Mustasukkaisuuden tuhoisa voima
MUSTASUKKAISUUS voi merkitä sopivaa intoa sen puolesta mikä on oikein. Esimerkiksi Jehova Jumala on mustasukkaisen kiivas hyvän nimensä puolesta, samoin hänen uskolliset palvelijansa. (2. Moos. 34:14; 1. Kun. 19:10, 14; Hes. 39:25) Mutta varsin usein mustasukkaisuudella on väärä vaikutin tai se suuntautuu väärään kohteeseen. Mustasukkainen ihminen voi epäillä toisia syyttä tai olla loukkaantunut sen huomion vuoksi, mitä toiset saavat, ja ajatella, että vain hänellä itsellään on oikeus siihen.
Sopimattomalla mustasukkaisuudella on tuhoisa voima. Se voi riistää ihmiseltä tyytyväisyyden ja synnyttää vihaa. Lääkärit ovat todenneet, että mustasukkaisuus voi olla hyvin vahingollinen tunne. Mustasukkainen ihminen voi jopa viettää unettomia öitä, antaa ylen, kärsiä mahavaivoista tai jostakin muusta sairaudesta. On aivan niin kuin Raamatun sananlasku sanoo: ”Luulevaisuus [mustasukkaisuus, UM] on mätä luissa.” – Sananl. 14:30.
Sellainen mustasukkaisuus voi myös turmella parhaatkin suhteet. Tästä on valaiseva esimerkki Israelin kuningas Saul ja hänen uskollinen alamaisensa Daavid.
Daavidin ilmaisema rohkeus, kun hän meni filistealaista jättiläistä Goljatia vastaan ja voitti hänet paimenen lingolla, teki syvän vaikutuksen Sauliin. Siksi hän asetti Daavidin sotamiesten päälliköksi. Tässä asemassa Daavid kannatti uskollisesti Saulin kuninkuutta ja sai lukuisia voittoja filistealaisista. Lopulta Daavidia ylistettiin laulussa enemmän kuin kuningas Saulia. Kun israelilaiset naiset tervehtivät palaavia voittoisia sotamiehiä, he tanssivat ja lauloivat: ”Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta.” Saul oli tästä kovin loukkaantunut ja ajatteli, että kunnia, joka olisi pitänyt antaa hänelle kuninkaana, annettiinkin Daavidille. Tämä sai Saulin suhtautumaan Daavidiin epäluuloisesti – pitämään häntä valtaistuimen tavoittelijana. – 1. Sam. 17:57, 58; 18:5–9.
Saulin ja Daavidin välillä aikaisemmin vallinnut hyvä suhde päättyi. Vaikka epäilemiseen ei ollut mitään aihetta, Saul ei enää luottanut Daavidiin. Häntä alkoi vaivata ajatus, että Daavid oli uhka hänen kuninkuudelleen. Saul päätti tappaa hänet. Daavidin oli siksi pakko elää pakolaisena ja paeta Saulia henkensä edestä. – 1. Sam. 18:10–25; 19:9–12.
Sellainen mustasukkaisuus, jota kuningas Saul ilmaisi Daavidia kohtaan, voidaan välttää. Miten? Siten, että varoo olemasta liian herkkä asemansa, kykyjensä tai maineensa suhteen. Kun ihmiset kiittävät toisia jonkun läsnä ollessa, niin hänen ei pitäisi päätellä, että he yrittävät tahallaan vähätellä hänen omia aikaansaannoksiaan. Vaikka kiitokset näyttävät esittävän toisten ansioksi suurempia saavutuksia, kuten siinä mitä naiset sanoivat Daavidista, niin ei pitäisi kadottaa näkyvistä sitä tosiasiaa, että paljon sanotaan viattomasti ajattelemattakaan tehdä vertailuja. Varsinkin sellaiset ilmaukset, jotka hetken tunne-elämys on saanut aikaan, on ymmärrettävä olosuhteiden valossa, eikä niitä voida pitää toisten arvostelemisena. On siksi todella murheellista, kun sellaiset lausunnot saavat jonkun kantamaan kaunaa jotakuta toista kohtaan.
Raamattu osoittaa, että mustasukkaisuuden voittamiseen tarvitaan rakkautta. Me luemme Raamatusta: ”Rakkaus ei ole mustasukkainen.” (1. Kor. 13:4) Jos joku on taipuvainen epäilemään toisia tai kantamaan kaunaa heitä kohtaan heille suodun tunnustuksen takia, niin hänen olisi hyvä oppia tuntemaan ne, joille hän on mustasukkainen. Hänen pitäisi yrittää nähdä heidän hyvät ominaisuutensa ja pyrkiä arvostamaan sitä, mitä he tekevät. Hänen ei tulisi ajatella, että toiset saattavat varjoon hänen aikaansaannoksensa, vaan hänen pitäisi olla halukas näkemään, että tunnustus annetaan sille, kenelle tunnustus kuuluu. Ilmeisestikään kukaan ei voi tehdä kaikkea. Sekä nöyryyden että terveen järjen pitäisi sanoa meille, että on siunaus, kun vastuuta kantamassa on paljon päteviä henkilöitä.
Mooseksella oli varmasti oikea asenne tässä suhteessa. Kun Eldad ja Meedad saivat Jumalan henkeä Mooseksen olematta läsnä ja alkoivat profetoida Israelin leirissä, Joosua, Mooseksen palvelija, tuli mustasukkaiseksi ’herransa’ puolesta. Joosua ajatteli, että heidän profetoimisensa vähentäisi Mooseksen valtaa ja että heitä piti sen tähden estää profetoimasta. Mutta Mooses ei ollut mustasukkainen sen vuoksi, ettei Jumalan henki toiminut enää yksistään hänen kauttaan erikoisella tavalla. Hän oikaisi Joosuaa sanomalla: ”Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!” – 4. Moos. 11:10–29.
Mutta entä jos ihminen, jota kovasti kiitetään, ei todellisuudessa ansaitse sitä? Entä jos häntä on yliarvioitu? Niin tietysti voi tapahtua. Saarnaajan kirjan arvostelukykyinen kirjoittaja huomautti: ”On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys: tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla. Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.” – Saarn. 10:5–7.
Inhimillisen epätäydellisyyden takia viranomaiset, työnantajat ja muut vallanpitäjät saattavat tehdä vakavia erehdyksiä arvostelussaan. He voivat suoda vähän kunniaa niille, jotka ovat työskennelleet ahkerasti ja ovat ’ruhtinaallisia’ eli jaloja asenteeltaan ja tavoiltaan, ja kohdella heitä pelkkinä palvelijoina. Samaan aikaan he saattavat suosia ihmisiä, jotka eivät ole läheskään niin päteviä. Tämä saattaa olla hyvin häiritsevää.
Vähän kuitenkin voitetaan sillä, että tällaisten asioiden annetaan aiheuttaa asiatonta järkyttymistä. Sehän riistäisi vain mielen ja sydämen rauhan. Sillä saattaisi olla myös huono vaikutus ihmisen fyysiseen terveyteen. On paljon parempi odottaa kärsivällisesti. Henkeytetty psalminkirjoittaja kehotti: ”Odota häntä [Jehovaa]. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy.” (Ps. 37:7) Aikanaan jopa niiden, jotka ovat tehneet erehdyksen, saattaa olla pakko tunnustaa mielettömyytensä.
Meidän pitäisi myös ponnistella karttaaksemme herättämästä mustasukkaisuutta toisissa. Niillä israelilaisilla naisilla, jotka ylistivät Daavidin urotekoja laulullaan, ei ilmeisesti ollut aavistustakaan, että se olisi voinut herättää kiihkeän mustasukkaisuuden tunteita kuningas Saulissa. Mutta jos he olisivat harkinneet asiaa huolellisesti, he olisivat voineet olla varovaisempia antaessaan sellaisen vaikutelman, että kuninkaan alamainen ansaitsee suuremman kunnian kuin kuningas itse. Koska ymmärrämme, että ihmiset ovat epätäydellisiä, meidän on hyvä olla varovaisia, kun ylistämme jotakuta tai hänen aikaansaannoksiaan jonkun toisen edessä. Meidän pitäisi varmistautua siitä, ettei kuuntelija käsitä sanojemme tarkoittavan, että vertailemme häntä epäedullisesti siihen, jota kovasti kiitämme.
Kun otamme huomioon, miten vahingollista sopimaton mustasukkaisuus voi olla, meidän pitäisi haluta varoa itse lankeamasta siihen ja välttää herättämästä sitä toisissa. Sitä varten meidän pitäisi pyrkiä kehittämään yhä suurempaa rakkautta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan ja arvostamaan heidän hyviä ominaisuuksiaan ja aikaansaannoksiaan. Meidän pitäisi harkita myös, mikä vaikutus sanoillamme ja teoillamme voi olla toisiin. Se edistää suuresti onnellisuuttamme ja auttaa meitä säilyttämään hyvät suhteet lähimmäisiimme.