Esra korostaa oikeutta ja armoa

VAIN Luoja, jolla on kaikki viisaus ja täydellinen tieto luomakuntansa jokaisesta piirteestä sekä kaikki voima, voisi saada omat oikeuden ja armon ominaisuutensa niin täydelliseen tasapainoon, että hänen tarkoituksensa toteutuu täydellisesti. Näiden ominaisuuksien vaikutus häntä palveleviin saa heidät toimimaan niin, että tapahtuu juuri niin kuin hän on edeltä määrännyt hyödyllisin seurauksin kaikille asianosaisille.

Esran kirja Raamatussa korostaa tätä Jehovan töitten erinomaista yhteensopivuutta, jotka aina suoritetaan sopusoinnussa hänen pyhän persoonallisuutensa kanssa ja joiden yhteydessä ei koskaan esiinny poikkeamista hänen hyvistä tarkoituksistaan eikä erinomaisista ominaisuuksistaan. Apostoli Paavali, joka ymmärsi Jumalan tiet, vakuuttaa: ”Jumala panee kaikki tekonsa myötävaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa.” – Room. 8:28.

Esra oli Aaronin, Eleasarin ja Piinehaan jälkeläinen ja siksi pappi, vaikkakaan ei ylimmäisen papin sukua, joka virka tavallisesti pysyi kunkin sukupolven vanhimmalla pojalla. (Esra 7:1–6) Viimeinen, jolla Esran esi-isistä oli ylimmäisen papin virka, oli Seraja (todennäköisesti hänen isänsä isoisä), jonka Nebukadnessar surmasi Jerusalemin valloituksessa. Esra palasi Jerusalemiin vuonna 468 eaa., 69 vuotta sen jälkeen kun noin 49 000 juutalaista orjat mukaan luettuina olivat palanneet Babylonista Juudan sukukuntaan kuuluvan Serubbaabelin (kutsutaan myös Sesbassariksi) johdossa. (Neh. 7:66, 67) Esra kertoo kuitenkin ensin tämän Serubbaabelin johdossa tapahtuneen aikaisemman paluun piirteistä, ennen kuin hän esittää yksityiskohtia omasta myöhemmin tapahtuneesta käynnistään.

TEMPPELIN JÄLLEENRAKENTAMINEN MESSIAAN MYÖHEMPÄÄ TULEMISTA VARTEN

Vaikka Jumala oli sallinut Babylonin viedä hänen kansansa pakkosiirtolaisuuteen sen synnin ja kapinan vuoksi, tuhota temppelin ja autioittaa Jerusalemin kaupungin, hänen tarkoituksensa oli, että temppeli ja kaupunki rakennettaisiin uudelleen. Miksi? Jotta tosi palvonta säilyisi maan päällä. Vielä tärkeämpää oli se, että Messias oli tuleva. Hänen saapumistaan koskevan Jumalan tarkoituksen täyttyminen vaati, että Jerusalem oli pystyssä asutettuna kaupunkina ja Jehovan temppeli oli sen keskellä (vaikka sen korvasikin silloin Herodeksen rakentama kolmas rakennus). Sitä paitsi oli välttämätöntä, että Jumalan laki oli voimassa maassa, kun Messias tulisi. Tämän Messiaan tulemisen jälleenrakennettuun Siionin (Jerusalemin) kaupunkiin olivat profeetat ennustaneet. – Dan. 9:25

Jumala tiesi ennalta, että Babylonin pakkosiirtolaisten joukossa olisi sellaisia, jotka edelleen rakastaisivat häntä ja haluaisivat tehdä voitavansa puhtaan palvonnan ennallistamiseksi. Hän voi käyttää heitä tähän tarkoitukseen. Vaikka kansan suuri syntisyys ennen pakkosiirtolaisuutta oli vaatinut oikeuden Jumalaa poistamaan kansansa maasta, hän osoittaisi armoaan näille muutamille. Tämä Jumalan ennaltatietämys paljastettiin noin 200 vuotta aikaisemmin, kun profeetta Jesaja puhui kuninkaan, vapauttajan, tulosta, jonka nimi olisi Kyyros eli Koores. – Jes. 44:28; 45:1.

Persialainen Kyyros sai epäilemättä tietää Jehovasta. Profeetta Danielilla oli korkea ja kunnioitettu asema Kyyroksen hallinnon alkuaikoina. (Dan. 6:28) Epäilemättä Daniel näytti hänelle profeetallisen maininnan hänen nimestään Jesajan ennustuksesta. Eräs raamatunoppinut huomauttaa:

”Pyhä Raamattu osoittaa, mikä teki Kyyrokseen niin suotuisan vaikutuksen, kertomalla Danielin osasta Babylonian monarkian kukistamisessa, Dan. 5:28, 30. Ei ihme, että tämän ennustuksen täyttäjä tunsi mieltymystä profeettaa kohtaan, joka lausui sen, ja mielellään palautti astiat, joiden saastuttamiseen Belsassar sinä yönä syyllistyi.”a

JUMALA OSOITTAA ARMOA JA ANTAA APUA

Vaikka Kyyros tunnustikin muiden jumalien olemassaolon, hänen ei ollut vaikea pitää Jehovaa Jumalana, jopa tosi Jumalana, suurena Jumalana ja Sinä, joka antoi hänelle ”kaikki maan valtakunnat”, kuten hän sanoi. – Esra 1:2.

Jumalan suuri armo, hänen voimansa ja hänen tarkoituksensa varmuus ilmenevät siinä, miten hän siunasi uskollisten hyvin pientä joukkoa. Useimmat Babylonissa olevat juutalaiset olivat sulautuneet babylonilaiseen liike-elämään eivätkä he olleet juuri kiinnostuneita tosi palvonnan ennallistamisesta. Jumala osoitti kuitenkin armoa uskollisia kohtaan. Vaikuttimenaan puhtaan palvonnan edistäminen nämä lähtivät Babylonista ja saapuivat Jerusalemiin oltuaan Jumalan suojeluksessa vaarallisella matkallaan karun erämaan halki. (Jes. 35:2–10) Vihamielisten naapureitten ympäröiminä he rakensivat alttarin Jehovalle ja alkoivat laskea temppelin perustusta. Samarialaiset tarjoutuivat työskentelemään heidän kanssaan ja teeskentelivät ystävyyttä. Mutta Serubbaabel hylkäsi heidän tarjouksensa, koska heidän palvontamuotonsa oli saastainen. – Esra 4:1–4; 2. Kun. 17:29.

Jumala hyväksyi palanneitten israelilaisten omaksuman kannan, sillä työskenteleminen yhdessä näiden ihmisten kanssa olisi ’iestänyt heidät epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa’ tosi palvonnassa ja he olisivat yrittäneet sovittaa yhteen Jumalan temppeliä ja epäjumalia. (2. Kor. 6:14–16) Mutta ennallistetun jäännöksen hyvä henki alkoi horjua, kun nämä ystäviksi tekeytyvät alkoivat aiheuttaa vaikeuksia Persian hallitukseen kohdistamallaan vaikutusvallalla, ja juutalaiset heikkenivät siinä määrin, että temppelin rakentaminen lopulta lakkasi. – Esra 4:8–24.

Sillä välin huolestuminen omista kodeista ja asioista sai juutalaiset jättämään Jumalan huoneen raunioiksi. Mutta Jumalan tarkoitusta ei pitänyt tehdä tyhjäksi. (Hagg. 1:8, 9) Hän lähetti profeetat Haggain ja Sakarjan palauttamaan heidän mieleensä, mitä tarkoitusta varten he olivat palanneet Jerusalemiin. He ilmaisivat vastakaikua ja temppeliä alettiin taas rakentaa jopa vastustuksen keskellä. (Esra 5:1, 2) Jehova siunasi heidän pelottoman tottelevaisuutensa. Heidän Persian kuninkaalle Dareiokselle esittämänsä vetoomuksen johdosta ympärillä olevien maakuntien käskynhaltijoille annettiin määräys lopettaa juutalaisten häiritseminen ja antaa heille mahdollisesti tarvittavaa raha-avustusta julkisesta rahastosta. Tämän Dareioksen avustuksen turvin työ saatiin valmiiksi ja temppeli vihittiin suuresti riemuiten. – Esra 6:6–12, 16–22.

JUMALAN ARMO, EI JUUTALAISTEN HYVYYS, TOTEUTTAA HÄNEN TARKOITUKSENSA

Tämä menestyminen puhtaan palvonnan ennallistamisessa ei kuitenkaan johtunut takaisin palanneiden juutalaisten hyvyydestä, vaan sen sijaan Jumalan armon vaikutuksesta hänen tarkoituksensa toteuttamisessa. Kuinka niin? Koska hänelle tuli tarpeelliseksi lähettää palvelijansa Esra. Jumalan armon ja suojeluksen selvästä ilmenemisestä huolimatta takaisin tulleet juutalaiset olivat rikkoneet periaatetta, jonka puolesta he olivat aikaisemmin olleet lujia, nimittäin pakanapalvojista erossa pysymistä. Nyt he olivat menneet niin pitkälle, että olivat astuneet mitä läheisimpään suhteeseen – avioliittoon – epäuskoisten, epäjumalia palvovien naisten kanssa. Jopa papit, leeviläiset ja päämiehet lankesivat tähän syntiseen tottelemattomuuteen Jehovan käskyä kohtaan. – Esra 9:1, 2.

Asiaan perehtymättömästä lukijasta se, mitä nämä juutalaiset tekivät, ei ehkä vaikuta niin kovin pahalta. Mutta harkitsehan tätä: Jos se pieni juutalaisten joukko, joka oli palannut Juudaan, olisi sulautunut ympärillään oleviin kansoihin, jotka todellisuudessa vastustivat heidän Jumalaansa ja hänen temppeliin keskittyvää palvontaansa, niin mikä olisi ollut seurauksena? Puhdas palvonta olisi kadonnut maan päältä. Vain muutamaa vuotta myöhemmin Nehemian aikana sellaisista avioliitoista syntyneet lapset eivät enää osanneet puhua hepreaa! – Neh. 13:24.

Esra pystyi näkemään tällaisen tottelemattomuuden kauheat seuraukset. Hän istui jonkin aikaa tyrmistyneenä. Sitten hän esitti kokoontuneitten kotimaahansa palanneitten juutalaisten edessä julkisen rukouksen ja ilmaisi heidän menettelyjensä vakavan syntisyyden ja kiittämättömyyden. Hän rukoili muun muassa:

”Rikkomustemme tähden on meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidän Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassansa, että hän, meidän Jumalamme, valaisisi meidän silmämme . . . Ja nyt, Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen? Mehän olemme hyljänneet sinun käskysi, . . . Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden . . . kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi?” – Esra 9:7–14.

Siten Esra tunnusti Jumalan ja koko kansan edessä niiden kiittämättömyyden ja pahuuden, joille Jumala oli osoittanut epätavallista armoa. Hän ei pyytänyt anteeksiantoa, sillä kansan itsensä täytyi katua ja oikaista asiat, ennen kuin se voi odottaa Jumalan vihan kääntyvän pois. Ymmärtäessään oman huonon tilansa kansa katui murtunein sydämin. Miehet hylkäsivät vierasmaalaiset vaimonsa. Silloin Jumala voi antaa heille anteeksi ja säilyttää heidät maassa. – Esra 10:44, UM.

Jumalan armoa ei siis ollut kohdistettu väärin. Myös hänen huolenpitonsa, jota hän osoitti lähettämällä profeettansa Haggain ja Sakarjan, sekä hänen Esran kautta varaamansa johto varjelivat puhdasta palvontaa jonkin aikaa. Nykyään niin kuin menneisyydessäkin ihmiset, jotka haluavat oppia tuntemaan Jumalan ja päästä läheiseen suhteeseen hänen kanssaan, voivat palvella hänen tarkoitustaan ja saada hänen armonsa ja suojeluksensa.

[Alaviitteet]