”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen”
”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.” – 1. Tim. 4:12.
1. a) Millaisen asenteen vanhempia ihmisiä ja viranomaisia kohtaan nuoret nykyään usein omaksuvat? b) Mitä on tehty nuorten tyynnyttämiseksi, ja mitkä kysymykset tämä herättää?
NUORET kuuluvat nykyisessä maailmassa yleisimpiin puheenaiheisiin. Vanha sananparsi, että lasten tulee olla näkyvissä mutta ei kuultavissa – mikä merkitsee sitä, että heidän tulee olla vanhempiensa mukana mutta etteivät he saa lausua mielipidettään asioista – on menettänyt merkityksensä, ja nuorempi sukupolvi pitää sitä itse asiassa vanhemman sukupolven keinona tukahduttaa nuorten vapaa ajatusten ilmaisu. Koska nuorille on annettu vapaus puhua ja toimia, niin heillä on nykyään paljon sanottavaa siitä, miten tulee menetellä; ja jolleivät viranomaiset ole samaa mieltä, niin nuoret ottavat usein asiat omiin käsiinsä ja tekevät mitä haluavat. Tarvittaisiin pinoittain paperia kaiken sen muistiin merkitsemiseksi, mitä on tehty nuorten tyynnyttämiseksi, etteivät he aiheuttaisi pulmia vanhemmalle sukupolvelle. Normeja on lievennetty ja lakeja on muutettu, kun on pyritty pitämään nuorempi sukupolvi tyytyväisenä. Onko mahdollista, että tässä asiassa on menetetty oikea näkökanta? Voisiko olla niin, että nuorten halujen tyydyttämisen sijasta heitä tulisi vaatia osoittamaan syvää kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan? Kääntykäämme ihmiskunnan Luojan Sanan puoleen ja katsokaamme, millainen oikean katsantokannan tulee olla, sen sijaan että tarkastelisimme ihmisten ristiriitaisia teorioita.
2. a) Mitkä käskyt Jumala antoi kansalleen Israelille oikeasta suhtautumisesta vanhempiin? b) Millaiset vastuuvelvollisuudet vanhemmilla oli lasten valmentamisessa?
2 Israelin kansan historian alkuvaiheessa, kansan, jonka Jumala oli valinnut erityiseksi omaisuudekseen, Jumala itse antoi kansalle lait ja säädökset. Kymmenen ensimmäisen lain joukossa oli tämä 2. Moos. 20:12:ssa mainittu, joka oli osa kymmenestä käskystä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” Jehova jatkoi ja sanoi seuraavat 2. Moos. 21:15:ssä esitetyt sanat: ”Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.” Israelin lasten vanhempia vaadittiin antamaan asianmukaista valmennusta lapsilleen, jotta nämä olisivat aikanaan olleet päteviä ottamaan kantaakseen vastuutehtävät perhepiirissä. Jumalan palvelijan Mooseksen henkeytettynä puhumat sanat kuuluivat: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. . . . noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä ja niitä todistuksia ja säädöksiä, jotka hän on sinulle antanut.” – 5. Moos. 6:6, 7, 17.
3. a) Mitä pahoille, kapinallisille lapsille tehtiin muinaisessa Israelissa? b) Miksi se ei ollut julmaa eikä epäinhimillistä?
3 Jos lapsi ajan mittaan osoittautui kapinalliseksi, parantumattomaksi, taipuvaiseksi väärään käyttäytymiseen, niin vanhempien velvollisuus oli viedä lapsi kaupungin vanhempien miesten eteen oikaistavaksi. Seuraavat sanat koskevat tällaista lasta: ”Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen, asuinpaikkansa porttiin, ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen, mitä me sanomme, vaan on irstailija ja juomari’. Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön.” (5. Moos. 21:18–21) Monet nykyisessä maailmassa elävät pitävät tätä julmana, epäinhimillisenä kohteluna, mutta on muistettava, että ensiksi vaadittiin vanhempia ehdottomasti antamaan lapselle asianmukaista valmennusta. Muista, mitä 5. Moos. 6:17 sanoo: ”Noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä ja niitä todistuksia ja säädöksiä, jotka hän on sinulle antanut.” Vanhemmilla ei ollut vapautta kohdella lapsiaan ankaralla, jumalattomalla, julmalla eikä rakkaudettomalla tavalla. Heillä piti olla esimerkilliset jumaliset luonteenpiirteet ja heidän tuli osoittaa rakkautta ja huomaavaisuutta jälkeläisilleen ja pitää heistä huolta. Isän piti olla henkilö, johon lapset saattoivat panna luottamuksensa rehellisenä, rehtinä, nuhteettomuuden säilyttävänä ja rakkaudellisena Jehovan palvelijana. Äidillä piti olla syvä kunnioitus miestään kohtaan, ja hänen tuli olla lasten suoja ja apu. Lapsia ei saanut ajaa pois kotoa tulemaan toimeen omin neuvoin. He olivat kaikissa suhteissa huollettavaa perintöä. Jos lapsi tuli pahaksi, niin se johtui siis lapsen kapinallisesta käytöksestä, joka, jollei sitä olisi oikaistu, olisi johtanut kaupungin vanhimpien luo ja heidän tuomittavakseen.
4. Miten Jumalan sana suhtautuu lapsiin, ja minkä palkinnon saavat vanhemmat, jotka antavat oikeaa valmennusta lapsilleen?
4 Jumalan sana osoittaa, että lasten omistaminen ja kasvattaminen Jehovan kurissa on suuri siunaus. Psalmista esittää henkeytettynä nämä sanat: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti [palkka, Um]. Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä!” (Ps. 127:3–5) Näin ollen nuoruudestaan asti oikein kasvatettuun lapseen voidaan luottaa, eikä kukaan voi ylenkatsoa sellaista lasta halveksien. Miten todet Sananlaskujen sanat ovatkaan, kun ne puhuvat sellaisista lapsista: ”Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” – Sananl. 23:24, 25.
RAAMATULLISIA ESIMERKKEJÄ REHDISTÄ KÄYTÖKSESTÄ
5. Millä eri tavoilla lasten pitäisi olla esimerkkejä?
5 Raamatun kertomus antaa meille paljon hyvää tietoa nuorten rehdistä käytöksestä, ja sen pitäisi olla tämän 20. vuosisadan nuoremman sukupolven kannustimena. Monet näistä nuorista olivat käytöksellään esimerkkeinä näistä ominaisuuksista, joista apostoli Paavali puhui kirjoittaessaan neuvonsanansa nuorelle Timoteukselle. Muista hänen sanoneen, että Timoteuksen piti olla esimerkki monin tavoin, ”puheessa, vaelluksessa [käytöksessä, Um], rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa”. – 1. Tim. 4:12.
6. Miten nuori Elihu osoitti kunnioitusta vanhempia henkilöitä kohtaan ollessaan kanssakäymisessä Jobin kanssa?
6 Jobin kirja Raamatussa kertoo nuoren Elihun antamasta hyvästä esimerkistä puheessa ja käytöksessä. Tämä Elihu oli Aabrahamin kaukainen sukulainen. Hän istui Jobin luona tämän koettelemuksessa ja oli kuunnellut niitä neuvon ja arvostelun sanoja, jotka vanhemmat miehet Elifas, Bildad ja Soofar olivat antaneet Jobille. Hän oli kuullut myös Jobin oman puolustuksen ja hänen taipumuksensa puhua itsekeskeisin sanoin sairaudestaan, vaivastaan ja ahdingostaan. Sitten Elihu aloitti neuvonsanansa tällä tavalla: ”Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta’.” (Job 32:6, 7) Siitä lähtien Elihu puhui kiistanalaisista asioista. Hänen käytöksensä tässä tilanteessa oli moitteetonta. Hän totesi, että vanhemmilla miehillä pitäisi olla oikeus puhua ja että heidän on sallittava puhua keskeyttämättä. Hän osoitti kunnioitusta noita miehiä kohtaan. Samalla hänellä oli myös sanoma esitettävänä, ja kun sopiva aika tuli, hän puhuikin suoraan ja piti innoittavan esityksen pulmista, jotka Jobilla parastaikaa oli, ja osoitti, että Jehova Jumala on oikeudenmukainen ja vanhurskas menettelyissään.
7. Miten tämä on esimerkki nuorille ja vanhoille meidän aikanamme, ja mitkä rohkaisun sanat Pietari esitti tässä suhteessa?
7 Tällä menettelytavallaan Elihu oli varmasti erinomainen esimerkki sekä nuorille että vanhoille. Tämä muistuttaa meitä siitä, että milloin tahansa ja missä tahansa meitä vaadittaneenkin puolustamaan Jumalan sanan totuutta, niin meidän käytöksemme tulee heijastaa asiaan kuuluvaa oikeaa kunnioitusta. On eri asia tietää, mikä on oikein ja sopivaa, ja eri asia käyttäytyä sopivalla tavalla sanoessamme sen, mikä on oikein. Henkilö, joka osoittaa oikeaa kunnioitusta ja käyttäytyy rehdillä tavalla, ei ole hillittömien tekojen eikä sanojen lietsoja. Hän ei yllytä kapinaan keisarin lakeja vastaan eikä niitä lakeja vastaan, jotka hallitsevat kristittyjä ja ovat Jumalan sanassa. Hän ei ota asioita omiin käsiinsä sillä tekosyyllä, että oikeuden ja lain tiet ovat liian hitaita, vanhanaikaisia ja tarkistamisen tarpeessa. Päinvastoin hän Elihun tavalla puolustaa sitä, mikä on rehtiä, mutta osoittaa sopivalla käytöksellään syvästi arvostavansa Jehova Jumalan sanaa ja käskyjä. Tällainen sopiva arvokkuus on silloin sopusoinnussa apostoli Pietarin neuvon kanssa, hän kun sanoi: ”[Vaeltakaa] nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä, niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” – 1. Piet. 2:12.
8. Millaiseksi henkilöksi Joosia osoittautui Juudan kuninkaana?
8 Toinen esimerkki uskollisuudesta nuoruudessa on Joosian, Juudan kuninkaan, vuosina 659–629 eaa. antama esimerkki. 2. Kuningasten kirja osoittaa, että hän oli vain 8-vuotias, kun hänet asetettiin Juudan kuninkaaksi. Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan eli noin 25-vuotiaana Joosia määräsi, että Jehovan temppelin korjaustyö tulee suorittaa loppuun. Siihen aikaan Hilkia, ylimmäinen pappi, löysi ”lain kirjan” Jehovan huoneesta. Tämä löytö ilmoitettiin Joosialle, ja 2. Kun. 22:11–13 sanoo: ”Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, repäisi hän vaatteensa. Ja kuningas käski . . . ’Menkää ja kysykää minun ja kansan ja koko Juudan puolesta neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska meidän isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mitä siinä on meille kirjoitettuna.’”
9, 10. Miten Joosia ryhtyi ennallistamaan oikeaa palvontaa Juudassa?
9 Sillä, että Joosia ryhtyi heti positiivisiin toimiin varmistuakseen siitä, mikä oli Jehovan tahto ja miten kansan piti täyttää se, hän osoitti suuren rakkautensa Jehovaa kohtaan sekä halunsa tehdä Jehovan tahto. Hän halusi tiedustella Jehovan ohjeita tässä asiassa. Hän lähetti palvelijansa kysymään Jehovan naisprofeetalta Huldalta, mitä pitäisi tehdä. Vaikka Jehovan sana tuomitsi Juudan kansan teot hänen lakinsa unohtamisen takia, niin Joosia uskollisesti toteutti asian ja varmisti, että lain sanat kaiutettiin maan asukkaitten korviin. Raamatun kertomus sanoo:
10 ”Niin kuningas lähetti kokoamaan luoksensa kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. Ja kuningas meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan kaikki Juudan miehet ja kaikki Jerusalemin asukkaat, myöskin papit ja profeetat, koko kansa pienimmästä suurimpaan. Ja hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat. Ja kuningas asettui pylvään viereen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjänsä, todistuksiansa ja säädöksiänsä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa. Ja kaikki kansa yhtyi siihen liittoon.” – 2. Kun. 23:1–3.
11. Esitä pääpiirteitä siitä puhdistustyöstä, jonka Joosia suoritti Juudan kansan hyväksi, ja mitä hänestä sanottiin hänen rohkean toimintansa vuoksi?
11 Tällä nuorella 25-vuotiaalla kuninkaalla oli todella Jehovan edut sydämellään, ja hän sai Jehovan siunauksen käytöksensä, vanhurskaudenrakkautensa ja sen vuoksi, että hän puhui jumalallisen viisauden sanoja. 2. Kuningasten kirjan kertomus jatkaa ja kertoo eräitä hänen lain sanojen mukaisia tekojaan. Hän teki Hinnomin poikien laaksossa olevan Toofetin kelvottomaksi palvontapaikaksi, jottei keidenkään lasten olisi tarvinnut kulkea tulen läpi uhrina Molokille. Hän hävitti pakanalliset palvontakukkulat Jerusalemin edustalta ja poisti meediot, ammattimaiset tapahtumain ennustajat, kotijumalat ja saastaiset epäjumalat sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin iljetykset. Niinpä hänestä sanottiinkin: ”Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.” (2. Kun. 23:4–25) Kukaan ei voinut totisesti ylenkatsoa tämän nuoren kuninkaan nuoruutta.
12. Minkä henkilökohtaisen kokemuksen nuori Jeremia sai ollessaan tekemisissä Jehovan kanssa?
12 Yksi Jehovan huomattavista profeetoista Juudan valtakunnan loppuaikoina oli Jeremia. Hän osoittautui miehuudessaan Jehovan uskolliseksi ja luotettavaksi palvelijaksi. Mutta jo nuoruudestaan lähtien tämä Jehovan nuori palvelija oli sellainen, jota vanhemmat eivät voineet ylenkatsoa eivätkä arvostella. Hän kirjoittaa henkilökohtaisesta kokemuksestaan Jehova Jumalan kanssa seuraavin sanoin: ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi’. Mutta minä sanoin: ’Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori.’ Niin Herra sanoi minulle: ’Älä sano: ”Minä olen nuori”, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.’” – Jer. 1:4–8.
13. Millaiset koetukset Jeremia läpäisi uskollisen vaelluksensa tähden Jehovan edessä, ja miten monta vuotta hän ennusti uskollisesti Jehovan tuomioista?
13 Jeremia luotti Jehovan sanoihin, ja hänestä tuli Jehovan peloton puhemies Juudan ja Jerusalemin kansalle. Hän turvasi täydessä uskossa Jumalaansa Jehovaan. Hänen rohkea palveluksensa kohtasi kuitenkin vastustusta hänen omien maanmiestensä taholta. Raamatun kertomus osoittaa, että hänet tuomittiin, pantiin jalkapuuhun, hänen henkeään vastaan tehtiin salaliitto ja hänet heitettiin syvään kaivoon, joka oli hänen vankilanaan. Jeremian kirja Raamatussa sisältää kertomuksen tämän miehen Jehova Jumalan suusta saamista ennustuksista. Hän toimi 40 vuotta Jehovan profeettana, joka oli lähetetty ”repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan”. (Jer. 1:10) Niin, tämä Jumalan mies oli todella nuoruudestaan lähtien sellainen, jota kukaan ei voinut ylenkatsoa.
14. a) Minkä aseman nuori Daniel ja hänen kolme toveriaan saivat rehdin käytöksensä johdosta? b) Miten Sadrak, Meesak ja Abednego todistivat uskollisuutensa Jehova Jumalalle?
14 Nuori Daniel oli profeettana Jeremian aikana. Tämä Jehovan nuori palvelija vietiin vankina Babyloniaan hänen ollessaan vasta poika. Yhdessä kolmen toverinsa, Sadrakin, Meesakin ja Abednegon, kanssa hän teki Raamatun historiaa, kun he olivat Babyloniassa. Ollessaan nuorina miehinä tuossa pakanamaassa he tekivät uskollisesti Luojansa Jehova Jumalan tahdon. Danielille uskottiin hänen rehdin käytöksensä takia Babylonin maakunnan hallinto ja kaikkien Babylonian viisaitten ylimmäisen päämiehen asema. Hänen toverinsa Sadrak, Meesak ja Abednego määrättiin myös vastuuasemiin hallituksessa, ja he osoittivat myöhemmin olevansa Jehovan uskollisia orjia tulipätsivälikohtauksessa. – Dan. 2:48, 49; 3:8–30.
15. Miten Herra Jeesus oli oivallinen esimerkki nykyajan nuorille?
15 Erityisen huomattava Jehovan nuoria palvelijoita tarkastellessamme on Herran Jeesuksen Kristuksen elämäkerta. Hänen maallinen elämänsä alkoi noin vuonna 2 eaa. pienessä Beetlehemin kaupungissa, kun hänen äitinsä neitsyt Maria synnytti hänet ja pani hänet seimeen. Vaikkei Raamatun kertomus esitäkään kovin yksityiskohtaisesti Herran Jeesuksen lapsuuden päiviä, niin se, mitä kerrotaan, antaa meille välähdyksen tästä nuoresta täydellisestä pojasta, joka oli lähetetty maailmaan lunastamaan epätäydellinen ihmiskunta. Hän meni jo nuorena vanhempiensa kanssa Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Siellä ollessaan hän joutui kosketuksiin Jehovan temppelissä olevien opettajien kanssa. Ja hänen vanhempansa löysivät hänet sieltä kadotettuaan hänet kansanjoukkoon, joka oli ollut viettämässä pääsiäistä Jerusalemissa. Raamatun kertomus esittää meille tuon tapauksen ja ilmoittaa, että ne temppelissä olevat, jotka kuulivat hänen puhuvan, ”ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa”. Nuoresta iästään huolimatta – hänhän oli noin 12-vuotias silloin – hän kiinnitti huomionsa Jumalan sanaan ja oli saavuttanut niiden kunnioituksen, joiden kanssa hän joutui kosketuksiin. Mutta Raamatun kertomus osoittaa, että Jeesus pysyi alamaisena vanhemmilleen ja että hän edistyi jatkuvasti viisaudessa ja fyysisessä kasvussa sekä Jumalan ja ihmisten suosiossa. – Luuk. 2:41–52.
16. Millaiseksi nuoreksi mieheksi Timoteus osoittautui, kuten apostoli Paavalin maininnat 1. Kor. 4:17:ssä ja Fil. 2:19, 20:ssä osoittavat?
16 Kaikki nämä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotut esimerkit ja Jeesuksen käytös ja elintapa elävänä mielessään apostoli Paavali saattoi antaa toiselle nuorelle miehelle, Timoteukselle, hyviä neuvoja ja kehottaa häntä olemaan ”uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa [käytöksessä, Um], rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa”. (1. Tim. 4:12) Ja sen, että tämä nuori mies oli oivallinen esimerkki, osoittaa 1. Kor. 4:17:ssä oleva Paavalin maininta hänestä. Puhuen tuolle Korinton seurakunnalle Paavali sanoi: ”Minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan.” Apostoli Paavali kirjoitti tästä nuoresta miehestä myös Filippissä olevalle seurakunnalle: ”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne.” – Fil. 2:19, 20.
17. Mikä kysymys meille nyt tehdään nuorista, ja mikä on oikea vastaus tähän kysymykseen?
17 Onko sitten mahdollista, että nuo menneisyyden esimerkit voisivat auttaa ohjaamaan tämän nykyisen maailman nuoria tänä aikana, tällä 20. vuosisadalla, jolloin suuri levottomuus ja paine on yleistä kaikkien kansojen ihmisten joukossa? Totisesti vastaus on myönteinen! Näiden miesten ja toisten mainitsemattomienkin miesten elämä voi olla tienviittana nuorille, jottei ’kukaan katsoisi ylen heidän nuoruuttaan’. Meillä on todellisuudessa ympäri maapallon esimerkkejä nuorista ihmisistä, jotka eivät tosiaan anna aihetta katsoa ylen nuoruuttaan, vaan pikemminkin tekevät suotuisan vaikutuksen puheellaan, käytöksellään, rakkaudellaan, uskollaan ja siveällä käyttäytymisellään. Kun luet seuraavan kirjoituksen, niin se osoittaa, mitä nämä nuoret tekevät tuottaessaan ylistystä Suurenmoiselle Luojalleen, Jehova Jumalalle, ja miten heidän vanhempansa ja aikuinen sukupolvi voivat antaa heille edelleen apua.
[Kuva s. 392]
Kukaan ei voinut aiheellisesti ylenkatsoa Jeremiaa nuoruudesta pitäen, vaikka häntä vastustettiin ja hänet pantiin jalkapuuhun palveluksensa takia