”Onnellisia ovat lempeämieliset”
MITEN paljon ajattelemisen aihetta onkaan niissä ”autuuksissa” eli ”onnellisuuksissa”, jotka Jeesus Kristus lausui vuorisaarnassaan! Me voimme tutkia ja harkita niitä ja tuottaa siten suurta hyötyä mielelle ja sydämelle, sillä ne ovat kirjaimellisesti täynnä jumalallista viisautta, henkeytettyjä ennustuksia ja oikeita periaatteita. Tämä kaikki pitää paikkansa esimerkiksi kolmannesta autuudesta: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he perivät maan.” – Matt. 5:5, Um.
Mitä lempeämielisyys merkitsee, ja ketkä ovat niitä lempeämielisiä, jotka perivät maan? Lempeämielisyys merkitsee ystävällisyyttä käytöksessä eli toiminnassa, karkeuden ja tunteettomuuden vastakohtaa. Tässä ”lempeämieliseksi” käännetty kreikkalainen sana on praús. Siinä lempeyden merkitys yhtyy voimaan; se on hallittua voimaa. Tätä sanaa on käytetty kuvaamaan myös kesytettyä villieläintä.
Ketkä ovat niitä lempeämielisiä, jotka perivät maan? Heihin kuuluu varmasti Jeesus Kristus itse, sillä hän oli ennen kaikkia muita konsanaan maan päällä eläneitä ihmisiä lempeämielinen. Hän itse sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, . . . sillä minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um].” Hänestä ja hänen riemullisesta ratsastuksestaan Jerusalemiin kirjoitettiin: ”Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena [lempeämielisenä, Um].” – Matt. 11:28, 29; 21:5.
Toiset raamatunpaikat osoittavat selvästi, että Jeesus Kristus huomattavimpana lempeämielisenä perii maan. Jehova Jumala on määrännyt hänet ”kaiken perilliseksi”, siis maankin. ’Pakanakansat tulevat hänen perinnöksensä ja maan ääret hänen omiksensa.’ – Hepr. 1:2; Ps. 2:7, 8.
Tämän perinnön Jeesus Kristus jakaa samoin kuin Valtakunnan hallintonsakin voideltujen seuraajiensa kanssa, jotka vaeltavat hänen askeleissaan, sillä heistä tulee ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”. Nämä apostoli Johannes näki näyssä seisomassa taivaallisella Siionin vuorella, ja heidän lukumääränsä on 144 000. – Room. 8:17; Ilm. 14:1.
Vaikka lausunnon ”onnellisia ovat lempeämieliset” näin nähdäänkin soveltuvan erityisesti ja ensi sijassa Jeesukseen Kristukseen ja hänen Valtakunnan-tovereihinsa, niin se esittää periaatteen, jolla on laajempikin sovellutus. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan.” – Ps. 37:10, 11.
Kun Jumala Kaikkivaltias on ennustetussa tulevassa uudessa järjestyksessä hävittänyt kaiken jumalattomuuden maan päältä, niin jäljellä on ainoastaan lempeämielisiä eli nöyriä. Nämä ”perivät” sen siten, että he saavat pitää sitä hallussaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen Valtakunnan-tovereittensa puolesta. Silloin ovat kaikki eläimetkin lempeämielisiä, sillä silloin ei ole enää äkäisiä eikä raatelevia villieläimiä: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 11:6–9.
Jeesuksen sanoihin sisältyy vieläkin enemmän, sillä niissä lausutaan se yleinen periaate, että lempeämieliset ovat onnellisia. Miten niin? Ensiksi se tekee opetuksen vastaanottamisen heille helpommaksi. Siksi opetuslapsi Jaakob kirjoitti, että kristittyjen tulee olla ’nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan, hitaita vihaan’ ja että heidän tulee ’ottaa hiljaisuudella [lempeydellä, Um] vastaan sana, joka on heihin istutettu ja joka voi heidän sielunsa pelastaa’. – Jaak. 1:19–21.
Lempeämielinen ihminen on tyyni vaikeina aikoina, mikä aikaansaa paremmat suhteet muihin ja mikä vuorostaan tekee hänet onnelliseksi. Hän pyrkii rauhaan, mikä on onnellinen tila, kuten voidaan nähdä kristityille annetusta neuvosta, ”etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. – Tiit. 3:2.
Lempeämielisyys tuottaa onnea myös siksi, että se merkitsee kiivaan vastakohtaa. Kiivas ei pysty hillitsemään itseään vaikeassa tilanteessa, mistä on seurauksena, että hän sanoo ja tekee sellaista, mitä hän jälkeenpäin saattaa syvästi katua ja mikä tekee hänet hyvin onnettomaksi. Henkeytetty sananlasku sanoo siitä: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” Kuinka totta! Siksi vastuuasemissa olevia kypsiä kristittyjä neuvotaankin kohtelemaan lempeästi hairahtuvia voidakseen tehdä mahdollisimman paljon hyvää. – Sananl. 15:1; Gal. 6:1.
Mikä auttaa sinua pääsemään niiden onnellisten joukkoon, jotka ovat lempeämielisiä? Jumalan sanan tuntemus ja Hänen henkensä omaaminen. (Gal. 5:22, 23) Varsinkin nöyryys auttaa sinua olemaan lempeämielinen, sillä nämä kaksi näyttävät käyvän yhdessä. Niinpä Jeesus sanoi: ”Minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä”, ja apostoli Paavali kehotti ”vaeltamaan kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa [lempeydessä, Um]” ja edelleen: ”Pukeutukaa . . . ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen [lempeyteen, Um].” – Matt. 11:29; Ef. 4:1, 2; Kol. 3:12.
Vaatimaton ja nöyrä ihminen, joka ei ajattele itsestään enempää kuin hänen tulee ajatella, ei yhtä todennäköisesti loukkaannu eikä yhtä helposti suutu ärsytyksistä kuin kopea eli ylpeä ihminen eikä sen tähden yhtä todennäköisesti hairahdu kiivastumaan. Kun ajattelemme asiaa, niin voimme ymmärtää, että vihaisilla sanoilla tai teoilla me todellisuudessa rankaisemme toisia, tarkoitimmepa sitä tai emme. On ilmeistä, että nöyrä ja vaatimaton ihminen julkeaa vähemmän todennäköisesti tehdä tätä kuin ylpeä. Ylienkeli Miikael antoi meille hyvän esimerkin tästä, sillä kun hän riiteli Saatanan kanssa eräästä asiasta, hän ei käyttänyt herjaavaa, vihaista, kiivasta puhetta, vaan pysyi tyynenä, lempeämielisenä ja sanoi yksinkertaisesti: ”Rangaiskoon sinua Herra!” – Juud. 9.
Jeesuksen sanoissa: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he perivät maan”, on tosiaan paljon ajattelemisen aihetta. Ne ovat henkeytettyä ennustusta ja sisältävät jumalallista viisautta sekä esittävät oikean periaatteen kaikkien noudatettavaksi. – Matt. 5:5, Um.