Synnin tahran poistaminen
KUN Jehova Jumala oli lopettanut luomistoimintansa, hän tarkasteli kaikkea tekemäänsä ja sanoi sen olevan ”sangen hyvää”. (1. Moos. 1:31) Kaikki, mitä hän oli tehnyt, oli täydellistä. (5. Moos. 32:4) Synnin tunkeutuminen tähän vanhurskaaseen järjestelyyn oli kuin ei-toivotun syöpäsolun tunkeutumista terveeseen ruumiiseen.
Todellisuudessa ihmiset eivät ole olleet ainoita, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan ja tehneet syntiä. Raamattu puhuu ”enkeleistä, jotka tekivät syntiä”. (2. Piet. 2:4) Henkiluomus, Saatana Panettelija, ensiksi johdatti Aadamin ja Eevan heidän väärään menettelyynsä. (Joh. 8:43, 44) Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä näiden pahojen henkien hyväksi. He olivat täydellisiä ja tekivät tietoisen valinnan. Heidän syntinsä oli siksi anteeksiantamaton. Heidän syntisyytensä tahra poistetaan kaikkeudesta siten, että heidät tuhotaan lopullisesti Jumalan määräaikana. – Matt. 25:41.
Samoin Aadam ja Eeva valitsivat synnin tekemisen. He tekivät tahallaan väärin, vaikka heidät luotiin täydellisiksi. Heistä tuli siten vapaaehtoisesti synnin orjia, koska Jeesus itse selitti: ”Jokainen synnin tekijä on synnin orja.” (Joh. 8:34) Lopulta heidät poistettiin näyttämöltä, kun Jumala salli heidän kuolla heidän synnin aiheuttaman epätäydellisyytensä vuoksi. – 1. Moos. 3:19; 5:5.
Meidän kohdallamme tilanne on kuitenkin erilainen. Mekin olemme synnin orjia, mutta emme täysin valinnan perusteella. Me olemme syntisiä, koska me olemme syntyneet sellaisiksi, ikään kuin meidät olisi myyty orjiksi jo ennen syntymäämme. (Room. 5:12; 7:14) Sen tähden Jehova Jumala rakkaudessaan ja viisaudessaan on pitänyt huolen siitä, että me voimme päästä pois synnin orjuudesta, jos todella haluamme.
Ongelman ratkaiseminen
Toimenpiteillään Israelin kansan suhteen Jehova osoitti, että hän hyväksyy takaisinostoperiaatteen. Esimerkiksi jos israelilainen köyhtyi ja hänen täytyi myydä itsensä orjaksi ei-israelilaiselle, lähisukulainen voi ostaa hänet takaisin eli lunastaa hänet, jos hän kykeni tekemään sen. (3. Moos. 25:47–49) Hinta laskettiin tarkoin, niin että takaisinosto oli täysin oikeudenmukainen.
Jehova asetti myös vastaavuusperiaatteen käsitellessään syyllisyyttä syntiin. Esimerkiksi jos joku tahallaan aiheutti ruumiillista vahinkoa toiselle israelilaiselle, hänen täytyi oikeuden mukaan kärsiä samanlainen vahinko. Laki mainitsi nimenomaan, että piti antaa ”henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta”. – 2. Moos. 21:23–25.
Vastaavasti Jumala sallisi ihmiskunnan takaisin ostamisen synnin orjuudesta, mutta sen oli tapahduttava oikeuden vaatimusten mukaan. Hinnan tuli olla oikea, ei liian pieni, ikään kuin sillä mitä lunastettiin ei olisi ollut todellista arvoa. Mikä hinta oli? Ajattelehan hieman. Aadam oli luopunut täydellisestä, synnittömästä ihmiselämästä, johon liittyi ikuisen elämän odote. Se oli hyvin arvokas.
Ihmisellä ei ole mitään, mikä vastaisi sen arvoa. Maailman rikkaimpienkin ihmisten on jolloinkin kuoltava. Kaikki heidän hopeansa ja kultansa eivät voi pidentää edes tätä epätäydellistä elämää, saati sitten ostaa ikuista elämää. Henkeytetty psalminkirjoittaja sanoi: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. . . . että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” (Ps. 49:8–10) Avun täytyi sen tähden tulla ihmissuvun ulkopuolelta.
Jumala ilmaisi ensi kerran, että hänen tarkoituksensa oli antaa tällainen apu, heti sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat valinneet synnin tekemisen tottelevaisuuden sijasta. Hän ennusti sellaisen ”siemenen” tulemisen, joka vastustaisi sen pahan henkiluomuksen vaikutusta, joka oli johtanut ihmiskunnan syntisyyteen. (1. Moos. 3:15) Perättäisten ilmoitusten välityksellä hän ilmaisi suvun, joka tuottaisi tämän siemenen eli jälkeläisen. Lopulta nämä ilmoitukset kohdistuivat erääseen kihlapariin, Rooman valtakunnan aikana Palestiinassa eläneisiin Joosefiin ja Mariaan. – 1. Moos. 22:15–18; 49:10; Luuk. 1:26–35.
Tämä pari sai tietää, että Maria saisi pojan, jolla olisi erittäin tärkeä osa synnin tahran poistamisessa Jumalan luomakunnasta. Jehovan enkeli ilmoitti Joosefille unessa: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on pyhästä hengestä. Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on pelastava kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:20, 21) Tässä oli vihdoin sellainen, joka voi ’lunastaa veljensä’.
Jeesus syntyi Marian poikana ja oli siten todella juutalainen Daavidin suvusta. Mutta kuten myöhemmin ilmaistiin, hän oli todellisuudessa ollut olemassa taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan. Hänen elämänsä siirrettiin Jehovan ihmeitä tekevän voiman avulla Marian kohtuun, niin että Jumalan Poika voi syntyä ihmiseksi. (Joh. 1:1–3, 14) Tällä tavalla Jeesus ei perinyt syntisyyttä, joka oli tehnyt epätäydelliseksi koko ihmiskunnan aina hänen aikaansa asti. Hän oli Aadamin tavoin täydellinen. Mutta toisin kuin Aadam hän pysyi tottelevaisena. Niinpä ainoana yksilönä ihmishistoriassa Jeesus oli mies, joka ei koskaan tehnyt syntiä. Apostoli Pietari sanoi: ”Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä.” Paavali selitti, että Jeesus oli ”uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu”. – 1. Piet. 2:22; Hepr. 7:26.
Jeesuksella oli siis se, mikä yksin vastaa arvoltaan täydellistä ihmiselämää: toinen täydellinen ihmiselämä. Kun hän kuoli, hänen kuolemansa ei ollut ”synnin maksama palkka”. (Room. 6:23) Jeesus ei ansainnut kuolemaa. Siksi hän kuolemassaan uhrasi jotakin, mikä vastasi täysin Aadamin menettämää täydellistä elämää. – 1. Tim. 2:6.
Jeesuksen uhrilla oli aivan päinvastainen vaikutus kuin Aadamin synnillä. Apostoli Paavali sanoi: ”Niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:22) Jeesus kykeni käyttämään täydellistä ihmiselämäänsä hintana ihmiskunnan ostamiseen synnistä. ”Hän antoi itsensä meidän syntiemme edestä vapauttaakseen meidät nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan.” – Gal. 1:4.
Vapautus synnistä
Nyt ihmiskunnalla on siis poispääsytie! Lunastushinta on maksettu. Merkitseekö tämä, että jokainen vapautuu nyt automaattisesti synnin orjuudesta ja palautuu täydellisyyteen? Ei. Jeesus itse selitti, miten tämä järjestely toimii, kun hän sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Joh. 3:16) Niin ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, jonka välityksellä Jumala teki lunastusjärjestelyn, saavat nauttia ikuisesta elämästä, jonka Aadamin tahallinen tottelemattomuus oli riistänyt heiltä.
Ne, jotka todella hyväksyvät Jeesuksen uhrin, saavat hyötyä jo nyt, vaikka he tietenkin edelleen ovat epätäydellisiä. Jumalan aika ihmisten ennallistamiseksi kirjaimelliseen inhimilliseen täydellisyyteen ei ole vielä tullut. Mutta jos he epätäydellisyytensä takia tekevät jonkin synnin, niin se ei auttamattomasti riko heidän suhdettaan taivaalliseen Isäänsä. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.” (1. Joh. 2:1, 2) Jos me siis epätäydellisyyden takia lankeamme syntiin, me voimme rukoilla Jumalaa Jeesuksen uhrin perusteella ja luottaa siihen, että Jehova antaa meille anteeksi. – 1. Joh. 1:7–9.
Merkitseekö tämä sitten sitä, ettei synnillä ole enää todellisuudessa mitään merkitystä? Voimmeko me nyt tämän rakkaudellisen järjestelyn vuoksi tehdä mitä syntiä haluamme ja olla varmoja siitä, että meille annetaan anteeksi Jeesuksen uhrin perusteella? Emme, niin ei ole asian laita. Jos me haluamme saada hyötyä tästä järjestelystä, meillä täytyy olla sama asenne syntiä kohtaan kuin Jeesuksella on. Hän ’rakastaa vanhurskautta ja vihaa laittomuutta’, ja niin meidänkin pitäisi tehdä. (Hepr. 1:9) Meidän pitäisi Paavalin tavoin ’kurittaa lyönnein ruumistamme ja johdattaa sitä kuin orjaa’ voittaaksemme taipumuksen syntiin. (1. Kor. 9:27) Tämä edellyttää selvästi sen ymmärtämistä, mikä on syntiä, ja taistelemista sitä vastaan. Jumala auttaa meitä tässä, ja se voi johtaa siihen, että me todella muutumme persoonana. – Room. 12:2.
Mutta jos me emme taistele syntisiä taipumuksiamme vastaan, niin meihin saattavat soveltua apostoli Paavalin seuraavat sanat: ”Sillä jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” – Hepr. 10:26, 27.
Lopulta niillä, jotka osoittavat lihansa epätäydellisyydestä huolimatta todella haluavansa päästä pois synnin orjuudesta, on vielä suurenmoisempi odote. Heille luvataan mahdollisuus elämään uudessa järjestyksessä, missä synti on oleva menneisyyttä. Se tullaan poistamaan tyystin Jumalan luomakunnasta. Silloin ”ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. (Jes. 11:9) Henkeytetty psalminkirjoittaja lupaa meille, että ”jumalatonta [eli tahallisesti syntistä] ei enää ole”. Sen sijaan ”nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta”. – Ps. 37:10, 11.
Kaikki synnin huonot seuraukset – sairaus, kuolema ja Jumalasta vieraantuminen – kuuluvat silloin menneisyyteen. (Ilm. 21:3, 4) Sen sijaan Jumalan tarkoitus tämän maapallon suhteen tulee täysin toteutumaan. – Matt. 6:9, 10.
Niin, Jeesuksen lunastusuhrin ansiosta uskovalla ihmiskunnalla on suurenmoinen tilaisuus päästä lopulta pois synnin orjuudesta. Niinpä psalmistan kannustus on hyvin ajankohtainen: ”Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti. Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti.” – Ps. 37:27, 28.