harjoittaa mihin aikaan ja missä paikassa tahansa. Paavali sanoi Roomalaisille 13:8:ssa, että rakkaus on ainoa velka, jota kristityillä tulee olla toisiaan kohtaan. Tämän järjestelmän loppu lähestyy nyt nopeasti. Näin ollen TÄMÄ aika kaikista ajoista on aika, jolloin tulee omata ’hellittämättömän harras rakkaus toisiaan kohtaan’. (1. Piet. 4:8) Eikö ole totta, että me toivomme Jumalan palvelijoina elävämme toistemme kanssa ikuisesti? Se merkitsee sitä, että meidän tulee haluta myös rakastaa toisiamme ikuisesti. Nyt on siis aika vahvistaa läheisiä siteitämme kristittyinä ja kehittää kykyä rakastaa toisiamme hellittämättömän hartaasti sydämestä jäljitellen siten rakkaudellista Jumalaamme Jehovaa.

Opi luottamaan Jehovaan

MEIDÄN sukupolvemme aikana kohdistuu jokaiseen ankara paine. Ihmiset kohtaavat joka suunnalla ongelmia. On ikään kuin joka taholta työntyisi painostavaa ilmaa. Kaikesta selviytyminen vaatii totisesti rohkeutta.

Ainoa keino, jonka avulla voi kohdata maailman aiheuttaman paineen menestyksellisesti, on Jehovaan, Luojaan, luottaminen. Tästä syystä Jehovan todistajat koettavat auttaa ihmisiä ymmärtämään, että ihmisten ratkaisut tulevat epäonnistumaan ja että vain Jumala voi antaa ja tulee antamaan apua ihmiskunnalle.

Jumalan sana sanoo: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Autuas se, . . . joka panee toivonsa Herraan [Jehovaan, UM], Jumalaansa, häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, . . . joka pysyy uskollisena iankaikkisesti.” – Ps. 146:3, 5, 6.

KRISTITYT VOIVAT OPPIA

Mutta tosi kristityilläkin, jotka ovat panneet toivonsa ja luottamuksensa Jumalan valtakuntaan, joka tulee hallitsemaan tätä maata, on paljon opittavaa Jehovaan luottamisesta. On suhteellisen helppoa katsoa tätä rappeutuvaa asiainjärjestelmää ja sanoa, että maapallon ainoa toivo on Jumalan hallitus. Mutta jokainen voi kysyä itseltään: ’Luotanko elämässäni todella Jehovaan?’ ’Luotanko paitsi siihen, mitä Jumala tulee tekemään vastaisuudessa, myös hänen jokapäiväiseen ohjaukseensa?’

Esimerkiksi saatat olla nuori, tarmokas ihminen. Tai ehkä sinulla on miellyttävä koti ja nautit taloudellista turvallisuutta. Se on hyvä asia. Mutta sinun on tehtävä ratkaisuja maallisen työn suhteen. Sinun on ratkaistava, hankitko sellaista, mitä tarvitset tai haluat, tai teetkö jotakin sellaista, mistä nautit. Panetko tällöin luottamuksesi omaan tarmoosi tai omaisuuteesi? Raamatunkirjoittaja Jaakob varoittaa meitä panemasta luottamustamme väärään kohteeseen, kun hän sanoo:

”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna matkustamme tähän kaupunkiin ja vietämme siellä vuoden ja ryhdymme liiketoimiin ja saamme voittoa’, koska ette tiedä, mitä elämänne on huomenna. Sillä te olette usvaa, joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy. Sen sijaan teidän pitäisi sanoa: ’Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.’” – Jaak. 4:13–15.

Etsitkö siis Jumalan ohjausta, ennen kuin teet mitään ratkaisua? Miten ratkaisusi vaikuttaa Jumalan, veljiesi ja muiden palvelemiseen? Tuleeko se tekemään elämäsi yksinkertaisemmaksi, vähentääkö se siitä sellaista, mikä kääntää huomion pois kristillisistä velvollisuuksista? Vaikuttaako se niin, että voit huolehtia paremmin velvollisuuksistasi seurakunnassa tai ’tavoitella’ palveluksesi laajentamista? Auttaako se sinua lisäämään hengellisyyttäsi? Miten se suo sinulle enemmän tilaisuuksia olla perheesi parissa ja vahvistaa sitä?

Tärkeimpiä harkittavia seikkoja on: miten se vaikuttaa minuun NYT hengellisesti? Kaikki sellainen, mikä vaikuttaa ehkäisevästi nyt, on vaarallista, koska nyt sinä olet elossa, kuten Jaakob sanoo. Sitä paitsi tämän koko asiainjärjestelmän tulevaisuus on lyhyt.

Toisaalta saattaa olla niin, että et ole aineellisesti varakas. Luotatko siitä huolimatta Jehovaan asettamalla etusijalle hengelliset asiat ratkaisuja tehdessäsi ja uhraamalla tarvittaessa paremmat aineelliset tulevaisuudenodotteet? Tällainen