Miellyttääkö pelkkä vilpittömyys Jumalaa?

Riittääkö vilpittömyys palvonnassa? Vai vaaditaanko Jumalan miellyttämiseksi jotain muutakin?

VILPITTÖMYYS on hyve. Sinä et varmastikaan olisi hyvilläsi, jos joku pitäisi sinua vilpillisenä. Vilpillisyys on sukua ulkokultaisuudelle.

Vilpittömyys jumalanpalveluksessammekin on hyve. Et sinä tässäkään halua olla vilpillinen, koska sekin olisi samanlaista kuin ulkokultaisuus. Se olisi erityisen paha, koska se liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan.

Koska vilpittömyyden tarve palvonnassa tunnustetaan yleisesti, niin monet ihmiset, joilta kysytään, minkä he ajattelevat miellyttävän Jumalaa palvontatavassa, vastaavat: ”Minä uskon, että jos ihminen on vilpitön palvonnassaan, se miellyttää Jumalaa riippumatta siitä, millä tavalla hän palvoo.”

Ajatteletko sinä tällä tavalla? Uskotko sinä, että niin kauan kuin joku on vilpitön siinä tavassa, minkä hän valitsee palvoessaan Jumalaa, olkoonpa se tapa mikä hyvänsä, niin se on otollista Jumalalle ja miellyttää häntä?

ENTÄ JOS SEN KOHDE ON VÄÄRÄ?

Vaikka vilpittömyys onkin kiitettävä, niin entä jos sen kohde on väärä? Entä jos seuraus jostakin vakaumuksesta tai toiminnasta ei olekaan sellainen kuin odotettiin, koska se vakaumus tai toimintatapa olikin erheellinen, niin vilpitön kuin se olikin?

Jonkin aikaa sitten tuli markkinoille talidomidi-niminen lääke. Sitä käytettiin rauhoittavana aineena, ja se osoittautui tehokkaaksi unilääkkeeksi. Mutta myöhemmin havaittiinkin koko maailman tyrmistykseksi, että tuo lääke oli syypää kauheasti epämuodostuneitten lasten syntymiseen. Äidit, jotka olivat ottaneet lääkettä raskautensa alkuaikoina, synnyttivät lapsia, joilla oli epämuodostuneet kädet ja jalat tai joilta puuttui yksi tai useampia näistä jäsenistä. Toisinaan puuttuivat korvat. Epämuodostumia havaittiin myös silmissä, kurkussa ja suolistossa. Lääke poistettiin nopeasti markkinoilta. Viranomaiset kielsivät sen myynnin. Sen todistettiin ehdottomasti olevan uhka normaalien, terveitten lasten syntymiselle.

Tämä lääke otettiin käyttöön täydessä vilpittömyydessä. Sen piti olla apuna niille, jotka kärsivät unettomuudesta. Kuitenkin se osoittautui tuhoisaksi. Koko lääkäreitten, apteekkareitten ja tiedemiesten vilpittömyys ei hyödyttänyt mitään. He olivat luottaneet väärään lääkkeeseen. Sen sijaan että se olisi osoittautunut hyödylliseksi ihmiskunnalle, se olikin kirous. Vilpittömyys yksin ei riittänyt aikaansaamaan mieluisia tuloksia.

Edelleen, mitä työnantaja ajattelisi, jos työntekijä ei suorittaisi hänelle määrättyä työtä, vaan tekisi omapäisesti toista työtä, mitä ei ole hänelle annettu? Olisiko työnantaja iloinen sen johdosta, että työntekijä ei suorittanut hänelle määrättyjä tehtäviä? Ei, työnantaja palkkasi työntekijän erityiseen tehtävään ja odottaa, että tehtävä täytetään. Työntekijä saattaa olla vilpitön mennessään hänelle määrätystä työstä toiseen tehtävään, mutta se vilpittömyys ei miellyttäisi työnantajaa.

Niin olivat myös loistolaiva Titanicin rakentajat vilpittömiä ajatellessaan, että laiva on itse asiassa uppoamaton. Kuitenkin se iski neitsytmatkallaan vuonna 1912 jäävuoreen ja upposi nopeasti vieden mukanaan suuren määrän ihmisiä. Sen suunnittelijat uskoivat epäilemättä vilpittömästi siihen, että laiva pystyisi kestämään vauriot, mutta tämä vilpittömyys ei osoittautunut riittäväksi.

VILPITÖN, KUITENKIN EPÄMIELUINEN JUMALALLE

Elintärkeässä Jumalan palvontaa koskevassa asiassa pitää myös paikkansa, ettei vilpittömyys yksin takaa Jumalan olevan tyytyväinen palvontaamme. Me saatamme tunnontarkasti uskoa tekevämme hyvin tässä suhteessa ja kuitenkin saatamme pettää itseämme.

Tällaista itsepetosta on sattunut kerran toisensa jälkeen historiassa. Onpa sillä jotain tekemistä sen kurjuuden-, kivun- ja kuolemantilankin kanssa, missä ihmiskunta nyt on. Kuinka niin? Nainen Eeva ajatteli noin 6 000 vuotta sitten Eedenin puutarhassa saaneensa hyvän päähänpiston. Joku oli sanonut hänelle: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä [puutarhan keskellä olevasta puusta] syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Mitä Eeva sitten teki? ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi.” – 1. Moos. 3:5, 6.

Eevasta näytti, että puusta oli hyvä syödä, ja eikö ääni ollut sanonut hänelle, että hän tulisi Jumalan kaltaiseksi, jos hän söisi siitä? Hän uskoi tämän ilmeisesti vilpittömänä. Hän antoi miehellensäkin sen hedelmää syötäväksi.

Mutta mikä oli seuraus? Jumala julisti päätöksensä: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Niin, Aadamille ja Eevalle lausuttiin kuolemantuomio. – 1. Moos. 3:19.

Miksi? Mitä tälle parille oli tapahtunut, niin että sen havaittiin ansainneen kuoleman? Ensimmäinen ihmispari oli jättänyt jotain huomioon ottamatta. Jumala oli varoittanut: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Moos. 2:16, 17.

Sen he jättivät huomioon ottamatta! Jumala oli kieltänyt heitä syömästä tuosta puusta. He rikkoivat tätä selvää käskyä vastaan. He syrjäyttivät Jumalan ja hänen tiensä.

Myöhemmin ihmiskunnan historiassa kokoontui 450 Baal-jumalan profeettaa Elian luo, joka palvoi Jehovaa. He ottivat nuoren härän ja panivat sen alttarille. Sitten Baalin profeetat pyysivät jumalaltaan tulta kuluttamaan tämän uhrin. Tekikö hän sen? Kertomus sanoo näin: ”He huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: ’Baal, vastaa meille!’ Mutta ei ääntä, ei vastausta!” Nämä profeetat olivat vilpittömästi uskoneet Baalin vastaavan heille. Epätoivoissaan he tekivät seuraavasti: ”Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin [jatkoivat he profeettoina käyttäytymistään, Um], aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!” – 1. Kun. 18:25–29.

Ei vastausta! Koko heidän vilpittömyytensä ja intonsa ei hyödyttänyt yhtään mitään! Baal ei vastannut, koska hän ei voinut. Hän ei ollut elävä jumala. Heidän vilpittömyytensä palvonnassaan ei miellyttänyt elävää Jumalaa Jehovaa, sillä hän oli jo tuominnut ne menot, joita nämä papit suorittivat. Hän ei ollut mielistynyt heidän turmeltuneeseen palvontamuotoonsa, olipa se miten vilpitön hyvänsä. Entä seuraus? Jumala hyväksyi koko tuon 450 Baalin profeetan muodostaman joukon surmaamisen. Olivatko nuo Baalin profeetat vilpittömiä? Olivat. Miellyttivätkö he Jumalaa? Eivät. He vihastuttivat hänet. Miksi? Koska he rikkoivat Jumalan väärien jumalien palvontaa koskevaa selvää lausuntoa vastaan: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” – 2. Moos. 20:3.

Vilpittömyys yksin ei miellytä Jumalaa. Jumala on ilmaissut toistamiseen tyytymättömyytensä niitä kohtaan, jotka rikkovat hänen lakejaan, olkootpa he sitten miten vilpittömiä tahansa.

MIKÄ MIELLYTTÄÄ JUMALAA?

Jollei pelkkä vilpittömyys miellytä Jumalaa, niin mikä sitten? Ensimmäinen välttämätön ehto voidakseen miellyttää Jumalaa on hänen tuntemisensa. Me emme voi miellyttää Jumalaa, jos me emme tiedä, kuka hän on, mitkä hänen päätöksensä ovat ja mitä hän odottaa meiltä.

Tilannetta voitaisiin verrata ihmiseen, joka haluaa ajokorttia. Hänen täytyy tutustua sen maan liikennesääntöihin, missä hän asuu. Hän saa ajaa autoa, jos hän noudattaa niitä sääntöjä. Jos hän rikkoo ajoa koskevia säädöksiä, niin hänen täytyy maksaa vastaava sakko, saattaapa hän menettää ajokorttinsakin. Mutta säännöt on opittava ennen kuin niitä voi noudattaa. Ilman näiden sääntöjen tuntemusta rikkomuksia sattuisi heti, miten vilpitön asianomainen sitten olisikin ajoyrityksissään.

Kun Jumala on kysymyksessä, niin me saamme hänestä tietoa hänen Sanastaan, Raamatusta. Hän kertoo tässä ihmisperheelle antamassaan erinomaisessa tiedotusvälineessä, kuka hän on, mitkä hänen päätöksensä ovat ja mitä hän odottaa ihmiseltä. Hänen Sanansa kertoo meille hänen lakinsa. Miellyttääksemme Jumalaa meidän täytyy pitää nuo lait. Jos rikomme niitä vastaan, niin emme miellytä Jumalaa. ”Tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet.” (5. Moos. 7:9–11) Sen tähden ei ole kysymys pelkästään vilpittömyydestä meidän haluamassamme palvontatavassa. Tärkeätä on pitää vilpittömästi kiinni siitä tavasta, millä Jumala nimenomaan osoittaa meidän pitävän palvoa.

Tämän järkevyys voidaan nähdä, kun tutkimme maailmaa, missä elämme. Rikollisuus, syyllisyys, epäjärjestys, viha, roturiidat ja moraalin yleinen luhistuminen ovat suoranainen seuraus siitä, ettei totella Jumalan käskyjä. Pidätkö sinä seurauksia miellyttävinä? Et suinkaan! Kuitenkin siellä, missä noudatetaan Jumalan lakeja, on sääntönä rauha, sopusointu, rakkaus ja korkea moraali. Tällainen tila voidaan havaita nykyään Jehova Jumalan antautuneitten palvojien keskuudessa.

Mutta antautuneiden kristittyjenkään keskuudessa ei yksilö saa pettää itseään ja ajatella miellyttävänsä Jumalaa pelkästään noudattamalla muodollisuuksia. Niiden, jotka ovat antautuneet Jumalalle, täytyy olla kokosieluisia, tottelevaisia sydämestään. Heidän täytyy pitää hänen käskynsä. Heidän yhteytensä toisiin kristittyihin, jotka kunnioittavat kaikkia Jumalan käskyjä, ei takaa, että he henkilökohtaisesti miellyttävät Jumalaa. He miellyttävät häntä, jos he tottelevat häntä. Jos he eivät tottele häntä, niin heidän vilpittömyydenväitteensä ja yhteytensä toisiin antautuneisiin kristittyihin ei riitä Jumalan miellyttämiseen.

Jumalaa ei saa pilkata. Hänen päätöksensä pysyvät. Hän toteuttaa, tekee varmasti sen, mitä hän sanoo. Kun hän käskee ihmisiä palvomaan tietyllä tavalla, niin heidän tulee tehdä niin. Vilpittömyys liittyneenä Jumalan tahdon tekemiseen merkitsee hänen miellyttämistään. Jollei vilpittömyyttä seuraa Jumalan tahdon tekeminen, niin se ei voi miellyttää häntä.

MIKSI TULEE MIELLYTTÄÄ?

Kun joku rikkoo siviililakeja, hän saa rangaistuksen. Tottelemalla noita lakeja hän saa nauttia sen yhteiskunnan suomia etuja, joka on laatinut ne. Kun joku rikkoo Jumalan lakeja, niin hän saa rangaistuksen. Tottelemalla Jumalan lakeja, hän saa nauttia niitä etuja, mitkä tulevat Jumalalta.

Mikä on rangaistus Jumalan lakien rikkomisesta meidän aikanamme? Koska me elämme viimeisiä päiviä, tämän pahan asiainjärjestelmän lopun lähellä, niin psalmistan lausunnolla on painavampi merkitys: ”Mutta luopuneet [rikkojat, Um] hukkuvat kaikki.” (Ps. 37:38) Vaikka Jumalan lakien rikkojat olisivat vilpittömiä, niin heidät tuhotaan kuolemassa tämän asiainjärjestelmän lopussa.

Mitä hyötyä niillä on, jotka vilpittömästi tottelevat Jumalan käskyjä? Psalmi 37:27 lupaa: ”Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.” Ne, jotka rakastavat sitä, mitä Jumala pitää hyvänä, elävät tämän asiainjärjestelmän lopun läpi uuteen asiainjärjestelmään, missä maa saatetaan jälleen paratiisitilaan. Siellä he todella ’pysyvät iankaikkisesti’ ja nauttivat tämän kauniin maan riemuista. Psalmi 37:29 vahvistaa tämän: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.”

Rauha ja täydellinen elämä ennallistetussa paratiisissa on niiden osana, jotka rakastavat Jumalaa ja noudattavat vilpittömästi hänen teitään. Elämä paratiisissa toteuttaa kaikki heidän vanhurskaat toiveensa, sillä psalmista sanoi Jumalan lupauksista: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elävien toiveen.” – Ps. 145:16, Um.