Omantuntomme valmentaminen toimimaan paremmin hyväksemme
”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään.” – 1. Piet. 3:16.
1. Mitä olemme oppineet omastatunnosta viime vuosina?
YMMÄRRYKSEMME sen suhteen, millainen Raamatun mukaisesti valmennettu omatunto on ja miten se toimii, on lisääntynyt viime vuosina. Olemme ruvenneet käsittämään, ettei se ole suinkaan vain mielen toimintaa, vaan sisäinen moraalitaju, joka todistaa ajattelumme ja käyttäytymisemme puolesta tai sitä vastaan. Omatuntomme on moraalisen perusluonteemme heijastuma, ja se johtuu siitä, että meidät on luotu Jumalamme Jehovan moraaliseksi kuvaksi. (1. Moos. 1:26, 27) Hyvä omatunto on seuraus älyllisen mielen yhteistoiminnasta moraalisen ominaisuuden omaavan sydämen kanssa.
2. a) Millainen osa Raamatulla on omantunnon parantamisessa? b) Mikä on hyvän omantunnon tavoite, ja miten se toteutuu?
2 Tutkimalla Jumalan sanaa voimme ruokkia sopivasti sydäntämme ja mieltämme pääasiassa siksi, että Raamatulla on kyky ja mahdollisuus edistää korkeampaa moraalia. Raamatulla on ainoalaatuinen voima herättää ja elvyttää hyvää, koska se tutustuttaa ihmisen hänen Luojansa Jehovan persoonallisuuteen, jota ihminen tarkoitettiin heijastamaan. Hyvän omantunnon tavoitteena pitäisi sen tähden olla lämmin, persoonallinen suhde Jumalan kanssa pyhyys ja ikuinen elämä silmämääränä. Juuri siihen kristitty apostoli Pietari kannusti sanoen: ”Sen Pyhän mukaan, joka teidät kutsui, tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi, koska on kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” (1. Piet. 1:15, 16; 3. Moos. 11:44) Ihminen, joka kehittää tällaisen pyhän suhteen, palkitaan tosi rauhalla ja onnellisuudella.
3. Millainen suhde sydämellä on omaantuntoon, ja mitä sen järkeilyistä voidaan päätellä?
3 Sydän liittyy tärkeällä tavalla tähän moraalisen velvollisuuden korkeampaan käsitteeseen, nimittäin omaantuntoon. Siksi tarvitaan sitä, mitä Raamattu kutsuu ”puhtaaksi sydämeksi”. (Ps. 51:12; 73:1; Matt. 5:8) Tällainen on sydän, jonka ainoana vaikuttimena ja haluna on palvella Jehovaa yksinomaisesti ja pyhittää hänen nimensä. Sydämen järkeilyt vaikuttavat syvästi ihmisen omaantuntoon hyväksi tai pahaksi. Jos me siis tutkimme omaatuntoamme ja sitä, miten se toimii, niin voimme myös erottaa sydämen halut ja vaikuttimet. Me näemme, onko meillä hyvä sydän vai paha. Ja kun tulemme tietoisiksi moraalisista velvollisuuksistamme, niin kykenemme tutkimaan sydämemme ja mielemme liikkeitä ja näkemään, millaisia persoonallisuuksia oikein olemme sisimmältämme, niin kuin Jumala näkee meidät. – 1. Sam. 16:7.
4. Miksi on tärkeätä tietää, mitä sydämessämme on?
4 Meidän täytyy tietää, mitä sydämessämme on, jos haluamme valmentaa oikealla tavalla omaatuntoamme. Tämä voi olla mitä paljastavinta, kuten Jeesus Kristus sanoi: ”Sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureuksia, varkauksia, vääriä todistuksia, jumalanpilkkaa. Nämä ne saastuttavat ihmisen.” (Matt. 15:18–20) Eivätkä ainoastaan pahat järkeilyt, jotka saastuttavat, lähde sydämestä, vaan myös hyveet, jotka puhdistavat. Jeesushan sanoi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” (Luuk. 6:45) Meidän täytyy tuntea sydämemme ja ymmärtää sitä voidaksemme kehittää omaatuntoamme.
5. Miten omantunnon tutkiminen voi edelleen hyödyttää meitä?
5 Omantunnon tutkiminen voi paljastaa, johtuuko Jumalalle ja ihmiselle suorittamamme palvelus korkeammista vaikuttimista kuin vain niistä, jotka saavat alkunsa pelkästään tottelevaisuudesta yksityiskohtaista lakikokoelmaa kohtaan. Toisin sanoen se paljastaa, saako pelkästään se meidät moraaliseen menettelyyn, että tietyt lait vaativat meitä olemaan moraalisia, vai pyrimmekö me olemaan moraalisia siksi, että me haluamme todella miellyttää Jumalaa ruveten toteamaan täydellisemmin, mikä hänen hyvä mielisuosionsa on seurauksena suhteestamme häneen. (Room. 12:2) Tarkastelu pakottaa meidät tekemään seuraavan kysymyksen ja vastaamaan siihen: Olisimmeko moraalisia ihmisiä, vaikkei olisi mitään Raamatun käskyjä, jotka sanoisivat, että meidän täytyy olla moraalisia?
6. Mistä moraalisuuden täytyy olla lähtöisin, ja miten Jeesus Kristus teki tämän selväksi?
6 Jumalan menettelytapa on moraalinen. Se on kiistattomasti paras menettely, koska se edistää tosi rauhaa ja onnea. Jeesus opetti, että moraalisuuden täytyy olla lähtöisin Jumalasta, sanoen: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille. Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansojen ihmisetkin tee samoin? Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:43–48) Hyvän omantunnon täytyy sen tähden löytää pääasiallinen esimerkkinsä Jehovasta, taivaallisesta Isästä. Jeesushan sanoi: ’Teidän tulee olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’
7. a) Mikä on omantunnon paras heijastin? b) Miksi olemme moraalisesti vastuussa siitä, että heijastamme sitä, mitä tiedämme Jumalasta?
7 Jeesus, joka oli mestari omantunnon herkistämisessä, ilmaisi, että rakkaus Jumalaan, mikä heijastuu elämän jokapäiväisistä toimista, on hyvän omantunnon paras heijastin. Kaikkien ihmisen suorittamien tehtävien pitäisi olla rakkauden tekoja. ”Rakkaus täyttää lain.” (Room. 13:10) Moraalisuus ei synny pakolla. Sen täytyy olla vapaaehtoista, rakkauden aikaansaamaa. Sillä ”Jumala on rakkaus”. (1. Joh. 4:8) Ja koska kristityt eivät ole enää yksityiskohtaisen lakikokoelman alaisia vaan ’kuninkaallisen rakkauden lain’ alaisia, niin me tulemme nykyään moraalisesti vastuullisiksi kaikesta, mitä tiedämme Jehovasta – hänen persoonallisuudestaan, mittapuistaan ja tarkoituksistaan. (Jaak. 2:8) Rakkauden tulisi saada meidät käyttämään lisääntynyttä ymmärrystämme luonnosta ja omantunnon toiminnasta niin, että voimme auttaa toisiakin tässä suhteessa eikä vain siten, että voimme parantaa sen tehokkuutta itsessämme. Herkkä ja tehokas omatunto on välttämätön meille elämämme ohjaamiseksi turvallisesti näinä yhä sekavampina ja vaarallisempina aikoina, niin että pysyisimme Jehovaa miellyttävinä.
MIKSI TIETO YKSIN EI RIITÄ
8. Miksi lisääntynyt Raamatun tuntemus ei itsessään riitä kehittämään omaatuntoa?
8 Miten voimme sitten kehittää omaatuntoamme? Tieto Jehovan persoonallisuudesta, hänen vaatimuksistaan ja tarkoituksistaan ei yksin riitä. Lisääntynyt Raamatun tuntemus sinänsä ei paranna omantuntomme toimintaa, vaikka sillä saattaakin olla syvällinen vaikutus mieleen ja sydämeen. Psalmista kirjoitti: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. . . . Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” (Ps. 19:8–12) Kuitenkin on muistettava siitä antoisasta hyvyydestä huolimatta, joka virtaa Jumalan sanasta, ettei omatunto ole pelkästään mielen toimintaa vaan koko persoonan moraalisen luonteen heijastumista. Ei riitä, että omatunto sanoo meille, millaisia meidän pitäisi olla; sen täytyy ilmaista, millaisia me olemme tosi elämässä.
9. Mikä osoittaa, että sopusointu Jehovan persoonallisuuden kanssa on se polttopiste, jonka ympärille hyvä omatunto on rakennettava?
9 Raamattu yhdistää sen tähden painavin syin hyvän omantunnon uskoon ja rakkauden ominaisuuteen eikä yksistään tietoon. Me luemme 1. Timoteukselle 1:5:stä: ”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta.” Me näemme näin ollen, että usko, rakkaus ja hyvä omatunto käyvät käsi kädessä. Minkä tahansa hylkääminen näistä merkitsee kahden muunkin hylkäämistä. Omantunnon hylkääminen merkitsee uskon haaksirikkoa. Ja jos joku sanoo, ettei tarvita rakkautta, niin se merkitsee Jumalan tärkeimmän ominaisuuden kieltämistä, koska Jumala on rakkaus. Sen vuoksi saatetaan Jumalan persoonallisuus, joka ilmenee hänen Sanastaan ja toimenpiteistään palvelijoittensa suhteen, etualalle sinä polttopisteenä, jonka ympärille hyvä omatunto on kehitettävä.
10. Miten Paavali osoitti, että rakkaus on kaikkein tärkein ominaisuus?
10 Nuoren tarsolaisen miehen Sauluksen, joka myöhemmin tunnettiin apostoli Paavalina, oli opittava tämä tosiasia. Hän oli hyvin perehtynyt Mooseksen lakiin ja hänet oli kasvatettu juutalaisissa kouluissa ja heidän menetelmissään. Mutta tultuaan kristityksi hän esitti tällaisen johtopäätöksen: ”Jos puhun ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, minusta on tullut soiva messinkipala tai kalskahteleva symbaali. Ja jos minulla on profetoimisen lahja ja olen perehtynyt kaikkiin pyhiin salaisuuksiin ja kaikkeen tietoon ja jos minulla on kaikki usko siirtääkseni vuoria, mutta minulla ei ole rakkautta, en ole mitään.” (1. Kor. 13:1, 2) Näistä Paavalin sanoista käy ilmi, ettei pelkkä tosiasioiden kerääminen tai edes useampien Raamatun lakien ja periaatteitten oppiminenkaan ehkä parantaisi omantunnon tehokkuutta. Ihminen voisi päätyä siihen, että pää olisi täynnä kertynyttä tietoa ilman että se olisi lainkaan koskettanut sydäntä.
11. Selitä, miten tieto yksin tai vain ulkonaiset teot eivät riittäisi kehittämään omaatuntoa.
11 Saattaisi kehittyä todellinen vaara. Ulkonaiset tavat voisivat saada yliotteen tosi hengellisyydestä. Ulkonaisia tekoja voitaisiin suorittaa vilpittömän hengen antaessa tai ollessa antamatta vaikuttavaa voimaa. Itsekkäät näkökohdat saattaisivat johtaa ihmisen elämään uskonnollisen hyväksyttävyyden ulkonaisten ilmenemisten mukaan. Voisivatpa näennäisen rakkauden ja itsekieltäymyksen teotkin helposti tulla pelkästään ulkonaisiksi teoiksi, ilman että niiden suorittajassa olisi sisäistä todellisuutta tai pontta. Ihminen saattaisi ajelehtia omahyväiseen itsetyytyväisyyteen uskoen, että hänellä on hyvä kristillinen omatunto, koska hän elää säädetyn ohjeitten ja sääntöjen kaavan mukaan. Elämästä, palvonnastakin, saattaisi tulla totunnaista ja pikkutarkkaa, pelkästään tapahtumaluettelo, jota välinpitämättömästi noudatetaan. Vähäarvoisempien tapojen noudattaminen voisi helposti tulla suurempien vastuitten tilalle. Jeesus osoitti tämän tosiasian fariseuksille sanoen: ”Ulkokullatut, . . . te annatte kymmenesosan mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden!” (Matt. 23:23) Nämä pienet velvollisuudet voivat rauhoittaa omaatuntoa, joka suvaitsee rakkaudettomuutta. Pienet eleet voivat puolustella laiminlyöntiä kaikissa oikeuden ja inhimillisen ymmärtämyksen painavammissa asioissa.
12. Mitä Jehovan tuntemuksen täytyy saada aikaan, jotta se olisi tehokas?
12 Siitä syystä täytyy Jehovan lisääntyvän tuntemuksen mennä mielen kehittämistä pitemmälle. Tietoa saaneen mielen täytyy toimia moraalisesti herkkätunteisen sydämen mukana. Sen täytyy tehdä sinut, persoonan, herkemmäksi erään toisen Persoonan vaatimuksille ja tarkoituksille, nimittäin Jehovan, jonka persoonallisuutta meidän pitäisi yrittää heijastaa.
TULE PAREMMIN SOPUSOINTUUN JEHOVAN KANSSA PERSOONANA
13. a) Miksi on välttämätöntä tutkia Raamattua kehittääksemme omaatuntoa? b) Mitä Raamatun tuntemuksen pitäisi tehdä hyväksemme?
13 Miten maan päällä oleva ihminen voi tulla enemmän sopusointuun Jehovan persoonan kanssa, joka on taivaassa? Seuraavalla tavalla: Raamattu on Jumalan itsestään antama ilmoitus ihmiselle. Se ilmaisee hänen persoonallisuutensa, mittapuunsa ja tarkoituksensa. Omantunnon kehittämiseksi on sen tähden ehdoton vaatimus, että tutkimme Raamattua. Raamatun tutkimisen avulla kootun tiedon tulisi rakentaa perusta läheiselle tuttavuudelle ja suhteelle sen Tekijän, Jehovan, kanssa. Sen pitäisi tutustuttaa meidät hänen ajatteluunsa, hänen persoonallisuuteensa, samalla tavalla kuin säännöllinen vierailu jonkun ystävän luona tekisi. Koska Jumala on viisain ja rakastavin Persoona kaikkeudessa, niin sen, mitä opimme häneltä, pitäisi koskettaa mieltämme ja sydäntämme todellisella ja tärkeällä tavalla. – Kol. 1:9, 10; Jes. 54:13.
14. Selitä, miten Raamatun tutkimisella saatu tieto voidaan panna muodostamaan omatunto hyväksi. Mainitse esimerkkejä.
14 Me luemme esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan kertomuksesta Jehovan ihmiskunnalle tekemistä rakkaudellisista varauksista ja että ne eivät loppuneet synnin tulonkaan jälkeen. Tämän pitäisi saada meidän sydämemme osoittamaan rakkautta Luojaamme kohtaan. (1. Moos. 1:29, 30; 8:22) Myöhemmin saamme välähdyksen Jumalan kaikkivoipaisuudesta, mikä ilmenee siinä, että hän antoi yliluonnollisella tavalla Aabrahamille pojan. Aabrahamin ystävyys Jehovan kanssa sai hänet uskomaan, että Jumala kykenee herättämään kuolleetkin elämään. (Hepr. 11:17–19) Egyptin orjuudesta pelastetut sorretut israelilaiset näkivät Jehovan ”ihmeitten tekijäksi”. (2. Moos. 15:11) Joosua näki Jehovan sanansa ja lupauksensa Jumalana, niin että hän voi sanoa Israelin kansalle: Ei ”ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä”. (Joos. 23:14) Kun apostoli Pietari lähetettiin pakana Korneliuksen luo, niin hän havaitsi, ”että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apt. 10:34, 35) Jeesus Kristus selitti: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet kätkenyt nämä viisailta ja älykkäiltä ja olet paljastanut ne lapsille. Niin, Isä, koska sinä olet nähnyt hyväksi tehdä näin.” (Matt. 11:25, 26) Miten kauniisti Raamattu paljastaakaan meille Jehovan persoonallisuuden ja majesteettisuuden! Sen henkeytetyn sanoman pitäisi tavoittaa sydämemme, herättää ja muovata omatuntomme.
15. Mitä tarvitaan vastuuntunnon aikaansaamiseksi omaantuntoon?
15 Meidän tulee Raamattua tutkiessamme koettaa nähdä Jumalan oikeudenmukaisuus, rakkaus ja vanhurskaus ja juurruttaa ne syvälle sydämeemme, niin että niistä tulee yhtä luonnollinen osa meistä kuin on syöminen ja hengittäminen. Meidän tulee yrittää herättää itsessämme täydellisemmin moraalinen vastuuntunto kehittämällä tarkka tietoisuus siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Meidän tulee tämän lisäksi saada omatuntomme tuntemaan voimakkaasti vastuunsa täydellistä Lainantajaa ja Tuomaria kohtaan. (Jes. 33:22, UM) Meidän tulee siis oppiessamme asioita Jumalasta yrittää jäljitellä häntä kaikissa elämän puolissa.
16. Miten Jumalan tuntemus voidaan siirtää elämän jokapäiväisiin toimiin?
16 Me opimme tietämään, että Jumala on anteeksiantavainen. Mutta olemmeko me? Jumala ei sorra eikä petä. Mutta teemmekö me niin? Jumala on ystävällinen leskille, orvoille ja muukalaisille. Olemmeko mekin? Jumala on uskollinen ja oikeamielinen kaikessa. Yritämmekö me olla hänen kaltaisiaan jokapäiväisessä elämässämme? Me voimme olla. Valmennettu omatunto ei ole tyytyväinen mihinkään vähempään kuin sellaisen persoonallisuuden kehittämiseen, joka heijastaa kaikessa Jumalan kuvaa.
17. a) Mitä meidän pitäisi haluta päästä ymmärtämään Raamatun tutkimisemme välityksellä? b) Miten juutalaisilta uskonnollisilta johtajilta jäi koko Lain ydin ymmärtämättä?
17 Raamattua tutkiessamme meidän pitäisi haluta päästä ymmärtämään totuuden henki ja ydin eikä vain kirjainta tai teknistä rakennetta. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisilla uskonnollisilla johtajilla oli yksityiskohtainen tieto, mutta he eivät ymmärtäneet koko Lain ydintä. He eivät tunnistaneet Jeesusta, joka oli totuuden personoituma. (Joh. 14:6) Kuinka usein he tuijottivatkaan ainoastaan oljenkortta veljensä silmässä, mutta eivät ortta omassa silmässään! (Matt. 7:1–5) Kun Jeesuksen opetuslapset eivät pesseet käsiään ennen ateriaa niin se järkytti kovasti fariseuksia. Mutta he olivat aivan sokeita ja tunteettomia sen suhteen, että he rikkoivat Jumalan käskyjä perinteillään. (Matt. 15:1–20) Erään toisen kerran he näkivät Jeesuksen nälkäisten opetuslasten katkovan tähkäpäitä ja syövän jyviä sapattina. Se sai heidät närkästymään. Mutta he eivät nähneet mitään väärää murhassa ja neuvottelivat sen tähden Jeesusta vastaan ”surmatakseen hänet”. (Matt. 12:1–14) Nämä ulkokultailijat eivät tunteneet lainkaan omantunnon pistoa palkatessaan Juudaksen rahalla, joka oli otettu temppelin rahastosta, kavaltamaan Jeesuksen, mutta kun hän oli suorittanut katalan tekonsa, niin he eivät halunneet palauttaa sitä rahastoon. Nähtävästi he pitivät nyt sitä rahaa saastaisena. (Vrt. 5. Moos. 23:18.) Mutta voiko heillä, murhaajilla, olla puhdas omatunto?
KRISTUKSEN MIELEN SAAMINEN
18, 19. a) Miksi tulisi yrittää hankkia ”Kristuksen mieli”? b) Minkä korkean moraalimitan Jeesus asetti ihmiskunnalle?
18 Koska Jeesus Kristus heijastaa aina Jehovan täydellistä persoonallisuutta, niin meidän tulee ponnistella kaikkemme saadaksemme ”Kristuksen mielen”. (1. Kor. 2:16) Tämä merkitsee sitä, että meidän tulee hankkia Kristuksen mielenlaatu, mikä varmistaa sen, että meidän persoonallisuudestamme tulee joka suhteessa Jeesuksen persoonallisuuden kaltainen, sen sijaan että mukautuisimme vain vastahakoisesti. Se esimerkillinen suhde, joka vallitsi Jeesuksen ja hänen taivaallisen Isänsä välillä, kuvastuu seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Totta totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.” (Joh. 5:19, 20) Me näemme Jumalan hyvyyden heijastuvan Jeesuksen koko elämästä. Jeesushan sanoi Filippukselle: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:9) Meitä vaaditaan noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä kristittyinä. – 1. Piet. 2:21; ks. myös Ps. 40:9.
19 Kuinka erinomaisen esimerkin moraalisuudesta hän antoikaan! Pietari, joka vaelsi hänen kanssaan, sanoi: ”Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä. Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti. Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle.” (1. Piet. 2:22–24) Jeesuksen esimerkillä on puhdistava voima ja vaikutus hyvään. Noudata sitä tarkoin!
20. a) Millä tavalla parantunut omatunto toimii suojanamme? b) Miten tällainen omatunto lopulta saadaan sen mukaan, mitä Paavali sanoo?
20 Kun tulemme yhä enemmän tuntemaan Jumalan totuuden ydintä sellaisena kuin se ilmenee Jeesuksessa persoonallisesti ja kristillisen seurakunnan Päänä, niin meidän pitäisi huomata, että koko mielemme ja sydämemme taipumus kehittyy hyvään suuntaan. Tämä johtaa siihen, että omatunto tulee yhä tehokkaammaksi. Kun meissä toimii tehokkaasti vaikuttava omatunto, niin me kykenemme välttämään maailman ihmisten huonon omantunnon, heidän pimentyneen mielensä ja tunnottoman sydämensä. Paavali tähdentää tätä seikkaa meille Efesolaisille 4:17–24:ssä sanoen: ”Tämän siis sanon ja todistan Herrassa, ettette enää vaella niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä. Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” Mutta panehan nyt merkille, mitä Paavali sanoo: ”Te ette ole oppineet tuntemaan Kristusta tällaiseksi, edellyttäen tosiaan, että kuulitte häntä ja että teille opetettiin hänen välityksellään, niin kuin totuus on Jeesuksessa, että teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, mutta että teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” Koko elämämme täytyy muuttua mieleemme vaikuttavalla voimalla, ja tämä on seuraus ”Kristuksen mielen” hankkimisesta.
21. Mitä kristityn on jatkuvasti tehtävä heijastaakseen Hänen kuvaansa, joka loi hänet?
21 Käsityksemme Jehovan persoonallisuudesta, josta Kristuksen elämässä oli esimerkki, tulee selvemmäksi, kun tutkimme syvemmin Raamattua. Siten kykenemme toimimaan yhä paremmin Luojamme kuvina. Paavali kannusti siihen sanoen: ”Tulkaa . . . Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” – Ef. 5:1, 2.
22. Minkä hyvän ja ajankohtaisen neuvon apostoli Pietari antaa meille kaikille?
22 ”Jumalan jäljittelijöinä” me liitymme yhä läheisemmin yhteen Jehovalle kuuluvana erikoiskansana. Meidät tullaan tunnistamaan yhä selvemmin valon kantajiksi tässä pimenneessä maailmassa. Sen tähden, kuten Pietari kehotti, ”säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne [moraaliton maailma], jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään”. (1. Piet. 3:16) Jehovan kansan nähdään puhtain ja oikeamielisin omintunnoin esittävän innokkaasti Valtakunnan todistusta samalla kun se odottaa kärsivällisesti Herran Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä Jehovan suuren kostonpäivän alussa.