Kiitollisia ’onnellisesta toivostamme’

”Odottaessamme onnellista toivoa ja suuren Jumalan ja Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmeiseksi tuloa.” – Tiit. 2:13.

1, 2. Millä kahdella tavalla kiitollisuus voi tuottaa onnellisuutta?

HÄNEN työtoverinsa tiesivät hänen olevan tehokas, tuottoisa ja onnellinen sihteeri. He saattoivat laskea sen suureksi osaksi hänen saamansa valmennuksen ja hänen kykyjensä ansioksi. Mutta kun tältä tarkkanäköiseltä naiselta kysyttiin asiaa, hän kiinnitti huomion työnantajansa kiitollisuuteen. Miksi?

² Hän selitti, että kuinka pieni tai rutiininomainen tahansa hänen suorittamansa tehtävä olikin, niin työnantaja ilmaisi auliisti vilpitöntä kiitollisuutta siitä. Siksi hän tunsi olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen; ja hän oli myös onnellisempi työntekijä. Tämä valaisee hyvin kiitollisuuden ilmaisemisen yhtä hyödyllistä seurausta. Kiitollisuus ei kuitenkaan ole hyödyllistä ainoastaan saajalle; se on hyväksi myös sitä ilmaisevalle, joka on kehittänyt kiitollisuuden hengen.

3. Miksi meidän pitäisi kehittää kiitollisuuden henkeä?

³ Yhä useammat ihmiset näyttävät nykyään olevan pääasiassa kiinnostuneita itsestään. Se on täysin kiitollisuuden hengen vastaista, jota osoittaessaan ihminen ajattelee toisia ja ilmaisee auliisti arvostavansa sitä mitä toiset tekevät. Mutta on paradoksaalista, että jos ponnistelet kehittääksesi vilpitöntä kiinnostusta toisiin ja ilmaiset auliisti arvostavasi heidän palveluksiaan, tekojaan ja ponnistelujaan, niin sinä itse tulet onnellisemmaksi. Sitä paitsi kiitollisuuden hengen kehittäminen voi vaikuttaa suhteeseesi Jehova Jumalaan. Se voi vaikuttaa yleiseen onnellisuuteesi elämässä nyt ja siihen, missä määrin nautit siitä ”onnellisesta toivosta”, jonka Raamattu esittää tosi kristityille. – Tiit. 2:13.

”KIITTÄKÄÄ”

4. Mikä on Raamatun näkemys kiitollisuudesta?

⁴ Raamattu kehottaa meitä kehittämään kiitollisuuden henkeä. Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Kiittäkää kaiken yhteydessä. Tämä on näet Jumalan tahto Kristuksen Jeesuksen yhteydessä teihin nähden.” Ja kolossalaisia hän neuvoi: ”Vallitkoon . . . sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät kutsuttiinkin yhdessä ruumiissa. Ja osoittautukaa kiitollisiksi.” (1. Tess. 5:18; Kol. 3:15) Vaikka nämä neuvot liittyvätkin erityisesti Jumalaa kohtaan osoittamaamme kiitollisuuteen, niiden pitäisi saada meidät arvostamaan kiitollisuuden hengen kehittämistä jokapäiväisen elämän asioissa.

5. Miten Paavali ilmaisi kiitollisuuden henkeä?

⁵ Paavali itse ei epäröinyt ilmaista kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka olivat tehneet hyvää, tai kiittää heitä suoraan. Lue hänen Roomalaiskirjeen 16:1–4:ssä olevat sanansa. Niissä hän suositteli kiitollisena Foibea, joka oli ”osoittautunut monien puolustajaksi” mahdollisesti käyttämällä yhdyskunnassa vaikutusvaltaansa väärin syytettyjen kristittyjen puolustamiseen tai ilmaisemalla vieraanvaraisuutta matkustavia kristittyjä kohtaan. Sitten Paavali kiitti erikoisesti aviopuolisoita Priskaa ja Akylasta ’kaulansa vaarantamisesta’ hänen ja toisten puolesta. Osannet kuvitella, millaista mielihyvää Foibe, Priska ja Akylas varmaankin tunsivat sellaisen julkisesti ilmaistun kiitollisuuden johdosta. Mutta myös Paavalille oli hyväksi ilmaista itseään tällä tavalla. Hän voi siten saada onnellisuutta antamisesta – tunnustuksen, kunnian ja rohkaisun antamisesta. Mekin voimme saada sellaista onnellisuutta, kun ilmaisemme kiitollisuutta. – Apt. 20:35; 2. Tim. 1:16–18.

6, 7. Miten sinä voit ilmaista kiitollisuutta?

⁶ Meillä on joka päivä tilaisuuksia osoittaa, että olemme kiitollisia. Voimme ilmaista kiitollisuutta jostakin pienestä kohteliaisuuden osoituksesta – ehkä joku pitää meitä varten ovea auki tai nostaa ylös jotakin, mitä olemme pudottaneet. Silti ”kiitoksen” sanomisen ei pitäisi olla pelkkä totuttu tapa. Jos tunnemme todella olevamme sydämestämme kiitollisia, toiset havaitsevat sen ja ovat sen johdosta onnellisempia – ja samoin olemme me.

⁷ Yksi hyvä askel olisi yrittää avartua kiitollisuuden hengen osoittamisessa. Ehkäpä siten, että ilmaisemme arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden toimintaa pidämme yleensä ilman muuta asiaan kuuluvana. Kysymyksessä saattaisi olla joku myyjä, tarjoilijatar ravintolassa tai posteljooni. Hymysi ja vilpitön kiitoksesi tekee heidän työnsä kevyemmäksi ja antoisammaksi. Kuitenkin ne, jotka eniten ansaitsevat kiitollisuutemme, saattavat olla meitä lähellä olevia, joiden ponnistelut pyrimme jättämään huomioon ottamatta. Kuinka usein olet kiittänyt vaimoasi hänen valmistamistaan hyvistä aterioista, hänen ponnistelustaan kodin puhtaana pitämisessä tai hänen kärsivällisestä huolenpidostaan lapsista? Kuinka monet aviomiehet työskentelevätkään päivästä toiseen kuulematta arvostuksen sanaa vaimoltaan ja vielä vähemmän lapsiltaan? Nuoret, voisitteko harkita useammin, mitä kaikkea vanhempanne tekevät hyväksenne, ja sitten esittää heille sydämestä lähteviä arvostuksen ilmaisuja? Kun totutte ilmaisemaan kiitollisuutta, elämänne tulee rikkaammaksi. Toiset pitävät teistä enemmän ja kiintymyksen siteet lujittuvat. Niin, tulette olemaan onnellisempia.

KIITOLLISIA JUMALALLE

8–10. a) Miksi meidän Psalmin 100 mukaan pitäisi olla kiitollisia Jumalalle? b) Miten useimmat ihmiset suhtautuvat Jumalaan?

⁸ Jos meillä on syytä olla kiitollisia sen johdosta, mitä toiset ihmiset tekevät, niin meillä on paljon suuremmat syyt olla kiitollisia Luojallemme. Psalmi 100 on kiitoslaulu, joka kiinnittää huomion siihen, miksi on sopivaa kiittää Jumalaa. Me luemme siitä: ”Hän on meidät tehnyt emmekä me itse.” (Ps. 100:3, UM). Se on varsin järkevää. Kuinka meillä voisi olla mitään mahdollisuutta löytää onnellisuutta, jos Jumala ei olisi luonut ihmiselämää ja sallinut meidän elää? (Apt. 17:26–28) Pelkästään se seikka, että meillä on elämä, on kiitollisuuden aihe.

⁹ Psalmi 100:5 julistaa: ”Sillä Herra [Jehova]. on hyvä.” Se pitää paikkansa monin tavoin. Vähäisin niistä ei ole se, että Jumala on antanut meille monenlaista hyvää pysyäksemme elossa ja saadaksemme samalla nautintoa. Me asumme Jumalan maapallolla ja saamme ylläpitomme hänen antimistaan. (Jes. 45:18; Apt. 14:15–17) Jos joku ystävä antaisi sinulle herkullisen, ravitsevan hedelmän, niin varmasti sanoisit ”kiitos”. Viime kädessä kuitenkin tämä hedelmä niin kuin kaikki muukin ravintomme tulee Jumalalta. (1. Moos. 2:9, 15, 16; Ps. 104:10–15, 24; 145:15, 16) Millaisia tunteita tällainen huolenpito herättää sinussa Jumalaa kohtaan? – 1. Tim. 4:3, 4.

¹⁰ Koska olemme kiitollisia Jumalalle, olemme varsin erilaisia kuin useimmat muut ihmiset nykyään. He pyrkivät jättämään huomioon ottamatta Jumalan ja sen mitä hän on tehnyt. Nekään, joiden perheessä on tapana esittää muutama kiitossana ennen syömistä, eivät elämällään ilmaise olevansa syvästi kiitollisia Jumalalle. He ottavat harvoin huomioon Jumalan tahtoa suunnitellessaan elämäänsä. Mutta olemmeko me erilaisia? Meidän pitäisi olla.

11, 12. Minkä avaimen Kolossalaiskirjeen 3:15 antaa meille kiitollisuuteen?

¹¹ Kuten aikaisemmin mainitsimme, apostoli Paavali kirjoitti: ”Vallitkoon . . . sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät kutsuttiinkin yhdessä ruumiissa. Ja osoittautukaa kiitollisiksi.” (Kol. 3:15) Todellisen kiitollisuuden osoittamiseen Jumalaa kohtaan sisältyy siis enemmän kuin vain kiitoksen sanoja. Meidän täytyy ilmaista elämässämme olevamme kiitollisia hänelle. Tärkeätä sen tekemiseksi on hänen Sanansa tutkiminen, jotta saisimme tietää, mikä hänen tahtonsa on nykyään meidän suhteemme, ja sitten sen tekeminen. – Joh. 13:17.

¹² Kolossalaiskirjeen 3:15:ssä olevien Paavalin sanojen pitäisi tuoda mieleen myös se, että Jehova Jumala on kutsunut yksilöitä muodostamaan yhdessä kristittyjen yksimielisen joukon. Nämä ovat sellaisia, jotka ovat tunnustaneet olevansa syntisiä mutta jotka ymmärtävät, että Jumalan anteeksianto on mahdollinen Jeesuksen lunastusuhrin perusteella. (Room. 6:17, 23; 7:22–25) Ajattele, mitä sen pitäisi merkitä sinulle. Sinulla voi olla puhdas asema Jumalan silmissä. Siinä on yksi lisäsyy kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan. – Ilm. 7:10, 14.

13. Miten kiitollisuus ulottuu nykyistä elämäämme pitemmälle?

¹³ Mutta meidän on syytä harkita, koskeeko kiitollisuuden henkemme vain nykyistä jokapäiväistä elämäämme. Liittyykö se vain siihen, että avoimemmin arvostamme sitä, mitä toiset, sekä toiset ihmiset että itse Jumala, tekevät hyväksemme? Niin ei tule olla, sillä kristityn kiitollisuuteen liittyy tulevaisuus, hänen toivonsa. Paavali kirjoitti, että me odotamme ”onnellista toivoa ja suuren Jumalan ja Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmeiseksi tuloa”. – Tiit. 2:13.

ONNELLINEN TOIVO JOSTA TULEE OLLA KIITOLLINEN

14, 15. Mikä oli se ”onnellinen toivo”, jonka Paavali mainitsi Tiituksen 2:13:ssa?

¹⁴ Mikä oli se ”onnellinen toivo”, joka Paavalilla oli ja josta hän oli kiitollinen? Se oli onnellinen odote ylösnousemuksen saamisesta taivaaseen, jotta hänestä tulisi kuolematon henkiluomus ja Jeesuksen Kristuksen hallitsijatoveri hänen ”taivaallisessa valtakunnassaan”. (2. Tim. 4:18) Sama toivo oli myös Tiituksella ja hengellä voidelluilla Kolossan ja Tessalonikan kristityillä.

¹⁵ Paavali saattoi siten kirjoittaa kolossalaisille: ”Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän puolestanne, koska olemme kuulleet uskostanne Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ja rakkaudesta, joka teillä on kaikkia pyhiä kohtaan sen toivon vuoksi, joka teille on varattuna taivaissa. Tästä toivosta te kuulitte aiemmin.” (Kol. 1:3–6) Täysin aiheellisesti Paavali voi siis esittää taivaalliseen elämään kutsutuille kehotuksen: ”Osoittautukaa kiitollisiksi.” – Kol. 3:15.

16. Milloin tämä ”toivo” toteutuisi?

¹⁶ Milloin tämä ”onnellinen toivo” ylösnousemuksesta taivaalliseen elämään toteutuisi? Paavali tiesi, että se toteutuisi vasta joidenkin tulevien kehitysvaiheiden jälkeen. Hän kirjoitti, että ’elossa olevat, jotka säilyvät Herran läsnäoloon, eivät millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan’. Silloin ”ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin”. Se ei siis tapahtuisi, ennen kuin Kristuksen läsnäolo (kreikaksi parousía) alkaisi. – 1. Tess. 4:15–17.

17, 18. Miksi meidän aikamme on erikoisen tärkeä ”onnellisen toivon” ollessa kysymyksessä?

¹⁷ Sillä on kiinnostava merkitys meille. Jeesus ennusti, että hänen läsnäolonsa ilmaisisi eri piirteistä koostuva tunnusmerkki, johon sisältyisi epätavallisia sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää ynnä muita seikkoja, jotka ovat olleet selvästi nähtävissä vuodesta 1914 lähtien, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. (Matt. 24:3–14) On myös merkille pantavaa, että voideltujen kristittyjen ylösnousemuksen taivaaseen ennustettiin tapahtuvan, ennen kuin Kuningas Jeesus Kristus ryhtyy toimintaan tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:21; Ilm. 2:26, 27) Me elämme niin ollen sitä aikaa, jonka kuluessa Paavali, Tiitus ja muut Kristuksen yhteydessä kuolleet kokevat ’onnellisen toivonsa’ toteutumisen.

¹⁸ Tämä ylösnousemus on myös osa suuren ”Jumalan ja Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmeiseksi tuloa”.a (Tiit. 2:13) Jumalan tukemana Jeesus ilmaantuu eli tulee ilmi siten, että hän tuomitsee ja palkitsee Kristuksen yhteydessä kuolleet. Tästä Raamattu sanoi, että hän ”laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat” ollakseen hänen kanssaan taivaassa. (1. Tess. 4:16) Miten on niiden voideltujen kristittyjen laita, jotka olivat edelleen elossa maan päällä? Sitä mukaa kuin he kuolisivat, kukin heistä ”muutetaan, tuokiossa”. Hänelle annetaan henkiruumis ja hänet otetaan taivaaseen ja palkitaan ”elämän kruunulla”. – 1. Tess. 4:17; 2. Tim. 4:1, 8; 1. Kor. 15:44, 50–57; Jaak. 1:12.

19. Keillä muilla on onnellinen toivo?

¹⁹ Tämä Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen suoritus on myös Jumalan kirkkauden ilmeiseksi tulo. Mutta Jumalan kirkkauden ilmeiseksi tulo Kristuksen välityksellä aikaansaa vielä jotakin, mikä on erityisen merkityksellistä niille nykyisille kristityille, jotka tietävät, ettei heitä ole voideltu Jumalan hengellä eikä valittu taivaalliseen elämään. Nämä ovat uskollisia kristittyjä, joilla on onnellinen toivo elää ikuisesti ennallistetussa maallisessa paratiisissa. Jos sinulla on sellainen odote, niin harkitse, mikä erityinen syy sinulla on nyt kiitollisuuteen.

KIITOLLISIA SIITÄ MITÄ ON AIVAN EDESSÄ

20, 21. Mitä Jeesuksen ennustettiin suorittavan läsnäolonsa aikana?

²⁰ Satojen vuosien ajan Jehovan tosi palvojien on täytynyt kestää vallitsevaa pahaa asiainjärjestelmää, jonka olennaisena osana on ollut väärä uskonto, ja kamppailla sitä vastaan. Tosi kristityt ovat voineet saada paljon onnellisuutta Jehovan palvelemisesta, mutta he eivät voisi olla täysin onnellisia niin kauan kuin tämä paha järjestelmä ja sen väärä uskonto ovat olemassa. Nyt on kuitenkin olemassa erityinen syy onnellisuuteen! Mikä se on?

²¹ Kun apostoli Paavali kirjoitti tessalonikalaisille Kristuksen läsnäolosta, hänet henkeytettiin lupaamaan, että tämä aikakausi toisi mukanaan hämmästyttäviä muutoksia. Ensiksikin Kristus toimii tehdäkseen tyhjäksi ”läsnäolonsa ilmeiseksi tulolla” väärän uskonnollisen aineksen, jota kutsutaan ”laittomuuden ihmiseksi”. Se on varsinkin uskonnollisten johtajien, erityisesti kristikunnan papiston, aikaansaama kristillisyyden vastainen luopumus. – 2. Tess. 2:3–8.

22, 23. Miksi väärän uskonnon loppuminen on kiitollisuuden aihe?

²² Väärän uskonnon loppuminen olisi Jumalaa kohtaan osoitettavan kiitollisuuden aihe. Mutta Kristus tekee enemmänkin. Jehova Jumalan tukemana Jeesus tuhoaa kaikki ”ne, jotka eivät tunne Jumalaa, ja ne, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. (2. Tess. 1:6–10) Me elämme Kristuksen läsnäolon aikaa ja ”suuren Jumalan ja Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmeiseksi tulon” aikaa. Se merkitsee sitä, että me elämme silloin, kun tämä väärän uskonnon ja kaikkien niiden poispyyhkiminen, jotka eivät palvele Luojaa totuudessa, tapahtuu. Jos Paavali saattoi kirjoittaa tessalonikalaisille silloin: ”Kiittäkää kaiken yhteydessä”, niin ajattele, mikä erikoissyy meillä on tehdä siten nyt! – 1. Tess. 5:18.

²³ Väärän uskonnon poistaminen on oleva siunaus. Silloin ei ole enää harhaanjohtavia opetuksia, jotka ovat saaneet miljoonat ihmiset pitkään pelkäämään kuolemattomien sielujen kärsivän helvetissä tai pelkäämään kuolleitten henkiä. (Joh. 8:32) Koko tottelevainen ihmiskunta tulee ’tottelemaan Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista’ ja palvelemaan Jehovaa. Se aikaansaa ykseyden ja rauhan. Eikö siinä ole kiitollisuuden aihetta?

24, 25. Mitä muita siunauksia on tottelevaisen ihmiskunnan edessä?

²⁴ Kun niitä, jotka eivät tottele ”hyvää uutista”, ei enää ole, ihmiskunta oppii tuntemaan vanhurskauden tiet ja kulkee niitä. (Jes. 11:9; 26:9) Voit todeta tyydytystä tuottavaksi jo nyt keskustella perheesi kanssa siitä, minkä eron se tulee saamaan aikaan. Vertaa sitä siihen, mitä nykyisin koet työpaikallasi tai ollessasi tekemisissä hallitusviranomaisten kanssa tai matkustaessasi oudolla seudulla.

²⁵ Uudelle järjestykselle ovat tunnusomaisia myös Jumalalta tulevat ruumiilliset siunaukset. Hän poistaa sairauden ja kuoleman. (Ilm. 21:1–4) Hän siunaa kättemme työn, niin että voimme saada runsaasti elämän välttämättömyyksiä. (Ps. 67:7; vrt. Jes. 65:21–25) Rauha tulee vallitsemaan myös ihmiskunnan ja Jumalan luoman eläinkunnan välillä; Jehova tulee huolehtimaan siitä niin kuin alkuperäisessä paratiisissakin, jolloin eläimet söivät kasvillisuutta eivätkä vahingoittaneet ihmisiä.

26. Mitä syitä sinulla on kiitollisuuteen ja onnellisuuteen?

²⁶ Nuo siunaukset ovat aivan edessä. Sinä voit saada eläessäsi kokea ne. Kuinka ainutlaatuista aikaa me siksi elämmekään! Huolimatta siitä, etteivät ihmiset yleensä ole nykyään kiitollisia eivätkä onnellisia, meillä on runsaasti syitä olla kiitollisia Jumalalle erityisesti siitä onnellisesta toivosta, joka meillä on. Kiittäkäämme häntä säännöllisesti siitä.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 24, 25]

Ne, joilla on ”onnellinen toivo” ja jotka kuolevat Herran yhteydessä hänen ’läsnäolonsa’ aikana, eivät nuku kuolemassa. Heidät herätetään heidän kuollessaan, muutetaan ”silmänräpäyksessä, viimeisen trumpetin aikaan”.