Mistä tiedämme Jumalan lopettavan pahuuden?
RYHTYYKÖ Jumala koskaan ratkaisevaan toimintaan pahuuden hävittämiseksi iäksi kaikkeudesta? Vakuuttavan vastauksen kipeän tarpeen osoittavat aikamme alituisesti huononevat olosuhteet. Lain halveksiminen on kaikkialla ilmeistä niin yksityisessä kuin julkisessakin elämässä. Väkivallan ja rikollisuuden suuri lisääntyminen saattaa yhteiskuntatieteilijät hämilleen. Kun ihmisten käyttäytymisen nykyinen suuntaus heittää enteellisen varjonsa tulevaisuuden ylle, niin mitä perusteita on uskoa, että Jumala tarttuu asioihin saattaakseen pakolla voimaan vanhurskauden ja rauhan?
Odote, että Jumala toimii lopettaakseen kaiken pahuuden, voidaan perustaa Jumalan ominaisuuksien tuntemukselle. Hän on rakkauden ja totuuden Jumala. Eräs hänen omista henkeytetyistä palvelijoistaan kirjoittaa hänestä: ”Niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.” (Ps. 11:5) Ja eräässä toisessa paikassa hän ilmoittaa meille: ”Minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä.” (Jes. 61:8) Sietäisikö tämä vanhurskauden Jumala ikuisesti sitä, mitä hän vihaa?
Saattaessaan kunniaan oman nimensä vanhurskas Jumala Jehova toimii varmasti omana aikanaan jokaista pahantekijää vastaan, ja se aika on lähellä. Jumala ei salli pahojen iäti ajatella, että hän hyväksyy sen, mitä he tekevät. Jehova antaa laittomille, moraalittomille seuraavan varoituksen: ”Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.” (Ps. 50:21) Jotkut ovat käsittäneet väärin Jumalan pitkämielisyyden, jonka tarkoitus on ollut antaa pahantekijöille riittävä aika katumiseen, ja he ovat tuudittautuneet vaaralliseen itsekylläisyyteen. Heidän rikoksistaan ei ole nopeasti rangaistu, joten he kuvittelevat, ettei heille tapahdukaan mitään.
Mutta Jumala tuntee heidän sisimmät ajatuksensa. Hän tietää, mikä panee heidät kulkemaan jatkuvasti pahalla tiellä, ja hän paljastaa heidän erheellisen ajattelunsa: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” (Saarn. 8:11) Asenteellaan he ilmaisevat myös, etteivät ole harkinneet monia nimenomaisia varoituksia siitä, että Jumala on päättänyt toimia.
JUMALAN LUPAUKSET VIITTAAVAT PAHUUDEN LOPPUMISEEN
Me elämme tosin päiviä, jolloin pahuus on vallalla ja pahantekijät moninkertaistuvat, mutta Jehovan lupaukset viittaavat pahuuden täydelliseen loppuun. Hän antaa nöyrille esimerkiksi seuraavan lujan vakuutuksen: ”Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Ps. 37:1, 9–11.
Huomaa, miten perusteellinen se puhdistus on, jota Jehova johtaa täällä maan päällä. Vaikka nöyrät etsivät ahkerasti, he eivät voi löytää yhtään ainoata pahaa eli jumalatonta ihmistä, joka turmelisi onnellista ja rauhaisaa näkyä. Pahat ovat poissa, mutta nöyrät varjeltuvat elossa.
Toisen Jumalan lupauksen, että hän vapauttaa vanhurskasmieliset ihmiset raskaasta taakasta elää määräämättömästi pahojen keskuudessa, lausui patriarkka Eenok. Niin todenmukainen oli Jumalan hänelle suoma näky, että se sai hänet huudahtamaan sen tulevasta täyttymyksestä: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” (Juud. 14, 15) Tuon lopullisen tuomintatyön laajuuden ilmaisee se, että tuhannen tuhannet enkelit toimivat siinä ja että ”kaikkia jumalattomia” kohtaa tuomio.
Lupauksen, joka viittaa kiistattomasti pahojen ihmisten loppuun kansainvälisessä mitassa, lausui myös Jumalan profeetta Sefanja: ”Odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan.” (Sef. 3:8) Samanaikaisesti Jumala tarjoaa suojan ja varjeluksen kaikkien kansojen nöyrille, jotka etsivät häntä ja hänen vanhurskaita teitään. – Sef. 2:1–3.
Sen, että Jehova ja hänen määräämänsä tuomion Toimeenpanija Kristus Jeesus iskevät myös suoraan kaiken pahuuden juuriin, varmistavat Jeesuksen sanat hänen vertauksessaan kuvaannollisista lampaista ja vuohista: ”Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.’” (Matt. 25:41) Tuho, jota kuvataan ”iankaikkisella tulella”, on kaiken pahuuden aloittajan ja johtajan kohtalo, sillä apostoli Johannes kuvaa siten Jumalan hänelle antamassa profeetallisessa näyssä tapahtuvan toiminnan: ”Perkele, heidän [ihmisten] villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen.” – Ilm. 20:10.
Jumalan lupaukset antavat näin ollen riittävän perusteen odottaa kaiken pahuuden lopettamista ja itsensä pahanteon johtajan hävittämistä.
JUMALAN NOUDATTAMA TOIMINTATAPA
Näiden ja monien muiden lupausten lisäksi, joiden mukaan kaikkeus vapautetaan pahoista luomuksista, se toimintatapa, jota Jumala on noudattanut aikaisemmissa menettelyissään pahantekijäin kanssa, tarjoaa meille opastusta sen suhteen, miten hän menettelee heidän kanssaan nyt. Ajatelkaamme esimerkiksi, millainen tilanne kehittyi Nooan päivinä. Jumalan enkelipojat hylkäsivät oikeat paikkansa taivaassa, ruumiillistuivat miehiksi ja menivät naimisiin ihmisten kauniiden tyttärien kanssa tuottaen jättiläisten eli tyrannien sekasikiörodun. Seurauksena oli väkivallan ja moraalittomuuden aikakausi. Pyhä kertomus sanoo: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Mikä oli Jumalan päätös? ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin.” – 1. Moos. 6:1–7; 2. Piet. 2:5.
Kun Nooa päättäväisesti rakensi arkkia perheensä pelastukseksi, voimme kuvitella ihmisjoukon pilkalliset ja ivalliset huudahdukset: ’Se ei tule koskaan meidän aikanamme, Nooa. Sinä tuhlaat aikaasi.” Mutta arkki valmistui. Siihen pantiin sen kallisarvoinen lasti ja ovi suljettiin. Sitten tuli rankkasade. Ihmiset ryntäsivät etsimään suojaa. Vedenpinta kohosi jatkuvasti tunti tunnilta, päivä päivältä. Ihmiset pakenivat epäjärjestyksessä korkeammalle maalle pelosta suunniltaan. Vuorista tuli saaria, kun kohoava vesi erotti perheet toisistaan. Korkeimmilla vuorilla olevat ihmiset saattoivat kuulla ansaan joutuneitten joukkojen huudot, kun vetten pyörteet nielivät alemmat kukkulat. Ihmismassojen mielettöminä kavutessa yhä korkeammille huipuille suuret määrät menettivät henkensä. Lopulta ei ollut jäljellä yhtään ainoaa huippua, ja ainoa ääni oli paljon yli korkeimpienkin vuorten kohonneitten vesien kohina. Viimeisetkin turhat avunhuudot olivat vaienneet. – 1. Moos. 7:17–24.
Kun arkki keinui rannattomien vetten pinnalla, niin sen asukkailla, Nooalla ja hänen perheellään, oli aikaa harkita sitä tosiasiaa, että Jumalan julistamat päätökset aina toteutuvat. Vaikka pahuus oli levinnyt ympäriinsä ja vallitsi maan päällä, niin Korkein Hallitsija oli pyyhkäissyt maan puhtaaksi pahoista ihmisistä.
Vielä eräs huomiota herättävä esimerkki siitä, kuinka Jumala menettelee pahojen suhteen, nähdään Sodomaa ja Gomorraa koskevasta Raamatun kertomuksesta. Vanhurskas Loot asui Sodomassa, ja ”rietasten vaellus irstaudessa vaivasi” häntä kovasti. Tyydyttääkseen eläimellisiä himojaan nuo Sodoman miehet olivat valmiit turvautumaan väkivaltaan näennäisesti turvattomia muukalaisia kohtaan. Heidän turmeltuneisuutensa kauhistava syvyys tavoitti Jehovan korvat kuin ”valitushuuto”. Lootia ja hänen perhettään pelastamaan lähetetyt enkelit toivat tärkeän sanoman: ”Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.” – 2. Piet. 2:7; 1. Moos. 18:20; 19:4–14.
Lootin vävyiksi pyrkivistä oli hänen varoituksensa kaupunkia ja koko aluetta kohtaavasta suuresta onnettomuudesta suurta pilaa. Väestö, joka oli tottunut jo pitkään selviytymään väärinteoistaan huolimatta, oli tuudittautunut väärään turvallisuudentunteeseen rankaisun suhteen. Mutta kohta kun Loot ja hänen tyttärensä olivat päässeet pois tuomitulta alueelta, ”Herra antoi sataa . . . tulikiveä ja tulta” koko alueelle. Huomattavan kaukaakin Aabraham saattoi nähdä, kuinka ”maasta nousi savu niinkuin pätsin savu”. – 1. Moos. 19:24–28.
Kaikki alueen asukkaat kaupunkeineen, koteineen, puutarhoineen ja hyvin kasteltuine hedelmällisine maineen tuhoutuivat tulen hävityksessä. Kolme henkeä, Jumalaa pelkäävä Loot ja hänen tyttärensä, jäivät eloon kertomaan tuon kauhean kokemuksen. Jälleen Jumala oli julistanut päättäneensä hävittää pahat ihmiset, ja jälleen hän näytti esikuvan pahojen hävityksestä ja vanhurskaitten pelastuksesta.
PROFEETALLISIA ESIKUVIA NYKYAJALLE
Nämä esimerkit siitä, millä tavalla Jumala suhtautuu pahuuteen, ovat todella havainto-opetusta kaikkien niiden jälkeen eläneiden luettaviksi ja ymmärrettäviksi. Ne kertovat Jehovan inhosta pahantekoa kohtaan ja innosta pahuuden pois juurimiseksi. Mutta ne menevät vielä pitemmällekin. Ne kerrottiin todellisuudessa profeetallisina esikuvina asioista, jotka tapahtuvat paljon suuremmassa mitassa. Eikä meitä ihmisiä ole jätetty arvailemaan sitä, että nuo tapahtumat esittivät tulevaisuudessa toteutuvaa suurempaa tapahtumaa.
Tuo jumalattoman ihmissuvun hukuttaminen on elänyt miltei kaikkien heimojen ja kansojen perimätiedoissa tähän päivään asti. Mutta tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten se sai uuden tärkeän merkityksen tulevien asiain esikuvana, kun Jeesus Kristus julisti: ”Niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivät tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37–39) Samoin kuin he pitivät huolen itsekkäistä lihan haluistaan ja jättivät huomioon ottamatta Jumalan varoituksen silloin, niin on nytkin.
Näin Jeesus arvovaltaisesti varoitti, että profeetallinen esikuva toteutetaan varmasti pahojen tuhoisaan loppuun asti. Ja tähän samaan profeetalliseen vedenpaisumusesikuvaan viitaten apostoli Pietarikin esittää lisää yksityiskohtia siitä, miten kansainvälisen pahuuden loppu tulee: ”Niiden kautta [Jumalan sana määrätessään ennen näkemättömän kaatosateen] silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2. Piet. 3:6, 7) Jälleen pyyhkäistään kokonainen pahojen luomusten maailma pois, mutta vanhurskaat säästetään niin kuin Nooa ja hänen perheensä.
Samaten ei Sodoman ja sen sisarkaupunkienkaan kokemus ole pelkästään historiallinen tapaus, jolla ei olisi mitään tekemistä nykyään maan päällä eläviin ihmisiin nähden. Apostoli Pietari pantiin Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta kirjoittamaan: ”Hän [Jumala] poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.” (2. Piet. 2:6) Jumala noudattaa näin ollen varmasti tätä toiminnan esikuvaa sen jumalattoman sukupolven suhteen, joka rasittaa maata nykyään.
Eräs toinen Raamatun kirjoittaja, Juudas, lisää henkeytetyn todistuksensa siitä, mikä todella on Sodoman ja Gomorran kukistamista koskevan kertomuksen tarkoitus: ”Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin [ruumiillistuneet enkelit] harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Juud. 7) Jumala ei siedä pahoja määrättömästi.
Onko nykyään niitä, jotka pilkkaavat sitä ajatusta, että Jumala tekee täydellisen lopun pahuudesta ja vapauttaa vanhurskaat, jotka pitävät ajatusta uhkaavasta tuhotuomiosta suurena pilana? Jumala tiesi ennalta, että niitä olisi, ja pani apostoli Pietarin ennustamaan: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3, 4) Nooan ajan ja Lootin ajan tuhotapahtumat viittaavat tällaisten pilkkaajien erehdykseen ja siihen, että Jehova vapauttaa vanhurskaat. – 2. Piet. 2:9.
Oikeudenmukaisen ja rakastavan Jumalan ilmaisemat ominaisuudet tarjoavat vahvan takeen siitä, että hän nousee ja lopettaa niiden pahantekijäin sukupolven, jotka nyt väärinesittävät hänet ja turmelevat hänen kättensä työn täällä maan päällä. Hänen lupauksensa viittaavat myös tällaiseen ratkaisevaan menettelyyn, ja hänen on mahdotonta valehdella. (Hepr. 6:18) Hänen menettelynsä muinaisten pahojen ihmisten suhteen ja hänen vanhurskaille toimittamansa vapautus viittaa siihen esikuvaan, jota hän noudattaa meidän aikanamme. Ja ehkä selvin on se seikka, että Nooan ajan tuhotulvaa ja Sodoman ja Gomorran tulihävitystä sanotaan hänen Sanassaan erityisesti esikuviksi siitä, mitä ”vastedes” oli tuleva. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jumala lopettaa kaiken pahuuden.