Jumalalle antautuminen ja vihkiminen

”Silloin minä sanoin: ’Katso minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu [minusta]. Sinun tahtosi minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.’” – Ps. 40:8, 9.

1–3. Ketkä merkitään nyt, mihin merkki pannaan, ja mitkä ennustukset se täyttää?

SINÄ saat nyt merkin otsaasi tai oikeaan käteesi. Oletpa mies tai nainen, poika tai tyttö, valkoihoinen tai värillinen, sinä et tee poikkeusta. Se on sinun kohtalonmerkkisi, ja sinun tilaisuutesi päästä elämään puhtaassa, vanhurskaassa uudessa maailmassa riippuu siitä. Me elämme ihmeellisten ennustusten täyttymispäiviä, ja juuri tämä seikka tekee sopivaksi puhua otsassa tai kädessä olevasta kuvaannollisesta merkistä.

² Patmoksen vankilasaarella oleva iäkäs maanpakolainen näki 144 000:n kokoontuvan Siionin vuoren huipulle Kuninkaansa ympärille, ja kaikkien heidän otsaansa oli kirjoitettu heidän Isänsä nimi. Tästä sanotaan: ”He hallitsevat [kuninkaina] aina ja iankaikkisesti.” (Ilm. 14:1, 3; 22:4, 5) Tämä sama maanpakolainen näki näkyjensä sarjassa ”pedon kuvan” muodostumisen näinä sodanjälkeisinä vuosina ja miten ihmiset pakoitetaan palvomaan sitä ja siten saamaan ”merkki” oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku”. Voi noita täten merkittyjä! Heidät on määrätty ”juomaan Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan”. – Ilm. 13:15–17; 14:9, 10.

³ Eräs toinen maanpakolainen, heprealainen profeetta, näki vuosisatoja aikaisemmin Babylonissa niiden inhoittavien asioitten kuvat, joita suoritetaan nykyään kristikunnassa ja jotka tuomitsevat sen ja sen palvojat tuhoon. Mutta eräs mies, pellavavaatteisiin pukeutunut kirjuri, teki siitä pelastuksen päivän eräille harvoille miehille, naisille ja lapsille. Hän kulki ja pani merkin heidän otsiinsa, jotta ne kuusi surma-asein varustettua teloittajaa säästäisivät heidät, jotka seurasivat hänen kintereillään saatuaan Jumalan määräyksen surmata jokaisen merkitsemättömän henkilön, vanhan miehen, nuoren miehen, neitsyen, pienen lapsen ja naisen, heidän temppelinsä edessä tai missä tahansa kaupungin alueella. (Hes. 9:1–7) Sinä, juuri sinä, joudut nykyään ehdottomasti jommankumman tässä mainitun ennustuksen vaikutuspiiriin. Kuinka sinä tulet sitten merkityksi, joko elämään tai kuolemaan? Pidä huoli siitä, että sinut merkitään elämään.

4. Miten eräät on erotettu tähän asti kirjaimellisin merkein, ja mikä merkki merkitsee tuomiota ja mikä elämää?

⁴ Tänä aikana pannaan lahkolaismerkkejä hindujen ja muiden intialaisten palvojien keskuudessa otsaan, käsivarsiin tai toisiin ruumiinosiin. Tällä merkillä näytetään selvästi, kuka on Vishnu-jumalan, kuka Shivan, kuka Brahman ja kuka jonkun muun jumalan seuraaja näiden suuresta paljoudesta. Erityisten epäjumalien palvojilla oli ollut vanhastaan tapa panna epäjumalansa merkki johonkin selvästi näkyvään ruumiinosaan. Raamatullisina aikoina oli tapana panna merkki myös palvelijoihin ja orjiin heidän erottamisekseen toisista. Sinä et ehkä nyt merkitse tai anna merkitä itseäsi tällaisin ruumiiseesi pantavin kirjaimellisin merkein, mutta sinä et voi kuitenkaan jäädä merkitsemättä raamatullisessa merkityksessä määrättyyn kohtaloon. Tämä merkki on aivan yhtä selvästi Jumalan, sinun kohtalosi Tuomarin, nähtävissä ja selitettävissä kuin sekin merkki, minkä hän pani tai määräsi Kainille, jottei kukaan olisi ottanut lakia omiin käsiinsä ja surmannut häntä, Aabelin murhaajaa. (1. Moos. 4:15) Sinä saatat olla ylpeä nyt kantamastasi merkistä, koska se on haluttu ja saa suosiota tämän maailman vallassaolevilta mahtavilta. Se saattaa tuottaa sinulle hyväksymystä, etuja ja edistystä tässä maailmassa, mutta se voi tuomita sinut tuhoon Korkeimman silmissä, joka ratkaisee tämän maailman kansojen ja hallitusten kohtalon. Merkitseminen sillä tavalla, että hän hyväksyy, merkitsee sinulle elämää. Se avaa sinulle tien säilymiseen tulevassa Harmagedonin maailmantuhossa siihen uuteen maailmaan, minkä hän luo.

5. Miten me voimme tulla merkityiksi elämään uudessa maailmassa?

⁵ Miten sinä ja muut meistä voimme tulla merkityiksi vanhurskaan uuden maailman menestykselliseen elämään? Olemalla uuden maailman Jumalan orjia, hänelle antautuneita palvelijoita. Omaamalla tunnusmerkin, mikä osoittaa erehtymättömästi jokaiselle kohtaamallemme, että me kuulumme Korkeimmalle Jumalalle, jonka ainoan nimi on Jehova. (Ps. 83:18) Hänen suuri vastustajansa on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, jonka nimi on Saatana Perkele, ja jos sinä palvelet tämän itsekkään, turmeltuneen vanhan maailman asiaa, niin sinä palvelet siis sen jumalaa. (2. Kor. 4:4, Um; Joh. 12:31) Meidän täytyy valita näiden kahden vastakkaisen jumalan välillä, joista toinen on tämän vanhan maailman mahtava jumala ja toinen iankaikkisen uuden maailman Kaikkivaltias Jumala. Kumman palveleminen antaa varmasti parhaan palkan, tarjoaa korvauksen, millä on arvoa? Tietysti elävän tosi Jumalan, Jehovan, palvelus, hänen, joka tuhoaa vastustavan jumalan ja hänen vanhan maailmansa ja vahvistaa uuden maailman pysyväksi. Jos me päätämme tulla merkityiksi elämään tuossa uudessa maailmassa, niin meille on nyt välttämätöntä omistautua Jehova Jumalalle ja kuulua hänelle. Miten se tapahtuu? Antautumalla hänelle hänen poikansa ja ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Nyt ei ole mitään muuta keinoa lähestyä Jumalaa ja päästä hänen palvelukseensa.

6. Ketä Psalmi 40:7, 8 tarkoitti, ja ketkä lakiliitto teki papeiksi Israelin kansalle?

⁶ Ennustuksen henki piti silmällä juuri Jumalan Poikaa ja Ylimmäistä Pappia, kun se pani psalminkirjoittajan Daavidin sepittämään tämän kirjoituksen otsikkoon lainatut sanat. Daavid, joka oli Juudan sukukuntaa ja Jerusalemin kuningas, ei puhunut silloin omasta tulemisestaan tekemään Jumalan tahdon, vaan jälkeläisestään, josta oli tuleva Ylimmäinen Pappi sekä Kuningas ja joka oli niin ollen oleva Daavidin Herra, eli Jeesuksesta Kristuksesta. Kuningas Daavid ja koko Israel tarvitsi tällaisen Ylimmäisen Papin tuloa. He elivät vanhan liiton alaisuudessa, minkä Jehova Jumala oli tehnyt Israelin kansan kanssa profeetta Mooseksen kautta. Tuo liitto määräsi Aaronin, Mooseksen veljen, perheen miespuoliset jäsenet kansan papeiksi. Muita Leevin sukukuntaan kuuluvia miehiä sanottiin virallisesti leeviläisiksi, ja heidät määrättiin palvelemaan aaronilaista papistoa. He uhrasivat säännöllisesti eläinuhreja ja mullikoitten ja kauriitten verta Israelin kansan syntien edestä pysyäkseen lakiliitossa Jumalan kanssa.

7. Miksi juutalaiset papit eivät täyttäneet vaatimuksia, ja miten sovelias ylimmäinen pappi herätettiin?

⁷ Kukaan noista juutalaisista ylimmäisistä papeista ei voinut uhrata Jumalalle täydellistä ihmisuhria, mikä olisi pystynyt pyyhkimään pois ihmiskunnan Jumalalle omaaman velan, koska kaikki juutalaispapit olivat syntisiä ja epätäydellisiä ollen ensimmäisten syntiä tehneitten ihmisten, Aadamin ja Eevan, jälkeläisiä. Vain se, joka voi uhrata tällaisen täydellisen uhrin, voi tulla Jumalan todelliseksi Ylimmäiseksi Papiksi. Ainoastaan ihme voi aikaansaada inhimillisesti katsoen mahdottoman. Siksi Jumala lähettikin Poikansa ihmismuodossa tähän maailmaan. Hän ei tullut Leevin sukukuntaan eikä Aaronin perheeseen, vaan Juudasta polveutuvaan Daavidin kuninkaalliseen sukuun. Koska vanha lakiliitto ei tuottanut tyydyttävää ylimmäistä pappia leeviläisen Aaronin perheestä, niin Jumala herätti otollisen Ylimmäisen Pappinsa Daavidin kuninkaallisesta sukuhaarasta tarjoamaan oman täydellisen ihmisruumiinsa uhriksi Jumalalle. Hänen Ylimmäinen Pappinsa saattoi toimia tämän sopivan uhrin avulla välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä uuden liiton vahvistamiseksi, käyttäen omaa vertaan keinona, jonka kautta uusi liitto voitiin panna voimaan ja antaa sille valta aikaansaada ihmisten syntien todellinen, pysyvä anteeksianto. Selittäessään, kuinka uusi Ylimmäinen Pappi Kristus Jeesus ryhtyi tähän elämänpelastavaan työhön, apostoli Paavali lainaa Daavidin psalmista ja jatkaa sanoen:

8. Mitä Heprealaiskirjeen 10:4–10 sanoo hänen tulostaan?

⁸ ”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” – Hepr. 10:4–10; Ps. 40:7–9.

NOUDATETTAVA MENETTELYTAPA

9. Miten Jeesus oli jo pyhä tuon tulonsa aikaan, ja miksi me voisimme sentähden nimittää hänen astumistaan täten tekemään Jumalan tahdon?

⁹ Miksi meidän tulee nyt nimittää sitä askelta, minkä Jeesus otti tullessaan tekemään Jumalan tahdon siinä ruumiissa, minkä Jumala oli valmistanut hänen käytettäväkseen maan päällä? Jeesus kuului jo juutalaiseksi syntymisensä perusteella Jumalalle pyhään kansaan, koska se oli Jumalan valitsema kansa, hänen muinaisen ystävänsä Aabrahamin jälkeläisten muodostama. Jeesus esitettiin myös neljänkymmenen päivän ikäisenä lapsena Jehova Jumalalle hänen temppelissään, koska hän oli Marian esikoispoika. Kertomus tästä kuuluu näin: ”Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet [Jehovan] eteen – niinkuin on kirjoitettuna [Jehovan] laissa: ’Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon [Jehovalle] pyhitetyksi’ – ja uhrataksensa, niinkuin [Jehovan] laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.” (Luuk. 2:22–24) Hänen syntymisensä Marialle ilmoittava enkeli sanoi jo hänen syntymästään: ”Pyhä henki tulee sinuun, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siitä syystä on myös sitä, mikä syntyy, sanottava pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35, Um) Jeesus oli pyhä ja omistettu Jumalalle kaiken tämän perusteella. Miksi voisimme siis sanoa sitä, kun hän astui esiin tekemään Jumalan tahdon, niinkuin kirjakääröön, henkeytettyihin Heprealaisiin Kirjoituksiin, oli kirjoitettu? Se merkitsi sitä, että hän esittäytyi Jumalan palvelukseen, ja se vaati päättäneisyyttä häneltä. Se oli siis antautumista tekemään sen, mikä osoittautui Jumalan tahdoksi siitä lähtien.

10, 11. Miten meidän oli tapana puhua tästä askeleesta, minkä Jeesus otti, ja millainen sija tällä sanalla tai sanonnalla on Kristillisissä Kirjoituksissa?

¹⁰ On ollut monta vuotta tapana puhua tästä Jeesuksen vihkiytymisenä Jumalalle. Sen laajan yleisen merkityksen mukaan, missä sanoja ”vihkiminen” ja ”vihkiä” on käytetty suomen kielessä nykyään, voi tämä ilmaisutapa käydä päinsä, mutta se sekoittaa Raamatussa olevia asioita, koska Raamattu ei puhu siitä tällä tavalla. Se kätkee ja ottaa pois siitä, mistä Raamattu puhuu nimenomaisemmin vihkiytymisenä tai vihkimisenä. Sana ”vihkiä” on harvinainen Raamatun Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa englantilaisen Kuningas Jaakon käännöksen mukaan ja esiintyy ainoastaan kahdesti seuraavissa kohdissa: ”Sillä laki tekee ihmisistä ylimmäisiä pappeja, joilla on heikkoutta; mutta valan sana, mikä oli lakia myöhempi, tekee Pojan, joka on vihitty iäksi.” (Hepr. 7:28) ”Uutta ja elävää tietä, minkä hän on vihkinyt meille, esiripun, se on, lihansa, kautta.” – Hepr. 10:20.

¹¹ Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös ei sisällä sanaa ”vihkiä” lainkaan varsinaisessa tekstissään eikä tätä sanaa olekaan senvuoksi käytetty kuvaamaan mitään, mitä Jeesus tai kukaan hänen opetuslapsistaan teki. Edelläolevat jakeet kuuluvat siinä näin: ”Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi heikkouksia omaavia ihmisiä, mutta se vannotun valan sana, mikä tuli lain jälkeen, asettaa Pojan, joka on täydellistetty iäksi.” (Hepr. 7:28, Um) ”Minkä hän vahvisti meille uudeksi ja eläväksi, verhon, se on, lihansa, kautta kulkevaksi tieksi.” (Hepr. 10:20, Um) Eikä katolinen Douay-käännöskään käytä sanaa ”vihkiä” kääntäessään Kristillisiä Kreikkalaisia Kirjoituksia; ja Amerikkalainen standardikäännös käyttää sitä ainoastaan Johanneksen 10:36:nnen ja 17:17, 19:nnen reunahuomautuksissa seuraavasti: ”Sanotte hänestä, jonka Isä vihki ja lähetti maailmaan: ’Sinä herjaat’, siksi että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’?” ”Vihi heidät totuudessasi; sinun sanasi on totuus. Ja heidän tähtensä minä vihkiydyin, jotta hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.” Tarkastettu standardikäännös vuodelta 1946 sanookin sentähden nyt ”vihkiä” ja ”vihkiminen” siinä, missä aikaisempi Amerikkalainen standardikäännös sanoi ”pyhittää” ja ”pyhittäminen”. Mutta molemmat nämä nykyaikaiset käännökset käyttävät kuitenkin yhä sanaa ”pyhät” ”vihittyjen” asemesta. Me voimme nähdä tästä kaikesta, että sana ”vihkiä” on tarkoittanut kaikissa raamatunkäännöksissä jotakin muuta kuin meidän Jumalan tahdon tekemiseksi ottamaamme alkuperäistä askelta.

EIVÄT VIHKINEET ITSE ITSEÄÄN

12. Tekikö Jeesus itsestään ylimmäisen papin, ja miksi hän ei halunnut olla julkea tässä asiassa?

¹² Me kysymme nyt tämän todistamiseksi: Tekikö Jeesus itsestään Jumalan Ylimmäisen Papin uhratakseen uhrin niinkuin Aaron ja hallitakseen niinkuin muinainen pappi Melkisedek, Saalemin kuningas? Kirjoitukset vastaavat kieltävästi. Se ei ollut Jeesuksen etu, vaikka hän olikin Jumalan pyhä Poika. Heprealaiskirjeen 5:1–6 selittää: ”Jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä, . . . Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä [minusta on tullut sinun Isäsi]’; niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” Ne miehet, jotka yrittivät ennen Jeesuksen aikaa vihkiytyä eli asettautua Israelin papistoon, saivat asianmukaisen rangaistuksen Jumalalta julkeudestaan. Palautahan mieleesi leeviläisen Koorahin ja kuningas Saulin ja kuningas Ussian tapaukset. (4. Moos. 16:1–35; 1. Sam. 13:1–14; 2. Aikak. 26:16–21) Jeesus ei ollut Leevin sukukuntaa eikä Aaronin pappisperhettä. Hän ei rohjennut siksi asettautua Melkisedekin mukaiseen kuninkaalliseen papistoon ja antaa siten määräystä Jumalalle, mikä hänen tahtonsa Jeesuksen suhteen tulisi olla, tyydyttääkseen joitakin henkilökohtaisia halujaan.

13. Miten Aaron ja hänen poikansa tulivat papeiksi Kirjoitusten mukaan, ja kuka vihki heidät?

¹³ Tutkikaamme Aaronia ja hänen poikiaan koskevaa kertomusta ja ratkaiskaamme, valitsivatko he itsensä pappeuteen tai asettautuivatko he itse siihen virkaan. Kun Jehova lähetti Mooseksen Egyptin faraon eteen, niin ”[Jehova] sanoi Moosekselle: ’Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi’.” Jehova antoi myöhemmin Aaronin seurata Moosesta kielletylle Siinain vuorelle ja päästi juuri ennen lakiliiton vahvistamista Israelin kanssa Aaronin ja hänen kaksi poikaansa ja seitsemänkymmentä vanhinta vuoren pyhälle alueelle. (2. Moos. 7:1; 19:23, 24; 24:1, 2, 9–14) Kun Jehova oli sitten yksityiskeskustelussa Mooseksen kanssa Siinain huipulla, niin hän määräsi nimenomaan Aaronin Israelin ylimmäiseksi papiksi ja hänen neljä poikaansa alipapeiksi sekä käski tekemään heille papin puvut: ”Ja pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle; ja voitele heidät ja vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua.” (2. Moos. 27:21–28:41) Me näemme tästä, ettei näillä miehillä ollut itsellään valtuutta omaksua Jumalan lakiliiton pappeutta. Ei, vaan heidät täytyi ensin kutsua ja valita, ja sitten Jumala vihki heidät virkaan käyttäen näkyvää välikappalettaan eli palvelijaansa Moosesta.

14. Miten 2. Mooseksen kirjan 29. ja 3. Mooseksen kirjan 8. luku käyttää sanoja ”vihkiä” ja ”vihkiminen”?

¹⁴ Mooses kertoo 2. Mooseksen kirjan 29. ja 3. Mooseksen kirjan 8. luvussa ne vihkimismenot, joilla Aaron ja hänen poikansa piti asettaa virkaan. Toista niistä oinaista, mitkä piti silloin uhrata, nimitettiin ”vihkiäisoinaaksi”, mikä ei merkinnyt, että se olisi ollut vihitty oinas, vaan että se oli oinas, jota käytettiin Aaronin ja hänen poikiensa vihkimisessä. Sitä koria, missä ne leivät olivat, joita käytettiin yhdessä oinaan kanssa, nimitettiin ”vihkiäiskoriksi” (KJ). Puettuaan siis Aaronin loistaviin papin vaatteisiin ja voideltuaan hänet sitten ylimmäiseksi papiksi ja puettuaan sitten Aaronin pojat papin vaatteisiin Mooseksen oli ryhdyttävä virkaanasettamismenoihin: ”Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa.” Jumala sanoi Moosekselle Aaronin seuraajista: ”Aaronin pyhät vaatteet tulkoot hänen pojillensa hänen jälkeensä, että heidät niissä voideltaisiin ja vihittäisiin virkaansa. Seitsemänä päivänä on sen hänen pojistaan, joka tulee papiksi hänen sijaansa, puettava ne ylleen, kun hän menee ilmestysmajaan toimittamaan virkaansa pyhäkössä.” (2. Moos. 29:9, 22, 34, 29, 30; 3. Moos. 8:22, 28–31) Tämän mukaan oli ”vihkiä”-sanalla merkitys, mikä rajoittui miesten asettamiseen papeiksi; ja Jehova Jumala suoritti silloin pappiensa virkaanasettamisen omalla tavallaan.a

15. Mikä on tässä alkuperäinen heprealainen sanontatapa, miten eri käännökset esittävät sen, ja mitä se merkitsee?

¹⁵ Se englantilainen sana (”consecrate”), mikä on käännetty vihkimiseksi, johtuu todellisuudessa heprealaisesta sanaryhmästä, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”täyttää käsi”, ts. antaa täysi valta niiden käsiin, joiden tulee palvella virassa. Tämän kuvaamiseksi tapettiin ja paloiteltiin vihkiäisoinas, ja Mooses pani osia siitä yhdessä eräitten vihkiäiskorista otettujen leivonnaisten kanssa Aaronin ja hänen poikiensa käsiin, ja niitä heilutettiin Jehovan edessä. Sen jälkeen nuo heilutetut poltettiin ”alttarilla polttouhrin päällä; ne olivat vihkiminen [virkaanasetusuhri, Ak] suloiseksi tuoksuksi; se oli tulella Jehovalle annettu uhri”. (2. Moos. 29:19–25; 3. Moos. 8:22–28, As) Kreikkalainen Septuaginta-käännös kääntää kirjaimellisesti tämän heprealaisen sanonnan näin: ”täyttää (eli panna täyteen) käsi”; mutta nykyaikaiset kääntäjät tai käännökset, kuten Moffatt, Amerikkalainen käännös, Crampon ja Byington, ovat halukkaat kääntämään sen sanalla ”asettaa virkaan”. Latinalainen Vulgata, katolinen Douay-käännös ja Young kääntävät sen sanoilla ”vihkiä käsi”. Kun Jumala valitsee ja kutsuu meidät palvelukseensa ja täyttää sitten halukkaat kätemme sekä panee niihin voimaa, tehden meidät siten kykeneviksi, niin meillä on totisesti valtuus oikeasta lähteestä, ja me voimme toimia luottavaisina, sillä Jumala tukee meitä.

16. Miten kauan esikuvalliset virkaanasetusmenot kestivät?

¹⁶ Silloiset esikuvalliset virkaanasettamismenot kestivät seitsemän päivää. Moosekselle sanottiin: ”Tee näin Aaronille ja hänen pojillensa, aivan niinkuin millä olen sinua käskenyt. Seitsemän päivää kestäköön heidän vihkimisensä. Ja uhraa joka päivä syntiuhrimullikka sovitukseksi, ja puhdista alttari toimittamalla sen sovitus ja voitele se pyhittääksesi sen. Seitsemänä päivänä toimita alttarin sovitus ja pyhitä se. Näin tulee alttarista korkeasti-pyhä; jokainen, joka alttariin koskee, on [oleva pyhä].” – 2. Moos. 29:35–37.

17. Milloin ja miten nuo virkaanasetusmenot suoritettiin, ja mikä osoitus annettiin siitä, että Jumala oli hyväksynyt papit?

¹⁷ Aaronin ja hänen poikiensa virkaanasettaminen tapahtui senjälkeisen vuoden, jona israelilaiset lähtivät Egyptistä, seitsemänä ensimmäisenä päivänä. Mooses sanoi menojen ensimmäisenä päivänä niille papeiksi vihittäville, jotka seisoivat pyhän tabernaakkelin eli teltan ympärillä olevalla esipihalla: ”Seitsemään päivään älkää lähtekö ilmestysmajan ovelta, älkää ennenkuin teidän vihkimispäivänne ovat kuluneet umpeen, sillä seitsemän päivää kestää teidän vihkimisenne. Niinkuin on tehty tänä päivänä, niin on [Jehova] käskenyt vastakin tehdä toimittaakseen teille sovituksen. Ja olkaa seitsemän päivää ilmestysmajan ovella, päivät ja yöt, ja toimittakaa [Jehovan] palvelustehtävät, ettette kuolisi; sillä niin on minulle käsky annettu.” He täyttivät tämän vaatimuksen, joten heidän virkaanasettamisensa vei täydet seitsemän päivää. Nämä papit voivat itse uhrata kahdeksantena päivänä uhreja ilman Mooseksen apua. Kun Aaron oli lopettanut uhrien uhraamisen ja kansan siunaamisen, niin me luemme, että sitten ”Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä ulos, siunasivat he kansan. Silloin [Jehovan] kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle. Ja tuli lähti [Jehovan] tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa.” (3. Moos. 8:33–9:24) Tämä taivaasta tullut ihmeellinen ilmaus oli näkyvä todistus siitä, että aaronilaisen papiston virkaanasettaminen eli vihkiminen oli saatu menestyksellisesti päätökseen ja että Jehova Jumala oli hyväksynyt sen ja sen palvelukset.

SANOJEN AIKAISEMPI EPÄTARKKA KÄYTTÖ

18. Mistä koko tämä tapahtuma oli profeetallinen kuvaus?

¹⁸ Koko tuo tapahtuma oli ennustus Jumalan tosi papiston vihkimisestä tänä kristillisenä aikana, jota eräät ovat yhä taipuvaisia nimittämään ”evankeliumikaudeksi”. Voideltu Jeesus on tämän papiston Pää eli Päämies. Hänen voidellut seuraajansa ovat hänen alipappejaan, ja näille on kirjoitettu: ”Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen.” – Hepr. 3:1.

19. Miten Zion’s Watch Tower puhui ensimmäisenä julkaisuvuotenaan tästä Israelin pappien seitsenpäiväisestä vihkimisestä?

¹⁹ Zion’s Watch Tower käsitteli jo ensimmäisenä julkaisuvuotenaan tämän virkaanasettamismenon ja sen seitsenpäiväisen kestämisen merkitystä. Se sanoi maaliskuun numerossaan 1880 sivulla 1 (§ 3): ”Papiston vihkiminen käsittää kaikki hänen ruumiinsa [Kristuksen ruumiin eli 144 000:n muodostaman seurakunnan] jäsenet ja tarvitsee täydentämisekseen koko evankeliumikauden.” Zion’s Watch Tower käsitteli kuukautta aikaisemmin, helmikuun numerossaan 1880, 3. Mooseksen kirjan 8. lukua ja sanoi kahdessa viimeisessä kappaleessa otsikon ”Pappien vihkiminen” jälkeen (sivulla 2): ”Vihkimisen seitsemän päivää . . . osoittaa jälleen, että meidät on vihitty Jumalan palvelukseen, ei ainoastaan osaksi ajastamme, vaan koko ajaksemme, sillä seitsemän on Raamatussa kokonaisuuden luku ja merkitsee kaikkea eli sen kokonaisuutta, mihin sitä sovellutetaan. . . . 36. jae osoittaa vihkimistyön täytetyksi. . . . Ja jos me emme ole pappien joukossa nyt vihkimisaikaan, niin emme voi odottaa olevamme heidän mukanaan, kun he alkavat palvella kansaa ’tulevina aikakausina’ – jolloin näille samoille papeille (jotka ovat nyt ihmisten halveksimia, mutta ’suloinen tuoksu Jumalalle’) lisätään kuninkaan arvonimi ja jolloin he hallitsevat päänsä, Jeesuksen, kanssa ja siunaavat kaikki kansat. . . . Jos näin on, niin ole täysin vihkiytynyt nyt, sillä ’jos me kärsimme hänen kanssaan, niin me saamme hallitakin hänen kanssaan’. – 2. Tim. 2:12.”

20. Miten kehittyi tapa puhua omasta vihkiytymisestämme? Minkä esimerkin tästä antoi Zion’s Watch Tower v. 1882?

²⁰ Mutta koska ei pidetty mielessä, että Jumala vihkii, asettaa virkaan eli valtuuttaa meidät, niin muodostui yhäkin vallalla oleva tapa puhua vihkiytymisestämme Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Ottakaamme esimerkiksi seuraava seitsemänkymmentä vuotta sitten julkaistu lausunto: ”Jumalan sana sanoo, että ken [vihkiytyy], tulee Jumalan luo Jeesuksen kautta, hänet otetaan vastaan. (Hepr. 7:25) Ensimmäinen kysymys, mikä sinun tulee siis tehdä itsellesi, on tämä: Vihkiydyinkö minä jolloinkin täysin Jumalalle – vihinkö minä elämäni, aikani, kykyni, vaikutusvaltani – kaikkeni? Jos voit vastata vilpittömästi Jumalan edessä: Kyllä, minä antauduin kokonaan hänelle, niin vakuutan sinulle, en sinun tunteittesi, vaan Jumalan Sanan valtuuttamana, joka sana on toisin kuin sinun tunteesi muuttumaton, että sinusta tuli silloin heti paikalla Jumalan lapsi – tosi viinipuun jäsen, oksa. (Joh. 15:1) Tämä on todistus siitä, että sinä olet liittynyt tosi kirkkoon, mikä on Kristuksen ruumis. . . . Ahdistukset ja vaikeudet kohtaavat maailmaa samoin kuin Herran pyhiäkin, mutta eivät ole lapseuden merkkejä muille kuin niille, jotka ovat kokonaan vihkiytyneet hänen palvelukseensa. . . . Tähän luokkaan pääseminen vaatii täydellistä vihkiytymistä, ja siihen kuuluvat ovat voittajia, jotka katsotaan arvollisiksi tulemaan Jeesuksen Kristuksen, Herransa, perijätovereiksi, koska he seuraavat siten hänen askeleitaan.” – Zion’s Watch Tower, heinäkuu 1882, sivu 6, §§ 3, 4.

21. Miten Zion’s Watch Tower määritteli sanan ”vihkiytyä” v. 1888?

²¹ Toinen esimerkki kuuluu: ”Me näemme siis täten, että ainoastaan ne, jotka uskottuaan tuohon ainoaan nimeen, Pelastajaan, menivät edelleen ja vihkiytyivät, ottivat ristin ja Kristuksen kärsimykset ja osallistuivat niihin – ainoastaan sellaiset ottivat vastaan vapauden tulla lapsiksi. . . . Mutta eivätkö kaikki uskovat ole Kristuksen vaipan alaisuudessa, nekin, jotka eivät vihkiydy? Eivät, vaan ainoastaan vihkiytyneet. . . . Monet sellaiset ovat vihkiytyneet (se on, päättäneet alistua täysin Kristuksen tahtoon hinnalla millä hyvänsä), jotka eivät täytäkään vihkiytymistään, . . . – Zion’s Watch Tower, helmikuu 1888, sivu 5, otsikon ”Vain vihkiytyneet ovat lapsia” jälkeen.

22. Miten 2. Mooseksen kirja 32:29 ei ole ristiriidassa sen kanssa, että Jumala vihkii ihmiset erikoispalvelukseensa?

²² Koska Herra Jumala valtuuttaa eli vihkii jonkun henkilön erikoiseen palvelukseensa, niin miten suhtaudumme sellaiseen kohtaan kuin 2. Mooseksen kirjan 32:29? Se kuuluu: ”Mooses sanoi: ’Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille’.” Huomaa, että tämä sanottiin Leevin pojille eli leeviläisille sen jälkeen kun koko Israel oli saatettu lakiliittoon Siinain vuoren luona ja kun Jehova Jumala oli määrännyt leeviläisen Aaronin ja hänen poikansa vihittäviksi papeiksi. Muiden Leevin sukukuntaan kuuluvien tuli sentähden olla noiden aaronilaisten pappien temppelipalvelijoita. Kun Mooses huusi siis: ’Kuka on Jehovan puolella?’ ja kun Leevin pojat asettuivat Mooseksen rinnalle, niin Mooses käski heitä käyttämään heidän käsissään olevia miekkoja ja ilmaisemaan, että heidät oli vihitty Jehova Jumalalle, surmaamalla luopioisraelilaiset, jotka olivat kääntyneet palvomaan kultaista vasikkaa. Moffatt kääntääkin tämän vuoksi 2. Mooseksen kirjan 32:29:nnen näin: ”Mooses sanoi silloin: ’Olkaa asetettuja papeiksi Iankaikkiselle tänä päivänä, sillä joka miehen käsi on ollut omaa poikaansa ja omaa sukulaistaan vastaan – jotta Iankaikkinen soisi pappeuden siunauksen teille tänä päivänä.’” Aaronilainen papisto vihittiin ja asetettiin virkaan kuukausia myöhemmin, seuraavan vuoden ensimmäisellä viikolla.

23. Mitä voimme sanoa nyt 1. Aikakirjan 29:5:nnestä vihkiytymistä silmälläpitäen?

²³ Mutta mitä on sanottava 1. Aikakirjan 29:5:nnestä? Kuningas Daavid kysyi tässä (KJ): ”Kuka on siis halukas vihkimään palveluksensa tänään Herralle?” Tai: ”Kuka tarjoutuu siis halukkaasti vihkiytymään tänään Jehovalle?” (As) Tai: ”Kuka on nyt halukas vihkimään kätensä tänään Herralle?” (Le) Tätä ei sanottu ympärileikkaamattomille pakanoille, vaan israelilaisten joukolle, jotka olivat jo Jumalan valitsemaa kansaa hänen Mooseksen kautta tekemänsä lakiliiton alaisuudessa. Tällöin oli heillä tilaisuus antaa lahjoituksia upean temppelin rakentamiseksi Jumalalleen Jerusalemiin. Tässä kehoitettiin vain Jumalan ympärileikattua kansaa täyttämään kätensä hänen asiansa hyväksi tehtävällä lahjoituksella ja uhraamaan se hänelle osoitettavan antaumuksen ilmauksena.

24. Entä miten on 2. Aikakirjan 29:31:sen laita? Ja mihin johtopäätökseen me tulemme tutkistelustamme?

²⁴ Tuo Salomon rakentama temppeli tuli vuosisatoja myöhemmin saastutetuksi arvottoman roskan paljoudella, ja kuningas Hiskia pani aaronilaiset papit ja leeviläiset puhdistamaan tuota pyhää rakennusta ja pyhittämään sen. Kansa kokoontui sitten sinne uhraamaan oikeita uhreja ja antamaan ylistystä Jumalalle hänen puhdistetussa temppelissään. ”Sitten Hiskia vastasi ja sanoi: ’Nyt [kun] olette vihkiytyneet Herralle, tulkaa tänne ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran huoneeseen. Ja seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja niin moni kuin oli sydämeltään vapaa, polttouhreja.’” (2. Aikak. 29:31, KJ) Tätä vihkiytymistä eivät toteuttaneet siis ympärileikkaamattomat muukalaiset, jotka eivät olleet lakiliitossa. Se merkitsi juutalaisten käsien laskemista työhön, jotta Jehovan huone puhdistettaisiin ja uhraamiset ja palvonta uudistettaisiin siellä heidän liittovelvoitustensa mukaan. Me luemme Hesekielin ennallistetusta temppelistä saamassa näyssä: ”Seitsemän päivää on heidän siistittävä alttaria ja puhdistettava sitä; ja heidän on vihkiydyttävä.” (Hes. 43:26, KJ) Mutta nykyaikaiset käännökset sanovat: ”Seitsemänä päivänä toimitettakoon alttarin sovitus ja puhdistettakoon ja vihittäköön se.” (Suomal.; myös As; Le; Mo; Ak; Ro) Me näemme tästä tutkistelusta, ettei vihkiminen sovellu Raamatun kannalta katsoen siihen askeleeseen, minkä henkilö ottaa tullakseen Jumalan palvelijaksi antautuen Jumalalle Kristuksen kautta.

EI ”UHRILIITTO”

25. Oliko israelilaisten keskuudessa olemassa yksityistä liittoa, jonka kautta joku vihkiytyi, ja millainen heidän liittonsa oli?

²⁵ Kaikki edellisissä kappaleissa tarkastellut vihkimiset tapahtuivat henkilöille, jotka olivat lakiliiton alaisuudessa. Välittäjä Mooses oli vahvistanut tämän liiton Siinain vuoren luona Jehova Jumalan ja israelilaisten kesken eläinuhrien verellä. Me luemme tästä: ”Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.” Tai lainataksemme Uuden maailman käännöksestä: ”Näin ollen ei edellistäkään liittoa vahvistettu verettä.” (Hepr. 9:18; 2. Moos. 24:1–8) Tämän Siinain luona vahvistetun liiton mukaan tapahtui eräitä vihkimisiä, ja Jumala itse vihki eli asetti papistonsa. Ei ollut mitään yksityistä liittoa Jumalan kanssa, minkä perusteella joku olisi vihkiytynyt, vaan liitto oli tehty koko Israelin kansan kanssa yksityisvälittäjän, Mooseksen, kautta. Se oli Jumalan liitto, hänen esittämänsä ja tarjoamansa, ja hän puhuu siitä liittona, ”jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta”. Hän puhuu siis koko kansasta vaimonaan ollen itse sen aviomies lakiliittonsa perusteella. – Hepr. 8:8, 9; Jer. 31:32.

26. Paitsi että Jumalalle antautumisaskelta sanottiin ”vihkiytymiseksi”, miten sitä myöskin nimitettiin, ja miten tästä puhuttiin?

²⁶ Me huomasimme jo, että oli tapana puhua askeleesta, joka otettiin antautuen Jumalalle, vihkiytymisenä. Sitä sanottiin sentähden ainakin vuoteen 1946 astib tavallisesti uhriliiton tekemiseksi Jumalan kanssa, koska pidettiin selvänä, että se, joka antautui Jumalalle, tuli uhrattavaksi Jeesuksen kanssa; hän uhrasi siis kaikki maalliset asiat ns. ”itsensä vihkimisen” kautta. Hän sovelsi itseensä henkilökohtaisesti Psalmin 50:5: ”Kootkaa minun pyhäni yhteen luokseni; ne, jotka ovat tehneet kanssani uhriliiton.” Tässä mainitun uhrin ymmärrettiin merkitsevän jokaisen täten itsensä vihkineen uhria. Tämän uhriliiton käsitettiin merkitsevän yksilön tekoa, jotakin muinaisesta lakiliitosta ja siitä uudesta liitosta eriävää, minkä Jumala lupasi tehdä käyttäen Jeesusta Kristusta Välittäjänä. Esimerkiksi marraskuun numerossa 1880 oli kirjoitus nimeltä ”Esiripun toisella puolella”, missä käsiteltiin tabernaakkelia ja sen esirippuja eli verhoja. Ja sen 5. kappaleessa sanottiin: ”Ne, jotka menevät tämän ensimmäisen ’esiripun’ kautta ’pyhään paikkaan’, ovat niitä, jotka täyttävät ’uhriliittonsa’ ja joita sanotaan pyhiksi. Kaikki uskovat, jotka tulevat ’verhon’ kautta, on ’kutsuttu tulemaan pyhiksi’, mutta ainoastaan ne, jotka noudattavat kutsua ja antautuvat uhriksi, ’tekevät kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi’.” Näin rupesi jokainen uskova puhumaan liiton tekemisestä Jumalan kanssa vihkiytyessään. Tämä on aiheuttanut mielen hämmennystä.c

27. Mitä Jehova tarkoitti ’kanssani tehdyllä uhriliitolla’?

²⁷ ’Uhriliitto kanssani’ ei ole henkilökohtainen liitto, minkä jokainen uskova tekee, vaan järjestöä koskeva liitto. Jehova tarkoitti tällä sanonnalla uutta liittoaan, jonka hän tekee hengellisen Israelin muodostavan uuden kansansa kanssa ja jonka Välittäjä on Jeesus Kristus, Suurempi Mooses. Lainaamme Rotherhamin käännöksen Psalmista 50:5: ”Kokoontukaa minun luokseni – te minun laupeuteni ihmiset, jotka olette tehneet juhlalliseksi uhrein vahvistetun liittoni.” Tätä liittoa ei ole tehty juhlalliseksi jokaisen pyhän eli laupeuden ihmisen uhrein, vaan Välittäjän Jeesuksen Kristuksen yhdellä uhrilla, ja se liitto on kansaa koskeva liitto. Se on uusi liitto, mikä on tehty uuden teokraattisen järjestön, kristillisen seurakunnan, kanssa. Jumala puhuu tämän psalmin 16. jakeessa siitä omana liittonaan sanoen jumalattomille ulkokultailijoille ja luopioille: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?”

28. Miten joku pääsee tähän uhriliittoon Jumalan kanssa?

²⁸ Mutta ne, jotka ovat erottautuneet Jumalalle, hän siittää hengellään ja tekee heistä siten hengellisiä lapsiaan ja kansan nimelleen. Jehova Jumala saattaa nämä pyhät laupeuden ihmiset uuteen liittoon Välittäjän Jeesuksen kautta. Hän antaa heille anteeksi heidän syntinsä Jeesuksen uhrin nojalla, ja hän vihkii heidät eli asettaa heidät palvelukseensa papeiksi, alipapeiksi, joiden Ylimmäinen Pappi on Kristus Jeesus. Hän voitelee heidät hengellään tällaisiksi vihityiksi papeiksi.d He ovat siitä lähtien velvolliset uhraamaan ylistysuhreja ja suorittamaan kuuliaista palvelusta Jumalalle kaikki päivänsä ollessaan lihassa maan päällä, ”seitsemän päivää”, niin sanoaksemme.

29. Miten meidän pitäisi siis nimittää Jeesuksen tuloa tekemään Jumalan tahdon ja miksi?

²⁹ Palaamme nyt edellä 9. kappaleessa tehtyyn kysymykseen, mikä koskee sen askeleen nimittämistä, minkä Jeesus otti tullessaan tekemään Jumalan tahdon. Zion’s Watch Tower sanoi kerran: ”Syntyen neitsyestä Jeesus oli tullut ’Aabrahamin siemeneksi’ ja oli sellaisena, kunnes tuli 30 vuoden ikäiseksi, jolloin hän vihki kasteessa olemuksensa Jumalalle eläväksi uhriksi. Hänet hyväksyttiin, ja hän on siitä hetkestä lähtien, pyhästä hengestä siinneenä ja sinetöitynä uudeksi luomukseksi, osallinen jumalallisesta luonnosta, ja inhimillinen luonto (Aabrahamin sienen) on uhrattu.” (Toukokuu 1881, sivu 2, ”Jotakin parempaa meille”, § 2) Mutta nyt me ymmärrämme selvemmin, että kun Jeesus esittäytyi Johannekselle kastettavaksi Jordanin virtaan, niin hän ei vihkiytynyt pappeuteen eikä asettautunut uhrivirkaan. Jumala kohotti hänet kunniaan tekemällä hänestä kuninkaallisen Ylimmäisen Papin. Jumala teki tämän sillä vannotulla valalla, minkä hän oli antanut profeetallisesti Psalmissa 110:4: ”[Jehova] on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” (Hepr. 5:4–6; 7:15–17, 20–22) Koska Jeesus syntyi ihmeen kautta Jumalan valitusta kansasta ja koska Maria esitti hänet sitten lapsena Jumalalle esikoispoikanaan, niin voimme välttää hämmennyksen sanomalla Jeesuksen tulemista tekemään Jumalan tahdon Jumalalle antautumiseksi.

30. Minkä todistuksen Jeesus sai siitä, että hänen antautumisensa Jumalalle oli hyväksytty ja että hänet oli vihitty tekemään Jumalan erityinen tahto?

³⁰ Heti sen jälkeen kun Jeesus vertauskuvasi tämän antautumisen sallimalla kastaa itsensä Jordanin virrassa, hän sai todistuksen siitä, että Jumala oli hyväksynyt hänen antautumisensa ja vihki nyt hänet hengelliseen palvelukseensa Ylimmäiseksi Papiksi. Millä tavalla? Samoin kuin Mooses oli pukenut veljensä Aaronin vihkiäismenojen ensimmäisenä päivänä loistaviin papin vaatteisiin ja voidellut hänet pyhällä voiteluöljyllä ylimmäiseksi papiksi, niin Jumalakin voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä (mitä vertauskuvasi hänen päälleen laskeutuva kyyhkynen), ja hän antoi äänensä kuulua taivaasta sanoen: ”Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” (Matt. 3:13–17, Um) Kun hän antautui Jumalalle, niin se ei ollut samaa, mitä Maria oli tehnyt hänelle hänen lapsuudessaan, ennenkuin hänellä oli tietoa ja ymmärrystä sen käsittämiseksi. Ei, vaan tämä Jeesuksen nyt, kolmenkymmenen ikäisenä, suorittama teko oli sellainen, minkä hän teki halukkaasti itse. Hän asettui sen kautta Jumalan käytettäväksi, mitä Jumala sitten olikin ilmoittava hänelle sen mukaisesti, mitä oli kirjoitettu kirjakääröön. – Luuk. 3:21–23; 4:14–21.

31. Mihin Jeesuksen antautuminen johti lopulta, ja millainen tie on meidän Jumalalle antautumisemme?

³¹ Jeesus palveli kolme ja puoli vuotta maan päällä siinä Ylimmäisen Papin virassa, mihin Jumala oli vihkinyt hänet. Sitten hän antoi ihmisuhrinsa kuolemassa. Mutta se ei ollut lopullinen päätekohta, mihin Jeesuksen Jumalalle antautuminen johti. Jotta hän olisi voinut jatkaa palvelustaan Ylimmäisenä Pappina taivaassa, niin Jumala herätti hänet kuolleista taivaalliseen elämään kuolemattomana henkiluomuksena. Sellaisena tämä kirkastettu Ylimmäinen Pappi astui tuohon pyhään paikkaan, itse taivaaseen, Jumalan luo, esitti ihmisuhrinsa lunastusarvon ja ryhtyi välittämään uutta liittoa maan päällä olevien uskollisten seuraajiensa hyväksi. Heille on kirjoitettu: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa.” (Hepr. 10:19–22) Me voimme siis noudattaa nyt tämän Ylimmäisen Papin kautta hänen esimerkkiään, antautua Jumalalle vilpittömästi ja uskoen. Se on meille niinkuin Jeesuksellekin elävä tie, tie elämän saavuttamiseen.

32. Mihin elämään johtava tie se on alipapeiksi vihityille ja mihin elämään niille ”suureen joukkoon” kuluville, jotka tulevat nyt Jumalan luo?

³² Jumala merkitsee nimensä niiden otsaan, jotka ovat antautuneet Jumalalle ja jotka hän valitsee ja vihkii ja tekee alipapeiksi palvelemaan Jeesuksen kanssa ja hallitsemaan tuhat vuotta hänen kanssaan. Se merkitsee sitä, että he kuuluvat hänelle ’kansana hänen nimelleen’ ja että hän on ”ostanut [heidät] ihmisistä esikoisiksi Jumalalle ja Karitsalle”. (Ilm. 14:1–5; 22:3–5) Tämä merkitsee heidät taivaan elämään, mihin he pääsevät tultuaan herätetyiksi kuolemasta henkinä. Mutta nyt on näiden 144 000:n vihityn alipapin ohella satoja tuhansia sellaisia, jotka näkevät edun antautua Jumalalle hänen Ylimmäisen Pappinsa kautta asettuen Jumalan käytettäväksi niinkuin hän tahtoo. Näillekin on tämä antautumistie elävä tie, mutta se ei johda kuolemattomaan elämään taivaaseen. Jumala ei tahdo vihkiä ja voidella heitä papeiksi Kristuksen kanssa uuden liiton mukaan. Hän määrää heidät elämään maan päällä uudessa maailmassa. He jäävät sentähden maan päälle, mihin paratiisi ennallistetaan. Jumala vie tätä varten lukumäärältään tuntemattoman ”suuren joukon” heitä turvallisesti Harmagedonin tulevan yleissodan läpi, jotta ihmiskunta pysyisi jatkuvasti maan päällä keskeytymättä alusta lähtien ja ikuisesti. Jotta voisi iloita mahdollisuudesta varjeltua Harmagedonissa loputtomaan uuteen maailmaan, niin on jokaiselle välttämätöntä ottaa ensimmäinen askel: antautua Jumalalle Kristuksen kautta. Sinä saat sillä tavalla merkinnän elämään.

[Alaviitteet]

”Kaikki nämä aloittavat samalla kaidalla tiellä, ja koska he ovat täysin vihkiytyneitä Jumalalle, niin he ovat hengestä siinneitä totuuden sanan kautta. Siksi he ovat kaikki ’uusia luomuksia’ – hengellisiä – ja heidän vanha (inhimillinen) luontonsa on tuomittu varmaan tuhoon heidän oman vapaan tahtonsa ja liittonsa mukaan. . . . Vain vähemmistö kaikista, jotka vihkiytyvät hyvässä uskossa, juoksee kärsivällisesti loppuun asti – kaikkiaan ainoastaan ’pieni lauma’. Rohkeus alkaa hävitä monilta, ja heitä on kannustettava eteenpäin sen kurittavalla vitsalla, josta on tullut meidän vakuutemme (Hepr. 7:22) ja joka takaa, että me täytämme liittomme, vaikka omat ponnistelumme epäonnistuisivatkin; muuten näiden loppuna täytyy olla kuolema. Vihkiytyneille lähetetään sentähden rakkaudessa erikoisahdistuksia, kun tarvitaan, kiintymyksen vieroittamiseksi maallisista ja sydämen vetämiseksi jälleen läheisempään yhteenkuuluvaisuuteen ja kanssakäymiseen Jumalan kanssa sen uhriliiton täyttämiseksi. Vain harvat juoksevat kärsivällisesti uhritiellä riemuiten edusta saada voittaa niin suuri palkinto suhteellisesti niin pienellä hinnalla.”

Kuningas Jaakon käännös kääntää vielä erään heprealaisen sanan, naazár, sanalla ”vihkiä” 4. Mooseksen kirjan 6:11, 12:nnessa. Mutta Youngin käännös osoittaa jälleen erotuksen ja kääntää sanan naazár ”erottamiseksi”.