnellinen onkaan se kansa, jonka Jumala on Jahve, kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen!” (Ps. 33:12, Ro) Tämä valittu kansa oli Israel. Jumala oli tehnyt liiton sen esi-isien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Tuolla kansalla oli täysi syy olla onnellinen, koska sen Jumala oli Jehova, koko maailmankaikkeuden Yksinvaltias. Mutta he kääntyivät usein pois seuraamasta Jumalansa viisasta neuvoa. He valitsivat sen sijaan syntisen tien ja jättivät Jumalan huomioonottamatta, mistä oli seurauksena, että koko kansa menetti onnellisuutensa. Me näemme tätä kansaa koskevasta Raamatun kertomuksesta, ettei ollut kovin monta onnellista tilannetta, koska se oli jäykkäniskaista sukua ja virheitä etsivää väkeä. Se ei suorittanut tosi palvontaa Jehovalle, minkävuoksi Jumala ei antanut siunauksia. Jeesus esitti asian todenmukaisesti sanoessaan: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh. 14:23) Israelilaiset olivat liian usein haluttomia asumaan Jehovan tykönä, ja heidän halunsa oli sen sijaan palata Egyptiin ja pakanajumalien palvontaan.

5, 6. Ketkä muodostavat onnellisen kansan nykyään, ja mikä vaikuttaa heidän onneensa?

⁵ Me näemme nyt Jehovan todistajat kansana, minkä Jehova on herättänyt, valittuna kansana, joka on otettu kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä; ja he ovat onnellinen kansa. Mistä se johtuu? Koska he ovat noudattaneet Jeesuksen sanoja; ja siitä syystä Isä rakastaa heitä ja on tehnyt asumuksensa heidän tykönsä. He palvovat taivaan Isäänsä hengessä ja totuudessa. He eivät ajattele tehdä mitään omalla tavallaan, vaan ovat halukkaita suorittamaan Isän tahdon ja noudattamaan Kristuksen Jeesuksen, Jumalan Pojan, käskyjä. He löytävät onnen Jehovan valtakunnan evankeliumin saarnaamisesta kaikkialla maailmassa todistukseksi. Jumalan heille suoma lahja on totuuden tuntemus, ja Jehovan todistajat ovat onnellisia antaessaan tätä totuutta toisille kautta maailman. He eivät ole itsekkäitä, niin että pitäisivät sen itsellään. He julkaisevat Raamattuja, kirjoja, kirjasia ja lehtiä ja levittävät näitä kaikkialla monilla kielillä koko maailmassa.

⁶ Maailman väärien uskontojen kannattajat eivät voi ymmärtää, miksi kaikki Jehovan todistajat ovat niin toimeliaita, mutta heidän toimintansa on Korkeimman palvontaa. Jehovan todistajat etsivät elämää onnessa, ja he saavuttavat onnen eläessään nyt. He ovat löytäneet onnen salaisuuden jo tässä nykyisessä pahassa maailmassa. He ovat todenneet, että on onnellisempaa antaa kaikille maailman kansoille Jumalan Sanan totuutta, mitä he ovat saaneet niin yltäkylläisesti; siksi he antavat alituisesti sitä, mitä he ovat itse saaneet. Jehovan todistajain järjestö on onnellisen kansan täyttämä. He ovat ystävällisiä, ja he haluavat mielellään toisten liittyvän heidän kanssaan heidän onneensa ja heidän suorittamaansa Korkeimman palvontaan. Siksi heidän havaitaan kulkevan talosta taloon, kaupungista kaupunkiin, maasta maahan täyttäen Jeesuksen käskyä: ’Tämä valtakunnan evankeliumi täytyy saarnata koko maailmassa todistukseksi.’ Jehovan todistajat ovat onnellisia kansana, koska heidän Jumalansa on Jehova.

7. Mikä on syynä siihen, että eräät järjestössä olevat luisuvat takaisin maailmaan ja menettävät onnellisuutensa?

⁷ Joskus näemme järjestössä siellä tai täällä jonkun, joka luisuu takaisin maailmaan. Mistä tämä johtuu? Syy on yksinkertainen. Se on siinä, että hän on lakannut saarnaamasta, hän on lakannut antamasta. Jumalan järjestössä ei ole sijaa henkilölle, joka ei palvo Jumalaa. Jos hän lakkaa palvomasta, niin hän poistaa itsensä järjestöstä. Kun joku lakkaa tutkimasta totuutta ja hylkää Jehovan, niin hänellä ei ole enää mitään annettavaa toisille. Hänessä ei ole silloin totuutta. Tutkiminen on välttämätöntä Jehovan järjestössä pysymiseksi. Jollei joku hanki jatkuvasti totuuksia ja sitä valoa, mikä loistaa yhä kirkkaammin täydelliseen päivään asti, niin hän tulee välinpitämättömäksi Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista koskeviin etuihinsa nähden. Hänestä alkaa pian tuntua, ettei hänellä ole mitään kerrottavaa kansalle. Syy siihen on, että hän on antanut mielensä olla toimettomana. Hän sanoo itse asiassa: Minä en halua enää ravintoa Jehovan pöydästä. Hän lakkaa silloin käyttämästä omaamaansa tietoa, hän ei anna sitä toisille, ja hänen onnensa häviää. Onnellisuus tulee suuressa määrin antamisen kautta.

ESIKUVALLISIA ESIMERKKEJÄ

8. Miksi Israel ei pysynyt onnellisena, vaikka se oli vapautettu Egyptistä?

⁸ Katsahtakaamme Israelin lapsia heidän ollessaan autiomaassa. Ota huomioon, mitä Jehova oli tehnyt heidän hyväkseen vapauttaessaan heidät Egyptistä. He olivat olleet siellä orjina julman työnantajajärjestön alaisuudessa, mutta nyt oli taivaan Jumala, Jehova, vapauttanut heidät ja johdattanut heidät autiomaahan. Hän oli suojellut heitä suurella voimallaan ohjatessaan heidät Punaisen meren poikki Egyptistä autiomaahan. Hän ruokki heitä neljäkymmentä vuotta heidän vaellellessaan tuossa oudossa maastossa. Ota huomioon Jumalan tuohon kansaan kohdistaman rakkauden suuruus, kun hän johdatti sen Luvattuun maahan. Mutta kaikesta tästä ja vapautuksestaan huolimatta israelilaiset eivät olleet sittenkään tyytyväisiä. Heiltä puuttui rakkautta. He eivät antaneet Jumalalle tosi palvontaa kansana eivätkä he olleet onnellisia.

9. Miksi henkilöt tuntevat toisinaan taakan liian raskaaksi itselleen, ja miten Mooses kuvaili tämän?

⁹ Mutta siinä kansassa oli monta yksilöä, joilla oli Jumalan palvelemisen ilo ja jotka olivat uskollisia heille annetuille ohjeille. Joskus tällaisista uskollisistakin henkilöistä tuntuu siltä, kuin taakka olisi liian suuri heidän kantaa, kun heille annetaan vastuu. Heiltä puuttuu siinä tapauksessa uskoa Jumalan varauksiin. Mooses palveli esimerkiksi välimiehenä Jumalan ja israelilaisten välillä. Mutta hänestä tuntui kerran, kuin häneltä olisi vaadittu liian paljon. Israelin lapset valittivat, moittivat ja huusivat lihaa. He sanoivat tähän tapaan: ’Tämä manna, mitä Jumala antaa meille ja käskee meitä kokoamaan joka aamu, ei tyydytä meitä. Me haluamme lihaa.’ He huusivat, että Mooseksen pitäisi hankkia sitä heille. He olivat valittaneet usein ennenkin, ja he olivat onnettomassa mielentilassa, ja heidän nurisemisensa sai lopulta Mooseksen samaan mielentilaan. Jotta ymmärtäisit koko kertomuksen, niin lue 4. Mooseksen kirjan 11:11–15. Me havaitsemme Mooseksen sanovan tässä: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: ’Anna meille lihaa syödäksemme’? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin [heti], jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.”

10. Miksi Mooses ei ollut onnellinen siihen aikaan, kun hän tunsi suuren vastuun?

¹⁰ Sellaisessa mielentilassa ei ollut kovin onnellista olla. Mooseksen usko oli heikentymässä, hänen luottamuksensa Jehovaan häipymässä. Noiden ihmisten yhteydessä olemisen on täytynyt totisesti olla niin masentavaa, että se saattoi hänet siihen pisteeseen, missä hän halusi Jumalan surmaavan hänet, jotta hän pääsisi heistä. Mooses ilmaisi väärää henkeä tässä ankarassa koetuksessa. Hän ei halunnut kantaa Jumalan hänelle antamaa vastuuta. Eikä hän pannut täyttä luottamusta Jehova Jumalaan sinä hetkenä. Mooseksesta tuntui hyvin pahalta, ja kun hän katsoi kansan suurta lukua, niin hän asetti tosiaan Jumalan voiman kyseenalaiseksi. Hänen olisi pitänyt ajatella niitä ihmeitä, joita Jumala oli tehnyt menneinä aikoina. Moosekselle olisi ollut paljon parempi odottaa Jehovaa ja rukoilla häntä pyytäen: ”Mitä minun on tehtävä? Mitä sinä teet tälle kansalle?” Mooses ei halunnut antaa noille ihmisille eikä halunnut kenenkään muunkaan tekevän sitä. Totisesti hän ei ollut onnellinen.

11. Miten Mooses osoitti tässä uskon puutetta, ja mikä samanlainen asenne vastaa sitä nykyään?

¹¹ Jumala sanoi Moosekselle, että hän antaa israelilaisille lihaa, eikä ainoastaan yhtenä päivänä tai kahtena tai viitenä tai kymmenenä tai kahtenakymmenenä päivänä, vaan koko kuukaudeksi, ’kunnes se tulee ulos teidän sieraimistanne ja käy teille inhoittavaksi – koska te olette halveksineet Jehovaa, joka on teidän keskuudessanne’. (4. Moos. 11:18–20) Mooses sanoi Jumalalle tähän tapaan: ’Sinä et voi ruokkia 600 000:ta jalkamiestä. Sinä et voi varata lihaa ravitaksesi kaikki nämä ihmiset, joita on kaksi miljoonaa ja enemmänkin, naiset ja lapset mukaanlukien. Eihän taivaalla ole kylliksi lintuja näiden ihmisten ravitsemiseksi; ei ole riittävästi karjaa laitumella heidän kaikkien tyydyttämisekseen. Sinä et tunne heitä, Jumala. Minä tiedän, millaisia ihmisiä he ovat. He ovat mitä itsekkäimpiä, mitä jäykkäniskaisimpia, mitä onnettomimpia ihmisiä, pahimpia valittajia. Olisi parempi, jos olisin kuollut.’ Mutta Jehova puhui Moosekselle seuraavin sanoin: ’Onko Jehovan voima niin rajoitettu? Sinä saat nähdä nyt, toteutuuko minun sanani sinulle vai ei.’ (4. Moos. 11:23) Voitko kuvitella kenenkään epäilevän Jehovan voimaa ja sanovan, ettei hän voi tehdä, mitä hän sanoo tekevänsä? Mooses asetti tässä Jumalan voiman kyseelliseksi. Samanlaista olisi, jos joku sanoisi nyt, ettei Jumala voi suojella kansaansa Harmagedonin taistelussa ja viedä sitä sen läpi uuteen maailmaan; että se on liian suuri tehtävä. Oletko sinä koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että Jehova varjeli Nooan ja hänen perheensä vedenpaisumuksessa ja vei heidät ”silloisesta maailmasta” tähän nykyiseen, pahaan maailmaan? Se on historiaa, ja se osoittaa, että Jumalan voima on jo todistettu asia. Etkö sinä usko hänen voivan tehdä sitä jälleen? Missä on uskosi? Mooses ajatteli, että Jumalan voima on rajoitettu, mutta Jehovalla on kaikki valta sekä taivaassa että maassa. Hän on antanut sellaisen vallan Pojalleenkin. – Matt. 28:18.

12. Miksi Jumalan ihmetyö ei koitunut onneksi monille israelilaisille, ja mitä hyötyä tulisi tästä historiallisesta esimerkistä olla meille?

¹² Autiomaassa sattuneitten tapausten pitäisi totisesti vaikuttaa meihin niin, että me emme milloinkaan epäilisi Jumalan Sanaa. Kun luemme Jumalan Sanaa sellaisena, kuin hän esittää sen Heprealaisissa ja Kreikkalaisissa Kirjoituksissa, niin meidän pitäisi hyväksyä se ehdottoman totena ja oikeana. Hän puhuu meille todellisesta elämästä, mikä oli olemassa monta vuosisataa sitten, ja käyttää niitä asioita esimerkkeinä siitä, mitä tapahtuu tänä aikanakin. Vaikka tuo suuri välittäjä Mooses tekikin erehdyksen, niin se ei ole mikään syy, minkä vuoksi meidän tulisi epäillä nyt Jehovaa ja tehdä samanlainen erehdys. Siksi nämä asiat kirjoitettiin etukäteen meidän kehoitukseksemme ja opiksemme. Joka tapauksessa oli Israelin leirin ulkopuolella myöhemmin kasattuna heidän pyydystämiään viiriäisiä suuret määrät. Jehova toi ne jostakin ja antoi kansalle kaiken, mitä se suinkin voi syödä. Mutta israelilaiset eivät arvostaneet sitä, mitä Jehova oli tehnyt, ja Jumala oli tyytymätön siihen ahneeseen tapaan, millä he käyttivät näitä varauksia. Jehova oli tässä antaja ja runsaskätinen antaja, mutta israelilaiset osoittivat arvostuksen puutetta. Jehova todisti Moosekselle, että hänen sanansa on oikea ja luotettava, ja hän osoitti Moosekselle voimansa. Hänen kätensä ei ollut lyhyt. Hän näytti yksinvaltiutensa. Jos israelilaiset olisivat vain antaneet ylistyksen Jehovalle hänen hyvyydestään, niin heillä olisi ollut onni elämässään. – 4. Moos. 11:31–35.

13. Miksi meidän ei tule olla valittajia, kuten on osoitettu Aaronin ja Mirjamin tapauksessa?

¹³ Raamatussa kerrotaan sitten kahdesta valittajasta, Mirjamista ja Aaronista, jotka puhuivat Moosesta vastaan. ’Onko Jehova puhunut ainoastaan Mooseksen kautta?’ he sanoivat. ”Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?” (4. Moos. 12:2) Mooses oli pelastanut eräässä aikaisemmassa tilanteessa veljensä Aaronin hengen, kun tämä ei noudattanut tosi palvontaa. 5. Mooseksen kirjan 9:20:nnessä sanoi Mooses: ”Myöskin Aaroniin [Jehova] vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myöskin Aaronin puolesta.” Nämä kaksi israelilaisten keskuudessa huomattavaa henkilöä, Mooseksen veli ja sisar, osoittivat nyt olevansa tyytymättömiä Jumalan huolenpitoon, kun hän varasi Mooseksen puhemieheksi. He eivät pitäneet Jumalan asiainhoitotavasta, ja seurauksena heidän valittamisestaan oli, että Mirjam tuli spitaaliseksi. Mooses rukoili sisarensa puolesta, ja kun tämä oli lähetetty leirin ulkopuolelle puhdistumaan lain mukaan, niin hänet pelastettiin tuollaisesta inhoittavasta elämästä. (4. Moos. 12:9–15) Me näemme siis, ettei kenenkään tule valittaa Jumalaa vastaan siksi, että hän ei tee niinkuin me haluaisimme hänen tekevän. Muista, että Jehova on kaikkeuden Yksinvaltias Hallitsija. Hän tietää käsitellä järjestöään ja työtään paljon paremmin kuin ne, jotka palvelevat häntä. Kaikkien tulisi olla onnellisia siinä paikassa, mihin Jehova sijoittaa heidät järjestössään ja palveluksessaan. Jumala vaatii meiltä nuhteettomuutta ja uskollisuutta häntä kohtaan, ja jos me osoitamme hänelle näitä, niin olemme onnellisia.

USKON PUUTE

14. Miten ilmeni uskon puutetta niiden kahdentoista palattua vakoilemasta Luvattua maata ja millaisin seurauksin?

¹⁴ Sattui eräs toinen erinomainen esimerkki, kun Mooses lähetti kaksitoista vakoilijaa Kanaanin maahan tarkastelemaan sitä perintöä, minkä Jumala oli luvannut israelilaisille. Mooses valitsi yhden kustakin kahdestatoista sukukunnasta ja lähetti heidät vakoilemaan maata. Muista Jumalan sanoneen heille: ’Minä annan sen teille. Te peritte parhaan maan siinä osassa maailmaa.’ Mutta kun ne kaksitoista palasivat, niin kymmenen heistä sanoi: ’Ei, me emme halua mennä sinne. Se on kauhea maa, missä asuu jättiläisiä. Olisi parempi palata takaisin Egyptiin ja olla orjina. Meidät tuhotaan vain, koska tuon maan ihmiset ovat meitä väkevämmät.’ Se oli huono raportti siitä maasta, minkä Jumala oli antanut israelilaisille. Kahdestatoista vakoilijasta toi ainoastaan kaksi, Joosua ja Kaaleb, hyvän raportin. He olivat kiitollisia siitä, mitä Jumala oli varannut, ja he toivat todisteet siitä, että se oli kukoistava maa. He neuvoivat: ’Menkäämme sinne nyt suoraa päätä!’ Mutta enemmistö sanoi: ’Ei, me jäämme tähän. Me tyydymme asioihin sellaisina, kuin ne nyt ovat.’ Israelilaiset ja kymmenen vakoilijaa, jotka tarkastelivat maata, olivat liian välinpitämättömiä toimiakseen sen perinnön saamiseksi, minkä Jumala oli luvannut heille. Nuo kymmenen vähäuskoista vakoilijaa vaikuttivat koko kansaan, ja seuraus oli, että vanhempi sukupolvi ei päässyt lainkaan Luvattuun maahan. Sen sijaan saivat tämän sukupolven lapset luvatun, ja Kaaleb ja Joosua seurasivat heitä Luvattuun maahan, koska he olivat uskollisia ja antoivat oikeudenmukaisen raportin.

15. Mitkä sopivat kysymykset nousevat sentähden nykyään eteemme, ja miten me vastaamme niihin?

¹⁵ Onko sinulla uskoa Jumalan varauksiin tänä aikana? Oletko sinä halukas menemään eteenpäin Jumalan johdolla? Jäätkö sinä ennemmin tähän vanhaan, kuolevaan, turmeltuneeseen maailmaan, vai haluatko sinä mieluummin yhtyä sellaisiin ihmisiin kuin Kaaleb ja Joosua, eteenpäin katsoviin miehiin, jotka taistelevat uuden maailman puolesta? Jos sinä seuraat mieluummin Jehovan ohjausta, niin sinä saarnaat tätä Valtakunnan evankeliumia, mikä esitetään koko maailmassa todistukseksi, ja harjoitat Korkeimman tosi palvontaa. – 4. Moos. 13:1–33; 14:1–3.

16. Miten israelilaiset valittivat Kaadeksessa ja miksi?

¹⁶ Kuuntele vielä kerran Kaadeksessa valittavia israelilaisia heidän neljäntenäkymmenentenä vaellusvuotenaan: ”Minkätähden johdatitte meidät pois Egyptistä tuodaksenne meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, ja jossa ei ole vettä juoda?” (4. Moos. 20:5) Israelilaiset eivät olleet nähneet nälkää siihen mennessä matkallaan. Heidän kenkänsä eivät olleet kuluneet, eivätkä he olleet kuolleet janoon. Mutta siinä he valittivat jälleen. He eivät voineet odottaa Jehovaa. Suuri kysymys oli vedestä. He halusivat paljon vettä, ja he tahtoivat sitä heti paikalla itselleen ja karjalleen. Ja siksi he valittivat.

17. Miten eräät nykyään lyhyen ajan totuuden yhteydessä olleet osoittavat uskon puutetta, ja miksi he eivät ole onnellisia?

¹⁷ Me tapaamme tämänkaltaisia ihmisiä nykyään Jumalan järjestön yhteydessäkin. Jotkut ovat olleet järjestön mukana kuusi kuukautta, toiset vuoden, kun me saamme jo kohta kuulla heidän valittavan ja alkavan sanoa: ’Ei tapahdu mitään. Luulin teidän sanovan, että Harmagedon on vain pienen matkan päässä. Minä olen tuntenut asian jo koko vuoden nyt, ja Harmagedon ei ole vieläkään tullut. Luuletteko minun pysyvän tämän järjestön yhteydessä koko elinikäni?’ Muutamilla on sellainen mieli, että jollei Jumala johda asioita heidän tavallaan, niin he eivät pysy mukana. Mutta Jumala ei ole pyytänyt meitä neuvomaan itseään. Meidän tulisi olla kiitollisia Jehovalle siitä, mitä hän on antanut meille. Me ymmärrämme hänen totuuksiaan ja arvostamme hänen lupauksiaan, ja me uskomme ne. Me olemme onnellisia palvonnassamme ja palveluksessamme, ja meillä on etu viedä paljon lohtua hyvätahtoisille ihmisille. Ne, jotka voivat nähdä tämän, riemuitsevat työssään tänä aikana, jotavastoin vasta-alkaja tai arvosteleva henkilö ei ole kenties oppinut sitä vielä tai ehkä hän ei ole ottanut aikaakaan tutkiakseen sitä. Hän haluaa vain valittaa. Sellaiset ovat niiden israelilaisten kaltaisia, jotka eivät voineet koskaan odottaa Jehovaa. Seurauksena on, että heillä ei ole onnea, eivätkä he arvosta Jumalan menneinä aikoina ja yhä nytkin tekemiä varauksia. He haluavat asioiden menevän heidän tavallaan, ei Jumalan tavalla.

18. Miksi Mooses ei päässyt Luvattuun maahan, ja minkä varoituksen se antaa meille nykyään?

¹⁸ Palaamme jälleen kertomukseen, kuinka israelilaiset valittivat vedenpuutetta: Mooses sanoi heille silloin, että he saavat kyllä vettä, mutta hän ei antanut ylistystä Sille, joka antoi hänelle voiman tuottaa vettä. Lue kertomus 4. Mooseksen kirjan 20:10–13: ”Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: ’Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?’ Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda. Mutta [Jehova] sanoi Moosekselle ja Aaronille: ’Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan’. Tämä oli Meriban [moittimisen] vesi, jonka luona israelilaiset riitelivät [Jehovaa] vastaan, [mutta missä hän saattoi itsensä kunniaan heidän keskuudessaan].” Koska Mooses ei pyhittänyt Jehovaa israelilaisten edessä, jotka valittivat tällöin, niin hän ei saanut sitä perintöä, minkä Herra Jehova oli luvannut heille. Samoin eivät nekään, jotka nyt valittavat sitä tapaa, millä Jumala hoitaa asioita, ja jotka eivät anna Jumalalle kunniaa, peri uuden maailman siunauksia. He joutuvat häviöön ennen sitä, vaikka ovatkin niin lähellä niitä.

19, 20. Minkä tulee olla ja mikä on Jehovan todistajain asenne siihen nähden, että Jumala antaa lisää ”totuuden vettä” kansalle?

¹⁹ Mooseksella oli seurakuntaa varten määrättynä Jumalan palvelijana varmasti ihmeellinen tilaisuus kunnioittaa tässä Jehovaa ja ohjata israelilaisten mieli ainoaan tosi Jumalaan. Mutta Mooses oli erittäin tyytymätön kansaan, hän piti sitä kapinoitsijana ja unohti, että Jumala toimi sen kanssa. Hänen ei olisi pitänyt nuhdella israelilaisia sillä tavalla. Vaikka he olivatkin valittajia, niin he muodostivat silti Jumalan järjestön, ja Jehovan asia oli käsitellä heitä niinkuin hän halusi. Jos hän tahtoi antaa israelilaisille vettä, niin asia oli hänen vastuullaan, eikä Mooseksen pitänyt jättää Jumalaa pois siitä toimituksesta. Jos Jehova haluaa nyt antaa useammille ihmisille tilaisuuden kuulla totuutta, jotta he oppisivat tuntemaan elämään johtavan tien ennenkuin Harmagedon puhkeaa, niin ei meidän kenenkään ole hyvä valittaa. Meidän pitäisi päinvastoin riemuita siitä, että on enemmän aikaa saarnata evankeliumia. Jotkut sanovat tietysti, että Jumala on hidas, mutta eivätkö tuhannet ihmiset ole juuri Jehovan kärsivällisyyden takia näinä viimeisinä päivinä saaneet tietää pelastuksesta? Lue 2. Pietarin kirjeen 3:15:nnessä oleva esitys.

²⁰ Aina on joitakuita, jotka valittavat ja moittivat. Mutta miksi olisimme valittajien yhteydessä ja saisimme heidän mielentilansa? Jos Jumala haluaa antaa totuuden useammille ihmisille ja koota vielä enemmän muita lampaita yhteen, niin meidän pitäisi iloita. Jehovan todistajat ovat näinä päivinä totisesti onnellisia siitä, että heillä on vielä tilaisuus saarnata hyvää uutista. Jehovan todistajilla ei ole mitään syytä valittaa siksi, että heillä on enemmän aikaa saarnata, vaan heidän pitäisi päinvastoin olla onnellisia, kun heidän sallitaan jatkaa tosi palvontaa. Heidän tulee sanoa iloiten: ’Me saimme ilmaiseksi, antakaamme myös ilmaiseksi.’