yksimielisyyttä ei järkytä sen vähemmän kuin 265 lahkoa yksistään Yhdysvalloissakin. Jeesus tuomitsi pappien ulkokultaisuuden, jotka ovat koonneet omaisuuksia yleisillä armeliaisuuden teoilla ja äänekkäillä rukouksilla. Tämän maailman papit rakastavat otsikoita lehdissä armeliaisuudentekojensa yhteydessä ja kun he rukoilevat julkisissa toimituksissa, joissa poliitikot suutelevat Raamattua ja he antavat siunauksensa – kaikki tämä on hyvin tunnettu asia. Jotta Jeesuksen seuraajia ei jakaisi ja tuhoaisi kansallisylpeyden aikaansaamat rajat, niin hän puolsi sen antamista keisarille, mikä hänelle kuuluu, mutta painotti, että Jumalalle täytyy antaa myös hänelle kuuluva ja että Jumala on ensi sijalla. Kuitenkin ovat kristityiksi tunnustautuvat ympäri maailman olleet kahdesti yhden sukupolven aikana sellaisen maailmansodan repimiä, missä katolilaiset ovat tappaneet katolilaisia ja protestantit protestantteja.

Koko Kristuksen palvelusajan loisti Herran rukouksen aihe: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Kristikunnan saarnat ovat sellaisten kauniskaikuisten lupausten täyttämiä, jotka ennustavat parempaa maailmaa ihmiskekseliäisyyden avulla, yhteisturvallisuussuunnitelmia, Yhdistyneitä Kansakuntia ihmisen toivoksi jne. Jeesus antoi ”uuden käskyn . . . että rakastatte toisianne”. (Joh. 13:34) Maailmallinen uskonto hautoo alituisia poliittisia juonia ja toistuvaa väkivaltaa tosi kristittyjä vastaan, jotka ovat erossa maailmasta, aiheuttaen siten riitaa, kateutta ja vihaa.

Kristikunta on totisesti tyhjä turhuuden ja pakanuuden kuori. Kun se huutaa jumaliaan samoina juhlapäivinä ja samalla tavalla kuin muinaiset pakanat, niin tuloksetkin ovat luonnollisesti samat. Ne jumalat, joille moiset menot alkujaan järjestettiin, eivät voi vastata. Nimrod on ikuisesti kuollut huolimatta kaikista ikivihreistä puista, joita käytettiin muinoin tai joita nyt saatetaan näytellä joulukuun 25:ntenä. Paholaiset ottavat Jumalalle esitetyn ylistyksen ja johtavat edelleen kansoja Harmagedoniin.

Tosi kristityt koettavat liikuttaa huuliaan ylistäen ymmärtäväisesti Jehovaa, totista ja Kaikkivaltiasta Jumalaa, ja hänen Poikaansa. (Hepr. 13:15) Kun he tekevät siten, saarnaavat hänen valtakuntansa hyvää uutista, niin se auttaa yhä useampia ihmisiä ymmärtämään sen rauhan merkitystä, minkä hän toi ”hyvätahtoisille ihmisille”, ja niitä siunauksia, mitkä odottavat tätä maata hänen hallitessaan. (Luuk. 2:14) He tekevät hänen Jumalastaan oman Jumalansa, hänen valtakunnastaan toivonsa. Kuinka kohottavaa! Mikä tosiaan suuri Johtaja ja Käskijä hän onkaan!

’Sanokaa vangituille: ”Käykää ulos!”’

”Sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’ Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.” – Jes. 49:9.

1, 2. Mikä ennätys Jehovalla on vankilain avaamisessa ja niiden asukkien irtipäästämisessä?

JEHOVA on lyömätön vankilan ovien avaamisessa ja vankien vapauttamisessa. Hänellä on ennätys tämän tekemisessä kirjaimellisellakin tavalla. Hän lähetti profeetallisia unia muinaisen Egyptin faraolle, ja ne aikaansaivat sen, että hän vapautti Joosefin vankilasta selittämään unet ja tulemaan faraon pääministeriksi. Hän käytti Babylonian mahtavia armeijoita tuomionsa toimeenpanijoina ja antoi niiden raivata tiensä Jerusalemiin ja vapauttaa profeettansa Jeremian vankilasta. Jerusalemin uskonnolliset hallitsijat toimeenpanivat paljon myöhemmin jälleen väärän vangitsemisen, vangiten tällä kertaa Jeesuksen Kristuksen apostolit. Mutta Jehovan enkeli avasi vankilan ovet sinä yönä, toi heidät ulos vanginvartijain huomaamatta sitä ja käski heitä menemään takaisin saarnaamaan Jeesuksesta Kristuksesta temppelissä. Kun Pietari oli jälkeenpäin yksin vangittuna ja tuomittuna kuolemaan ja kun hän makasi sidottuna kahleilla kahden sotilaan välissä ja vartijoitten ollessa vankikopin oven edessä, niin Jehovan enkeli katkaisi jälleen kahleet ja johdatti Pietarin vapauteen ja palvelemaan edelleen Jumalaansa.

² Jehovalle ei ollut liian paljon nostaa maanjäristystäkään Makedonian Filippissä olevan vankilan alle apostoli Paavalin ja Silaan käsien ja jalkojen irroittamiseksi kahleista ja pölkyistä ja kopinovien auki lyömiseksi sekä vanginvartijan saamiseksi johtamaan heidät ulos mitä suurinta kunnioitusta osoittaen ja nöyrästi kuunnellen heidän sanomaansa. On aivan oikein kirjoitettu: ”[Jehova] vapauttaa vangitut.” – Ps. 146:7; Jer. 40:1–4; 1. Moos. 41:1–46; Apt. 5:17–21; 12:1–11; 16:19–34.

3. Mistä lähtien hän on tehnyt meidän aikanamme suurempaa vapauttamistyötä, ja mistä hän on vapauttanut?

³ Mutta me olemme nyt vuoden 1952 alussa jKr. Eivätkö meidän päivämme ole liian nykyaikaisia Jehova Jumalan suorittaa mitään sellaista kuin ihmisten vapauttaminen vankilasta? Älä ajattele sellaista hetkeäkään. Tosiasia on, että hän on suorittanut tätä suurta vapautustyötä nykyään, tänä nykyaikana, vuodesta 1919 jKr. lähtien. Tämän työn osoittaa monien vapauttaminen kirjaimellisista vankiloista, keskitysleiristä