Onnellisen lauman valvoja
”Herra [Jehova, Um] on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle [vanhurskauden polkuja, Um] nimensä tähden.” – Ps. 23:1–3.
1, 2. a) Kuka on kaikkeuden Valvoja, ja miksi hänen seurassaan oleminen on antoisaa? b) Mitä todisteita on siitä, että Jehovan älylliset luomukset ovat onnellisia?
TOSI Jumala Jehova on juhlituin Valvoja kaikkeudessa. Hän on laumansa Paimen. Ne, joilla on etu olla hänen seurassaan, tulevat onnellisiksi, sillä Jehovaa kutsutaan Pyhissä kirjoituksissa ”onnelliseksi Jumalaksi”. – 1. Tim. 1:11, Um.
2 Kirjoitukset ovat tulvillaan todisteita siitä, että Jehovan huollossa olevat älylliset luomukset ovat onnellisia. Ne kertovat, että taivaalliset pojat ’riemuitsevat’ Jehovan edessä ollen ”autuaita” eli ”onnellisia” (Um). (Job 38:7; Ilm. 19:7–9; Sananl. 8:30) Ja maan päällä kutsutaan ’hänen laitumensa lampaita, ihmisiä’, myös ”onnellisiksi”. ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” huudahti psalminkirjoittaja. ”Onnellinen on se, jonka apu on Jaakobin Jumala, jonka toivo on Jumalassaan Jehovassa, taivaan ja maan . . . Tekijässä.” (Hes. 34:31; Ps. 144:15; 146:5, 6; Um) Todellakin, tällä epätoivoisella 20. vuosisadalla on aitoa onnellisuutta, mutta se on niillä, jotka kuuluvat onnellisen Jumalan Jehovan laumaan. Jos olet tämän lauman jäsen, niin tiedät mitä on olla onnellinen.
3, 4. a) Miten Jehova on pitänyt huolta kansansa onnesta ja miksi? b) Miksi Raamatun tutkiminen on välttämätöntä lauman onnelle?
3 Jehova haluaa kansansa olevan onnellinen, sillä mitä olisi elämä ilman onnea? Hän käsittää, että elämä ilman sitä elvyttävää innoitusta, mitä onnellisuus tuo, tulee ikävystyttäväksi raadannaksi, kiusalliseksi monille, yksinäiseksi vaellukseksi matkan päähän. Taatakseen siis laumalleen innoittavan, sisällökkään elämän Jehova on laumansa Valvojana ryhtynyt perusteellisiin järjestelyihin heidän jatkuvaksi onnekseen.
4 Ensiksi hän on varannut laumalleen loppumattoman ruoka- ja juomavaraston, sillä Jumalan lammasten pitäminen onnellisina vaatii hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Paimenpsalmista kirjoittikin: ”Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.” (Ps. 23:2, 3) Jehova on varannut tätä ruokaa ja juomaa kirjoitetun Sanansa, Pyhän Raamatun, muodossa. Sen tähden on tämän Sanan ahkera tutkiminen tärkeätä Jumalan laumalle, ei ainoastaan siksi, että se johtaa hengelliseen terveyteen ja onneen, vaan enemmänkin siksi, että se johtaa iankaikkiseen elämään. Ei ole ihme, että Jumalan Poika Jeesus Kristus sanoi aikansa juutalaisille: ”Autuaat [onnelliset, Um] ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.” ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” Sillä ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. (Luuk. 11:28; Matt. 5:3; 4:4) Nauttiakseen onnellisesta elämästä Jumalan lampaitten täytyy jatkuvasti ammentaa tästä Jumalan varastohuoneesta.
5. Millä tavalla Raamattu on välttämättömän tarpeellinen Jumalan ihmiselle, ja miten Jehovan sana todistaa sen?
5 Jumalan sana on myös valo, mitä niin kipeästi tarvitaan näinä synkkinä, koettelevina aikoina. Psalminkirjoittaja sanoi Jumalalle: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Lampaan katoaminen pimeään aiheuttaa pelkoa ja onnettomuutta. Jehova on varannut Raamatun totuuden lampuksi lammastensa opastamiseksi ja onneksi. Päämies Joosualle, joka oli johtamassa Israelin lapsia Luvattuun maahan, Jehova sanoi: ”Älköön tämän lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkistele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt [toimit viisaasti, Um].” (Joos. 1:8) Jos haluamme onnistua teillämme ja toimia viisaasti, ei riitä, että meillä vain on Raamattu, vaan meidän täytyy myös noudattaa Suuren Valvojamme Jehovan Joosualle antamaa neuvoa. Jos noudatamme tätä viisasta neuvoa, olemme onnellisia. Psalmista sanoi: ”Onnellisia ovat tiellään moitteettomat, ne, jotka vaeltavat Jehovan laissa. Onnellisia ovat ne, jotka noudattavat hänen muistutuksiaan.” (Ps. 119:1, 2, Um) Raamatun tunteminen ja sen sääntöjen mukainen elämä tuottaa onnea Jumalan laumalle.
6. Millä muulla tavalla Raamattu on siunaus Jehovalta?
6 Jehova on laumansa Paimenena varannut Sanansa vielä ylevämpää tarkoitusta varten: jotta hänen maalliset luomuksensa tulisivat tuntemaan Hänet, taivaallisen Paimenensa. Ilman Raamattua Jumalan lampaat eivät olisi tietoisia Paimen-Jumalastaan Jehovasta. Ja ilman Jehovan tuntemusta ei voi olla pysyvää onnea. Sillä Jehova ei ole ainoastaan ”elämän lähde” vaan myös ilon lähde. Ilo on hänen henkensä hedelmä. (Ps. 36:10; Gal. 5:22) Kun lampaat ovat erossa paimenestaan, ne tulevat pelokkaiksi ja onnettomiksi. Huomaa, miten psalmien kirjoittaja yhdistää Jehovan tuntemisen tarpeen aitoon onnellisuuteen. Henkeytetty kertomus sanoo: ”Autuas [onnellinen, Um] se mies, joka häneen turvaa!” ”Autuas [onnellinen, Um] se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!” ”Onnellinen on jokainen Jehovaa pelkäävä.” ”Autuaat [onnelliset, Um] ne, jotka sinun huoneessasi asuvat!” ”Autuaat [onnelliset, Um] ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa.” (Ps. 34:9; 89:16; 128:1; 84:5, 6) Onnen etsijöiden täytyy näin ollen kääntää huomionsa kohti taivasta, jos he haluavat saada Jehovan antaman ilon.
7. a) Miten psalminkirjoittaja ilmaisee ilon, joka tulee Jehovan tuntemisesta? b) Mistä ainoastaan voidaan onni ja rauha löytää?
7 Se rauhaisa ilo ja tyytyväisyys, mikä tulee palkaksi niille, jotka tuntevat taivaallisen Valvojan Jehovan, ilmaistaan meille Daavidin unohtumattomassa 23. psalmissa: ”Herra [Jehova, Um] on minun paimeneni”, hän sanoi. ”Ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle [vanhurskauden polkuja, Um] nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran [Jehovan, Um] huoneessa päivieni loppuun asti.” Miten kauniisti psalminkirjoittaja ilmaiseekaan sen tarpeen, lohdutuksen ja rauhaisan ilon, mikä tulee sille, joka tuntee Jehovan! Daavidin sanoissa ei kuulu mitään tuskaisaa määkimistä, jollaista kadonneet lampaat päästelevät. Jokaisen kadonneen lampaan määintä ilmaisee kurjuutta ja avuttomuutta, äärimmäistä yksinäisyyttä erossa laumasta. Se on pelottava ääni, minkä täyttää Paimenen suojeluksen ja hellän, rakkaudellisen huolenpidon menetyksen tunne. Kaukana Jehovasta ei voi olla onnea. Vain hänen ja hänen laumansa yhteydessä voidaan löytää se onni ja rauha, mistä Daavid puhuu Psalmissa 23.
8. Ketkä Jehova on määrännyt huolehtimaan laumasta, ja mikä perustotuus heidän täytyy aina pitää mielessään?
8 Estääkseen maallista laumaansa harhailemasta ja siten tulemasta onnettomaksi Jehova määräsi miehiä toimimaan valvojina ja paimenina. Näiden miesten piti huolehtia Jumalan laumasta. Muinaisen Israelin kuningas Daavid oli yksi näistä valvojista. Vaikka Daavid oli Jumalan kansan paimen, hän ymmärsi kuitenkin, että hänen yläpuolellaan oli Valvoja ja Paimen, jolle hän oli vastuussa. Daavid kirjoittaa siitä Psalmissa 16 jakeessa 8 sanoen: ”Minä pidän Herran [Jehovan, Um] aina edessäni.” Niin kuin paimen kulkee lauman edellä, kuningas Daavidkin näki hyväksi asettaa Jumalansa Jehovan eteensä. ”Kuuntele, Israelin paimen”, muuan israelilaistoveri kirjoitti. ”Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa.” (Ps. 80:2) Tämän perustotuuden pitäminen aina mielessä teki Daavidista erinomaisen valvojan ja arvokkaan esimerkin Jumalan laumalle.
9. Kun valvojat noudattavat Jehovan ohjausta, niin mikä siitä seuraa heille ja laumalle, ja mitä psalmista Daavid sanoo siitä?
9 Kun valvojat noudattavat taivaallisen Valvojansa ohjausta, he ovat siunattuja, ja lauma tulee onnelliseksi. Daavid kirjoitti tästä Ps. 144:13–15:ssä kuvaillen materialististen ihmisten sanovan: ”Meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas [onnellinen, Um] se kansa, jolle näin käy!” Sitten Daavid sanoo vastakohdaksi: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova.” (Um) Hengellismieliset valvojat ovat siis siunaus Jehovalta. He ovat tosi onnellisuuden aihe Jumalan laumalle.
LAUMAN PITÄMINEN ONNELLISENA
10. a) Kuka on antanut esimerkin rakkauden osoittamisessa lampaita kohtaan ja miten? b) Millä erityisellä tavalla valvojien tulee jäljitellä Jehovaa rakastamisessa?
10 Mikään ei edistä lauman onnellisuutta enemmän kuin rakkaus. Jehova on antanut esimerkin rakkauden osoittamisessa. Eräs Jumalan lampaista, nimittäin apostoli Johannes, kirjoitti: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:8–11) Valvojien velvollisuus on jäljitellä rakkauden taivaallista esimerkkiä. Heidän on tehtävä aloite rakkauden osoittamisessa, niin kuin Jumalakin rakasti ensin. ”Me rakastamme”, Johannes sanoi, ”sillä hän [Jumala] on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Laumaan kuuluvien varmuus siitä, että he ovat rakastettuja, rakastettuja siitä huolimatta, että tietävät, millaisia he itsessään ovat, tuottaa laumalle suurta onnea.
11. a) Miksi lauman rakastaminen on tärkeätä? b) Miten rakkaus on apu paimenelle?
11 Mutta miksi rakkaus on niin tärkeä? Koska ”rakkaus rakentaa”. Rakkaus on ”ykseyden täydellinen side”. ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Kor. 8:1; 13:4–8; Kol. 3:14, Um) Rakkaus tekee valvojasta helposti lähestyttävän, ystävällisen, lempeän, huomaavaisen ja kärsivällisen. Se estää häntä kohtelemasta tylysti lampaita. Rakkaus saa hänet oivaltamaan herkästi heidän hengelliset tarpeensa, sillä mikään ei ole terävänäköisempi eikä herkempi kuin aito rakkaus havaitsemaan kuin vaistoten toisen tunteet. Niin, mikään ei elvytä siinä määrin havaintokykyä kuin tosi rakkaus. Kun lammas on nälkäinen, paimen tietää sen, koska hän rakastaa. Kun lampaat ovat janoisia, paimen havaitsee sen rakkautensa perusteella. Kun lampaat ovat vahingoittuneet tai sairaita, niin paimenen rakkaus huomaa sen. Kun lammas on kadonnut, paimen tietää sen ensiksi lampaisiin kohdistuvan rakkautensa perusteella. Rakkaus herättää kaiken hänessä olevan hyvän ja jalon. Rakkaus, joka virtaa Jumalasta taivaasta käsin alaspäin hänen ”hyvän paimenensa” Jeesuksen Kristuksen ja lauman virkaanmäärättyjen valvojien kautta, yhdistää ja tekee onnelliseksi Jumalan lauman. Paimenen tulee aina muistaa, että ainoa, mikä on parempi kuin rakastettuna oleminen, on rakastaminen, että rakkaus ei koskaan häviä.
12. Miten rakastava paimen on siunaus laumalle?
12 Mikä siunaus rakastava valvoja onkaan sen tähden seurakunnalle! Lampaat tuntevat hänen rakkautensa siitä, millä tavalla hän puhuu ja menettelee heidän kanssaan. Valvojan esiintymistapa on ystävällinen ja miellyttävä. Hän vetää lampaita puoleensa. He tietävät, että hän pitää heistä huolta ja että heidän etunsa ovat hänen sydämellään. He eivät emmi esittää hänelle pulmiaan, koska he luottavat hänen lempeään huolenpitoonsa. He ovat vakuuttuneita hänen rakkaudestaan, koska rakkautta ei voida naamioida. Se on lievittävää öljyä, joka saa raskaatkin taakat ja usein tottelevaisuuden näyttämään keveämmältä. Rakkaus rauhoittaa. On hämmästyttävää, kuinka vähän valitusta ja kuinka paljon iloa rakkaudessa on. Valvoja tietää tämän. Siksi hän rakastaa jäljitellen taivaallisia Valvojiansa Jumalaa ja Kristusta.
13. Mikä todistaa Jeesuksen rakastaneen, ja minkä vertauksen hän esitti todistukseksi paimenen rakkaudesta?
13 Jehova Jumalan rakkaus lampaita kohtaan ilmenee hänen ”hyvän paimenensa” Jeesuksen Kristuksen kautta. Maan päällä ollessaan Jeesus vaali hellästi lampaiden elämää, ja lampaat olivat hyvin tietoisia hänen huolenpidostaan. Köyhät, sairaat, sorretut ja tietämättömät – kaikenlaiset ja kaikilta elämänaloilta olevat syntiset tunsivat vetoa hänen puoleensa. Hyvä Paimen ei pitänyt itseään liian tärkeänä ottaakseen lampaita syliinsä ja rohkaistakseen heitä elämän tiellä. Hänen lähestyttävyytensä auttoi syntisiä nousemaan langenneesta tilastaan pelastuksen tielle. (Joh. 10:11; Luuk. 7:36–50) Raamatunkirjoittaja Luukas kertoo, että ”kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ’Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan’.” Sitten Jeesus esitti heille verrattoman vertauksen sanoen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut’. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” (Luuk. 15:1–7) Miten kauniin esimerkin rakkaudesta ja ymmärtämyksestä Jeesus jättikään kaikille valvojille! Hänen läheinen jäljittelynsä on korkeinta viisautta.
RAVINTO JA ONNELLISUUS
14, 15. a) Mikä on yksi paimenen päävelvollisuuksista ja miksi? b) Miten valittava lammas voidaan parhaiten tyynnyttää?
14 Onnellisuus yhdistetään usein hyvään ravintoon. Kuka paimen ei tietäisi, että kun lampaat ovat nälkäisiä, ne tulevat hillittömiksi, ärtyisiksi? Mutta kun ne ovat syöneet hyvän, tyydyttävän aterian, ne näyttävät heti virkeämmiltä. Niiden huolestunut, valittava, ärtyisä henki laantuu, ja rentoutuneempi ja tyytyväinen mielentila saa vallan. Valvojan päävelvollisuuksia on sen tähden huolehtia siitä, että lampaat tulevat hyvin ravituiksi.
15 Kun lampaat valittavat, yksi parhaista keinoista on johdattaa heidät Jumalan sanan laitumille ja osoittaa heille joitakin sen virvoittavista, rohkaisevista ja rakentavista totuuksista. Käsittele laveasti varsinkin sitä toivoa, minkä Jumala antaa, ja että hänen lupauksensa ovat varmat. (Tiit. 1:2) Kun valittavaa mieltä tai loukkaantunutta sydäntä ruokitaan Jehovan sanalla, tosi tyytyväisyys ja onni palaa. Henkeytetty sananlasku sanookin: ”Autuas [onnellinen, Um] se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” (Sananl. 3:13, 18) Kun Jumalan lampaat rupeavat ymmärtämään tämän selvästi, he ovat onnellisia. Mutta valvojien täytyy näyttää tietä.
16. Mikä tuo onnea Jeesuksen mukaan?
16 Mutta ei yksistään lukeminen tai kuuleminen tuo onnea. Jeesus sanoi: ”Antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.” (Apt. 20:35, Um) Tosi onni on Jumalan tahdon tekijällä eikä vain kuulijalla. Jumalan sanan noudattaminen koituu pysyväksi onneksi. Kristitty opetuslapsi Luukas merkitsi sen tähden muistiin Hyvän Paimenen erikoishuomautuksen: ”Autuaat [onnelliset, Um] ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.” (Luuk. 11:28) Jumalan sanan kuuleminen ja noudattaminen tuovat siis yhdessä onnellisuuden.
HENKILÖKOHTAINEN HUOMIO
17. a) Miksi lauma ansaitsee paimenen henkilökohtaista huomiota? b) Millä tavalla paimen voi edistää lammasten onnellisuutta?
17 Jumalan lauma ei ole raporttien, kortistojen ja tilastojen kokoelma, vaan sellaisten kallisarvoisten luomusten elävä järjestö, joiden elämä on omistettu elävän Jumalan ylistämiseen. He tarvitsevat ja ansaitsevat siksi suurimman huomion, henkilökohtaisen huomion osakseen. On olemassa alituinen vaara, että valvojalle tulee niin kiire ja niin paljon kirjallista työtä, että hänellä on vain vähän tai ei ollenkaan aikaa lampaita varten. Kuitenkin jokaisen laumassa olevan täytyy tuntea paimenen huolenpito. Kristitty valvoja Paavali kirjoitti: ”Älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” (Hepr. 13:16) Työskenteleminen kenttäpalveluksessa kunkin lampaan kanssa silloin tällöin merkitsee heille enemmän kuin monet saarnat. Heille henkilökohtaisesti antamasi vähäinen kannustus rakentaa heitä. Se on yksi tapa osoittaa, että sinä huolehdit heistä. Tämä henkilökohtainen kosketus, heidän joukkoonsa meneminen, heidän kiittämisensä heidän edistymisponnisteluistaan edistää äärettömästi lampaitten onnellisuutta ja heidän hengellistä kasvuaan.
18. Miten paimen voi olla ilo sairaalaan joutuneelle lampaalle?
18 Lampaat tulevat usein sairaiksi ja tarvitsevat paimentaan. Hänen virkamääräyksensä käskee ”lohduttamaan kaikkia murheellisia”. (Jes. 61:2) Tämä merkitsee sitä, että hänen täytyy käydä henkilökohtaisesti heidän luonaan. Hänen pelkkä läsnäolonsa on ilo ja elvytys sairaalle. Paimen voi saattaa lampaat ajan tasalle seurakunnan toiminnan suhteen, käydä läpi raamatuntutkistelutehtävän, käsitellä uuden saarnan tai kertoa heille Herran kansan viimeisestä konventista, millainen ohjelma oli, mitä tietoja saatiin ja kuinka konventti kannusti ja vahvisti heitä. Valvojat, pitäkää sairaan kiinnostus Jehovaa ja hänen järjestöään kohtaan vireillä. Osoittakaa hänelle, miten hän voi edistää ja miten hän todella edistää lauman onnellisuutta lujuudellaan, rukouksillaan ja kiinnostuksellaan laumaa kohtaan. Lohduttakaa murheellisia. – 2. Kor. 1:3–7.
19. Millä muulla tavalla hän voi ilmaista myötätuntoa sairaille, ja miten valvoja tulee palkituksi?
19 Kaikki sairaat eivät ole sairaaloissa, vaan monet ovat kotona, ja nämä tarvitsevat myös valvojan huomiota. On hämmästyttävää, kuinka paljon onnea kirje tai paranemista toivottava kortti voi tuottaa. Kun ihminen tuntee olevansa sairas ja aivan yksin maailmassa, niin pieni osoitus siitä, että häntä muistetaan, kortin tai käynnin tai puhelinsoiton muodossa, merkitsee tavattoman paljon ja maksaa kuitenkin kovin vähän. Kun kuulee paimenen sanovan: ”Olen kaivannut sinua seurakunnassa. Me haluamme sinun tulevan pian terveeksi”, se merkitsee hyvin paljon sairaalle lampaalle. Sen lisäksi se merkitsee paljon lammasten Omistajalle Jehovalle, sillä hän muistuttaa valvojaa: ”Omaa lähimmäistään halveksiva tekee syntiä, mutta onnellinen on se, joka osoittaa suosiota ahdistetuille.” (Sananl. 14:21, Um) Henkilökohtaisen huolenpidon osoitus ahdistetuille ei ainoastaan tee heitä onnellisemmiksi, vaan myös lisää myötätuntoisen valvojan onnea.
20. Mitä valvoja havaitsee välttämättömäksi tehdä silloin tällöin huolehtiessaan henkilökohtaisesti laumasta, ja keille ja miten tämä tehdään?
20 Henkilökohtainen huolenpito sisältää myös neuvojen antamisen. Vanhat ja nuoret laumassa tarvitsevat silloin tällöin henkilökohtaisia neuvoja ja raamatullista ohjausta. Paimen voi puhua nuorelle sopivasta kristillisestä käyttäytymisestä vastakkaista sukupuolta kohtaan. Hän voi antaa neuvoja sopimattomasta seurasta, asianmukaisen pukeutumisen tarpeellisuudesta, puhtaasta kielenkäytöstä ja heidän evankeliuminpalveluksestaan huolehtimisesta. Vanhemmat jäsenet myös usein tarvitsevat paimenen viisaita huomautuksia. Heidän tarvitsee kuunnella hänen viisauttaan, sillä hän on huolissaan heidän elämästään. He saattavat olla velttoja evankeliuminpalveluksessa, kokouksissa käynnissä ja oikean valmennuksen antamisessa lapsilleen, tai heillä ei ehkä ole oikeaa käytöstä. Valvoja on auttamassa heitä. Hänen täytyy tehdä tili sinun elämästäsi, joten ole kiitollinen kaikesta huomaavaisuudesta, mitä hän osoittaa.
21, 22. a) Mikä todistaa, että harhaantuneita lampaita kannattaa mennä hakemaan? b) Miksi voidaan sanoa, että valvoja on siunaus Jehovalta?
21 Jeesus antoi eräässä tilaisuudessa apostoli Pietarille eräitä henkilökohtaisia neuvoja ja opetuksia sanoen: ”Ruoki minun karitsoitani”, ”kaitse minun lampaitani”, ”ruoki minun lampaitani”. (Joh. 21:15–17) Tämä oli vaikuttava kokemus Pietarille, epäilemättä sellainen, jota hän ei koskaan unohtanut. Koska Pietari oli harhaantunut pois Jumalan ja Hyvän Paimenen laumasta, niin Jeesus kurkottautui pelastamaan hänet. Eikö Pietari nyt valvojana haluaisi etsiä muita kadonneita lampaita? Hän oli varmasti kiitollinen siitä, että hänet pelastettiin, ja hänen uskollinen elämänsä paimenena todisti sen. Vuosia tämän kokemuksen jälkeen Pietari kirjoitti seuraavat rohkaisevat sanat kristillisen seurakunnan vanhemmille miehille: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1. Piet. 5:2–4) Hyvän Paimenen vaivannäkö ei mennyt hukkaan Pietarissa. Valvojat, menkää harhailevien lampaitten perässä hakemaan heitä. Paimentakaa huostaanne uskottua Jumalan laumaa.
22 Millainen Jehovalta tullut siunaus lauman valvoja onkaan! Noudattaessaan hänen uskollista ohjaustaan lampaat asuvat rauhassa ja ykseydessä. He kokevat iloa elämässään. Totisesti hyvyys ja laupeus ovat seuranneet heitä läpi elämän. He iloitsevat saadessaan osallistua Jehovan nimen kunniaan saattamiseen. Heidän toiveensa on paimen-kuningas Daavidin ilmaisema toive saada asua Paimenensa kanssa Jehovan huoneessa iankaikkisesti.