6. luku

Kansaa kutsutaan palaamaan Jehovan luo

1. Kuinka kauan Haggai oli tähän mennessä profetoinut yksin, ja minkä tekemiseen Jehova oli innostanut juutalaisia?

AINAKIN kymmenen päivää oli kulunut siitä, kun profeetta Haggai esitti toisen profetiansa Jerusalemissa seitsemännen kuukauden (tisrin) 21. päivänä vuonna 520 eaa. Elettiin yhä Persian valtakunnan kuninkaan Dareios I:n toista hallitusvuotta. Jehova Jumalan palvojien uskollinen jäännös, joka oli vuonna 537 eaa. palannut juutalaisten pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta, oli nyt ollut seitsemäntoista vuotta kotimaassaan. Persian valtakunnan edellisen kuninkaan määräämä kielto, joka koski Jehovan temppelin jälleenrakentamista Jerusalemiin, oli edelleen voimassa. Temppelin jälleenrakentaminen ei ollut edistynyt vuonna 536 eaa. tapahtunutta perustuksen laskemista pitemmälle. Silloin, odottamatta että pelkän ihmisen antama hänen palvontahuoneensa jälleenrakentamista koskeva virallinen kielto kumottaisiin, Jehova Jumala oli herättänyt profeettansa Haggain innostamaan kotimaahansa palanneita juutalaisia ryhtymään taas temppelin rakentamiseen. Tämä oli tapahtunut kuudennen kuukauden (elulin) ensimmäisenä päivänä. Kaksi kuukautta Haggai oli ollut yksin, ainoana profeettana kannustamassa jälleenrakennustyöhön.

2. Mitä Jehova nyt varasi vahvistaakseen edelleen temppelinrakentajien uskoa ja rohkeutta?

² Vaikka yksistään Haggain profetoimisen olisi pitänyt riittää ja vaikka se jossain määrin todella kannusti juutalaisia toimintaan, niin juutalaisten usko ja rohkeus olisi silti vahvistunut, jos Jehovalla olisi ollut toinenkin todistaja todistamassa, että nyt, viivyttelemättä, oli Jehovan aika hänet temppelinsä jälleenrakentamisen jatkamiselle Jerusalemissa. Huomaavaisesti Jehova herättikin tuona kriittisenä aikana toisen profeetan, miehen nimeltä Sakarja. Temppelin rakentamista koskevasta kiellosta ja siitä, miten ja miksi temppelinrakentajat aikanaan uhmasivat sitä, me luemme seuraavan muistiinmerkinnän:

3. Mitä Esra sanoo siitä, miten rakentamiskielto saatettiin voimaan ja miten juutalaiset aikanaan uhmasivat sitä?

³ ”Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, menivät he kiiruusti Jerusalemiin juutalaisten luo ja estivät väkivoimalla heidät työtä tekemästä. Silloin pysähtyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa ja oli pysähdyksissä Daarejaveksen, Persian kuninkaan, toiseen hallitusvuoteen asti. Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika [pojanpoika, Um], profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat otetut. Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssansa Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä.” – Esra 4:23–5:2.

4. Milloin Sakarja alkoi profetoida?

⁴ Milloin kuningas Daarejaveksen eli Dareios I:n toisena vuonna (520 eaa.) Sakarja, Iddon pojanpoika, alkoi profetoida? Sakarjan oma profetian kirja ilmaisee sen meille alkusanoissaan, jotka kuuluvat: ”Kahdeksannessa kuussa Daarejaveksen toisena vuotena tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana.” – Sak. 1:1.

5. a) Minä päivänä Sakarja on voinut aloittaa profetoimisen? b) Mikä osoittaa, että meidän on nyt tärkeää tutkia hänen kirjaansa?

⁵ Kahdeksas kuukausi, jossa oli 29 päivää, oli nimeltään marhesvan, ja se oli syksykuukausi. Kuukauden päivää ei ole mainittu profetiassa. Ilmeisesti kyseessä oli marhesvanin ensimmäinen päivä, uuden kuun päivä, jolloin monet juutalaiset olivat juhlimassa Jerusalemissa. Jos näin on, se olisi tasan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Haggai oli alkanut profetoida. S. Byingtonin käännös sanoo tästä: ”Kahdeksantena uutena kuuna, Dareioksen toisena vuonna, Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle, Iddon pojan Berekjan pojalle.” (Sak. 1:1, By) Sakarja ei silloin aavistanut, että hänen profeetallisesta kirjastaan tulisi niin tärkeä, että henkeytetyt kristityt kirjoittajat satoja vuosia myöhemmin ottaisivat siitä lainauksia todistaakseen, että odotettu Messias, Kristus eli Voideltu, oli tullut ja suorittanut ensimmäisen osan tehtävästään koko ihmiskunnan hyväksi. (Matt. 21:5; 26:15, 28, 31; 27:9; Mark. 14:24, 27; Luuk. 22:20; Joh. 12:15; 19:37; Ilm. 11:2, 4) Tämä ei todista ainoastaan sitä, että Sakarjan kirja on henkeytetty tosi profetian kirja, vaan myös sen, että meidän on tärkeää tänä aikana tutkia nykyisiä täyttymyksiä.

6. Kenen lausuntoja Sakarjaa käskettiin julistamaan, ja mikä osoittaa, että meidän on tärkeää pitää mielessämme Sakarjan kirja nyt, kun lähestymme Harmagedonia?

⁶ Alusta alkaen selitetään, että ne Jumalan lausunnot, jotka Sakarjan käsketään julistaa, ovat ”sotajoukkojen Jehovan” (Um) ilmaisuja, mikä on hyvin merkityksellinen sanonta. Se soveltuu myös hyvin aikaan ja tilanteeseen. Tuota voimakasta ilmaisua käytetään viisikymmentäkaksi (52) kertaa Sakarjan ennustuksen neljässätoista luvussa (Um). Viimeisen luvun kolmas jae osoittaa, että kysymyksessä ei ole mikään turha Jumalan nimitys, sillä se ennustaa: ”Herra [Jehova, Um] on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.” (Sak. 14:3) On mitä tärkeintä pitää tämä ennustus mielessä näinä päivinä, jolloin Pyhän Raamatun viimeinen kirja täyttyy kaikkien kansojen marssiessa Harmagedoniin ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”. (Ilm. 16:14, 16, Um) Kysymyksessä on sama Jumala kuin sotajoukkojen Jehova, jota palvottiin ylimmäisen papin Eelin ja profeetta Samuelin ja paimenpoika Daavidin päivinä, hänen, joka ”sotajoukkojen Jehovan nimessä” lähti taistelemaan raskaasti varustautunutta filistealaista jättiläistä Goljatia vastaan ja tappoi tämän tarkasti linkoamallaan kivellä. – 1. Sam. 1:3–4:4; 17:45, Um.

SAKARJAN ENSIMMÄINEN PROFETIA

7. Keihin Jehova oli suuresti vihastunut Sak. 1:2:n mukaan ja miksi?

⁷ Sotajoukkojen Jehovan avaussanoma hänen uuden profeettansa Sakarjan kautta oli osoitettu kotimaahansa palanneille juutalaisille, ja siinä sanottiin: ”Herra on tuimasti vihastunut teidän isiinne.” (Sak. 1:2) Nuo ”isät” olivat heidän isiään ja isoisiään, jotka oli viety Babylonian pakkosiirtolaisuuteen vuosina 617 ja 607 eaa. Sotajoukkojen Jehova oli suuresti vihastunut heihin, koska he olivat häväisseet ja saastuttaneet hänen Jerusalemissa olleen pyhän temppelinsä ja rikkoneet Hänen kanssaan tekemänsä kansallisen liiton ja muodostaneet poliittisia liittoutumia maailmallisten pakanakansojen kanssa. Hänen vihastuksensa kiihottui siinä määrin, että hän lopulta salli Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutua ja koko Juudan maan tulla autioksi ja jäädä vaille ihmisiä ja kotieläimiä seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Vaikeuden perussyynä oli se, että juutalaiset olivat hylänneet sotajoukkojen Jehovan puhtaan ja saastattoman palvonnan. Tästä vakavasta asiasta piti muistuttaa niitä juutalaisia, jotka oli vapautettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palaamaan kotiin Jerusalemiin Jehovan temppelin rakentamiseksi sinne uudelleen.

8. Mitä Sakarjan piti silloin kehottaa juutalaisia tekemään Jumalan suhteen?

⁸ Näille juutalaisille, jotka olivat olleet kotimaassaan jo seitsemäntoista vuotta, Sakarjan sanoma jatkui: ”Ja sinun täytyy sanoa heille: ’Näin on sotajoukkojen Jehova sanonut: ”’Palatkaa minun luokseni’, kuuluu sotajoukkojen Jehovan lausunto, ’niin minä palaan teidän luoksenne’, on sotajoukkojen Jehova sanonut.”’” – Sak. 1:3, Um.

MISSÄ MERKITYKSESSÄ PITI ’PALATA’ JA MILLAISIN SEURAUKSIN?

9. Missä merkityksessä ennallistettujen juutalaisten piti ’palata’ sotajoukkojen Jehovan luo ja miksi?

⁹ Millä tavalla Jehova tarkoitti ennallistettujen juutalaisten ’palaavan’ luokseen? Eikö profeetta Haggai ollut jo puhunut heille ja saanut heidät jonkin verran toimimaan? Kyllä! Ja kertomus sanoo Haggain ensimmäisen profetian jälkeen: ”Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan, Um], heidän Jumalansa, temppeliä kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä kuudennessa kuussa, kuningas Daarejaveksen toisena vuotena.” (Hagg. 1:14, 15) Mutta kun hiukan toista kuukautta oli kulunut, heidän ponnistelunsa mahdollisesti laimenivat ja jotkut heistä ehkä osoittautuivat välinpitämättömiksi. Tämän vuoksi oli varsin sopivaa, että toinen profeetta esitti herättävän kehotuksen edellisen vahvistukseksi.

10. Miten noiden juutalaisten piti ’palata’ Jumalansa luo, ja mikä todistaisi, että he olivat kokonaan palanneet?

¹⁰ Koko kansan tarvitsi palata sotajoukkojen Jehovan luo yksimielisenä sydämeltään ja sielultaan ja vihollista pelkäämättä. Heidän oli palattava siten, että he ryhtyisivät jälleen pelottomasti ja kokosydämisesti palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa. Se merkitsi heille silloin sitä, että heidän tuli todistaa näkyvällä tavalla palanneensa Jumalansa luo rakentamalla hänen temppelinsä uudelleen valmiiksi. Se oli ollut heidän kotimaahansa paluun päätarkoitus. (Esra 1:1–4:3) Heidän omien yksityiskotiensa rakentaminen ja heidän maatilojensa ja muiden aineellisten etujensa hoitaminen olivat tärkeydeltään toisarvoisia. Vasta sen jälkeen, kun ennallistetuilla juutalaisilla olisi valmis temppelinsä siinä kaupungissa, johon Jumala oli liittänyt nimensä, he saattoivat täysin määrin palvoa häntä hänen lakinsa mukaan, joka oli annettu heille profeetta Mooseksen kautta. (Hagg. 1:3–9) Noiden juutalaisten palaaminen koski siis monia asioita, jotta he saattoivat palvoa Jumalaansa täysin kuuliaisina hänen lailleen ja järjestelyilleen.

11. Miten Jehova ’palaisi’ heidän luokseen, jos he palaisivat hänen luokseen?

¹¹ Ja mikä olisi seurauksena, jos he täten ’palasivat’ kokosieluisessa palvonnassa? ”’Minä palaan teidän luoksenne’, on sotajoukkojen Jehova sanonut.” Hänen paluunsa heidän luokseen merkitsisi, että hän ennallistaisi heille suosionsa täydelleen. Hän tekisi tyhjäksi heidän jumalanpalvontansa keskeisen huoneen jälleenrakentamiseen kohdistuvan vihollisen vastustuksen. Hän poistaisi heidän aineellisen hyvinvointinsa vastoinkäymiset, joista he olivat kärsineet siitä lähtien, kun he lakkasivat työskentelemästä temppelin ennallistamiseksi. Hän siunaisi heitä aineellisilla hyvyyksillä sekä sanomattomilla hengellisillä siunauksilla. – Sak. 8:9–15.

12. Mitä työtä varten koko kansan piti siis yhdistyä saadakseen Jumalan suosion?

¹² Kansan totaalinen liikekannallepano! Juuri sen aika oli tullut – Jehovan johdolla ja hänen profeettojensa rohkaisemana. Kaikkien ennallistettujen juutalaisten piti ryhtyä tähän tärkeimpään työhönsä ja saattaa Jehovan palvontahuone kaikin puolin valmiiksi. Se merkitsisi nimen tekemistä Jehovalle, ja vain siten saattoivat kansan ylimmäinen pappi, alipapit ja kaikki leeviläiset suorittaa heille määrätyt tehtävät ja palvelukset koko kansan ja kaikista kansoista tulleitten uskollisten käännynnäisten hengelliseksi parhaaksi. Mutta ilman valmista temppeliä läheltä ja kaukaa tulleet juutalaiset eivät voineet viettää asianmukaisesti kolmea vuotuista juhlaansa eivätkä vuotuista sovituspäiväänsä. Eivätkä myöskään ’halonhakkaajat ja vedenkantajat’ (netinim) voineet antaa täyttä panostaan temppelipalveluksessa. (Joos. 9:23; Esra 2:43–58) Kyseessä oli nyt siis työ, jota varten koko kansan tuli yhdistyä saadakseen Jumalan siunauksen.

13. Minä heidän isiensä menettelyn seurausten olisi pitänyt olla ennallistetuille juutalaisille, ja mihin heidän huomionsa siis kiinnitettiin?

¹³ Heidän isiensä menettelyn ja sen seurausten olisi pitänyt olla varoittavana esimerkkinä ennallistetuille juutalaisille tänä kriittisenä aikana. Siksi Jehova, joka puhui heille profeetta Sakarjan kautta, sanoi heille edelleen: ”Älkää olko isienne kaltaiset, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet, eivät kuunnelleet minua. Teidän isänne – missä he ovat? Ja profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät [palasivat, Um] ja sanoivat: ’Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt’.” – Sak. 1:4–6.

14. a) Mitä oli odotettavissa, jos ennallistetut juutalaiset menettelisivät isiensä tavoin? b) Miksi Jehova kysyi heiltä heidän isiensä tilaa, ja oliko muinaisten profeettojen samankaltainen tila syy olla kuuntelematta Haggaita ja Sakarjaa?

¹⁴ Jos ennallistetut juutalaiset tulisivat isiensä kaltaisiksi, jotka vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, niin he saattoivat tämän varoituksen mukaan olla varmat siitä, että he joutuisivat Jehovan epäsuosioon. Hän kysyi heiltä, missä heidän isänsä olivat, koska nuo isät eivät enää olleet elossa jouduttuaan Jumalan epäsuosioon. He olivat kieltäytyneet kääntymästä pois pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan ja palaamasta katuvaisina Jumalansa luo. Ennallistetut juutalaiset saattoivat kuitenkin herättää kysymyksen: ’Entä profeetat, kuten Jeremia, joka ennusti nimenomaan Jerusalemin tuhon ja Juudan maan autioituksen? ”Vieläkö he elävät?” Eivätkö hekin ole kuolleet kuten tottelemattomat isämme?’ Vaikka vastauksen tähän täytyi olla myönteinen, niin se ei ollut mikään järkevä syy, jonka perusteella ennallistetut juutalaiset olisivat voineet olla kiinnittämättä huomiota profeettoihin Haggaihin ja Sakarjaan, joita Jehova parhaillaan herätti vuonna 520 eaa.

15. a) Mikä oli tärkeä, ratkaiseva seikka aikaisempien profeettojen suhteen pikemmin kuin heidän kuolevaisuutensa? b) Mihin siis heidän isiensä menettelyn jäljitteleminen oli varmasti johtava?

¹⁵ Kuolevaiset profeetat, joita Jehova käytti henkeytettyinä puhetorvinaan sanojensa ja käskyjensä julistajina, eivät olleet niitä, joihin järkevä perustelu voisi nojata. Se, mitä Jehova henkeytti nuo profeetat sanomaan, oli tärkeää, ratkaisevaa. Toteutuivatko Jehovan heidän kauttaan puhumat sanat ja hänen päättämänsä käskyt eli säädökset? Ennallistettujen juutalaisten isien oli pakko vastata myöntävästi. Isien oli pakko palata eli tehdä täyskäännös ajattelussaan ja myöntää: ”Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt.” Miksi siis ennallistettujen juutalaisten olisi isiensä tavoin pitänyt koetella Jehovaa, tarkoittiko hän todella sitä, mitä hän sanoi? Lopputulos oli oleva varmasti samanlainen kuin heidän isiensä tapauksessa: Jehovan erehtymättömät sanat ja käskyt eli säädökset tulisivat kohtaamaan heidät, tällaisten Jehovan julistusten täyttymys saavuttaisi heidät aikanaan. Seurauksena olisi onnettomuus. Miksi siis he eivät nyt palaisi Jehovan luo, jotta hän palaisi heidän luokseen, kuten hän oli luvannut?

SAMANLAINEN KIISTAKYSYMYS NYKYAIKANA

16. a) Minkä elintärkeän kysymyksen suhteen meidän on nyt tehtävä ratkaisumme? b) Mihin siis liittyi se kysymys, joka elossa säilyneen jäännöksen oli kohdattava ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919?

¹⁶ Elintärkeä kysymys, jonka suhteen meidän on tehtävä ratkaisumme, on: mikä on asemamme ainoan elävän tosi Jumalan, Jehovan, palvontahuoneen suhteen? Tämä kysymys oli varhain sen ihmiskunnan sukupolven ratkaistavana, joka on säilynyt elossa vuodesta 1914 lähtien tähän saakka. Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914–1918 näki monien uskonnollisten rakennusten vaurioituvan tai tuhoutuvan kansainvälisen selkkauksen näyttämöllä. Monet noista kirkoista korjattiin tai rakennettiin uudelleen sodanjälkeisenä aikana. Kuitenkaan se seikka, joka tuon maailmanselkkauksen jälkeen ratkaisevasti kiinnosti Jehova Jumalan antautunutta tosi kansaa, ei ollut minkään uskonnollisen huoneen tai kirkon rakentaminen, kuten ennallistettujen juutalaisten tapauksessa vuosina 537–520 eaa. Mitkään ilmasta pudotetut pommit tai muut ensimmäisessä maailmansodassa käytetyt räjähteet eivät olleet vaurioittaneet tai tuhonneet Jehovan todellista hengellistä temppeliä. Se oli koskematon. Siksi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 kysyttiin, miten Jehovan antautuneen kansan jäännös suhtautui tähän hänen todelliseen hengelliseen temppeliinsä ja siihen puhtaaseen ja saastuttamattomaan palvontaan, jota siinä piti harjoittaa.

17. Oliko antautuneilla, kastetuilla Kansainvälisiin Raamatuntutkijoihin kuuluvilla, jotka säilyivät elossa ensimmäisessä maailmansodassa, tarvetta katua ja palata Jehovan luo ja miksi?

¹⁷ Ensimmäisen maailmansodan aikana olivat sotatoimet, hallitusten kiellot ja väkivaltaiset vainot vakavasti häirinneet sitä Jumalan valtakunnan todistamistyötä, jota antautuneet, kastetut Kansainvälisiin Raamatuntutkijoihin kuuluvat suorittivat. He olivat jossain määrin antaneet myöten ihmispelolle, joka panee paulan pelokkaalle. (Sananl. 29:25) He olivat koettaneet pysytellä vapaina verivelkaisuudesta suorittamalla yleensä aseetonta palvelusta, mutta he eivät olleet säilyttäneet ehdotonta ja täydellistä puolueettomuutta tämän maailman selkkauksiin nähden. Tietyissä vakavissa asioissa heidän tarvitsi katua ja palata Jehovan luo, jotta hän voisi palata suosiollisesti heidän luokseen. – Sak. 1:3.

18, 19. Mihin työhön oli nyt aika jälleen tarttua ja miksi?

¹⁸ Tämän maailman kansat olivat lopullisesti astuneet ’lopun aikaansa’ pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Dan. 12:4) Maailman tapahtumain näyttämö vaati nyt totisesti tarttumaan jälleen Jehovan määräämään työhön, josta hänen Poikansa Jeesus Kristus oli ennustanut:

¹⁹ ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

20. a) Millä tavalla tuo suunnaton maailmanlaajuinen työ tarvitsi suorittaa? b) Mitkä kaksi järjestöä on otettava huomioon?

²⁰ Sellainen suunnaton maailmanlaajuinen työ tarvitsi suorittaa mitä parhaimmin järjestetyllä tavalla, täysin yksimielisenä järjestönä, teokraattisen Hallitsijan, Jehova Jumalan, ylimmän johdon alaisuudessa, hänen, joka oli todellisessa hengellisessä temppelissään. Jehovan täytyi huolehtia sen järjestämisestä. Koko kaikkeudessa toimii vain kaksi järjestöä, ja jokaisen älyllisen luomuksen pitäisi tuntea Toisen järjestö hyvin. Se on Luojan järjestö, Jehovan järjestö. Toinen on hänen päävastustajansa järjestö, hänen, johon profeetta Sakarja itse viittaa, nimittäin Saatanan järjestö. – Sak. 3:1, 2.

21. Mitkä ovat Saatanan järjestön pääosat, ja miksi on välttämätöntä suorittaa Valtakunnan saarnaaminen hyvin järjestetyllä tavalla?

²¹ Nykyinen ihmisten keskuudessa toimiva asiainjärjestelmä edustaa varmasti jotakin järjestöä, ja kristitty apostoli Paavali puhuu Saatanasta ”tämän asiainjärjestelmän jumalana”. (2. Kor. 4:4, Um) Efesolaisille lähettämässään kirjeessä (2:2; 6:11, 12) hän kuvaa, miten hyvin järjestetty eli organisoitu Saatanan järjestön näkymätön henkiosa on. Saatanan järjestön sekä näkymätön osa että näkyvä maallinen osa vastustavat Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. Tämä tekee vieläkin välttämättömämmäksi Valtakunnan saarnaajien työskentelemisen hyvin järjestetyllä tavalla.

22. a) Onko Jehovan ”sotajoukot” organisoitu? b) Mikä oli Jehovan näkyvä maallinen järjestö Jeesuksen kuolemaan saakka, ja mikä hänen näkyvä maallinen järjestönsä on ollut vuoden 33 helluntaista lähtien, ja millaisia piirteitä siihen on kuulunut?

²² Sotajoukkojen Jehova on varmasti organisoinut kaikki nämä sotajoukot. (Luuk. 2:13–15; Ilm. 14:6, 7) Sotajoukkojen Jehova antaisi tehtävän saarnata Valtakunnan uutista maan päällä vain näkyvälle maalliselle järjestölleen. Profeetta Mooseksen päivistä Herran Jeesuksen Kristuksen kuolemaan luonnollisen, ympärileikatun Israelin maallinen kansa oli Jehova Jumalan näkyvä järjestö. (Ps. 147:19, 20) Mutta siitä lähtien kun Jumalan henki vuodatettiin Jeesuksen Kristuksen uskollisiin opetuslapsiin helluntaipäivänä vuonna 33, sydämeltään ympärileikatut hengellisen Israelin jäsenet ovat olleet Jumalan ”pyhä kansakunta” ja hänen näkyvä maallinen järjestönsä. (Apt. 2:1–40; Gal. 6:16; Room. 2:28, 29; 1. Piet. 2:9, Um) Hengellinen Israel on sen tähden Messiaan Jeesuksen antautuneitten, kastettujen, hengellä voideltujen opetuslasten muodostama tosi kristillinen seurakunta. Ihmisruumiin tavoin se on hyvin järjestetty, ja sen monilla jäsenillä on kullakin oma tehtävänsä suoritettavana. (Room. 12:4–8; 1. Kor. 12:12–28; Ef. 4:15, 16; Kol. 2:19) Erikoispalveluksia varten seurakunnalla on nimitetyt vanhimpansa ja avustavat palvelijansa. – Fil. 1:1.

23. Mitä muuta työtä Jehovan näkyvä järjestö on suorittanut Valtakunnan saarnaamisen ohella?

²³ Tänä nykyisen asiainjärjestelmän ”lopun aikana” ei ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaaminen todistukseksi kaikille kansoille ole Jumalan näkyvän maallisen järjestön ainoa työ ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hengellisessä merkityksessä on ollut meneillään myös elonkorjuutyö. Jeesus Kristus ennusti sen. Selittäessään vertaustaan nisu- eli vehnäpellosta, mihin vihollinen kylvi lustetta, Jeesus sanoi:

24. Mitä Jeesus sanoi elonkorjuusta ja korjaajista?

²⁴ ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet [sadonkorjaajat, Um] ovat enkelit.” – Matt. 13:37–39.

25. Mihin Jehovan hengellä voideltujen palvelijoiden elossa säilynyt jäännös koottiin vuonna 1919, mutta miksi Hänen enkeleillään oli vielä suoritettavana elonkorjuutyö, ja keiden välityksellä se piti suorittaa?

²⁵ Sodanjälkeisenä vuonna 1919 Jehovan hengellä voidellun kansan uskollinen jäännös koottiin enkelien ohjauksessa hänen näkyvään maalliseen järjestöönsä ennustettua Valtakunnan saarnaamistyötä varten. Tämä kävi varsin ilmeiseksi siinä kahdeksanpäiväisessä yleiskonventissa, jonka Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa syyskuussa 1919. Mutta ne uskollisen voidellun jäännöksen jäsenet, jotka olivat säilyneet elossa ensimmäisen maailmansodan aikana ankarissa koetuksissa ja vainoissa, eivät riittäneet täydentämään niiden edeltämäärättyä lukumäärää, jotka on voideltu hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Kristuksen perijätovereitten koko lukumäärä hänen valtakunnassaan oli edeltämäärätty 144000:ksi. (Ilm. 7:4–8; 14:1, 3; 20:4, 6) Näin ollen enkelien täytyi löytää ”vehnä”-luokkaa lisää ja korjata ja koota se Jehovan näkyvään maalliseen järjestöön. Mitä elonkorjuutyö nyt vaati, kun näkymättömät taivaalliset enkelit työskentelivät maan päällä olevan voidellun jäännöksen välityksellä?

26. Mitä tämä elonkorjuutyö vaati voidellun jäännöksen elossa säilyneitä jäseniä tekemään, ja mitä niille, joita he kastavat, täytyy tapahtua, jotta näistä tulisi Kristuksen perijätovereita?

²⁶ Se vaati vuodesta 1919 lähtien Kristuksen valtakunnan perijätovereitten elossa säilyneitä jäseniä jatkamaan opetuslasten tekemistä, kastamista ja opettamista. Kun nämä uudet opetuslapset on kastettu Jeesuksen Kristuksen antautuneina opetuslapsina, heidät täytyy voidella Jumalan hengellä, jotta heistä tulisi ”valtakunnan lapsia”, Jeesuksen Kristuksen perijätovereita. (Room. 8:15–17) Ne, jotka näin kootaan tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, täydentävät ”valtakunnan lasten” edeltämäärätyn luvun 144000 yhdessä kaikkien muiden vehnän kaltaisten kristittyjen kanssa, jotka ovat jo osoittautuneet uskollisiksi kuolemaan saakka. Kaikista sellaisista uskollisista, jotka on korjattu talteen, on kirjoitettu: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” – Ilm. 20:4, 6.

HENGELLISET ALIPAPIT TEMPPELIN ”PYHÄSSÄ”

27, 28. a) Mikä suhde näillä voidelluilla on Ylimmäiseen Pappiin Jeesukseen Kristukseen, ja mikä sijainti heillä siis on Jehovan hengellisessä temppelissä? b) Mistä erikoiseduista he nauttivat tuolla erikoisalueella?

²⁷ Pane merkille, että nämä uskolliset voidellut opetuslapset eivät ainoastaan tule hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan valtakunnassa, vaan heistä tulee myös ”Jumalan ja Kristuksen pappeja”. Nuo 144000 voideltua ovat sen tähden Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alipappeja. Ollessaan vielä elossa maan päällä heillä on tämä suhde Jeesukseen Kristukseen, Päähänsä. Siksi apostoli Pietari kirjoitti 1900 vuotta sitten voidelluille kristityille tovereilleen ja sanoi: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” Alipappeina heillä on etu uhrata ”hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia”. (1. Piet. 2:9, 5) Vaikka he ovat vielä maan päällä, niin heillä on tämän mukaan erikoissuhde Jehovan hengelliseen temppeliin, jonka kaikkeinpyhin on Hänen ylhäinen asuinpaikkansa pyhissä taivaissa, missä ylösnoussut Jeesus Kristus esitti täydellisen ihmisuhrinsa arvon.

²⁸ Vaikka nämä alipapit ovat vielä maan päällä lihassa, niin he ovat siinä hengellisessä tilassa, jota kuvattiin Jerusalemin temppelin ensimmäisellä sisäosastolla eli ”pyhällä”. Ja aivan niin kuin Jerusalemin temppelin pyhässä oli kultaiset näkyleipäpöydät ja kultaiset lampunjalat ja kultainen suitsutusalttari, niin kristityt alipapit syövät hengellisessä pyhässä hengellistä ravintoa, nauttivat hengellisestä valistuksesta ja uhraavat uskollisten rukousten ja Jehovan innokkaan palveluksen suloista tuoksua ollessaan vielä maan päällä. (2. Moos. 40:4, 5, 22–28; 1. Kun. 7:48–50; 2. Aikak. 4:19–22) Vaikka ihmiset, joilta puuttuu hengellinen tarkkanäköisyys ja arvostus, eivät ehkä ymmärrä sitä, niin nämä hengelliset voidellut alipapit suorittavat todellista pyhää palvelusta tällä Jehovan suuren hengellisen temppelin pyhällä alueella. Tämän hengellisen temppelinsä ylhäisestä asemasta, sen kaikkeinpyhimmästä, Hän voi tutkia tarkoin näiden alipappien toimintaa ja langettaa tuomionsa heidän palveluksestaan hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. – Mal. 3:1–5.

29. a) Millaista työtä siis elossa säilynyt voideltu jäännös suoritti vuodesta 1919 lähtien? b) Miten tämä vaikutti Jehovan hengelliseen temppeliin?

²⁹ Kun otamme nämä seikat huomioon, voimme nähdä seuraavan tosiasian: Vuonna 1919 Kristuksen opetuslasten elossa säilynyt voideltu jäännös tarjoutui suorittamaan oman osansa maanpäällisessä elonkorjuutyössä ”sadonkorjaajien”, taivaallisten enkelien, ylivalvonnassa. Näin he ryhtyivät työhön, joka vaikutti Jehovan todelliseen hengelliseen temppeliin. Miten niin? Suorittamalla työtä opetuslasten tekemiseksi ja kokoamalla siten ”vehnä”-luokkaa sadonkorjaajien, enkelien, alaisuudessa he työskentelivät tuottaakseen lisää hengellisiä alipappeja. He olivat yhteistoiminnassa Jehova Jumalan kanssa, jotta hän asettaisi suuren hengellisen temppelinsä pyhään lisää alipappeja, koko puuttuvan määrän hengellisiä alipappeja. Näin he työskentelivät sen pyhän palveluksen laajentamisen hyväksi, jota useammat alipapit suorittaisivat Jehovan temppelissä.

30. Oliko tämä oikea aika vehnän kaltaisten kristittyjen kokoamiseksi, ja miten tämä oli temppelin ”pyhässä” olevan työvoiman vahvistamista?

³⁰ Sen sijaan, että tämä olisi ollut ”jälkikorjuuta”, joka seurasi varsinaista elonkorjuuta muinaisessa Israelin maassa,a tämä kokoamistyö oli elossa säilyneen voidellun jäännöksen osalta enkeli-”sadonkorjaajien” johdolla tapahtuvaa varsinaista elonkorjuuta. Aika, jolloin he suorittivat sitä, oli ”asiainjärjestelmän päättyminen” vuodesta 1914 lähtien, ja Jeesus sanoi, että ”elonaika on maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um]”. (Matt. 13:39; 24:3, 31, Um) Sitä seuraavina vuosina tapahtuneesta hengellisestä elonkorjuutyöstä oli seurauksena, että vehnän kaltaisten Kristuksen opetuslasten voideltu jäännös kasvoi lukumäärältään huomattavasti vuoteen 1931 mennessä, jolloin voideltu jäännös omaksui Raamattuun perustuvan nimityksen ”Jehovan todistajat”. Jehovan hengellisen temppelin pyhässä palvelevien hengellisten alipappien lukumäärä oli merkittävästi lisääntynyt, ja siihen sisältyi ilmeisesti nyt se täysi täydennys, joka oli tarpeen edeltämäärätyn luvun saavuttamiseksi, mikä oli 144000 hengellistä alipappia Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Se merkitsi totisesti Jehovan todellisen temppelin pyhässä olevan työvoiman vahvistamista.

31. Miten heidät oli vapautettu ja ennallistettu vuonna 1919 temppelityötä varten?

³¹ Kyseessä oli siis hengellinen temppelityö, jota eloon jäänyt voideltu jäännös alkoi suorittaa vuonna 1919. Jehovan laupeudesta, jota hän osoitti Suuremman Kyyroksensa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä, heidät oli vapautettu Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ja sen poliittisten rakastajien orjuudesta. Heidät oli vapautettu ja ennallistettu oikeaan tilaansa maan päällä sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että he ryhtyisivät tähän temppelityöhön.

32. Miten vuoden 1919 tapahtumat vastasivat sitä, mitä tapahtui vuonna 520 eaa.?

³² Tilanne oli aivan samanlainen kuin muinoin vuonna 520 eaa., jolloin profeetat Haggai ja Sakarja herätettiin rohkaisemaan ennallistettua juutalaista jäännöstä ryhtymään jälleen työhönsä kauan laiminlyödyn Jerusalemin temppelin hyväksi. Vuonna 1919 Vartiotorni-lehden palstoja käytettiin herättämään ja rohkaisemaan elossa säilynyttä voideltua jäännöstä jatkamaan pelottomasti Korkeimman Jumalan avointa, julkista palvelusta. Hänen messiaaninen valtakuntansa oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 ja sitä täytyi nyt julistaa maailmanlaajuisesti. Nyt oli tullut aika uhrata tätä ylistysuhria Jumalalle jopa kaikkien Hänen vihollistensa nähden. – Hepr. 13:15; Ps. 138:1–3.

33. Mitä tapahtuisi, jos voideltu jäännös jäljittelisi muinaisen juutalaisen jäännöksen isien esimerkkiä, ja mitä voideltu jäännös siis teki?

³³ Näin he saattoivat ’palata’ Jehovan luo, ja sen nähtyään hän saattoi ’palata’ heidän luokseen jumalallista suosiota osoittaen. Jos he tulisivat muinaisen juutalaisen jäännöksen isien kaltaisiksi, joihin Hän oli erittäin suuresti vihastunut, niin he joutuisivat onnettomuuteen aivan niin kuin nuo isät, koska he eivät kuunnelleet Jehovan profeettojen varoituksia ja neuvoja tai eivät kiinnittäneet niihin huomiota. He saisivat myös aikaan sen, että tottelemattomia vastaan lausutut Jehovan profeetalliset sanat ja säädökset kohtaisivat heitä tänä ”lopun aikana”. Voideltu jäännös alkoi siis viisaasti ’palata’ Jehovan luo vuonna 1919.

[Alaviitteet]